Sota kääpiöiden vuoresta (ja parista muusta paikasta)

[Öljyogre]

Muokkasin tätä. Sana thane on nyt muutettu suomenkielisempään muotoon.


Kääpiökuningas Hreder loi silmäyksen aarrekammioonsa. Se oli lähes täynnä arvoesineitä. Hän huokaisi ja mutisi "Näkemiin aarteeni. Tulen tapaamaan teitä kunhan olen ajanut tieheni nuo haltiat jotka vuoremme ympärillä pörräävät." Sitten hän astui ulos kammiosta ja sen vartija sulki kammion oven lukiten samalla kaksikymmentä lukkoa jotka olivat ovessa.
Suurhaltiat olivat jo viikkoja piirittäneet kääpiöiden vuorta, Nargoria. Hreder oli käskenyt varustaa suuren sotajoukon, joka odotti vuoren pääsuuaukolla hyökkäyskäskyä. Hreder oli kuitenkin jättänyt vartijat joka suuaukolle. Hän oli myös lähettänyt partion pohjoiseen hakemaan lisäjoukkoja pronssivuorilta.
Hreder asteli armeijan luokse, ja sanoi eräälle päällikölle "Käske miehet hyökkäykseen." Päällikkö totteli ja huusi "Hyökätkää!" Portti avattiin ja kääpiöt alkoivat juosta ulos suurhaltijoiden kimppuun. Suurhaltijat eivät olleet valmistautuneet muutamaa vartijaa lukuunottamatta ja aluksi kääpiöt nuijivatkin haltijoita melko nopeasti. Haltijaruhtinas nimeltä Arkelion kuitenkin juoksi yksikkönsä kanssa kääpiöiden ja muiden haltijoiden väliin tavoitteena hidastaa kääpiöiden hyökkäystä, että muut haltijat saisivat rivistöt kasaan. Aluksi he näyttivät onnistuvan, mutta sitten eräs kanuuna repäisi Arkelionilta miekkakäden irti, ja päällikkö nimeltä Eidur surmasi hänet lyömällä häntä kirveellä päähän. Arkelionin kuoltua hänen yksikkönsä soturit alkoivat perääntyä, ja yksi toisensa jälkeen he kuolivat.
Silloin haltijoiden muut soturit ryntäsivät päin kääpiöitä, ja taistelu alkoi riehua kunnolla. Haltijoita ja kääpiöitä kuoli suunnilleen saman verran, mutta Hreder oli varautunut siihen. Hän juoksi takaisin vuoren juurelle ja huusi portin läpi "Lisäjoukot!"
Portti avattiin ja sieltä juoksi ulos valtavasti kääpiösotureita. He juoksivat taisteluun. Kääpiöt olivat vahvasti voitossa kiinni, ja silloin haltijoiden johtaja Telvarien teki päätöksen.
Hän kokosi parhaassa kunnossa olevat haltijat viimeiseen ryntäykseen, ja käski muita pakenemaan. Vahvimmat haltijat lähtivät, Telvarien joukossaan, juoksemaan kohti kääpiöitä. Muut juoksivat vastakkaiseen suuntaan, kohti metsää nimeltä Assors. Kääpiöt voittivat hyökkääjät, ja vangitsivat Telvarienin. He palasivat Nargoriin. Hreder käski heittää Telvarienin tyrmään, ja niin he tekivät.



Jatkuu joskus :J

[Half-breed]

Jahas. No joo. Kyllä tuo nyt menee jotenkuten ekana tekeleenä, mutta ei tuo oikein miksikään hyväksi tarinaksi nouse. Oikeastaan ongelmana tarinassa on se, että se on olevinaan taistelukuvaus, mutta se pysyy niin epämääräisellä tasolla, ettei taisteluun saa mitään otetta. Missään välissä ei setvitä taistelutilannetta kunnolla, vaan pätkä on kuin historiankirjasta repäisty. Kerronta olisi parempi saada tässä tarkemmalle tasolle, esmes valitse jokin henkilö jonka näkökulmasta tarinaa selität.

Sitten se tarinasi pahin moka, eli realismin puute. Miten lähelle ne haltiat on pääseet, jos käävät onnistuu yllättämään ne rynnäköllä? Niiden pitäisi olla suoraan naapurissa tuota varten. Lisäksi miten piirität vuorta? Miksi käävät ampuu tykillä suoraan omien viereen? Eikö se ole vähän vaarallista, ja kääville omien tappohan on varmin tie kunnian menetykseen. Jotain järkeä olisi tarinaan kipeästi saatava.

[Juf0]

Hei half-breed. Kirjoitappa meille oma tarinasi ennenkuin käyt kommentoimaan kenenkään muun tarinoita. Kiitos.

[Fixu]

Ihan hyvä tarina, mutta
Ikuinen ongelma suomenkielisen tarinan kanssa: vierasperäiset sanat. Minua jäi hiukan mietityttämään tarinaa lukiessani sana thane. Se ei tunnu sopivan muuhun tekstiin ja katkaisee lukemisen, kun lukija jää miettimään outoa sanaa. En kyllä tunne kääpiöfluffia, joten en tiedä thanesta, mutta itse olisin kutsunut sitä varmaan päälliköksi tai vastaavaksi.
Kirjoitusasu oli perushyvä, hyvin sai selvää mitä oli tapahtumassa. Joitakin pikkujuttuja oli, mutta se ei haitannut tarinan luettavuutta.
Toivottavasti jatkat kirjoittamista, voisin lukea kakkososan myös.
juf0:Half-Breedin viesti oli hänen mielipiteensä ja hän esitti siinä kommentteja, miten tarinaa voisi parantaa, joskin hiukan negatiiviseen sävyyn=P

[Vexild]

Hei half-breed. Kirjoitappa meille oma tarinasi ennenkuin käyt kommentoimaan kenenkään muun tarinoita. Kiitos.

Kommentointi ja kritiikin antaminen on hyve, oli konsepti mikä tahansa. Eri asia on kritiikin sävy ja painoarvo.

En yleensä lue näitä Sotun tarinoita lukihäiriöni takia (joskus ei vaan jaksa pitkiä juttuja..) mutta tällä kertaa näin lyhkäisen värsysn jaksoin lukea. Fixun kanssa samoilla raiteilla olen noiden vieraskielisten sanojen suhteen. Toki jos on konseptiin ennalta tutustunu, on helppo käyttää termiä thane, mutta se sittemmin pilaa kielen. Toinen asia joka pistää miettimään on tämä itse tilanne: Miksi soditaan? Missä soditaan (juu tajusin että vuoren juurella, mutta luulen että monelle on vaikea hahmottaa "vuoren juuri") ja mitä muuta ympärillä tapahtuu.

Sitten mainintaa nimistä. Henk. koht. sanon että aika turha dude tää Arkelion. Miksi tällä näin pienellä ja välinpitämättömällä hahmolla on nimi? Tokihan arvot voidaan ottaa huomioon, mutta silti tuntuu hieman turhalta nimetä henkilö jolla ei ole osaa eikä arpaa... no offence. Ja sitten tämä metsä, Assors. On metsä nimeltä Assors, ja? Millainen se on? Onko se jonkun omistuksessa? Onko siellä haisuleita? Jos nimetään jotain, niin reilua olisi myös antaa koko pala. Nyt jäi lautaselle vain pelkät rusinat pullasta ja tämä on ikävää.

Tämä värssy saattaisi nostaa arvoaan jos keskittyisit asioihin joita haluat tuoda esille tarinassa. Tarina näyttää kiireessä kirjoitetulta, joten chill out dood. Ota rauhassa asia kerrallaan. Omasta kokemuksesta voin kertoa että jos pidättelet jotain suurta ja mahtavaa ideaa, joka tuntuu tajunnan räjäyttävältä, mutta haluaisit ensin kirjoittaa sille alkua, on hyvä kirjoittaa tämä idea suunnitelmana paperille ja keskittyä olennaiseen. Rauhassa hyvä tulee.

[santso]

niin noi vierasperäset sanat on aina suomifantasiassa ongelma, ite näkis et hakee jonku vanhan kyläpäälikköä kuvaavan sanan vanhasta suomen kielestä, joskus on jossain nähny ton käännettynä thaaniksi mut se ei ny tunnu kovinkaan luontevalta sekään. Kuvaavat sanat kielestä löytyy mut niitä ei oo käytetty piiitkäään aikaan niin ne painunu unohduksiin.

kappalejako, runsaampi tilanteiden, ympäristön, äänien, hajujen, henkilöiden historoiden yms. kuvailu, henkilöiden pääkoppien sisään pääseminen, henkilöiden motiivien ja tuntemuksien kuvailu tuovat lihaa tarinaan ja tekevät lukukokemuksesta miellyttävämpää, sit kun rakentaa sen klassisen tarinan kaaren mukaan niin avot, siinä on valmis teksti.
muutenkin kun kirjotetaan periaatteessa valmiiseen maailmaan pohjautuvia juttuja, jää siinä se itse keksiminen vähemmälle.
muutenkin toivois tänne koko tarinat ja novellit osioon enemmän niinsanottua ''omaa tekstiä'' joka ei pohjautuis näiden figupelien maailmoihin.

itsehän en kirjoittele juurikaan vaan lähinnä luen näitä, mut kai sillä jonkin sortin pätevyyden saa kommentoida :D

[Öljyogre]

Kiitos kommenteista ja parannusehdotuksista. Otan ne huomioon kirjoittaessani jatkoa...

[Öljyogre]

Jahas. No joo. Kyllä tuo nyt menee jotenkuten ekana tekeleenä, mutta ei tuo oikein miksikään hyväksi tarinaksi nouse. Oikeastaan ongelmana tarinassa on se, että se on olevinaan taistelukuvaus, mutta se pysyy niin epämääräisellä tasolla, ettei taisteluun saa mitään otetta. Missään välissä ei setvitä taistelutilannetta kunnolla, vaan pätkä on kuin historiankirjasta repäisty. Kerronta olisi parempi saada tässä tarkemmalle tasolle, esmes valitse jokin henkilö jonka näkökulmasta tarinaa selität.

Sitten se tarinasi pahin moka, eli realismin puute. Miten lähelle ne haltiat on pääseet, jos käävät onnistuu yllättämään ne rynnäköllä? Niiden pitäisi olla suoraan naapurissa tuota varten. Lisäksi miten piirität vuorta? Miksi käävät ampuu tykillä suoraan omien viereen? Eikö se ole vähän vaarallista, ja kääville omien tappohan on varmin tie kunnian menetykseen. Jotain järkeä olisi tarinaan kipeästi saatava.

Tää oli jo toka "tekele"...

[Half-breed]

Tää oli jo toka "tekele"...

Ka niinpäs onkin. Noh my bad, mutta nuo pointtini ovat silti valideja.

[santso]

lol tyyppi haluu realismia fantasia teksteihin :D pistät kuule jatkoon halffiksen kiusaksi lentäviä possuja joilla kääpiöt ratsastaa, puhuvia sotakoneita, vaaleanpunaisia pilviä vihreällä taivaalla, karkkimetsiä, viinajärviä yms ja lopussa sit paljastat et kaikki oli unta :D

[Half-breed]

lol tyyppi haluu realismia fantasia teksteihin :D pistät kuule jatkoon halffiksen kiusaksi lentäviä possuja joilla kääpiöt ratsastaa, puhuvia sotakoneita, vaaleanpunaisia pilviä vihreällä taivaalla, karkkimetsiä, viinajärviä yms ja lopussa sit paljastat et kaikki oli unta :D

Olen lukenut El capun tuotoksia. Ei tuo ole vielä mitään.

[Öljyogre]

Ja jatkuu.

Assorsiin, joka oli suuri, kitukasvuinen ja pimeä metsä, paenneet haltijat keskeyttivät juoksun. Eräs haltija, jonka nimi oli Jarvelien, huohotti, ja sanoi muille haltijoille: "Me pakenimme, mutta vielä me palaamme. Otan nyt komennon, kun Telvarien ei enää ole joukossamme. Me haemme uuden vahvan sotajoukon. Sitten palaamme vuorelle, ja näytämme kääpiöille, missä kaappi seisoo. Jos Telvarien on elossa, kun palaamme, pelastamme hänet. Muussa tapauksessa otamme vain kääpiöiden aarteet, ja viemme ne kotiimme. Onko loukkaantuneita? Jos on, kertokaa nyt, niin voimme alkaa lääkitä heitä."
Ainakin kaksikymmentä haltijaa oli loukkaantunut. Heistä noin viisi oli loukkaantunut vakavasti. Jarvelien aikoi juuri jatkaa puhettaan, kun metsän pimennoista kuului sotatorven ääni.
"Liskomiehiä." Totesi eräs haltija. Hän oli oikeassa. Kun he olivat vasta vetäytyneet ympyräksi haavoittuneiden ympärille eräälle pienelle metsäniitylle, jolla kasvoi erinlaisia kortteita ja villivehnää, metsästä alkoi talsia ulos liskomiehiä. Ne huomasivat valkoasuiset haltijat heti, ja ryntäsivät heitä päin.
Jarvelien oli ainoa, joka pääsi pakoon liskomiesten hyökätessä. Hän kiipesi erääseen korkeaan kuuseen, ja katsoi alas niitylle. Liskomiehiä oli paljon, todella paljon. Niillä oli jokaisella olalla nyytti, joissa näytti olevan jotakin sotasaalista. Teurastus ei kestänyt edes viittä minuuttia. Kaikki, noin sata haltijaa tapettiin julmasti. Liskomiehet hakkasivat vielä minuutin verran ruumitakin, ennen kuin tajusivat, että ne olivat jo kuolleet. Liskomiehet naureskelivat, ja juoksivat takaisin metsään. Niillä näytti olevan kiire jonnekin.
Jarvelien kapusi alas puusta, kun oli varma, että liskomiehet olivat menneet. Ilta alkoi jo hämärtää. Hän katsoi hetken taistelukenttää. Se oli täynnä haltijoiden raatoja. Hänet valtasi pienoinen pakokauhu. Hän oli keskellä Assorsin pahamaineista metsää, ja hän oli aivan yksin.


Jatkuu taas joskus. Laittakaa ihmeessä kommenttia tästäkin pätkästä.

[Vexild]

Umm... tämä on siis jatkoa, mällä kertaa hypätään paenneiden haltioiden mukaan? It's a shame... olisi tehnyt mieli kuulla lisää taistelusta ja kääpiöistä, mutta tämä taitaakin ottaa paikkansa niiden tarinoiden puolelta jotka seuraavat kaikkea miltein samaan aikaan...

Teema vaihtui mielestäni liian nopeasti. Taistelu kääpiöiden ja haltioden välillä oli kiehtova, mutta nyt teemaan astuu mukaan lissut. Odotin myös että tämä tappelu olisi käyty läpi, ihan vain sisällö vuoksi. Mutta seuraavasta asiasta en pääse yli... nämä on suurhalitoita? Yleiskuvaan kuuluu mielestäni suurhaltioiden kanssa ylväys ja jalous, joten millainen suurtonttu kiipeää kuuseen ja katsoo kun toverit kaatuvat? No offence, mutta jos lisäisit tarinaan örkin, joka puhuu todella selkeää yleiskieltä, käyttää monokkelia ja runoilee, ei tämä kuusijannu erottuisi tarinasta enään yhtään...

Vielä vaatii hiomista tämä, mutta jatkan lukemista jos lisää tulee =)

[Fixu]

Tarinat ovat lyhyitä, mikä aiheuttaa sen, että niissä ei oikein ehdi tapahtua mitään, mutta toisaalta laiskemmatkin lukijat jaksavat lukea ne loppuun.
Nyt käännökset olivat hyvin kohdallaan, tosin sanasta liskomiehet(joka on aivan oikein käännetty, ei siinä mitään) pääsenkin seuraavan asiaan: lisää kuvailevia sanoja. Minä ainakin itse tykkään lukea tarinoita, joissa kuvaillaan paljon ympäristöä, sillä näin lukijat saavat paremman käsityksen mitä on tapahtumassa. Esim.Liskomiehet hyökkäsivät ja tappoivat kaikki.
Tai sitten: Haltiat katsoivat kauhuissaan puiden välistä rynniviä otuksia. Otuksia, joiden punertavat nahat olivat suojattu terästäkin kovemmilla suomuilla, otuksia, jotka eivät välittäneet kivusta. Heitä myös Sauruksiksi kutsuttiin, joka todella kuvasi heidän louskuvia leukojaan, jotka jauhaisivat pian haltioita välipalakseen. Moni oli varmasti saanut maistaa heidän luusta kaiverrettuja aseitaan, sillä tummanpunainen veri kimmelsi heidän aseissaan, kun aurinko paistoi pilvestä. Kuin kiusatakseen haltioita, jotka olivat koko päivän marssineet tuulessa ja pilvisessä säässä, vain päästäkseen aurinkoon kuolemaan liskojen piikikkäisiin aseisiin. tämän jälkeen kenties eeppinen taistelukohtaus, jonkun henkilön näkökulmasta.
Kuitenkin Vexildin kanssa samoilla raiteilla, teema vaihtui liian nopeasti. Etkä kertonut mitään syytä, miksi lissut siellä korvessa oli. Olettaen, että ne on vaihtolämpöisiä fantsuliskoja
Lisäksi vinkkinä, jos et vielä käytä, niin Wordilla on helppo kirjoittaa tarinoita, kun ei ole mikään kiire, Word hoitaa sanojen oikeinkirjoituksen ja sotun vastauskenttä on aika ankea pitempiä viestejä kirjoittaessa.
Edellinen viestini oli kirjoitettu kännykällä niin saattoi olla hauskat sanamuodot, kiitos ennakoivan tekstinsyötön;p
Kiva kuitenkin, että jaksat näitä tarinoita kirjoitella. Ei tällä alueella hirveästi aktiivisia kirjoittajia ole.

[Half-breed]

Ei nyt pahalla, mutta mitä helvettiä? Mitä ihan lopettaa lukeminen ja varmistaa, että luin oikein, kun liskot astu kuvaan, koska se on nyt vain sellainen wut?-juonenkäänne kuin olla ja voi. Siis joo ehkä kenties tässä on nyt jotain järkeä, mutta ei se tuosta tarinanpätkästä käy ilmi miksi liskot on mesoamassa jossain ihan muualla kuin niiden olisi. Juu tulevassa tarinassa voi tätä mysteeriä selvittää, mutta hommassa on se ongelma, että siinä menee helposti samaan satimeen kuin Lost, eli mysteeriä tulee mysteerin perään ja jaksot loppuu jännään kohtaan, mutta kun niitä vastauksia saa odotella usein liian kauan, tai niitä ei tule koskaan. Tarinoistasi näkee ikävästi, että et oikein suunnittele tarinaasi, vaan kirjoitat tajunnanvirtaasi. Tarinoihin tulisi heti järkeä, jos vain funtsisit mitä kirjoitat, etkä vain kirjoittaisi.