Taistelulähetti syöksyi rauniokasan taakse suojautuneen luutnantin viereen. Matalalla roikkuvat harmaat pilvet tekivät tuhotusta teollisuusalueesta vieläkin harmaamman ja ankeamman ja jäätävä tihkusade sai kylmyyden uppoamaan suoraan kuluneiden kenttäharmaiden univormujan läpi.
”Herr Leutnant, viesti komppanianpäälliköltä…”
Luutnantti Leinwetter avasi lähetin ojentaman paperin ja luki käsin kirjoitetun viestin nopeasti läpi.
”Käsky 1. joukkueelle, luutnantti Leinwetter:
Osasto vihollisia on soluttautunut viemäreiden kautta linjojemme taakse tramvanja- ja arbatovskajakatujen risteyksen alueelle. Joukkueenne tulee välittömasti jättää rintamavastuu komppanian muille osille ja siirtyä tuhoamaan soluttautunut vihollisosasto. Vihollisen arvioitu vahvuus noin joukkue.
Hauptmann Stahler”
Leinwetter tuijotti väsynein silmin käskyä ja taittoi viimein paperin taskuunsa. ”Iivana on siis soluttautunut selustaan. Ja meidän tehtävämme on etsiä ja tuhota se.”
”Ja, Herr Leutnant. Etsiä ja tuhota.”
* * *
Aika ja paikka: Lokakuu 1942, Stalingrad, Punaisten barrikadien tehdaskompleksin länsireuna.
Skenaario: Maximum attrition (Vain tuhotuista vihollisyksiköistä saa voittopisteitä, 1 piste per tuhottu ryhmä. Kummallakin puolella on neljä ryhmää joista voi saada voittopisteen.)
* * *
Armeijat:
Saksalainen jalkaväkijoukkue: (79. jalkaväkidivisioona)
HQ, Luutnantti (1st Lt.) Leinwetter (veteran) 90 pts
- konepistooli
1. jalkaväkiryhmä, kersantti Stelzer (veteran) 88 pts
Aliupseeri + 4 sotilasta
- Aliupseerilla konepistooli, ryhmässä kevyt konekivääri
2. jalkaväkiryhmä, kersantti Hausmann (veteran) 143 pts
Aliupseeri + 8 sotilasta
- Aliupseerilla konepistooli, ryhmässä konepistooli ja kevyt konekivääri
3. jalkaväkiryhmä, kersantti Dasch (veteran) 143 pts
Aliupseeri + 8 sotilasta
- Aliupseerilla konepistooli, ryhmässä konepistooli ja kevyt konekivääri
Total = 464 pts
Neuvostoliittolainen kiväärijoukkue: (138. kivääridivisioona)
HQ, Luutnantti (1st Lt.) Borisov (regular) 75 pts
- pistooli, komentoryhmä jossa konepistoolimies (komissaari Khozin) ja punalippua kantava kiväärimies 20 pts
1. kivääriryhmä, kersantti Romasko (regular) 126 pts
Aliupseeri ja 9 sotilasta
- Aliupseerilla konepistooli, ryhmässä konepistooli ja kevyt konekivääri
2. kivääriryhmä, kersantti Privalov (regular) 126 pts
Aliupseeri ja 9 sotilasta
- Aliupseerilla konepistooli, ryhmässä konepistooli ja kevyt konekivääri
3. kivääriryhmä, kersantti Vostrikov (regular) 116 pts
Aliupseeri ja 8 sotilasta
- Aliupseerilla konepistooli, ryhmässä konepistooli ja kevyt konekivääri
Total
463
(Huom! Neuvostoliittolainen osapuoli olisi voinut halutessaan ottaa joukueeseensa yhden ilmaisen kokemattoman jalkaväkiryhmän. Kuitenkin johtuen sekä skenaarion voittoehdoista, joiden mukaan helposti tuhottavissa oleva ryhmä voisi olla rasite, että miniatyyrien puutteesta, ryhmä jätettiin ottamatta mukaan.)
* * *
Taistelukenttä ja taistelun alku:
Taistelukenttä kuvaa työpajojen ja toimistorakennusten raunioita Punaisten barrikadien tehdaskompleksin länsireunalla. Pohjoinen on kuvan yläosassa. Keskellä kulkeva tie on tramvanjakatu ja siitä lähtevä poikkikatu puolestaan arbatovskajakatu.
Saksalaiset ehtivat ensimmäisenä taistelualueelle kärkiryhmän edetessä arbatovskajakatua pitkin.
Kersantti Daschin ryhmä asemissa:
Saksalaisista ensimmäisenä alueelle saapuva kersantti Dasch järjesti ryhmänsä nopeasti puolustusasemiin kadun tukkivien barrikadien taakse. "Schnell!"
Neuvostoliiton kärkietenijät:
Myös neuvostoliittolaisia liikkui varovasti raunioiden väleissä kohti tramvanjakatua. Kersantti Romaskon ryhmä muodosti neuvostohyökkäyksen pohjoisen siiven.
Neuvostojoukot levittäytyvät taistelualueelle:
Muutkin neuvostojoukot ilmestyivät pian näkyviin raunioiden keskeltä.
Luutnantti Borisov katseli tyytyväisenä hyökkäykseen levittäytyvää joukkuettaan. Matka viemäreiden läpi oli ollut hermojaraastava, mutta nyt he olivat fasistien selustassa. Nyt oli aika tappaa.
Asemiin – nopeasti!
Taistelukentän itäreunalla, arbatovskajakadun varrella, uusia saksalaisia ryhmiä saapui taistelualueelle. Luutnantti Leinwetter jakoi kiireesti ryhmien johtajille käskyjä. ”Kersantti Dasch! Pidä ryhmäsi asemissa antamassa suojatulta. Kersantti Stelzer! Vie puoliryhmäsi tuon ojan linjaa pitkin tramvanjakadulle ja koeta saada jalansija sen toiselta puolen.”
Yleiskuva, vuoro 2 loppu:
Vuoron 2 aikana osapuolet saivat ensimmäiset näköhavainnot toisistaan. Muutamia laukauksia ammuttiin, mutta tappioita ei ollut vielä tullut. Kuvan yläreunassa näkyvä kersantti Romaskon neuvostoryhmä lähti uhkarohkeaan ryntäykseen tramvanjakadun toiselle puolen, ja onnekkaasti saikin kahdella peräkkäisellä vuorolla kaksi aktivaatiota peräkkäin ja pääsi tien yli yllättyneiden saksalaisten vain katsoessa…
Aaveita raunioissa:
Eteläisellä sivustalla neuvostoliittolainen ja saksalainen jalkaväkiryhmä väijyivät toisiaan raunioituneen rakennuksen eri puolilla. Muutamia laukauksia vaihdettiin, mutta pölyn ja romun keskellä liikkuviin aaveisiin tuntui olevan mahdotonta osua…
Koukkaajat:
Kersantti Romaskon ryhmä oli saavuttanut tavoitteensa, raunioituneen rakennuksen, jota olisi mahdollista käyttää tukipisteenä rynnäkölle arbatovskajakadun barrikadeja miehittävää saksalaisryhmää vastaan.
Saksalaiset olivat tietoisia neuvostoliittolaisten liikkeistä ja ryhmän johtaja, kersantti Dasch, antoi landsereilleen käskyn valmistautua tulitukseen jos iivanat uskaltavat näyttää nenäänsä raunioiden takaa. (Ryhmän vieressä oleva noppa merkitsee käskyä ”ambush”, saavat tulittaa jos vihollinen liikkuu näkölinjassa.)
Kersantti Stelzerin puoliryhmä etenee:
Samaan aikaan kersantti Stelzer vei pienen joukkonsa ojaa pitkin tramvanjakadun tuntuvaan, josta hän havaitsi olevan hyvä näkyvyys neuvostoryhmään, joka oli jumittunut raunioihin tulitaisteluun saksalaisen ryhmän kanssa. Stelzerin ryhmä avasi tulen toivoen murtavansa pattitilanteen…
Rynnäkköön! Uraaa!
Ja niin todellakin tapahtui. Saadessaan tulta sivustansa suunnalta, kersantti Vostrikov komensi miehensä välittömään rynnäkköön. Asema oli muodostunut kuolemanloukuksi ja oli vain yksi tie ulos – eteenpäin! Yllättyneet saksalaiset kaatoivat ensimmäisen hyökkääjän, mutta sekunneissa tilanne muuttui lähitaisteluksi jossa puhuisivat käsikranaatit, konepistoolit ja teroitetut kenttälapiot.
Neuvostorynnäkkö torjutaan:
Vosrtikovin ryhmän rynnäkkö oli raivokas, mutta saksalaisten kuri ja kokemus vetivät pidemmän korren puhtaasta vimmasta. Hetkeä myöhemmin muutama saksalainen ja koko Vostrikovin ryhmä makasivat maassa kuolleina tai kuolevina… Järkyttynyt neuvostokersantti koetti kääntyä paetakseen, mutta hyvin tähdätty konepistoolin sarja päätti paon.
Saksalaisen ryhmän johtaja, kersantti Hausmann, karjui jo ryhmälleen uusia ohjeita. ”Kaikki heti tuon barrikadin yli! Valmistautukaa etenemään kadun suuntaisesti!”
Luutnantti Borisov:
Samaan aikaan kun kersantti Vostrikov oli antanut kohtalokkaan rynnäkkökäskyn, myös luutnantti Borisov ryntasi komentoryhmineen eteenpäin kohti kersantti Stelzerin saksalaista puoliryhmää. Luutnantin kannoilla seurasivat poliittinen neuvonantaja Khozin ja punalippua kantava sotilas. ”Stalinin puolesta! Isänmaan puolesta!”
Voittoisat saksalaiset:
Kuitenkin myös Stelzerin puoliryhmän saksalaiset veteraanit taisteli kurinalaisesti ja päättäväisesti. Muutamaa veren, kaaoksen ja käsikranaattien räjähdysten täyttämää sekuntia myöhemmin kaikki neuvostoliittolaiset ja kaksi saksalaista makasivat kuolleina maassa.
Stelzer veti kiireesti jäljelle jääneet kolme miestään pois tien varresta raunioiden parempaan suojaan.
Yleiskuva, vuoro 4 loppu:
Tilanne vuoron 4 lopussa. Neuvostoliittolaiset ovat menettäneet molemmat ryhmät aluueen eteläosassa, mutta pohjoisreunalla on vielä kaksi vahvaa ja erittäin taistelukykyistä ryhmää. Saksalaiset ovat saaneet tappioita tasaisesti vähän joka puolella.
Samaan aikaan linjan toisella reunalla:
Kersantti Romaskon koukkaajat olivat hyökkänneet vihdoin esiin raunioiden takaa. Barrikadin takana oleva saksalainen ryhmä oli avannut tulen, mutta sen miehet olivat sijoittuneet huonosti ja vain muutama pääsi tulittamaan kivääreillään neuvostoliittolaisia. (Neuvostoliittolaiset saivat kuitenkin osumasta yhden pin-markkerin) Hyökkääjienkin tulitus oli kuitenkin saksalaisten onneksi todella huonosti tähdättyä…
Luutnantti Leinwetter oli päättänyt ottaa tilanteen omiin käsiinsä ja syöksyi sotilaidensa ohi konepistooli leimuten. Urhean luutnantin villi tulitus ei aiheuttanut tappioita, mutta painoi kyllä neuvostoliittolaisilta päät entistä paremmin piiloon. (Toinen pin marker neukuille. Nyt asioissa onnistuminen alkaa olla jo todella vaikeaa.)
Nyt (vuorolla 5) luutnantti huomasi kuitenkin kovimman kautta olevansa aukean toisella puolen olevien neuvostojoukkojen näköpiirissä ja pelasti nahkansa nopealla syöksyllä maahan. (Seuraava vuoro, ensimmäinen aktivaatio neukuille, tulta luutnantin suuntaan vasemmalta kuvan ulkopuolelta, luutnantti pelastui syöksymällä maahan ottaen reaktiona käskyn down.)
Vorwärts!
Neuvostoliittolainen ryhmä oli siinä määrin lamaantunut saksalaisten tulituksesta, että kersantti Dasch antoi käskyn miehilleen lähteä rynnäkköön koukkaajia vastaan. Neuvostoliittolaisten vastatuli oli hajanaista ja tehotonta ja muutamaa hetkeä myöhemmin verinen lähitaistelu alkoi jälleen kerran.
Selviytyneet:
Lähitaistelu oli todella raakaa jopa Stalingradin mittapuulla. Raskaasti aseistautuneet sotilaat tulittivat toisiaan pölyn ja raunioiden keskellä lähietäisyyksiltä automaattiaseilla. Kun tilanne alkoi selviämään, jäljellä oli ainoastaan kaksi taistelukykyistä sotilasta, kersantti Dasch ja konekivääriampuja…
Yleiskuva, vuoro 5 loppu:
Tilanne alkoi olla erittäin paha neuvostoliittolaisille. Vain yksi neuvostoryhmä oli jäljellä useita saksalaisia vastaan. Kuitenkin saksalaiset ryhmät olivat varsin murjottuja lukuun ottamatta tien suuntaisesti etenevää kersantti Hausmannin ryhmää. Jos neuvostoliittolaiset onnistuisivat hoitamaan sen pois päiväjärjestysestä, ehkä muista saksalaisista ei olisi enää riittävää vastusta…
Nyt oli aika kersantti Privalovin hoitaa homma kotiin!
Tää on viimeinen taisto…
Kersantti Privalov ryhmineen oli hyvässä suojassa raunioissa, mutta niistä ei ollut minkäänlaista ampuma-alaa etelästä etenevän lähes ehjän saksalaisen ryhmän suuntaan. Privalov antoi miehilleen käskyn edetä pois raunioista ja keskittämään tulen tien suuntaisesti etenevään saksalaisryhmään.
Privalovin epäonneksi hänen ryhmänsä ampui kuitenkin surkeasti, vaikka saksalaiset veteraanit käyttivätkin kaikkea maastoa jota vain löytyi tehokkaasti hyväkseen ja tehokas liikkeestä ampuminen on vaikeaa.
Verilöyly:
Neuvostosotilaat olivat tuskin päässeet raunioiden suojasta, kun saksalaisten tulitus pyyhki tietä raekuuron lailla. Suurin osa Privalovin sotilaista kaatui kuin viikatteella leikattuna. Kersantin vierelle jäi vain yksi konepistoolimies, molemmat osumia ottaneina.
”Kersantti! Meidät lahdata…”
Toiselta suunnalta räsähtäneen konekiväärisarjan jälkeen kersantti Privalov oli yksin.
Luutnantti Leinwetter:
Saksalainen joukkueenjohtaja, luutnantti Leinwetter, näki neuvostojoukkojen viimeisen eloonjääneen, tuon äskeisen ryhmän kersantin, pyyhkivän polvillaan verta silmistään.
”Venäläinen, antaudu!”
Kersantti Privalov katsoi luutnanttia ja koetti nostaa konepistooliaan ehjällä kädellään…
”Nai äitiäsi!”
” еб твою мать!”
Vastauksena neuvostokersantin uhmakkaaseen loukkaukseen kuului saksalainen ääni ”Tulta!”.
Kersantti Hausmannin ryhmä avasi tulen ja muutaman sekunnin kuluttua kaikki oli ohi.
Lopputulos:
Saksalaisten voitto voittopistein 4-0.
Taistelussa oli lopputuloksesta huolimatta paljon vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Myös saksalaiset menettivät noin puolet vahvuudestaan, joskin tappiot olivat jakaantuneet kaikkiin ryhmiin tasaisesti eikä yksikään ryhmä tuhoutunut kokonaan.
