Nii'in, se on ihan siitäkin kiinni, koska peliin on tullut mukaan. Se vaikuttaa siihen, millaisena kokee pelin taustatarinan, ja mitä odottaa siltä jatkossa. Fluffi on kumminkin muuttunut jostain ensimmäisten edikoiden ajoilta.Huru-ukko kirjoitti:Jos en ihan väärin muista, niin aikanaan joku vihasi squatteja muka fantasiakääpiöiden pilkkarotuna. Minusta niissä on juuri sitä oikeanlaista huumoria, joka nykyedikasta puuttuu ja jota ilman koko peli on paljon tylsempi. Ratlinien oksentelujuopottelubileistäkään ei varmaan codexi sano yhtikäs mitään. Täysi paluu omana paksuna codexina, tai ei ollenkaan. Mikään hikisukka naamaan lipsutus ei kelpaa, niinkuin tehtiin harlekiinien kanssa.
Jokaeron paluu oli kyllä yllätys. Tämän figun meinaan ostaa heti, kun näen sen fantsun hyllyssä. Kuinka moni täällä muistaa, että jokaerot ovat yksi niistä the muinaisista, mistä puhutaan? Imperiumi varmaan luulee niitä vain tavallista nokkelammiksi apinoiksi. Ei olisi termispukuja ilman jokaeroja :)
Itse aloitin pelin neloslaitoksen aikoihin, ja ajattelin fluffin "grim darknessina", siis ihan tuollaisena synkkänä universumina, jossa sota, holokausti ja taistelu rodullisesta olemassaolosta ovat arkipäivää. Yritä siinä sitten sisäistää ajatus samasta maailmasta, jossa 80- luvun diskovärit ovat tulleet muotiin, kuvat ovat sarjakuvamaisen rakastettavia/vihattavia, maailmassa pyörii parrakkaita, Squateiksi kutsuttavia otuksia, joiden Jumalat ovat ZZ- Topin jäsenet, ja tyylikin on sitten sen mukainen. Texas boys in space, bring me home jne...
Yritä siinä sitten väittää myöhemmin aloittaneelle, että tuo on "sitä ainoaa oikeaa fluffia, nykyinen on roskaa". Roskaa siksi, että jotkut naavaparrat tuppaavat olemaan kovin kyynisiä, etenkin kun aika kultaa muistot.
Ei tuollainen huumori minua ainakaan haittaa, niin kauan kun ei edes yritetä väittää että puhutaan samasta pelistä. Se on tietysti minun näkökulmani.
Tuollainen vaikuttaa sitten siihen, minkä kokee uskottavana ja minkä ei. En tiedä onko sitten parempaa edes uudelleenlämmitellä jotain vanhaa ideaa, koska siinä ajaudutaan helposti pois siitä, mikä siitä teki alun perin niin hyvän idean (lue= se toimi omassa konseptissaan, ja silloin). Sitten idea uudelleen tuotuna voi ärsyttää niitä, jotka eivät ole kasvaneet niiden parissa, eli kumpikaan ryhmä ei ole tyytyväinen.
Otetaas esimerkkinä vaikka nuo jokaerot. Grey Knightit edustivat minulle sitä urhoollisinta mariinien ryhmää, joka taistelee äärimmäisimmissäkin olosuhteissa, pienin määrin, ja kaikkein pahimpia kuviteltavissa olevia olentoja vastaan. Aivan mainio lähtökohta tarinoiden kirjoittamiselle.
Ja siksi siis järkytyin oikeasti, kun noiden jalojen ritarien seassa on apina, joka suunnittelee varusteita whatever.
Apina... kelaa, kelaa, kelaa...
Ei syty.
Kai minä en sitten ole riittävän fantasiaihminen, omaa yhtä kummallista huumorintajua, tai sitten fluffierot ovat niin jyrkät, mutta olkoon perustelu mikä hyvänsä, en yhdistä tuota yhtälöä mieluisella tavalla. Huumoria kai tuolla on haettu, mutta henkilökohtaisesti vitsi ei ollut hauska. Minulle nuo vaan tarkoittavat aivan eri käsitteitä.