Otteita Nuoren Sotilaan Elämästä

[Icingdeath]

Tässä jokin aika sitten kaveri kysyi, miksi kukaan ei kirjoita ikinä 40koosta rauhallisia tarinoita, joten ajattelin yrittää väkertää jonkin laisen "rauhanomaisemman" tarinan, ja tälläinen syntyi...

Otteita Nuoren Sotilaan Elämästä

Autokolonnan tärinä oli sietämätöntä. Kuorma-auto tärisi ja heittelehti kivisellä tiellä, tehden etenkin viimeyönä vahtivuorossa olleet sotilaat lähes hulluiksi. ”Hei! Etkö voi ajaa yhtään tasaisemmin?!” Luutnantti Midleson huusi rekan ohjaamoon, mutta hänen huutonsa peittyi koneen jylyyn. Luutnantti kirosi raivoisasti, ja nojautui sitten taaksepäin rekan seinää vasten. ”Olitteko eilen vartiossa, sir?” Minä kysyin. Luutnantti tuhahti ensin, kuin aikomatta vastata. ”Totta hitossa olin, alokas! Mies menetysten takia olen ollut yövartiossa kaksi päivää putkeen, nukkumatta silmäystäkään. Ja sitten saamme kuskiksemme tällaisen aasin, joka ei osaa pitää autoa aloillaan.” Luutnantti vastasi edes avaamatta silmiään. ”Minäkin olin vartiossa kaksi yötä sitten. Nämä pirun vihernahat valvottavat meitä kunnolla. Sitten jouduin heti seuraavana päivänä tiedustelu retkelle. Se oli yhtä piinaa.” Minä sanoin takaisin pienen tauon jälkeen. ”Mikäs on alokkaan nimi? Hyvä tietää jos täytyy tehdä raportti kaatuneista.” luutnantti kysyi ivallisesti hymyillen. ”Thomas Sage, sir.” Minä vastasin hänelle nopeasti. ”Ei nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeä. Olen luutnantti Daniel Midleson. Kuinka uusi olet?” Midleson vastasi. ”Saavuin tänne kaksi viikkoa sitten, sir. Täydennys joukkojen neljäskymmeneskolmas osasto.” Vastasin hetken muisteltuani. ”Yksi uusimmista, siis. Tervetuloa Cadian neljänteensadanteentoiseen osastoon.” luutnantti sanoi, ja ojensi kätensä minua kohti. ”Kiitos, sir.” Sanoin tarttuessani hänen käteensä. ”Ai, meillä onkin mukanamme yksi täysin vihreä.” Sanoi mies joka istui vieressäni. ”George Brock, veteraani.” Mies sanoi, ja ojensi kättensä. Mies oli täynnä puhdasta positiivisuutta, ja hymyili nytkin, vaikka meitä kuljetettiin kohti taistelu asemia. Se teki minuun syvän vaikutuksen. ”Olet ainakin veteraani suurien puhumisessa, vaikka olet itse ollut täällä vasta muutaman kuukauden.” Luutnantti naurahti. ”Yli puolivuotta, sir.” Brock sanoi loukkaantuneena. ”Se ei tee sinusta veteraania, vaan teot.” luutnantti sanoi takaisin, ja nojautui sitten taaksepäin, vetäen lakkinsa silmilleen.

1340 21.4

Asemamme oli suuri betoni rakennus, kalsea, synkän oloinen ja keskellä ei mitään. Meidät lastattiin ulos rekoistamme kuin karjaeläimet teuraalle, ja käskettiin seisomaan riveihin rakennuksen eteen, jotta voisimme kuunnella johtavan upseerin, eversti Hornwallin puhetta. ”Sotilaat. Tänään, olette saapuneet määränpäähänne, Celes - asemalle. Tämä tulee olemaan kotinne ja turvanne seuraavien kuukausien ajan, joten puolustakaa sitä hyvin. Toisekseen, tämä asema on yksi ratkaisevista taistelupaikoista avaruus örkkien invaasiota vastaan…” Hornwall puhui, mutta osa puheesta katosi minulta vieressäni seisseen tumman sotilaan tönäistessä minua kylkeen. ”Sanoo luultavasti tuon `tämä taisteluasema on avain voittoon´ jutun kaikille joukoille jokaisella asemalla.” Mies sanoi naurahtaen, ja minä hymyilin hänelle takaisin myöntymisen merkkinä. Eversti lopetti pian lyhyen puheensa, ja joukkojemme komentajat ohjasivat meidät omiin osastoihimme. Sotilaita, niin nuoria kuin vanhempia veteraaneja, tulvi betonisen aseman käytävillä, kaikki yrittäen päästä oman joukkonsa huoneeseen. Ihmismerestä oli vaikea hahmottaa mitään, mutta jotenkin löysin oman huoneemme seuraamalla katonrajaan asetettuja merkkejä. Huoneen ovi oli metallinen ja kahvaton, sillä sen sai auki vain henkilökohtaisella kortilla tai sisäpuolelta. Huoneen sisustus oli yhtä ankea kuin asema itse. Täysbetonista tehdyt ikkunattomat seinät ja karut metallista valmistetut sängyt kovien patjojen kera antoivat yleisen vaikutelman armeija oloista, ja saman näyttivät tajunneen muutkin huoneessa olevat sotilaat, sillä heidän ilmeensä olivat synkät kuin heitä ympäröivät seinät. ”Sanokaahan päivää alokas Sagelle, pojat.” luutnantti Midleson sanoi muille miehille ivallisesti muille huoneessa oleville miehille, joiden kasvoille palautui heti terve hymy. ”Kappas, uusi vihreä. Jo toinen joukossamme.” Yksi miehistä sanoi, lähestyen häntä, ja samaan aikaan vilkaisten yhdellä sängyllä istuvaan nuorempaan sotilaaseen. Ajattelin, että hänenkin täytyy olla uusia täydennysmiehiä. ”Alfred Hutchling. Haukkuvat Aliksi. Äläkä huolehdi, emme me pahemmin simputa edes täysin vihreitä, mitä nyt saat varmaan välillä luultavasti kuulla siitä.” Mies sanoi ja hymyili sydämellisesti.

1945 21.4

Ilta tuli nopeasti uutta ja outoa asemaa tarkastellessa ja miehistöön tutustumassa. Lopulta, tunteja myöhemmin, löysin itseni istumassa muiden ryhmäläisteni kanssa huoneestamme. Jotkut pelasivat korttia ahtaalla pöydällä, jotkut puhuivat keskenään tai tarkistivat varusteitaan, minä vain makasin sängylläni ja mietin niitä näitä. Eräät sotilaista korttipöydän ympärillä innostivat kehuskelemaan sotataidoillaan muille, ja tämä herätti mielenkiintoni. ”… Niin ja olen minä nidejäkin nähnyt Typhus kolmosen kahakoissa. Ne ovat kuule julmia otuksia.” George Borck, joka oli myöskin heidän seurassaan, sanoi. ”Nidejä?” Toinen pöydän ympärille kerääntyneistä kysyi, ja tunnistin hänet ”vihreäksi” sotilaaksi. ”Hah. Unohdin, että te uudet tulokkaat ette tunne armeija sanastoa. Nidejä, eli siis tyranidejä. Kai sinä nyt edes tyranidin tunnet?” Brock sanoi nuorelle miehelle pirullisesti, vaikka toki tiesi, että ketään ei päästetä koulutus ohjelmasta läpi ilman perustietoa mahdollisista muukalaiskontakteista. ”Luultavasti lähdit häntä koipien välissä pakoon kun ensimmäinen gauntti hönkäisi sinua kohti.” Aliksi kutsuttu sanoi ivallisesti. ”Mitä vielä. Siellä päin minua kutsuttiin ”teurastajaksi”, koska tein aina niin valtavan määrän ruumiita.” Brock sanoi tosissaan, saaden useat huoneessa purskahtelemaan naurusta. ”Väitä nyt vielä olevasi avaruusjalkaväen sotilas!” Al sanoi nauraen. ”Eihän nideistä edes ole vastusta.” Sanoi tummaihoinen sotilas, Bert Gallant, johon olin jo törmännyt aseman ulkopuolella. ”Taistelepa joskus kaaossoturia vastaan, siinä on sinulle haastetta kylliksi, `teurastaja´!” Gallant sanoi myös vitsikkäästi. ”Pyh, yksi nidi repii aina avaruussotilaan kappaleiksi läheltä, petturi tai ei, vai mitä Sage?” Brock kysyi minulta huvittuneena, vitsaillen jälleen kokemattomuudellani.

”Muuten, puheesta ollen, olen kuullut aika hurjia juttuja tästä meidän luutnantistammekin. Sanotaan, että se oli kuulemma Armageddonillakin.” Neljäs mies, Derek Tyler sanoi. ”Armageddonilla? Ei jumaliste siis the Armageddonilla?” Brock kysyi, vakavoituen äkkiä. ”No kuinka monta Armageddon planeettaa universumissa on?! Juuri sillä. Se kuulemma ylennettiin just siellä luutnantiksi kun se tappoi useamman örkin ja pelasti siinä samassa kuulemma joukkonsa varmalta tuholta. Enempää en tiedä.” Tyler kertoi, ja sai aikaan aika moisen jupinan aiheesta. ”No EVVK koko hiton luutnantti ja Armageddon. Kyllähän minustakin tulisi nopeasti joku kersantti kun ampuisin pari onnekasta laukausta örkkien sotapomon suuntaan!” Brock ilmaisi mielipiteensä, selvästi tuohtuneena siitä, että luutnantti midleson herätti enemmän mielenkiintoa kuin hän. Äkkiä ovi aukesi, ja joku tuntematon upseeri astui sisään. ”Tästä porukasta tarvitaan kaksi vapaaehtoista vartiotehtäviin katolle. Ja kannattaa pistää jotain lämmintä ja vesitiivistä ylle, siellä on kuulkaas melkoinen myräkkä. Ilmoittautukaa katolla” Upseeri sanoi ja oli hetkessä poissa. Sotilaat vaikenivat. ketään ei houkuttanut idea märästä yöstä katolla. Minulla kesti hetki tajuta, että he silmäilivät minua ja toista vihreää. ”Pojat, jospa pidettäisiin pieni demokraattinen äänestys…?” Brock sanoi pahaenteisesti.

0125 22.4

Vaikka sade olikin hellittänyt hieman muutama tuntia sitten, oloni olisi silti ollut huomattavasti mukavampi katoksen alla tai parhaimmassa tapauksessa kalsean betonirakennuksen sisässä. Piiskaava tuuli heitti sadepisaroita päin naamaani, ja minulla oli täysi työ katsoa minne kuljen, saati vartioida jotain. Onneksi vahdin vaihto osuisi pian hänenkin kohdalleen. Olin ”vedenpitävistä” vaatteistani huolimatta litimärkä, ja kuolisin tällä menolla ennemmin keuhkotaudin kuin örkin aseen kautta. Sade tuntui äkkiä vähenevän huomattavasti, ja muutaman minuutin kuluttua se enää vain ripotteli. Tapahtuma sai muutkin vartiomiehet hymyilemään tyytyväisinä, ja jotkut jopa ottivat märät paitansa pois päätään. Taivaanrantaan alkoi ilmestyä hieman valoa, ja mustat pilvet repeilivät. Ilmeisesti yö on lyhyt aavikkoplaneetoilla. Helle aalto osui meihin aivan hetken päästä, ja ajattelin että olisin pian litimärkä sateen sijasta hiestä. Se oli silti pienempi kahdesta pahasta. ”Sage, vuorosi loppui.” Sanoi juuri ylös muurille kiivennyt Gallant. Olin arvellutkin, että joku ilmaantuu heti sateen loputtua. ”Odotas hetki, Gallant.” Minä sanoin, sillä halusin katsoa hetken auringonnousua. Siitä oli kauan kun viimeksi olin nähnyt sellaisen, ja näin se näytti entistä kauniimmalta. ”Ihan sama jos haluat olla kauemmin vuorossa. Tule sanomaan kun haluat sisään.” Gallant sanoi ja lähti takaisin päin. Tulen sopimaan tänne hyvin, ajattelin itsekseni auringon ensi säteiden lämmittäessä betonista asemaa. Tulen sopimaan tänne hyvin.


Fluffi virheitä luultavasti on, ja kyllä, siitä tuli hieman lyhyt, mutta ottakaa huomioon aiheen vaikeus. Kommentteja toivotaan...

[Andromedus]

Tosi hyvä tarina, sai minut hyvälle tuulelle. Onko muuten Hornwall se sama joka oli meidän tarinassa?
Lue muuten toi mun uus, luulen että pidät siitä.
Tuo muuten vastasi hyvin 40k armeija elämää.

[Blöö]

tosi hyvä tarina. ei sitä ainaista taistelua

[Egi]

Tämä on ihan laadukas tarina. Itse pidän rivimiehen näkökulmasta kerrotuista tarinoista, antavat mielestäni hyvän kuvan maailmasta.

Tarinassa Thomasilla "meni hyvin", eli ei kuolleita kavereita, murskattuja unelmia tjs. Odotin että milloin siltä lähtee henki. (Miten niin olen pessimisti?). Nyt kun jäi eloon niin tarinaan jäi kaipaamaan jatkoa...

[Adanedhel]

kyllä vähn vaihtelua jatkuvalle mätölle, ja tapolle, mut en tiiä... ihan kiva

[Icingdeath]

Kiitoksia kaikille hyvästä palautteesta...

Tämä on ihan laadukas tarina. Itse pidän rivimiehen näkökulmasta kerrotuista tarinoista, antavat mielestäni hyvän kuvan maailmasta.

Tarinassa Thomasilla "meni hyvin", eli ei kuolleita kavereita, murskattuja unelmia tjs. Odotin että milloin siltä lähtee henki. (Miten niin olen pessimisti?). Nyt kun jäi eloon niin tarinaan jäi kaipaamaan jatkoa...

Niin siis hehän vasta pääsivät asemalle ja tässä meni vasta ensimmäinen päivä. Itsekkin olisin tosiaan tehdä tähän Dramatiikkaa luokkaa sotaelokuvat ja tuollaista, ja Sagen kuolema pyöri omassakin mielessäni, mutta kun ideana oli tehdä rauhanomainen tarina, niin tälläinen oli hieman vaikea toteuttaa. Tosin aioin jatkaa tarinaa "ei-niin-rauhallisesti" eli ei minultakaan ihan tämä "In the grim darkness of the future there is only war!" tunnuslause ole aivan unohtunut

[Adanedhel]

Loiisstavaa......... Okke, loistavaa tekstiä... Mut millon scriptaat jatkoa???

[Fire_Heart]

hyvä tarina varsinkin kun siinä ei ollut mitään toiminataa

[Bonehead]

Aivan uskomattoman loistava tarina! Luin sen jo toisen kerran ja taidan lukea vielä kerran... toivottavasti teet tuolle jatkoa mahdollisimman pian.

[Asavarkull]

Loistava tarina ei sitä ainiaista mättöö ja tappoo toi oli myös aika realistinen.

[Skavengeneral]

Ah, tämä oli kyllä kieltämättä mukava rentoutus hetki kaikkien hack'n'slash tarinoiden joukossa. Mukava juttu ja jatkoa vaan...

[Ahneman]

Harvinaisen mukavaa... ja erilaista

[LAndE]

Mukavaa luettavaa, mutta kyllä tonne väliin vois jonkun pienen pienen taistelun heittää, tai jatko-osaan jos on tulossa, tai tullut, mutta en varmaan sitä vielä ole nähnyt, mutta itseäni piristäisi pieni taistelu...

[Icingdeath]

Mukavaa luettavaa, mutta kyllä tonne väliin vois jonkun pienen pienen taistelun heittää, tai jatko-osaan jos on tulossa, tai tullut, mutta en varmaan sitä vielä ole nähnyt, mutta itseäni piristäisi pieni taistelu...

Jatkoa on jo tullut, jos et ole vielä huomannut.

Otteita Nuoren Sotilaan Elämästä, osa 2