Missä on figupelaamisen ydin ja pihvi -voitto vai hauskuus ?

[MakeH]

Sellainen väitehän olisi nimittäin epätosi.

Mainitsemaasi väitettä ei ole tosin mielestäni esitettykkään o0

Totta on tietysti se, että isomman pelin (turnaus tai muu peli) lähestyessä saa pientä lisäkipinää maalaamiseenkin ja näin voi turnauspuolella olla suhteellisesti enemmän hienoja armeijoita, mutta ei niin, että vain turnauksissa on hienoja armeijoita.

Eli nyt kun luen viestisi niin minulle jää sellainen kuva, että olisit kanssani maalaustasosta samaa mieltä? Olenko ymmärtänyt sinut väärin?

[Morze]

Oman rajallisen kokemukseni mukaan turnauksissa käyvillä pelaajilla on mageemmat armeijat kuin mitä pölyisissä nurkissa pyörii.

Sanoisin, että stereotyyppinen, esteettisesti "paras" armeija luodaan vuosikausien, tai vähintään kuukausien kovalla työllä. Sitten lopulta kun tämä aikuiset miehet (ja miksei naisetkin) onnesta itkemään saava mestariteos on saatu valmiiksi, käyttää omistaja sen kliimaksina jossain suuressa turnauksessa ja ehkö seuraavassa, minkä jälkeen armeija vetäytyy vitriinin suojiin, ennen kuin raju turnauselämä saa maalin chippaamaan. Eli kumpikin näkökanta on tavallaan oikeasssa.

[Huru-ukko]

Joopapoopa :)

Nimittäin Morze ilmoitti, että myös eiturnaajilla on yhtä hienoja armeijoita olemassa (armeijoiden lukumääristä ei puhuttu). Siihen vastasit, ettei näin ole. Tämän väitteen osoitin vääräksi, koska tiedän, että eiturnaajilla on hienoja armeijoita ja tosiaan jo yksikin riitti tämän osoittamaan. En puhunut mitään siitä, että kuinka moni armeija on kummalla puolen hyvännäköinen, vaan että onko näin ollenkaan. Jo yksikin hyvännäköinen armeija riittää osoittamaan väitteen epätodeksi. Muuten en ole laskenut, että kuinka moni armeija käy turnauksissa ja mitkä niistä ovat hienoja. Itse pelaan välillä isojakin pelejä, mutta turnauksiin en laiskuuttani viitsi lähteä, ellei meidän paikallisia pelejä lasketa niiksi. En tiedä kuin iso pitää pelin olla, että se on turnaus.

edit. Morze kerkesi väliin, mutta ei tämä mikään iso asia ole. Absoluuttisia väitteitä tulee välttää.

[TheEmu]

Mua turnauspelaajana ja -järjestäjänä ottaa hirveästi pattiin, kun joku tulee (kylläkin foorumilla) sanomaan "teidän tapa pelata peliä X on väärä", kun on tuntitolkulla vääntäny turnauksen järjestelyjä ja oman armeijan maalaamista kuntoon. Jos tykkäät pelata sen saman Sepon kanssa 45 peliä putkeen samalla (joskin tosi hienolla ja fluffikkaalla) armeijalla ja kentällä kotona, ei oo multa pois mitenkään. Ite tykkään siitä, että vastustajan pelikuviot, armeija ja kenttä (yms) vaihtuu pelien välillä, kun vastustajakin vaihtuu.

Toinen tykkää äidistä, toinen tyttärestä. Case closed ja päästetään tämäkin kuollut hevonen haudan lepoon?

[Morze]

???

Vieläkin turnausihmisillä herne nenässä? Paria lähinnä fabaskeneä koskenutta viestiä lukuunottamatta ei ketjussa nähdäkseni ole ylenpalttisesti bashattu kilpapelaajia.

Jos tykkäät pelata sen saman Sepon kanssa 45 peliä putkeen samalla (joskin tosi hienolla ja fluffikkaalla) armeijalla ja kentällä kotona, ei oo multa pois mitenkään.

Implikoitko "fluffipelaamisen" olevan sosiaalisesti rajoittunempaa ja huonompaa kuin "turnauspelaamisen"? Jotenkin kaksinaismoralistisen oloinen viesti sinulla jännästi. (laitetaanpa vielä hymiö pehmentämään) :O

Jotenkin keinotekoinen rajanveto ylipäätänsä.
Pitäisi varmaan kehittää fluffiturnaus -skeneä, niin sitten "molemmilla puolilla" (pelaajia ei voi asettaa akselille jne.) voivat katsoa yhdessä kieroon. Eli haukkukaa vastedes minua älkääkä toisianne.

[TheEmu]

Implikoitko "fluffipelaamisen" olevan sosiaalisesti rajoittunempaa ja huonompaa kuin "turnauspelaamisen"? Jotenkin kaksinaismoralistisen oloinen viesti sinulla jännästi. (laitetaanpa vielä hymiö pehmentämään) :O

Koitin tällä esimerkillä (vitsin tavoin) tuoda esiin, että voitosta pelaava pelaaja ei välttämättä ymmärrä mikä siinä häviämisessä kiehtoo, samalla tavalla kuin "kännis ja läpäl" pelaava ei välttämättä ymmärrä, miksi voittaminen onkin ihan kivaa välillä.

Ei sillä, etteikö voitosta pelattais kännis ja läpäl.

[MakeH]

Implikoitko "fluffipelaamisen" olevan sosiaalisesti rajoittunempaa ja huonompaa kuin "turnauspelaamisen"?

Noh, mitäs tässä turhaan jännittämään jos tälläinen täky kerta heitetään. Eikö ole aivan selvää, että tapahtumissa pelaaminen on usein sosiaalisesti erilaista (kuin niissä pölyisissä nurkissa pelaaminen) sellaisella tavalla, joka voidaan tietyin kriteerein määritellä sosiaalisemmaksi. Esim vaikka eri vastustajien päälukuja vertailemalla. Tietenkin sosiaalisuus on muutakin, mutta kun taas lähtökohtana oli seppo ja 45 peliä johon takerruttiin ja tästä aasinsillasta tämä sosiaalisuus tuotiin esille niin voidaankin yhtäkkiä väittää, että: "joo, on se sosiaalisempaa". Eihän se väitös vettä kauaa pidä mutta aika helpolla päästettiin kun kerta erikseen tähän tämä vietiin.

Tuohon "huonompaa" en nyt taas erikseen lähde muuten kuin sanomalla, että tottakai se on huonompaa koska itse valitsin option a.

[Morze]

Viljo viettää kolmen kaverinsa kanssa säännöllisesti laatuaikaa tarinakampanjan parissa säännöllisesti siivottavassa pelihuoneessaan. Risto "That Guy" Mulkkunen käy harva se viikonloppu autotallissa pidettävässä komppiturnauksissa muoviharmailla mariineillaan kusettamassa ja ylenkatsomassa vastustajiaan. Kumpi on sosiaalisempi? Ei taida formaatista riippua tämä.

[Juhaaha]

eli turnauksis käy vaan kusettajat ja siellon vaan maalaamattomia armeijoita. Ja kaveri peleissähän ei voi kusettaa, ja niissä kaikki pelaa maalatuilla ukoilla.

[smaxx]

Viljo viettää kolmen kaverinsa kanssa säännöllisesti laatuaikaa tarinakampanjan parissa säännöllisesti siivottavassa pelihuoneessaan. Risto "That Guy" Mulkkunen käy harva se viikonloppu autotallissa pidettävässä komppiturnauksissa muoviharmailla mariineillaan kusettamassa ja ylenkatsomassa vastustajiaan. Kumpi on sosiaalisempi? Ei taida formaatista riippua tämä.

Ei tosiaan riipu formaatista, vaan pelaajista itsestään. Ihan turha tässä on tehdä 'privaattipelaamisesta' tai 'julkipelaamisesta' sen kummempaa ihannetta tai mörköä. Turnaukset tarjoavat kaikille avoimen paikan pelaamiselle, ja jos ei sitä tarvitse tai kaipaa niin ei sitten. Se että kaivetaan raporteista kuvia rumista turnausarmeijoista ja lytätään yksittäisten raporttien tai kuvien perusteella koko turnauspelaaminen on kuitenkin halpamaista. Vähättely ja sarkastinen nälviminen on paljon helpompaa, kuin minkään positiivisen tekeminen tai esittäminen.Suurin osa turnauspeleistä on kuitenkin erittäin onnistuneita kaikin puolin, ja turnaukset ovat yleensä suurella sydämellä ja vapaaehtoistyöllä järjestettyjä.

[Hammerheart]

Tää on kyllä ihan hämärää vääntöä. Molemmat "puolet" oikein etsimällä etsivät loukkaantumisen aiheita toisten viesteistä. Jos ei muuten löydy, niin sitten luetaan kaikki esimerkit absoluuttisiksi totuuksiksi, jotka kattavat ihan joka ikisen pelin sillä toisella tavalla pelattuna.

Huhhuh.

Itse haluaisin käydä enemmän turnauksissa, mutta aika ei oikein tunnu tahtovan riittää nykykoon Faba/40k poppoon maalaamiseen ja nuo Noppasten Border Patrollit täyttyvät aina niin kovin nopeaan, että tämmöinen vanhus ei ehdi millään tsekkailla kalenteriaan valmiiksi kun turnaus on jo täynnä. Armeijat teen aina jotenkin hillitysti yleisesti välttäen niitä kaikkein kalutuimpia ja kovimpia ratkaisuja, mutta kuitenkin pyrkien hyvään settiin. Pelitilanteessa haen voittoa, mutta yritän aina olla joustava ja ystävällinen ("Unohdin siirtää noita jamppoja - saanko vielä tehdä sen?" "Totta kai.")

Silloin aikanaan kun armeijat oli pienempiä noissa isoissa peleissä ja aikaa enemmän, tuli turnauksia kierrettyä ja ei mulla huonoja muistoja oikein ole kuin ihan pari. Kirkkaimpana mielessä se, kun Suomen GT:hen tuli Ruotsista kaksi sankaria, joilla oli identtiset über-ampuvat Iron Warriorit. Ensimmäiselle vähämaastoisella pöydällä kävin häviämässä siskoillani, toisen tullessa kohdalle menin koko armeijallani ison rakennuksen taakse piiloon. Peli kesti kokonaisuudessaan puoli tuntia ja päättyi (tietty) tasapeliin. Vastustaja oli pirun kiukkuinen, mutta en minä nyt kahdesti jaksa samaa matsia ottaa sillai, että katoan pöydältä vuorolla kolme.

Hyviä muistoja sitten onkin ihan roppakaupalla.

Ja siis tällä hetkellä lukeudun tiukasti siihen ei-turnauspelaajakastiin ja kivaa on tämä pölyisten nurkkien nyhjäysharrastuskin. Lisäksi etuna on, että pääsee pelaamaan muitakin pelejä, kuin noita paria-kolmea, joista turnauksia järjestetään. Monet muut pelit kun tekevät ihan erilaisia juttuja, joka on hauskaa.

Kun nyt rupesin avautumaan, niin avaudutaan vielä lyhyesti tästä nyky-Fabasta. Periaatteessa sääntösetti on minusta paras mitä Fabassa on ollutkaan (nelosesta asti pelanneena), mutta se on ahdettu täyteen ihan turhia monimutkaistuksia, joissa ei ole päätä eikä häntää. Lisäksi minua korpeaa suunnattomasti tämä nykymagia. Skarsnikin käsittämättömän oivista turnausraporteistakin about joka toisesta pelistä saa lukea, kuinka Purple Sun jyristeli läpi jomman kumman armeijan taaten voiton toiselle puolelle tms. Urgh. Kutosessa olin niin fiiliksissä, kun päästiin eroon Purple Suneista ja musita älyttömyyksistä ja nyt ne on taas takaisin. *huokaus* No juu, mutta se siitä. Pelaisin jos kykenisin maalaamaan ne vaadittavat infantry hordet noiden muiden projektien ohella. Nyt pelaan lähinnä ultra-hitaasti maalautuvilla Ogreilla nelinpelejä.

[jupu_pupu_mies]

Jos en voisi pelata turnauksissa, en pelaisi tätä peliä ollenkaan. Olisin kyllästynyt katsomaan niitä paria naamaa koko ajan. Turnauksissa tapaa aina "hyviä" pelaajia joiden pelaamista katsellessa ja heidän kanssa puhuessa oppii paljon hyviä juttuja. Esimerkiksi jos en kertaakaan olisi tavannut ORC:in jätkiä en luultavasti osaisi tehdä mitään tässä pelissä. Pidän voittamisesta, voittaminen on minun mielestä kivempaa kuin häviäminen. Siksi pelaankin tappiin tuunatuilla listoilla ja pelaan joka viikko että turnauksissa pärjäisi ehkä joskus sitten. Meillä on täällä ihan hyvä nassikka porukka kaikki pelaa kovilla listoilla ja niin hyvin kuin osaa joka pelissä. Ja kun joku mokaa huudellaan ihan suoraan "***** paisti olisit tehnyt noin" ja ensi kerralla sen (luultavasti) muistaa tehdä "oikein" . En ole ymmärtänyt ikinä miksi "huonolla" tai vähemmän tappiin hakatuilla listoilla olisi vähemmän kiva pelata. Munakorilistat nyt on vähän tyhmiä mutta jos joskus kokeilisin sellaisen pelaamista ei minulla varmaan silti olisi tylsää. Mukava on seurata omaa kehittymistään tässä pelissä, jokaisessa turnauksessa meidän porukka pärjää aika lailla paremmin kuin edellisessä Skarsnik voitti just fanaticin ja minä ja Kuism4 pelailtiin mikkelissä jossa Kuism4:lla oli kolmanneksi parhaat pelipisteet ja minä onnistuin häviämään vain yhden matsin str 11 gateen :P. Miksi tämä olisi vähemmän mukavaa kuin se että pelattaisiin meidän takkahuoneessa kolmestaan tätä peliä pelkästään, minnekkään lähtemättä?

[MakeH]

Viljo viettää kolmen kaverinsa kanssa säännöllisesti laatuaikaa tarinakampanjan parissa säännöllisesti siivottavassa pelihuoneessaan. Risto "That Guy" Mulkkunen käy harva se viikonloppu autotallissa pidettävässä komppiturnauksissa muoviharmailla mariineillaan kusettamassa ja ylenkatsomassa vastustajiaan. Kumpi on sosiaalisempi? Ei taida formaatista riippua tämä.

TSOT TSOT!!!

Itse vedit sosiaalisuus kortin esille siitä, "45 peliä raipen kanssa". Liian helppo... Eli jos tässä olis koulun äidinkielentunnin väittelysessio käynnissä niin kysyisin taas, "olet siis kanssani samaa mieltä".

Kyllä mä olen kartalla mistä puhutaan. Oletko sinä?

[Morze]

Viljo viettää kolmen kaverinsa kanssa säännöllisesti laatuaikaa tarinakampanjan parissa säännöllisesti siivottavassa pelihuoneessaan. Risto "That Guy" Mulkkunen käy harva se viikonloppu autotallissa pidettävässä komppiturnauksissa muoviharmailla mariineillaan kusettamassa ja ylenkatsomassa vastustajiaan. Kumpi on sosiaalisempi? Ei taida formaatista riippua tämä.

TSOT TSOT!!!

Itse vedit sosiaalisuus kortin esille siitä, "45 peliä raipen kanssa". Liian helppo... Eli jos tässä olis koulun äidinkielentunnin väittelysessio käynnissä niin kysyisin taas, "olet siis kanssani samaa mieltä".

Kyllä mä olen kartalla mistä puhutaan. Oletko sinä?

Siis ihmiskontakteissa määrä korvaa laadun? Facebook -sukupolvelle tyypillinen vastaus. *ylenkatsoo*

[The Captain]

Joku viisas Privateer Pressin foorumilla sanoi:

"The objective of a game is to win. The point of a game is to have fun."

Vaihtoehdot eivät ole, eivätkä ole koskaan olleet, toisensa pois sulkevia. Toki lajista kuin lajista, oli kyse sitten jääkiekosta, woorhämmereistä tai elämästä, löytyy suorittajia, joilla on pakonomainen tarve voittaa keinoja kaihtamatta ja toisia huomioimatta. Näitä henkilöitä esiintyy kaikissa ympäristöissä ja olosuhteissa, mutta oman kokemuksen mukaan nämä hakeutuvat pikemminkin yritysmaailmaan tai politiikkaan kuin leikkikentille.

En toisaalta ole ihan viime aikoina GW-pelien turnauksissa käyskennellyt, mutta ainakaan masiinahordespuolella ei tarvitse kauheasti pelätä, että vastustajan asenteen tai käytöksen takia peli ei olisi hauska. Kyllä ne ukot siellä ihan tosissaan voitosta vääntävät, mutta ainakin minusta on näyttänyt, että kaikilla on silti kivaa.

On vastustajan kunnioittamista pelata niin hyvin kuin osaa. Minusta tämä pätee niin turnaus- kuin kotipeleissäkin. Eri tilanne on aloittelijoiden opettaminen silloin, kun nämä eivät vielä hahmota pelin kaikkia nyansseja, mutta lähtökohdasta, jossa molemmat pelaajat osaavat pelata, ei minusta tarvitse yrittää pelata huonosti. Kohteliaisuus ja herrasmiesmäisyys eivät millään tapaa liity pelitaitoihin tai pelaamisen tasoon.

[MakeH]

Siis ihmiskontakteissa määrä korvaa laadun? Facebook -sukupolvelle tyypillinen vastaus. *ylenkatsoo*

Ei tietenkään (kait) korvaa. Miksi siis teit sen yleistyksen?


Mun mielipide lähinnä tiivistyy ajatukseen, että harrastuksen arvo kiteytyy siihen mitä me sille itse jaamme. Eli omat valintamme ovat vääjäämättä ne oikeat eivätkä onneksi ole muilta millään tasolla pois. Luulen, että näitä keskusteluja sikiää vuosittain koska on paljon pelaajia jotka eivät helposti lokeroidu kumpaankaan kategoriaan ja ovat siksi tyytymättömiä nykyiseen tilanteeseen joka suomen kokoisessa harrastuspiirissä vallitsee. Tämähän onkin sitten asia erikseen.

The captainin sitaatti kuulostaa mielyttävän järkevältä.

[Fixu]

Toinen aihe, jota tulen vuorokauden aikana kommentoimaan, vaikken täysin aiheesta ole perillä(en ole koskaan turnauksessa pelannut) :P. Mutta asiaan:

Jos en voisi pelata turnauksissa, en pelaisi tätä peliä ollenkaan. Olisin kyllästynyt katsomaan niitä paria naamaa koko ajan. Turnauksissa tapaa aina "hyviä" pelaajia joiden pelaamista katsellessa ja heidän kanssa puhuessa oppii paljon hyviä juttuja.

Tämän takia itsekkin haluaisin käydä turnauksissa, mutta en lopettaisi harrastusta, vaikken turnauksissa pääsisikään käymään. Isoilla paikkakunnilla, esim. Pääkaupunki seudulla on(kai) niin monta jäsentä paikallisissa pelikerhoissa, ettei pelikavereista tule pulaa(ei tarvitse joka kerta katsoa samaa naamaa pöydän toisella puolella, jos ei halua).
Eri tilanne tietenkin jos sinun lisäksesi paikkakunnallasi asuu yksi harrastaja. Silloin vaihtelua ei juurikaan tule.

Joissakin viesteissä on ihmetelty, mikä lasketaan turnaukseksi(montako peliä pitää olla). Eikö turnaus mene niin, että jokaisen kierroksen jälkeen uusi pari tulee turnauspisteiden mukaan?

Minulle tärkeintä ei ole voitto, vaan se, etten häviä massacrella. Tai siis että kummallakin on hauskaa.

Olen tätä asiaa joskus funtsinut ja tullut seuraavaan päätelmään: Figupelaajat voi karkeasti jakaa niihin jotka on tulleet peliin roolipelien kautta ja niihin jotka on tulleet peleihin tietokone- ja korttipelien kautta. Lautapelaajat on jotain välimaastoa. Väittäisin ensimmäisen ryhmän pelaavan enemmän fiiliksen vuoksi ja jälkimmäisen enemmänkin voittoa tavoitellen.

Minä en ole tullut kummankaan kautta, mutta figupelien kautta olen tutustunut roolipelaamiseen :P.

[Haddock]

Taitaa olla enemmän teoriaa kuin kokemusta ? Aika monessa turnauksessa on tullut vuoden mittaan käytyä (9 pelkästään tänä vuonna...), ja oma kokemus turnausten tunnelmista on kyllä ihan toisenlainen. Sen mitä olen itse huomannut, ja mitä on turnauksissa tullut palautetta, niin porukalla on ollut yksinkertaisesti hauskaa. Turnauksiin mennään viihtymään, ja yleensä pelaamaan niin hyvällä listalla ja niin hyvin kuin pystyy. Ja erittäin usein myös todella tyylikkäillä armeijoilla. Samoin en ole kertaakaan törmännyt viimeisen vuoden aikana (ja tuskin sitä ennenkään) muihin kuin erittäin mukaviin ja herrasmiesmäisiin vastustajiin. Ehkä herrojen olisi aika päivittää turnauskokemukset tälle vuosikymmenelle ?

Tyylikkäisiin armeijoihin palaan myöhemmin, mutta kaikki eivät viihdy joutuessaan "pelaamaan niin hyvällä listalla ja niin hyvin kuin pystyy". Vastustaja saa olla vaikka miten mukava, ei se paljon pelin nautittavuuteen vaikuta jos armeija on tappiin asti hiottu. Varsinkin kun GWn pelit eivät todellakaan ole säännöstöltään parhaasta eikä varsinkaan tasapainoisimmasta päästä. Itse olen kyllä turnauksissa viime vuosina muutamaan kertaan käynyt ja melko usein kuikuillut itse tapahtumia ja niihin liittyvää nettikeskustelua, vaikken pelaamassa olisikaan. Näiden kokemusten perusteella olen tullut siihen tulokseen, etten ole erityisen kiinnostunut niissä pelaamaan, ellei satunnaista varapelaamista lasketa (mieluiten jumbopöydässä, jos sitä tulevaisuudessa tulee harrastettua).

ETC -kompattujen turnausten ja battlelinen moittiminen on aika turhaa, jos ei ole formaattia tosissaan kokeillut. Sillä määrällä vaihtelua, mitä faban 16(?) rotua erilaisine listavaihtoehtoineen, ynnä maastot ja kaikenlainen nopanpyöriminen tuovat, on sen sanominen kuivaksi aika käsittämätöntä. Battlelinen hyvä puoli fabassa on se, että pelaajilla on skenaarion tavoitteet selkärangassa, ja voidaan keskittyä siihen peliin - joka on siis oikeasti hyvä, hauska ja viihdyttävä. Ei tarkoita sitä, ettenkö silti pitäisi erilaisista skenaarioistakin, kunhan ne on edes yritetty hyvin miettiä. Faban sääntökirjan skenaarioihin en ole tippaakaan tykästynyt, sieltä se battleline on ainoa todella toimiva. Monessa etc -komppeja käyttävässä turnauksessa on kuitenkin muitakin skenuja kuin battlelinea.

Tosissaan? En pidä toistosta, enkä näe esim. nykytietokonepelien grindauksessa mitään innostavaa, tai jaksa tahkota samaa lautapeliä uudestaan ja uudestaan, ellei se todella tarjoa uudenlaisen pelikokemuksen joka kerralla. Faba tarjoaa kyllä paremmat puitteet tähän, mutta pohjimmiltaan kaksi pelaajaa asettelevat ukkonsa riviin ja työntävät niitä toisiaan kohti x vuoroa, jonka jälkeen voittaja on se, joka on tappanut eniten vihollisia suhteessa omiin tappioihinsa. Tämä käy hyvin nopeasti hyvin kuivaksi vaikka armeijoita olisikin useita. Varsinkin kun otetaan huomioon se, että saman kirjan armeijat muistuttavat pääsääntöisesti toisiaan.

Hakeva löytää rumaa ja kaunista. Yhtälailla turnaus- ja peliraporteista voi kaivaa näitäkin :

Toki, mutta kauniita armeijoita löytyy satunnaisesta rapskasta huomattavasti pienemmällä todennäköisyydellä, valitettavasti. Itse tulee niitä seurattua hyvinkin aktiivisesti, sillä minulle suurta herkkua on katsella kahden tyylikkään ja mielenkiintoisen armeijan yhteydenottoa. Sinun kuvaesimerkkisi menisivät kahta poikkeusta lukuunottamatta "ok pelipöytätasoa" - kategoriaan. En rupea jokaista erikseen analysoimaan, sillä se ei ole ketjun pointti, mutta yksi esimerkki täytyy tuoda esille:

- Joka ikinen Blood Angel on konffattu ja GD -tasoisesti maalattu : http://www.nopat.fi/wp-content/uploads/ ... 40x480.jpg

GD-tasoisesti? Et ole tosissasi. Tuossa viime vuoden ranskan GDn kolmanneksi paras.
http://demonwinner.free.fr/france/2011/ ... _payet.jpg
Tuntuu siltä, että joko sinun käsityksesi huonosta/ok pelipöytätasosta/hienosta armeijasta on täysin erilainen kuin omani, tai liioittelet aivan järjettömissä määrin.

Ja tämä menee ihan oikeasti jo pelleilyn puolelle. Kasa röppöä ja satunnaiset örkkifigut eivät ole savagehordea lähelläkään.

Siis haloo ! Eturivi on aitoja metallisia Savageörkkejä, kaikki napit maalattuja, ja asiallinen unit filleri. Ei ehkä mestarisuoritus, muttei mitään pelleilyäkään. Jos liikutusalusta ei ole täynnä, niin se voi johtua siitä, että joukko on harventunut. Ja pelatessa muodostelman rivi vai rähjääntyä.

Kyllä, nimenomaan pelkkä eturivi on aitoja savageörkkejä. Muut ovat satunnaisia örkkejä, osa jousilla, osa suht raskaasti panssaroituna näkyvimmiltä osin. Takariviläiset ovat lisäksi maalattu eri väreillä, kolmesta eri beissauksesta puhumattakaan (mukaanluettuna maalaamattomat baset). Liikutusalusta paistaa julmetun valkoisena pelipöytää vasten, eikä unitfilleri todellakaan ole asiallinen, vaan lähinnä kauhukuva siitä miltä ne pahimmillaan näyttävät. Satunnaista empirebitsiä yksikköön sopimattoman värisellä maaperällä, vailla yhtään figua. Asiallinen?

Muodostelmalla ja alustan tyhjyydellähän ei ollut mitään merkitystä, en tuonut esimerkkiä esille siitä syystä. Kuvasta näkee muuten hyvin myös erään uudemman turnaustrendin: sotakoneiden miehistö jätetään pois pelipöydältä, sillä eihän niitä peliteknisesti tarvita. Visuaalisesti todella ankeaa.

[tneva82]

Pohjimmiltaan koko homma on leikkiä. Isot karvaiset miehet työntelevät maalattua tinaa (ja jonnet työntelevät muovia) nopan määrittäessä voittajan. Niinpä hauskanpidon uhraaminen voiton vuoksi on melko tyhmä veto tälläiseltä seurapeliltä. Toki taidolla on merkitystä pelin kannalta (riipuen pelistä), mutta hyvä pelaaja on mielestäni sellainen, joka viihtyy pelin ääressä ja jolle on hauskaa jopa hävitä (ja vielä hauskempi voittaa). Konsepti on vähän samanlainen kuin pöytäropet, vaikka miniatyyripelit sotateemaisina kilpailupainoitteisempia ovatkin.

Noh pöytäropet varmaan yksi heikoimpia kilpahenkiseen pelailuun soveltuvia. Ketä vastaan kilpailisi? Toisia pelaajia? Kai tuo toimii tosin yleisin tapa tuntuu olevan että pelaajat ovat osa samaa porukkaa. Pelinjohtajaa? Ei ainakaan omaan makuun maistu kilpailu sellaista vastaan joka on kirjaimellisesti(mitä peliin tulee) jumala :D

"Ai pirskatti nämähän pelaajat ovat voittamassa. Laitetaanpas vastaan 10 lohikäärmettä per pelaaja. Ähäkuti." Ja sääntöjen mukana viellä täysin laillista(ropejen tärkein sääntö kun on GM's word is law. Pelaajat toki voivat äänestää jaloillaan jos eivät halua pelata mutta GM voi heittää sääntökirjan säännöt roskikseen jos haluaa).

Itseasiassa pelaajat vs gm kilpailu on siitä ikävä että esmes taistelut on melkolailla stakattu keskimäärin pelaajien eduksi. GM:kään harvemmin pyrkii ehdoin tahdoin tappamaan pelaajia ;) (kerran olen pelannut kamppanjassa jossa GM päätti tappaa pelaajahahmot mutta se oli hänen varsin dramaattinen tapa lopettaa kamppanja kun oltiin juteltu että alkaisi olla aika lopettaa kamppanja ja aloittaa uusi. Ja tuossa pelaajilla tosiaan EI ollut mahdollisuuksia. Vai keksiikö joku miten selviytyä about 200,000 vs 1 oddseilla kun planeetan kiertorata täynnä taistelulaivoja valmiina vaikka tarpeen vaatiessa nukettamaan koko pahuksen planeetan jos pelaajien armeija muodostuisi ongelmaksi(ei muodostunut. Armeija päätti että oddsit perseestä ja antautuivat suosiolla. Tulos oli pelaajien 4 hahmoa vs Imperiumin about 800,000 sotilasta + tankit, lentokoneet yms. God luck fighting that!). Olipa ainakin ikimuistoinen kamppanjapäätös ja pelaajat OLIVAT kerjänneet jotain ikävää ;) You get what you ask for. For every action there is reaction).

Joten pl. pelaajien totaaliset älynväläykset(syöksytäänpäs yksin keskelle hirviölaumaa. Ai juu mut mun hahmo olikin taiteilija joka lähinnä puukottaa itseään jos tarttuu aseseen! Hups!) tai GM:n virhearvio taistelun haasteesta pelaajakuolemat on harvinaisia(ja riippuen roolipelistä kuolemakaan ei ole este ellei TPK(total player killing) tapahdu mikä vaatii jo jotain erikoista). Tosin riippuu myös pelaajista ja pelistä. D20 systeemissä hahmojen luominen ja levelöiminen sellainen urakka että pelaajat harvemmin haluavat siihen ryhtyä. Joku jossa hahmoja luodaann nopeammin ja/tai levelien nosto on vähemmän tärkeässä roolissa isompi pelaajien kuolemis % ei ole iso haitta. (tulee mieleen palkkiskamppanjani jossa hyvä jos yhden session selvisi ilman että 1-2 pelaajaa neljästä kuoli. Mutta koska hahmon luonti travellerissa on a) nopeata b) hauska minipeli suorastaan ei tuo haitannut. Hahmojen taustat tosin tuppasi kärsimään mutta kamppanjan teema oli etukäteen sovittu joten kaikki tiesivät olla viettämättä aikaa miettimästä hahmojen historioita loppuun asti. Itse väsäsin muutaman hahmon historia/luonne/motiivit/yms rungot valmiiksi joita sitten muokkasin perustuen siihen mitä heitin hahmoa luodessa mikä nopeutti urakkaa. 7 hahmoa tuli käytyä kamppanjan aikana läpi. Yksi kuoli heti ensimmäisessä taistelun alussa kun ampui AT-ohjuksen ohi ja tankki räjäytti koko pahuksen talon jossa piileskelin...Lyhyt ura.)

Äkkiseltään pöytäropea ei-kilpahenkisempää peliä ei kyllä tule mieleen. Tosin pelaaja vs pelaajassa voisi olla ideaa mutta voisi olla hankalaa GM:lle pitää yllä tarinaa jossa pelaajat kilpailisivat jos ei olisi yksinkertaista luolaston koluamista ja katsomista kuka nappaa eniten armeijoita(eikä tuo ole minun makuuni roolipelailussa. Itseasiassa en itse edes pidä tuota roolipelauksena tosin jos joku katsoo että on ropea niin siitä vain. Ei ole itseltäni pois)

Figupeleissä voi jo vähän enemmän kilpailla mutta huomioiden pelien epätasapainoisuudet ei ole ihanteellisin alusta puhtaaseen kilpapelaamiseen minulle. Siihen välimuotoon paremminin.

[Slooten]

Tätä ei ehkä pitäs sanoo, mut ootko Haddock käyny turnauksissa vaan Turussa? ;)
Ja jos tykkää pelata jumbopöydässä niin sehän on helppoa tuomalla pöydälle jotain kuraa, siellä tarpeeks pohjilla kyllä pysyy isommassa turneessa ilman isompia voittoja.

Sanoisin myös että lähempänä noi Smaxxin linkkaamat BA:t oli GD tasoa, kuin sun linkkaamat armeijat nykyturnauksissa yleisesti nähtyjä armeijoita.
Ja itsehän et myöskään liioittele viesteissäsi, niin on hyvin ihmeellistä että muut siihen sortuvat.

Ja vastatakseni myös ihan itse otsikon kysymykseen:
Ite tykkään käydä turnauksissa pelaamassa ja tuunaan armeijani yleensä voittokuntoon. Harvemmin toki tullut mitään ihmeempää menestystä siltikään, mutta hauskaa on ollut. Tosin pelaan vastapainoksi myös kampanjapelejä, jotka nekin hauskoja. Itselle ei tosin ole niin justiinsa onko napit super hyvin maalattu, kunhan ovat maalissa ja jonkun verran nähty vaivaa. Mutta loppupeleissä pelaan siis voittaakseni, miksi muuten pelata peliä jossa on voittaja ja häviäjä...