Taito ja taktiikka Warhammerissa

[ohris]

Vamppien parhaat taktiikat on pitkälti poistettu ja pitää keksiä uudet kikat...
Weapon skilliä ei ilmeisesti saa yksikölle annettua (siis charruita), tanssilla ei mennä enää lähikseen eikä regebanneria ole... Huh siinähän noi kolme parasta melkein olikin...

Noh pitää kokeilla siis jotain uutta!!!??? :D

[Rejector]

Vamppien parhaat taktiikat on pitkälti poistettu ja pitää keksiä uudet kikat...
Weapon skilliä ei ilmeisesti saa yksikölle annettua (siis charruita), tanssilla ei mennä enää lähikseen eikä regebanneria ole... Huh siinähän noi kolme parasta melkein olikin...

Noh pitää kokeilla siis jotain uutta!!!??? :D

Jos siis "taktiikat" pyöri regeneraation, ws boostin ja out-of-sequence chargejen ympärillä, on jo aikakin opetella sitä warhammer nimistä peliä kaikkien näiden kainalosauvojen alta.

No, se myönnetään, että oos-charget ovat kyllä olleet olennainen osa vampyyreita pitkän aikaa.

[ohris]

Vaihtelu virkistää... toivonmukaan...

Ja kyllähän taktiikat pyörii ominaisuuksien ja itemeiden ympärillä(ei nyt pelkästään)... oli ne sitten kenen itemeitä tai ominaisuuksia.

[smaxx]

Siirretäänpä tämä mielenkiintoinen kysymys siitä, mikä on taitoa ja taktiikkaa warhammerin pelaamisessa ihan omaksi aiheekseen.

[smaxx]

Ja omaa mielipidettäni :

Tärkeimpiä asioita turnauspeleissä pärjäämisessä (kuvittelisin...) :
- Ensinnäkin muiden armeijoiden hyvä tunteminen, jotta osaa varautua omassa armeijalistassaan näihin, ja jotta osaa ylipäänsä deployata ja pelata mitenkään järkevästi. Yleisten armeijalistojen tunteminen, jotta on aseet niitä vastaan.
- Selkeä pelisuunnitelma, jo senkin takia että kerkeää pelit pelata ajoissa. Aikooko kämpätä takalinjoilla, vai käydä päälle. Mikä on perusajatus oman armeijan sijoittelusta, ihan sen takia ettei tarvitse deploymentissa arpoa nollasta miten ne yksiköt laittaa. Perustaitona tietysti jättää riittävää tilaa tuleville yksiköille, huolehtia kenraalin ja BSB:n oikeasta paikasta yksiköitä laittaessa etc.
- Tilannearvio vastustajasta : onko syytä minimoida tappioita vai hakea isoa tai pientä voittoa. Pyrkiä hakemaan pieniä pisteitä poistamalla vastustajan kevyitä yksikköjä, vai käydä korkkaamassa munakori.
- Yrittääkö välttää isot katastrofit olemalla kaukana uhasta, vai käymällä nopeasti poistamassa uhan.
- Varmasti ei hyvä seuraa, jos kovin paljon yrittää epätodennäköisiä chargeja, epätodennäköisiä castauksia, lähtökohtaisesti tappiollisia lähitaisteluja, etc. Siis ihan normaali todennäköisyyksien hallinta.
- Vahva rutiini omasta listasta, ylipäänsä pelaamisesta monipuolisia vastustajia vastaan.
- Hyvä tuuri, tai kalibroidut nopat.

Ja onhan näitä asioita, mutta jatkakoon joku viksumpi.

[Mithrandir]

http://hoodlinghole.blogspot.com/p/skil ... ammer.html

Tuolla on aika kattavaa blogikirjoitusta tästä aiheesta, suosittelen varsinkin kasiedikkaa aloitteleville pelaajille.

[Ihmehippi]

Onhan koko FB astunut askeleen kohti randomimpaa suuntaa, joka osaltaan lisää tuurin merkitystä peleissä. Esimerkiksi PD generaatio & chargematkat ja jopa jossain scenariossa taidettiin heittää yksiköitä nopan osoittamaan paikkaan pöydällä :D Melkein tässä jo odotellaan että ensi edikassa yksiköiden statit heitetään ennen pelin alkua d6:lla.. Samalla taas "taitoa vaativat" asiat pelissä (tykeillä& muilla matkan arviointi yms.) ovat vähentyneet.

[smaxx]

http://hoodlinghole.blogspot.com/p/skil ... ammer.html

Tuolla on aika kattavaa blogikirjoitusta tästä aiheesta, suosittelen varsinkin kasiedikkaa aloitteleville pelaajille.

Hyvinkin asiallinen ja vaivalla kirjoitettu artikkeli. Hieno löytö !

[Lassek]

Smaxxin listaan mä lisäisin hallitun riskinoton. Tuhannen taalan paikat pitää oppia näkemään... Jos vitosvuorolla 13-7 tilanteessa yhdellä 9+ chargella saisi käännettyä pelin 20-0, kannattaako hakea jos mynkään mennessä todennäköisesti menee tasuriin ja pienellä mahdollisuudella tulee 5-15 kansiin? Ainakin jos sillä heruu turnausvoitto :)

Miksei saman pelin sisälläkin. Vaikeasta matsista voi saada jonkunlaisella alkupelin pullalla pelattavamman, ja samaten täysin hävitystä ottelusta voi pelastaa pari pistettä uskaliailla siirroilla. Joka hetki kannattaa olla perillä pistetilanteesta, jotta voi arvioida mitä pitää tehdä ja mitä kannattaa yrittää. Niinkin monesta kuin 2*2400 tappopisteestä pelatessa arviointi on toki usein vaikeaa.

Ja jos pelataan skenua, sitten pelataan sitä eikä tappamista!

[Amazing Slug]

- Varmasti ei hyvä seuraa, jos kovin paljon yrittää epätodennäköisiä chargeja,

Kyllä siitä aika hyvää voi seurata. 5+ charget ei oo toteutuessaan läheskään niin tuhoisia kuin 10+ charget, koska 5+ chargeihin on varauduttu. Mä whooppasin Jupia vähä 10+ chargella Otaniemessä, Fanaticissa Olli reippas mua 11+ chargella. Jos on chargaamassa, oletettavasti yksikkö on sen taistelualueen kingi. Ei sitä useimmiten kukaan ole flankista molestoimassa jollain tuomiopäivän junalla. Harvoin se failed charge suoraan vaurioittaa chargaajaa.

Tämä tietysti implikoi, että ÄLÄ jätä niitä yksiköitä 10+ chargattavaks.

[smaxx]

Kyllä siitä aika hyvää voi seurata. 5+ charget ei oo toteutuessaan läheskään niin tuhoisia kuin 10+ charget, koska 5+ chargeihin on varauduttu.

Juu voi. Itse feilasin otaniemessä flagellanttien frentzytestin (11+:lla), jouduin tekemään 16'' chargen, onnistuin ja flagellantit suoritti. Taas kerran nopat tiesi paremmin miten peliä pitää pelata.

[GobbladasSquig]

Varmaan turha tulla hirveästi luennoimaan taidosta ja taktiikasta viime vuoden lopun turnaustuloksilla, mutta onhan tätä peliä tullut pari vuotta jyystettyä niin ehkä jotain on annettavaa. Yksi kasiedikkaan tulleista suurimmista muutoksista, ainakin itselleni, oli ulottuvuuksien havainnointi. Äkkiseltään tuntuisi että siitä olisi tullut helpompaa kun ihan kaiken voi mitata ihan milloin vain mutta lähes päinvastoin löydän itseni aina uudestaan ja uudestaan tuijottamasta pöytää ja pähkäilemästä missä mikin yksikkö missäkin vaiheessa voi potentiaalisesti olla. Osaltaan chargematkojen potentiaalinen piteneminen ja randomisoituminen on vaikuttanut tähän, mutta huomattavasti suuremmassa määrin uudistukset reformeihin ja siihen missä tilanteissa niitä saa tehdä. Etenkin kun nykyään usein pelataan valtavan suuren jalanjäljen omaavia yksiköitä, reformit (etenkin combat-sellaiset) voi venyttää yksiköitä joskus ihan irrationaalisilta tuntuviin mittoihin ja suuntiin. Sitten joskus nämä asiat yhdistyvät ja heität lyhyen fleen ja kaveri heittää ne tuplakutoset chargematkaan ja plop! reformaa 20" liikkeensä jälkeen katsomaan siun linjaa kylkeen ja peli alkaa tuntumaan aika hiostavalta. Ja ihan oma vika se on jos sellaiseen sitten pelinsä häviää, olisi pitänyt ottaa se huomioon ja siirtää fleen suuntaa vähemmän katastrofaaliseen paikkaan. Mutta tällaiset asiat, joiden todennäköisyys voi olla häviävän pieni mutta seuraukset suuret ja joita voi olla yhden movement phasen aikana mietittävä vaikka kuinka monen eri yksikön kohdalla, on vain hahmotettava ja niihin on varauduttava. Summa summarumina voi sanoa että MSU:n tai muun hienovaraisen ja monia monia pieniä liikkuvia osasia sisältävän armeijan pelaaminen on muuttunut edellisessä edikan vaihdoksessa todella haastavaksi. Sanoisin että tämä on yksi suurimmista syistä miksi ihmiset nykyään niin usein pelaa todella aggressiivisia ja pelkistettyjä, parin ison yksikön listoja. Niillä peli yksinkertaistuu tarpeeksi että sitä voi pelata kilpailullisessa mielessä ilman että menettää järkensä. Ja lisättynä bonuksena isoilla yksiköillä on helpompi abusoida noita reform-sääntöjä.

Mut kyllä se noiden kaksiulotteisten haasteiden lisäksi on lähinnä sitä vastustajan ja oman armeijan kikkojen tuntemista. Sellaiset "ai toi voi tehdä noin" -hetket yleensä tarkoittaa että takkiin on tulossa ja aika lujaa. Jos osaa varautua kaikkeen mitä vastustaja voi potentiaalisesti tehdä, pystyy sitä omaa pelisuunnitelmaa toteuttamaan tehokkaasti.

[Ilkeapikkuperkele]

Yhdyn moniin asioihin mitä tässä on jo esitetty. Lasse oli täysin oikeassa tuon skenarion pelaamisesta. Useahkot pelit itsellä siihen kaatunut... (Yleensä nää on ostiumin tokapäivän aamulla, jolloin toi virkeys ei ole aivan 100% :D)

Mut tätä on tullut tahkottua 6ed:stä lähtien, ja aika vaihtelevalla menestyksellä. Lähinnä ETC:tä ja Ostiumin ihmetyksiä.

Gobbla kertoikin tuos jo hyvin mitä uutta kasi on tuonu edelliseen edikkaan nähden pelikentällä. Itse pidän toki yhtenä tärkeänä piirteenä listan rakentamisen ja sen optimoimisen omalle pelitavalleen. Tullut todistettua et ns. "copypaste" listalla pelaava kaveri ei pärjää sittenkään kovissa matseissa, koska oma pelityyli on erilainen kun listan kirjoittajan ja tätä kautta lista ei suorita. Toki jotain no-brainer valintoja tässä pelissä jokaiselle listalle on, mutta joku oma juttu listassa, minkä kautta lähteä sitten tuomaan vähän Gobblan mainittua "ai toi tekee tuolleen" -efektiä.

[Lord Mikke]

Miellän itsekin asian niin, että pelintuntemus auttaa kovasti. Tähän vielä sellainen metapelin ominaisuus, että näkee konkreettisesti mikä asia on toimivaa, ja mikä yhtä toimivaa, sen sijaan että luottaa ennakkoluuloihin. Jos jokin asia mielletään toimivaksi, niin sitten sitä käytetään yleisenä kaavana, ja kun tietyn listatyypin suosiminen kasvaa, niin samaan aikaan jokin toinen listatyyppi saa etua siihen nähden. Ideaalitapauksessa tuo myös onnistuu itse listaa tehdessä.

Toisen listan kopioimisessa on usein kyse siitä että luotetaan siihen mikä on keskimääräisesti todettu olevan hyvää ja toimivaa, mutta jos sitä ei osaa soveltaa tai jokin asia tulee ja kiertää koko säännön, niin pelaaja voi joutua äkkiä huonoon tilanteeseen. Turnauspelaajat vievät tuon asian erittäin pitkälle ja osa voi tehdä aika erikoisennäköisiäkin ratkaisuja, jotka kuitenkin toimivat. Peliä pitää pelata vaan aika pirun pitkään että tuollaiset asiat hoksaa, koska tuurielementti yleensä heilauttaa peliä suuntaan jos toiseen.


Tuo takia pidän taitoa edelleen aika oleellisena osana, koska listaa tehdessä on todella helppoa saada kokonaisuus toimimattomaksi, varsinkin jos on aloitteleva pelaaja. Tietyn roolin omaaville yksiköillä on annettava oikeat mittasuhteet listassa ja tilanteeseen sopiva varustus, jos optioita on. Lisäksi, jos taitoa olisi niin vähän kuin one- liner kommentit antavat ymmärtää, niin miksi sitten ne samat hemmot hengailevat turnausten kärkisijoilla vudesta toiseen? Tuskin ainakaan sattuman kaupalla.

Toisaalta, sitten on listoja joilla perusidea on aina sama. Kymmenen pelatun vuoden ja neljän eri editionin aikana liskoilla pelaamisen taktiikkani ei ole muuttunut pätkääkään. Magialla mennään, hitaita ollaan ja turpaan lyödään jos joku tulee uhittelemaan. Idea on siinä että lista on sen verran balanssissa oleva omassa kategoriassaan että kunhan tietää omat tekemisensä, niin ei yleensä haittaa vaikka olisikin pikkaisen pihalla vastustajan tekemisistä.

Sitten on nuo yhden tempun ihmeet, joita hypetetään ja joihin viitataan jo ADHD- lauseilla keskustelufoorumeilla. Kuten esimerkiksi nuo mainitsemani liskot ja juurikin tuo kuuluisa Purple Sun of Xereus. Tai jokin toinen vastaava loitsu. Idea on siinä että viskotaan paljon noppia ja yritetään saada taikomisvoittoa suoraan. Tuollaisten suunnitelmien takia pelkällä tuurilla ei mennä turnausten kärkeen. Listassa on oltava muutakin ideaa kuin 12+ charget ja kuuden nopan loitsut. Muuttujia on ihan jumalattomasti tuossakin esimerkkitapauksessa, joissa voidaan mennä vikaan, ja sama homma pitäisi toistaa joka pelissä. Ei kuulosta kauhean fiksulta. Lisäksi, jos joku kerran voittaa minut mokomalla munkilla, niin ei kiinnosta. Jos noin käy, niin sille ei voi mitään. Siksi on hyvä jättää epätodennäköisimmät tapaukset huomiotta taktiikkaa suunnitellessa. Jos joku todella kokeilee tuplakutosten chargea, niin kokeilkoon. Ei hän siinä itse mitään pelillään saavuttanut.

Näiden seikkojen vuoksi katson taktiikan osuuden olevan iso. Kun kiertää turnauksia ja tekee listoja työvuoroa muistuttavalla rutiinilla, niin asiaan vaan orientoituu, ja se alkaa tuntua yksinkertaisemmalta kuin aiemmin. Samaan aikaan ulkopuoliset kummastelevat, että miten pirussa ymmärrän koko peliä. Kannattaa välillä palata reaalimaailmaan.