Onko figuilussa tabuja?

[ile]

Hyvähyvä. Olemme aika pitkälti samoilla linjoilla sen suhteen, miten lapsi tai aikuinen ottaa vastaan ja käsittelee sotaleikit. En nyt puhunut ihan tästä.

Jos lukee populaaripelien fluffia, katsoo kuvia, lukee pelilehtien novelleja ja lukee niitä oheisromaaneja, niin kyllä siellä mun mielestäni väkivaltaa, sotaa, kuria ja uhrautumista väritetään ja glorifioidaan, välillä oikein mässäillen. Asenne on mun mielestäni vähän arveluttava.

Ihan eri juttu on, lukeeko kukaan moista, ja vaikuttaako se mitenkään. Musta tuntuu, että varsinkin sääntöpelaajat lukee niistä kirjoista lähinnä ne säännöt ja kelaa muun ohi aika nopsaan. Mun kaltaiseni fluffipelaaja ja tarinankertoja, joka etsii pelikirjoista fiilistä ja tunnelmaa, jää kyllä kelaamaan välillä, että onko se homma nyt pelkästään sitä veressä kylpemistä ja sielujen syömistä. Warhammer-maailmoissa se kai sitä on: There is only war...

Ehkei tämä aspekti pelikirjoissa kuitenkaan ole kovin monelle mikään mietinnän paikka. Jengi tuntee GW:n fluffityylin, se kuuluu osana siihen hommaan. Tätä tarkoitin sillä, että väkivallalla mässäily on osa kivaa nördäämistä. Jengi voi sen tunnustaa eikä se tunnu missään. Tätä vasten tarkasteltuna seksuaalisista tai ihmisten rodullisuudesta nousevat väittelyt ja ärsyyntymiset Amerikan mallilla kertovat todellisista tabuista.

Tavallaan kait sotapelit on jopa aika hyviä väkivallasta etäännyttämisessä: eläytymisen ohittamisessa ja pelillisyyden korostamisessa. Ehkä tämä palautuu sinne sotapelien alkujuurille, armeijoiden strategiansuunnitteluun: opetetaan johtajat tekemään kylmiä päätöksiä kokonaishyödyn kannalta, turhia tunteilematta?

-ile

[Huru-ukko]

Fasismidystopia parodia ei ehkä ole ihan alunperin lapsille kirjoitettu. Siihen aikaan peli oli muutenkin suositusikärajaltaan 16 vuotta.

[ile]

Fasismidystopia parodia ei ehkä ole ihan alunperin lapsille kirjoitettu. Siihen aikaan peli oli muutenkin suositusikärajaltaan 16 vuotta.

Se oli parodiaa silloin ennen. Nyt musta tuntuu, että parodian aika on ohitse. Ennen natsiörkit oli helppo bongata varta vasten hassuina, karnevalistisena viittauksena esikuviinsa. Nyt ollaan vakavammalla tuulella, vaikka kaikki se entinen komento, kuri ja vääjäämätön järjestys löytyy sieltä edelleen. Fasismia ei enää markkinoida dystopiana. Se vain on siellä, ja myös lapset sitä lukevat.

-ile

[Huru-ukko]

Joo kun hommaa vedetään yhä vakavammaksi, niin huumori joutuu väistymään. Parodia on vaikea huumorinlaji ymmärtää. Sääli sinänsä.

[Morze]

No, minun ymmärtääkseni hommaa on alunperin tehty vitsinä, mutta porukan vaihtuessa joku ymmärsi homman väärin ja/tai sai idean ryhtyä kilpailemaan kivikasvoisen väkivaltaviihteen, kuten elokuvien ja pelien kanssa. Jokatapauksessa on olemassa porukkaa, joka lukee gw:n ja muidenkin fluffia vakavalla naamalla. Itsehän lähinnä nauran tälläiselle, figuuripelien taustatarinaan kuitenkin pitää jokseenkin aina rakentaa konflikti ja faktioiden voimatasapaino, jotka jo itsessään rajoittavat kirjoittamista. Vastaan ei olekaan tullut oikeasti niin hyvää fiktiivistä pörröä, että se seisoisi vakavalla naamalla omilla jaloillaan. Hassua ja hauskaa löytyy, mutta valitettavan usein taistatarina on vain kulissi ja pakollinen paha, jota pahimmillaan venytetään entisestään figuurimyynnin nimissä.

[smaxx]

No, minun ymmärtääkseni hommaa on alunperin tehty vitsinä, mutta porukan vaihtuessa joku ymmärsi homman väärin ja/tai sai idean ryhtyä kilpailemaan kivikasvoisen väkivaltaviihteen, kuten elokuvien ja pelien kanssa.

Mitenköhän noi Judge Dredd (AD2000 tms lehdessä kait alunperin) ja GW:n 40k -maailma on vaikuttaneet toisiinsa ? Kummatkin kuitenkin brittiläistä kieliposkessa överiksi vedettyä fasistista dystopia parodiaa (ainakin Dredd) jotakuinkin samoilta ajoilta ? Vaikkei se 40k nyt mitään sellaista hassunhauskaa parodiaa niinkuin pelkästään olisikaan, niin pakkohan se huumorivivahdekin siellä on pystyä näkemään - vai onko tämä tabu josta ei saisi puhua ?

[Kaapelikala]

Ottaen huomioon, että GW teki silloin kasarilla 2000AD-figuja, niin luulisin vaikuttaneen ainakin jommin kummin päin.

[Hammerheart]

Satiiria, ei parodiaa. Parodia on humoristisesti kirjoitettua, satiiri pilkkaa imitaatiolla ja överiksivetämisellä, mutta sen ei tarvitse olla hassuttelua. Ja kyllä minusta nuo 40k-kirjat sun muut edelleen satiiriin tunnusmerkit täyttävät. Parodiaa sen sijaan on vain tyyliin Ciaphas Cain.

[Morze]

Jos hakee oppinsa ja moraalinsa brittiläisestä kioskikirjallisuudesta, on kasvatuksessa mennyt jotain pieleen jo aiemmin.

[smaxx]

Satiiria, ei parodiaa. Parodia on humoristisesti kirjoitettua, satiiri pilkkaa imitaatiolla ja överiksivetämisellä, mutta sen ei tarvitse olla hassuttelua. Ja kyllä minusta nuo 40k-kirjat sun muut edelleen satiiriin tunnusmerkit täyttävät. Parodiaa sen sijaan on vain tyyliin Ciaphas Cain.

Juu, tuo on hyvä tarkennus tai korjaus :)

[Silveri]

Suhtaudun itse tosin hieman skeptisesti siihen, että GW:n fluffi olisi lähtökohtaisesti kirjoitettu satiirina, kyse on kuitenkin (nykyään) kaupallisista lähtökohdista tehtyä proosaa, jonka primääritarkoitus on ylläpitää ja kasvattaa lukijakunnan kiinostusta pikku-ukkojen ostoon. Voin olla väärässäkin, koska en ole noita teoksia erityisesti lukenut.

40k:n kritisoiminen realismin puutteella lähenee jo raadon potkimista. Itsekin siihen niin useasti syyllistyneenä ja lopulta luovuttaneena totean vain, että kyse on periaatteessa narratiivisesta sankarivetoisesta pelistä, jolla yritetään luoda eeppisen tuntuisia tilanteita fantasiasotatantereella. Viihdearvoahan tällä ensisijaisesti on, mutta tarviiko sen ylipäätänsä olla sen korkealentoisempaa? Katsotaanhan telkkarista väkivaltaviihdettäkin ja 80-luvulla tuo väkivaltaviihdehän oli ehkä jopa överimpää kuin nykyään sisällöltään, vaikka tehosteet olikin teknisesti heikompilaatuisia.

Saman voisi kääntää myös D20-tyyppisiin roolipeleihin, joissa isossa osassa (pahimmillaan) pyörii taistelusysteemi ja oman hahmon munchkinointi erilaisilla prestigeluokilla mahdollisimman kovaksi tappokoneeksi. Toki roolipeleihin liittyy isossa osassa myös seikkailu, mutta toisaalta hyvin toimiva rope saadaan aikaiseksi "Tapaat velhon, joka käskee sinua hakemaan Amulet of Yendorin läheisestä luolastosta, tai hän lähettää Balrogin perheesi perään" -konseptilla (hieman varioituna), jonka jälkeen mennään dunskuun pistämään gobboja lihoiksi. Itsellä oli vähän huonoja kokemuksia siitä, että pyöritin foorumiropena Wraith: The Oblivionia, jossa painoarvo oli enemmän juonella ja vaikeilla valinnoilla - pelaajat tuntuivat menevän enemmän putkijuoksuna, eikä kapinoivan ehdottamiani tilanteita vastaan ja miettivän hahmojen moraalin kautta sitä mitä oikeasti kannattaa tehdä ja mitä ei (joka oli tavoitteenani kyseisessä skenussa) - ilmeisesti ei ollut tarpeeksi mukana myöskään mättöä hirviöitä vastaan. Hihhei.

Mutta tietysti aasinsiltana kannattaakin kysyä figupelien alaikärajaa, ja toisaalta onko se lapsen psyykeelle nyt niin hirveän pahaa vielä noi "pam! kuolit! enpäs!" -leikit, oli ne sitten metsässä tai figupöydällä? Etiikkaa kannattaa sitten opettaa tuon jälkeen, jolloin lyhyellä kysymyksellä toiminnan oikeutuksesta ja mitä nyt tässä leikissä tulikaan tehtyä, jos tilanne olisi ollut oikea ja haastaa pohtimaan millaiset seuraukset olisivat olleet. Tällä saa ehkä voimakkaamman vaikutuksen aikaiseksi kuin pelkällä kiellolla.

[Merimetsä]

Suhtaudun itse tosin hieman skeptisesti siihen, että GW:n fluffi olisi lähtökohtaisesti kirjoitettu satiirina, kyse on kuitenkin (nykyään) kaupallisista lähtökohdista tehtyä proosaa,

Eiiiii.... Miten voisi olla, että aikansa fluffin tekijöistä voisi olla kaksinaismerkityksellisiä? Esmes Space Marinessa, jossa alastomat initiaatit kumartelevat primarkin kuvan edessä ja kaplaani messuaa jotain 'gene seedin insertoimisest' voisi olla mitään kansinaismielistä? Tässä ei ole mitään hymyn aihetta. Ei niin mitään.

[santso]

vakavaa pörröä...

[Silveri]

Okei, muotoilin asian huonosti. Siis alkuperäinen fluffi voi hyvinkin olla satiiria, lähinnä tarkoitin sitä, että nykyinen kirjallinen tuotanto á Black Library tuskin on enää yhtä paljon satiiria kuin aiemmin.

[Prkl]

Suhtaudun itse tosin hieman skeptisesti siihen, että GW:n fluffi olisi lähtökohtaisesti kirjoitettu satiirina, kyse on kuitenkin (nykyään) kaupallisista lähtökohdista tehtyä proosaa,

Eiiiii.... Miten voisi olla, että aikansa fluffin tekijöistä voisi olla kaksinaismerkityksellisiä? Esmes Space Marinessa, jossa alastomat initiaatit kumartelevat primarkin kuvan edessä ja kaplaani messuaa jotain 'gene seedin insertoimisest' voisi olla mitään kansinaismielistä? Tässä ei ole mitään hymyn aihetta. Ei niin mitään.

http://www.aikakone.org/arkisto/iwpuhuu.htm

"...päätinkin kirjoittaa Games Workshopille romaanin Space Marine (1993) sen sijaan, ja se on todella aivan muuta kuin mitä normaalisti kirjoitan. Toimitin sen juuri kustantajalle ja se on sadomasokistinen homoeroottinen laulu dekadenssista. Uskon, että he pitävät siitä, tai luultavimmin vihaavat: "Katsokaahan me emme voi sallia merijalkaväkemme käyttäytyvän tällä tavalla". Nautin tämänkin kirjoittamisesta oikein paljon. Stanley vaati käsikirjoituksen nähdäkseen, ilmeisesti siksi, että hän on ohjannut Full Metal Jacketin. Hän on kiinnostunut merijalkaväestä. "Et sinä todella halua lukea sitä, se on pelkkä vitsi", minä sanoin. "Olen tosissani", hän intti. "Aion lukea sen ja tahdon lukea sen."

Nyt ollaan 40k:n fluffin syntyhetkillä... Upeaa kamaa.

[smaxx]

Nyt ollaan 40k:n fluffin syntyhetkillä... Upeaa kamaa.

Aika pelaajien tulla kaapista, ja myöntää mikä tässä vetoaa :)

Tosi miehethän pelaa paljasperseisillä spartalaisilla, eikä tommosiin haarniskoihin sullotuilla ukkeleilla...

[Morze]

Tämä on varmaan useimmille tuttua huttua, mutta ettei kenellekään jäisi epäselväksi 40kn homoeroottinen pohjavire:

http://en.wikipedia.org/wiki/Lionel_Johnson

[Vonreuter]

Space Marine on oikeasti hiton hyvä kirja, kun ajattelee mitä tällainen pelifiktio normaalisti on.

Mielestäni Watsonin piiloviestit ovat erinomaisesti piilotettuja, ja tunnelma kirjassa on hyvin erityislaatuinen. Sellaista kuin soturimunkkiluostarissa voisi kuvitella olevankin. Maskuliinista uhoamista ja tukahdutettua seksuaalisuutta. Esim. Fistien tapa piipertää kuvioita käsiluihin voi olla tapa kanavoida turhautumista, ja soturimunkkien tarvetta väkivaltaan ja seksiin.

OK, nyt haastattelun luettuani kirjassa esiintyvää alastomuutta, pakaroiden merkitsemistä polttoraudalla ja irtopään suutelua voi ajatella nyt vähän eri tavalla. Ainoa, mikä saattaa häiritä on tuon haastattelun perusteella syntynyt valmis tulkinta-aihio. Olisin mieluummin pitänyt kiinni omastani.

Kirja on vähän niin kuin vitsi: se on parempi, kun sitä ei kertoja selitä.

[Gene Steeler]

Ei pidä unohta Ian Watsonin Inquisitor-trilogiaakaan... Lukemisesta on jo niin kauan että en osaa sanoa oliko siinä miten paljon piilomerkityksiä, mutta kyllä se edelleen hakkaa nämä nykyiset yksioikoiset tuotokset.

Kyllä GW on mennyt metsään kun on unohdettu huumori ja genreviittaukset fluffista. Eipä se loppuun asti öljytty rahantekokone kai kestä mitään sooloilua ja riskinottoa nykyään ja tulos on sitten aika mielikuvituksetonta.

[Hanska]

hmm itseäni jäi tuosta natsikeskustelusta mieleen yksi kommentti joka sanoi hommaavansa pelaajan ulos liikkeen turnauksista jos figuissa näkyy punatähti tai hakaristi, enemmän se kyl kertoo tuosta kommentoijasta kuin itse kommentoinnin kohteesta.

Sama pisti silmään. Komenteista ja profiilin "Location: The Great State of Texas" voisi stereotyyppisesti päätellä että samaa yrittäisi jos paljastuisi että joku kanssapelaaja on homo. Kaikkihan tietää että homous ja kommunismi tarttuu pisaratartuntana.