Jardax kuuli kun joku saapui hänen mestarinsa, Xan´Dran palatsiin Aratan planeetalla joka oli langennut vain vähän aikaa sitten Tappavan Iskun kabaalin vallan alle.
Jardax puolusti yksin käytävää josta kohta heidän serkkunsa tulisi ulos. Muut olivat taistelukentällä, jopa muut Incubit. Hän ei tohtinut herättää mestariaan koska hänen henkensä saattaisi olla silloin vaarassa.
Incubi Mestari piteli rankaisijaansa lujasti käsissään ja pyöritteli sitä saadakseen siihen tuntumaa. Vaikka Eldar liikkui hiljaa hänen tarkat korvansa kuulivat askeleet jotka lähestyivät askel askeleelta lähemmäksi hänen vartioimaansa makuukamaria.
Ovi aukesi hiljaa ja sisään astui skorpioni soturi.
Jardax ei epäillyt vaan aloitti hurjan hyökkäyksen ja hänen kypäränsä sylki ulos kuolettavia piikkejä vihollistaan päin. Mutta skorpioni oli nopea ja se torjui myös mestarin iskut jotka tulivat rankaisijasta. Exarch löi incubia mutta soturin haarniska kesti iskun, Jardax löi exarkin kauemmas.
Kun skorpioni oli juuri hyökkäämässä mestarin kimppuun, se valahti polvilleen Kirotun naamarin hallusinaatioista.
Se oli exarkin ensimmäinen, ja viimeinen virhe.
Epätoivoinen kirkaisu rikkoi yön hiljaisuuden.
Eli siinä olisi minun raapaleeni. En muista oliko siinä vähän yli sata sanaa mutta raapale kuitenkin. Kommentteja toivotaan.
Raapale: Jardaxin vahtivuoro
-
Andromedus
- Viestit: 1968
- Liittynyt: Su 06.10.2002 19:57
- Paikkakunta: Savonlinna, Itäisten arojen linnake
Raapale: Jardaxin vahtivuoro
On se kumma että sain potkut työstäni vaikken mitään tehnyt.
Hyvin kirjoitettu. Voisitkohan mahdollisesti jatkaa tuota tarinaa? (joo tiedän että se on raapale, mutta silti?)
Pidin eritoten tuosta kohdasta:
"Kun skorpioni oli juuri hyökkäämässä mestarin kimppuun, se valahti polvilleen Kirotun naamarin hallusinaatioista.
Se oli exarkin ensimmäinen, ja viimeinen virhe.
Epätoivoinen kirkaisu rikkoi yön hiljaisuuden. "
Viimeinen lause tuntui jotenkin niin "klassikolta"
(aika outo ilmaisu? Mutta eiköhän se käy)
Pidin eritoten tuosta kohdasta:
"Kun skorpioni oli juuri hyökkäämässä mestarin kimppuun, se valahti polvilleen Kirotun naamarin hallusinaatioista.
Se oli exarkin ensimmäinen, ja viimeinen virhe.
Epätoivoinen kirkaisu rikkoi yön hiljaisuuden. "
Viimeinen lause tuntui jotenkin niin "klassikolta"
"I will not let this Republic that has stood for 1000 years be split in two. My negotiations will not fail"
-
Skavengeneral
- Viestit: 162
- Liittynyt: To 08.08.2002 12:17
-
Andromedus
- Viestit: 1968
- Liittynyt: Su 06.10.2002 19:57
- Paikkakunta: Savonlinna, Itäisten arojen linnake