Missä on figupelaamisen ydin ja pihvi -voitto vai hauskuus ?

[Silveri]

Ja toki voimme nähdä skirmishpelien lisääntyneen suosion fabakytkoohon nähden analogiana vallitsevaa nykyiselle poliittis-ekonomiselle tilanteelle, jossa suurten länsimaiden tekemä moraalisesti vähintäänkin mielenkiintoinen arabivaltioiden diktaattorien tukeminen on ollut synnyttämässä arabikevättä viime vuonna, mutta tämä on jo aika kaukaa haettua.

Joskus sikari on pelkkä sikari.

[battlemage]

Figupelaamisen ydin on harhautus. Värkätessään nukkeja / pelatessaa niillä jokainen voi hetkeksi unohtaa oman merkityksettömyytensä ja kuvitella tämän olevan jotenkin tärkeää. Voitto ja hauskanpito ovat vain osa tätä savuverhoa, jonka takaisia asioita ei haluta katsella.

Eikö samaa voi sanoa elämästä ylipäätänsä? Ja mitäs hirveää siellä savuverhon takana muka oikeasti on? Kuolema, unohtuminen vai jokin ajankohtainen poliittinen realiteetti?

Figupelaamisen ydin on se, että minä harrastan sitä ja se tekee siitä hyvin tärkeää subjektiiviselle todellisuuskokemukselleni. En koe, että elämäni pitäisi olla tämän syvällisempää merkityksellisempää missään asiassa.

Ohohhoo, eskapismi on poliittisesti konservatiivien lempiselitys pelien suosiolle ylipäänsä. Mutta kuten niin usein, konservatiivit ovat väärässä. Menköön tuhlaamaan elämänsä merkityksettömän, kuluttavan työnteon parissa, kun me vietämme laatuaikaa.

Omien kokemuksien mukaan figu- ja roolipelaajien joukossa on enemmän konservatiiveja kuin liberaaleja ja tästä syystä suurin osa peleistäkin toisentaa barbaarisia ja ahdasmielisiä perinteisiä arvoja. Voisin siis argumentoida, että konservatiivit eivät sinällään vastusta eskapismia vaan sitä, että figupelaajat harrastavat heidän mielestään vääränlaista eskapismia. Esimerkiksi Raamatun ja jääkiekon tarjoama eskapismi on ihan ok konservatiiveille. Ero figupelaajan ja konservatiivin välillä on siis strateginen, ei niinkään ideologinen.

Pelien fluffi ja maailmat ovat totta kai perusvireeltään konservatiivisia, noudattavathan ne pitkälti Tolkienilaisen fantasiakirjallisuuden perinnettä ja Taru Sormusten Herrasta jos joku on konservatiivinen teos. Silti näistä pystyy nauttimaan minunkin kaltaiseni vasemmistoliberaali. Itseasiassa omasta mielestäni ainakin warhammerit tarjoavat niin hyvin kärjistetyn ja yksinkertaistetun esityksen militaristisesta nationalismista, että se on minua auttanut ymmärtämään tätä ajatusmaailmaa paremmin ja siten pääsemään siitä eroon. Vai voiko joku väittää että nationalisti ei miellä käsitettä "kansa" samaan tapaan yhtenäisine väreineen, tunnuksineen ja ominaisluonteineen kuin meillä on kansoja/armeijoita esim. whfb:ssä. Juuri fantasiapelien/kirjojen kansojen kärjistetyn yhtenäisyyden kautta voi ymmärtää, että todellisuus on ihan jotain muuta. Pelaajia ja pelejä ei pidä sotkea tässä asiassa keskenään. Varmasti löytyy myös konservatiivisesti suuntautuneita pelaajia, jotka nauttivat juuri tästä yhtenäisyyden ajatuksesta figuilussa ja kaipaisivat sitä myös todellisuuteen.

[Tanan]

Ja millainen olisi liberaaleja arvoja kuvaava figupeli? Puunistutuskilpailu kesken Pride-marssin?

Voiko tästä kommentista päätellä että konservatiivisen maailmankuvan hegemonia on niin täydellinen, että figupelaajat eivät osaa edes kuvitella muunlaista maailmaa? Ja mitä yleensä tarkoittavat sanat "konservatiivi", "liberaali" tai "figupeli"? Tätä keskustelua ei selvästi voi jatkaa ennenkuin olemme käyneet huippuhyödyllisen 5-10 sivua pitkän alikeskustelun käyttämistämme termeistä :).

Vakavasti ottaen minua oikeastaan kiinnostaisi nähdä tutkimus siitä, onko figupelaajapopulaation ja verrokkiryhmän vastauksissa merkittävää tilastollista eroa, kun kun kysymys kuuluu "Hyväksytkö homoparien adoptio-oikeuden?". Hypoteesini on, että figupelaajapopulaatio suhtautuisi asiaan merkittävästi kielteisemmin kuin verrokkiryhmä. Voin luonnollisesti olla väärässä, ja figupelaaminen saattaa hyvinkin paljastua punavihersuvaitsevaiston tyyssiaksi kuten yo. kommentit antavat ymmärtää.

[Merimetsä]

Ei ole mitään 'konservatiiveja tai liberaaleja'. Konservatiivit vs Liberaalit on meren takaista hapatusta, jolla ei ole juurikaan tekemistä todellisuuden kanssa. Yksilö on liberaali tavalla Y tai konservatiivi _asian x_ suhteen.

Figupelit ovat pelejä ja niiden perimmäinen tarkoitus on sama: Viihde. Eli perimmiltään punainen silli.

[battlemage]

Ja millainen olisi liberaaleja arvoja kuvaava figupeli? Puunistutuskilpailu kesken Pride-marssin?

Voiko tästä kommentista päätellä että konservatiivisen maailmankuvan hegemonia on niin täydellinen, että figupelaajat eivät edes kuvitella muuta? Ja mitä yleensä tarkoittavat sanat "konservatiivi", "liberaali" tai "figupeli"? Tätä keskustelua ei selvästi voi jatkaa ennenkuin olemme käyneet huippuhyödyllisen 5-10 sivua pitkän alikeskustelun käyttämistämme termeistä :).

Vakavasti ottaen minua oikeastaan nähdä tutkimus siitä, onko figupelaajapopulaation ja verrokkiryhmän vastauksissa merkittävää tilastollista eroa, kun kun kysymys kuuluu "Hyväksytkö homoparien adoptio-oikeuden?". Hypoteesini on, että figupelaajapopulaatio suhtautuisi asiaan merkittävästi kielteisemmin kuin verrokkiryhmä.

Olettaen että konservatismi määritellään homovastaisuutena.
Voisi nyt omalta osaltani sitten yrittää määritellä noita käsitteitä. Laajempi ja yleisesti poliittisen historian tutkimuksessa käytetty konservatismin määritelmä on pätevyyttä, ahkeruutta, objektiivisuutta, objektiivista moraalia, yhtenäisen kansan ideaa, luonnollista kehitystä ja asioiden luonnollista alkuperää korostava maailmankatsomus. Mikään ei siis estä konservatiivia kannattamasta homojen adoptio-oikeutta tai vaikka monikulttuurisuutta jos hän tekee sen näistä lähtökohdista, ja tällaisia ihmisiä tunnemmekin paljon, esimerkiksi kokoomuspuolueesta. Jos konservatismi rajataan vain homovastaisuuteen, on siitä puhuminen tässä yhteydessä minusta täysin turhaa, sillä pelkällä homovastaisuudella ei ole mitään tekemistä figupelien kanssa, syvän linjan maailmankatsomuksisilla asioilla on. Hyvin tavallistahan tällaisessa keskustelussa on että puhutaan ristiin arvoliberaali-konservatiivi -asteikosta ja toisaalta maailmankuvista.
Liberaalius minusta tässä yhteydessä myös pitäisi määritellä sen maailmankuvallisen sisällön kautta. Suurimmat erot konservatismiinhan ovat huomattavasti positiivisempi ihmiskuva, ja individualismin ajaminen ohi nationalismista. Näistä luonnollisesti usein seuraa erilaisten "poikkeamien" parempi sietäminen. Liberaalisuuteen on perinteisesti kuulunut myös suuri kiinnostus (toisaalta valitettavan harvoin yritys ymmärtää) muita aatteita ja maailmankatsomuksia kohtaan. Tosiaan väittäisin, että nämä näkyvät suhtautumisessa figupeleihin juuri siten, että siinä missä konservatiiville pelimaailma edustaa jossain määrin jopa utopiaa, edustaa se liberaalille niin karrikoitua dystopiaa että on itseasiassa hauska.

[Tanan]

Olettaen että konservatismi määritellään homovastaisuutena.

Omien kokemuksieni mukaan tämän kysymyksen vastaus näyttäisi olevan aika hyvä indikaattori henkilön yleisestä konservatiivisuudesta/liberaalisuudesta (ainakin niin kuin minä nämä termit tällä ajan hetkellä käsitän). Epäilemättä isommalla kysymyspatterilla ja paremmalla kysymyksenasettelulla pääsemme luotettavampaan tulokseen.

Tosiaan väittäisin, että nämä näkyvät suhtautumisessa figupeleihin juuri siten, että siinä missä konservatiiville pelimaailma edustaa jossain määrin jopa utopiaa, edustaa se liberaalille niin karrikoitua dystopiaa että on itseasiassa hauska.

Tämä oli itseasiassa aika hyvin sanottu. Erityisesti 40k on pullollaan kuuluisaa brittiläistä huumoria vähän niin kuin judge dread.

[Huru-ukko]

Dredd

Judge Dredd

[Silveri]

Dredd

Judge Dredd

Ehkä kuitenkin tarkoitti tätä tyyppiä? http://ecx.images-amazon.com/images/I/6 ... AA300_.jpg
http://fi.wikipedia.org/wiki/Judge_Dread

Oli sekin britti.

[Morze]

Konservatismin tässä kontekstissa määrittelisin ns. uuskonservatismiksi. Konservatismi yleensä taitaa tarkoittaa uusien asioiden vastustamista, mutta pahemman luokan uuskonservatismissa vanhat ajat nostetaan jalustalle ja muutoksia vastustetaan anakronismeilla ("Näin on aina tehty." ja "Kristillinen avioliitto on tuhansia vuosia vanha instituutio.").

Kysymykseen siitä, ovatko konservatiivit liberaaleja lukuisempia figupeliympäristössä, ei ole helppoa vastausta. Kuitenkin valtaosa aloittaa harrastuksen sen ikäisenä, että omaa maailmankuvaa ei ole vielä "lyöty lukkoon". Tietenkin jos harrastus ei miellytä, sen voi vaihtaa, mutta silti asiaa voi mielestäni lähestyä siinä, houkuttaako miniatyyrit enemmän "protoliberaaleja" vai "protokonservatiivisia".

Uskoisin, että fluffi esimerkiksi nelkkarissa (varsinkin nelkkarissa) on kirjoitettu siten, että nationalismi esitetään dystopiana, onhan se johtanut ainakin osasyyllisenä pelissä käytävään sotaan (toisaalta joku hullu militaristi näkee sodan hyvänä). Eli laajassa skaalassa taustatarina esittää nationalismin huonoja puolia. Toisaalta pelissä käydään usein läpi sellaisia käsitteitä kuin kunnia, kosto, mieskunto ja uhrautuvaisuus, jotka voivat konservatismiin taipuvaista kiehtoa. Missä määrin tämä pätee figuilussa riippuu pelistä, joissakin voi muna tanassa rynnätä voimaa uhkuen vastustajan kurkkuun "reilussa" taistelussa, toisissa odotusarvoisesti puukotetaan selkään.

[Furinji]

Figupelaajat on porvareita, koska muilla ei ole varaa tähän.

Hienosti katosi kyllä keskustelun loputkin mahdolliset pointit :D

[Huru-ukko]

No 40k:han on ihan selvä dystooppinen parodia. Vedetään niin överiksi, että naurattaa ja niin se on tarkoitettukin. Tosin huumoria on karsittu rankalla kädellä viimeiset edikat, niin se on vienyt hommaa vähän tylsempään suuntaan.

[ile]

Figupelaajat on porvareita, koska muilla ei ole varaa tähän.

Hienosti katosi kyllä keskustelun loputkin mahdolliset pointit :D

Enter Tanan, ja tähän aina tullaan. :D

Nyt kun threadin otsikko on muutettu ehkä paremmin sisältöä vastaavaksi, haluaisin kuitenkin problematisoida sen.

Miksi vain kaksi vaihtoehtoa: "voitto" TAI "hauskuus"? Luulisin, että pelaamisen syynä voi olla monta, monta muutakin asiaa, jotka toki kaikki ovat kulloisenkin pelaajan mielestä hauskoja:

• simulaatio (kun hyväksytään, että säännöt kuvaavat jotakin fantasiamaailman todellisuuden logiikkaa)
• maalattujen figujen temaattinen kavalkadi
• sosiaalisen yhdessäolon muoto (sisältö voi olla lähinnä läpänheittoa)
• tarinankerronnan demottaminen/havainnollistaminen
• roolipelaamisen tukiväline (kun taistelu karkaa yli 10/osapuoli)
• jne.

Ja ovatko nämä muka toistensa vastakohdat? Eikö voittaminen ole/saa olla jonkun mielestä hauskaa? Eikö hauskuus saa sisältää voittamisen iloakin?

-ile

[Scumboogie]

Miksi vain kaksi vaihtoehtoa: "voitto" TAI "hauskuus"?

Erittäin hyvin sanottu. Minusta ainakin on helppo naureskella hiljakseen tälle ketjulle, koska otsikko antaa sellaisen kuvan, että voitto ja hauskuus ovat toisensa poissulkevia asioita. Voittaminen on hauskaa ja hauskaa on vaikkei voittaisi. :)

[Morze]

Minusta ainakin on helppo naureskella hiljakseen tälle ketjulle, koska otsikko antaa sellaisen kuvan, että voitto ja hauskuus ovat toisensa poissulkevia asioita. Voittaminen on hauskaa ja hauskaa on vaikkei voittaisi. :)

Tekstisi antaa ymmärtää, että hauskuus on figupelaamisen ydin. Että pää pois sieltä ahterista, puolesi olet sinäkin valinnut.

[Scumboogie]

Minusta ainakin on helppo naureskella hiljakseen tälle ketjulle, koska otsikko antaa sellaisen kuvan, että voitto ja hauskuus ovat toisensa poissulkevia asioita. Voittaminen on hauskaa ja hauskaa on vaikkei voittaisi. :)

Tekstisi antaa ymmärtää, että hauskuus on figupelaamisen ydin. Että pää pois sieltä ahterista, puolesi olet sinäkin valinnut.

Määrittele "puoli". Minä tähtään pelatessani sekä voittoon että hauskanpitoon.

[Morze]

Puolta ei ole pakko valita, mutta sinä olet sen silti tehnyt.Kuten suurin osa muistakin, vaikka ei sitä ääneen myönnäkkään.

[Scumboogie]

Puolta ei ole pakko valita, mutta sinä olet sen silti tehnyt.Kuten suurin osa muistakin, vaikka ei sitä ääneen myönnäkkään.

Okei... Väitätkö, että minä pelaan figupelejä ennemmin voittaakseni kuin pitääkseni hauskaa? Miten vain.

[Morze]

Hmm, myönnän tapauksesi olevan moniulotteisempi. Väität pelaavasi hauskan vuoksi, mutta silti peluutat ogreja, jotka ilmeisesti nykyisessä fabametassa mielletään ylivoimaisiksi. I stand corrected.

[Scumboogie]

Entä jos minusta on hauskaa pelata Ogreilla turnauksissa muussakin kuin voittomielessä armeijan nykyisestä liian vähäisestä ETC-kompittamisesta huolimatta? Tähän olisi myös erittäin helppo vetää se "ogret-ovat-ainoa-tällä-hetkellä-maaleissa-ja-turnauskunnossa-oleva-armeijani" -kortti, mutta se ei ole olennaista itse aiheelle.

[HerraMauno]

Tää on suoraan sanottuna ihan paska keskustelun aihe. Ei kai kukaan oikeesti luule, että maailmassa olis pelaajia, jotka ei ensisijaisesti hakis tästä pelistä hauskuutta?