Jyväskylä City Liberation on sitten takana ja jälleen viitta taistelua viisaampana. Tässä tapahtumat tarinoiden taustalla:
Ruhtinas Ylpistys astui näkijätär Qwendhaelin huoneeseen. Haltiamystikko oli vaipunut tuijottamaan lumottua peiliään ja Ylpistys antoi itsensä tuijottaa naisen syvään uurretun mekon miehustaan hetken liian pitkään. Sitten sotilas sai jälleen hänestä otteen. "Qwendhael. Tarvitsen näkijäntaitojasi." Ylpistys keskeytti meedion työn. "Olen johtamassa Kuusikorven Lehtolapset taistelemaan kaaoksen autiomaan läheisyyteen Jyväskylän vapautuksesta".
Meedio kääntyi katsomaan ruhtinasta. Ylväs haltiasoturi tunnettiin yhtenä metsän tarkimmista jousimiehistä ja hänen haltuunsa olikin uskottu pyhät tuomionuolet. Ylpistys johti pientä iskujoukkoa, Lehtolapsiksi kutsuttua eliittiyksikköä, joka oli tapa lähettiin tiukimpiin paikkoihin, mitä Vanhasta maailmasta löytyi. Siihen kuului kolme joukkuetta jousiampujia, kaksi ryhmää aukiokarauttajia, pelottavat puumiehet Pahkamaha & Lehtokurppa, sekä joukko sotajoukon melassa matkaavia huor, äh metsänneitoja.
"Katso tulevaisuuteeni, näkijä. Miten siis käy, jos hyökkään Jyväskylään etelästä?" Ylpistys kysyi. Ja Qwenhael katsoi lumottuun peiliinsä näin sanoen:
I Piknikki Ylihaltioiden puutarhassa
Sen piti olla rauhallista eväitten mutustelua. Serkukset yhteisellä matkalla Jyväskylän salaperäiselle seudulle, mutta luontoretki eskaloitui mähinäksi. Ylpistys meni leveilemään Caledorin lohikäärmeettömille lohikäärmeprinsseille omalla vehkeellään, Smaragdinielulla. Ylpistyksen lohikäärmeessä oli sentään 320 hevosvoimaa, mikä otti prinssien luonnon päälle. Kun Ruskea joukkue vielä harjoitteli tarkkussuammuntaa leikkimielisesti erääseen omenaan Caledorin hovivelhon päälaen läheisyyteen, vastasivat jalohaltiat harjoittelemalla tarkkuusammuntaa ballistoillaan ruskean joukkueen aataminomenoihin.
Hetkessä oli täysi rähinä päällä. Sekä pitsi- että sammalhaltiat esittelivät kilvan jousitaitojaan toisiinsa. Ilma oli niin sakenaan nuolia, että taikuuden tuuletkin tyyntyivät ja suurhaltioiden loitsut paukkuivat omille sormille (4 miscastia). Lahjakkaimmin näppinsä loukkasi suurhaltioiden ylivelho, joka oli juuri varastanut Avelornin kansalliskirjastosta Teclisin kirjoittaman kauneimmat loitsut värikuvina -teoksen. Taikakirjan lukeminen kun on vaikeaa hämärässä metsässä, jossa sataa nuolia ja kasvaa dryadeja.
Huonosti meinasi Ylipistyksen joukkion käydä, ellei ruhtinas itse olisi karauttanut lohikäärmeellään ylihaltioiden selustaan. Smaragdinielu hönkäisi kompostinkatkuisella kidallaan yhden sotakoneen miehistön suohon ja haukkasi toisen aamiaisekseen. Samalla vauhdilla katosivat smaragdinhehkuiseen nieluun myös kaksikymmentä jousimiestä ja pari hovivelhoa. Viimeinen Ballista ehti tähdätä suoraan Ylpistyksen sydämeen, eikä haltiaruhtinas ahtinut huomata ratsunsa pistelevän poskeensa vielä kolmannenkin suurhaltiapariskunnan.
Taistelun alkaessa tauota päättivät ratsastajat vielä loppujekuksi ratsastaa kumoon ylihaltioiden samettiasuisen ylivelhon, joka yritti edelleen etsiä taikakirjasta jotain hyödyllisempää kuin "Vesi viiniksi" ja "Poista kura kengistä" loitsut. Ratsujoukon viimeiset karauttivat velhon luo hinatakseen tätä hieman leikkimielisesti hevosen perässä. Tässä vaiheessa maagi ymmärsi oikean toiminnan perusteet ja keskitti kaiken tahtoonsa taikakirjaan. Sen metalliheloitetut kulmat olivat vahvaa tekoa ja päin pläsiä lyömällä hän tyrmäsi ratsastajat yksi toisensa jälkeen.
(Eka matsi tasapeli. Suurhaltioiden magiaylivoima kaatui miscastiin. Hölmöilin vähän lokikäärmeen liikuttamisessa ja menetin omaa tyhmyyttä viimeisen vuoron rynnäkön)
JCL3; Ruhtinas Ylpistyksen erehdys
-
Kuusikeiju
- Viestit: 312
- Liittynyt: To 28.11.2002 17:12
- Paikkakunta: Hämeenlinna
-
Kuusikeiju
- Viestit: 312
- Liittynyt: To 28.11.2002 17:12
- Paikkakunta: Hämeenlinna
II Pimeät haltiat kolisevat eniten
"Entä jos hyökkään lännestä, mikä on kohtaloni silloin?" kalvennut Ylpistys kysyi näkijältä.
Siellä vastassa olivat mustat haltiat, nuo varjonsikiöistä haltiamaisimmat. Ja heillä oli jotain, mikä sai Ylpistyksen kateudesta vihreäksi. Nimittäin isompi lohikäärme, joka hehkui yönmustassa muotivärissä. Taistelu oli nopea ja raivokas, paitsi että armeijat eivät kohdanneet.
Kumpikin osapuoli pyrki valloittamaan tulvaveden yli Jyväskylään johtavan sillan, mutta samalla pysymään niin kaukana vastustajasta, etteivät silmänvalkuaiset näkysii. Kun jokainen sotilas koitti olla samalla ensimmäisenä sillalla ja kauimmaisena vastustajasta, tulos oli lähinnä omalaatuista balettia, jossa ei näkiynyt järjen hiventä.
Sumeiden haltioiden jousiampujat ampuivat Ruskean joukkueen ja ratsumestareita, puskahaltiat puolestaan auttoivat mestaajia ottamaan kirveen kauniiseen käteen ja heittämään lusikkansa nurkkaan. Pahkamaha pääsi lopulta hyökkäämään mahohaltioiden Kylmiöritareiden kimppuun, mutta yksi kylmiömatelija puraisi enttiltä juuivaltimon poikki ja tämä yritti paeta taistelusta juosten päin mäntyä. Varjohaltioiden ratsuväki teki hänestä sen jälkeen uusia peitsenvarsia.
Kummallisin näytelmä oli kuitenkin lohikäärmeiden tanssi, jotka puhkuivat tuliaan ja huurujaan joen yli toistensa niskoihin. Kilpalaulannan seurauksena Ylpistys korvenbtui mustan lohikäärmeen tulessa pudoten joen syvyyksiin, josta suuri virta kuljetti hänen jäänteensä mereen.
ihme kyllä metsänneidot, jotka perustivat leiri- ja virkistyspaikan sillalle, saivat olla rauhassa ja tasoittivat siten tilit vaikka useimmat metsähaltijat huomasivat kulkevansa vammautuneina orjiksi Naggarothiin.
(Peli taipui lopulta tasapeliksi capturen onnistumisen myötä. Varjohaltiat heräsivät hiukan myöhään capturoimiseen ja keskittyivät enemmän tappamiseen. Jos peli olisi jatkunut seitsemännelle vuorolle, metsähaltiat olisivat olleet hyvin lähellä fiaskoa. Hauka peli kokonaisuudessaan)
"Entä jos hyökkään lännestä, mikä on kohtaloni silloin?" kalvennut Ylpistys kysyi näkijältä.
Siellä vastassa olivat mustat haltiat, nuo varjonsikiöistä haltiamaisimmat. Ja heillä oli jotain, mikä sai Ylpistyksen kateudesta vihreäksi. Nimittäin isompi lohikäärme, joka hehkui yönmustassa muotivärissä. Taistelu oli nopea ja raivokas, paitsi että armeijat eivät kohdanneet.
Kumpikin osapuoli pyrki valloittamaan tulvaveden yli Jyväskylään johtavan sillan, mutta samalla pysymään niin kaukana vastustajasta, etteivät silmänvalkuaiset näkysii. Kun jokainen sotilas koitti olla samalla ensimmäisenä sillalla ja kauimmaisena vastustajasta, tulos oli lähinnä omalaatuista balettia, jossa ei näkiynyt järjen hiventä.
Sumeiden haltioiden jousiampujat ampuivat Ruskean joukkueen ja ratsumestareita, puskahaltiat puolestaan auttoivat mestaajia ottamaan kirveen kauniiseen käteen ja heittämään lusikkansa nurkkaan. Pahkamaha pääsi lopulta hyökkäämään mahohaltioiden Kylmiöritareiden kimppuun, mutta yksi kylmiömatelija puraisi enttiltä juuivaltimon poikki ja tämä yritti paeta taistelusta juosten päin mäntyä. Varjohaltioiden ratsuväki teki hänestä sen jälkeen uusia peitsenvarsia.
Kummallisin näytelmä oli kuitenkin lohikäärmeiden tanssi, jotka puhkuivat tuliaan ja huurujaan joen yli toistensa niskoihin. Kilpalaulannan seurauksena Ylpistys korvenbtui mustan lohikäärmeen tulessa pudoten joen syvyyksiin, josta suuri virta kuljetti hänen jäänteensä mereen.
ihme kyllä metsänneidot, jotka perustivat leiri- ja virkistyspaikan sillalle, saivat olla rauhassa ja tasoittivat siten tilit vaikka useimmat metsähaltijat huomasivat kulkevansa vammautuneina orjiksi Naggarothiin.
(Peli taipui lopulta tasapeliksi capturen onnistumisen myötä. Varjohaltiat heräsivät hiukan myöhään capturoimiseen ja keskittyivät enemmän tappamiseen. Jos peli olisi jatkunut seitsemännelle vuorolle, metsähaltiat olisivat olleet hyvin lähellä fiaskoa. Hauka peli kokonaisuudessaan)
-
Kuusikeiju
- Viestit: 312
- Liittynyt: To 28.11.2002 17:12
- Paikkakunta: Hämeenlinna
III Ymmyrväinen, pymmyrväinen
Ylpistys kalpeni. Tämä ei mennyt olleenkaan hyvin. Jollain tapaa Jyväskylä olisi vapautettva niin että myös oma henki säästyisi. "Entäpä jos hyökkäämme idästä? Mikä on tulevaisuuteni silloin?"
Idässä vastassa olivat maailmanlaidan kääpiöt. Pienet parrakkaat katapultinraahaajat, joilla oli outo taipumus harrastaa kuun palvomista heittelemällä isoja kiviä ilmaan. Nöitä vastaan haltiat osasivat taistella.
Kuin salama ratsuväki nelisti sivustoihin ja jousiampujien nuolet harvensivat kääpiöiden rivejä kerta toisensa jälkeen. Haukoilla ratsastavat erikoisjoukot pyörivät pönäköiden takana tulittaen nuoliaan urheiden pikkumiesten selkiin ja takaraivoihin. Kääpiöt yrittivät tasapainottaa tilannetta koukkaamalla selustaan maan alta tulevilla underground-miehillään, mutta näidenkin rappiotaide lakkasi puumiehen nyrkkeihin. Kun ilta alkoi tummua oli vain kolme haltiaa kaatunut ja kääpiöt olivat menettäneet kaiken muun paitsi sankarinsa ympärille jääneet muutamat selviytyneet ja väkivahvat Raudanmurtajat.
Ylpistys komensi lohikäärmeensä kanssa viimeisen hyökkäyksen ja syöksyi puumiehen tukemana Raudanmurtajien kippuun aikomuksenaan opettaa vasaran ja alasimen käytäntöä ammattilaisille. Mukaan hengasi jostaan syystä joukko metsänneitoja, joiden turha, tarpeeton ja väkivaltainen kuolema kääpiöiden vasaroiden alla otti Ylpistyksen sydämeen. Kun vielä pönäköiden pillipiipari puhalsi koirapillillään surumielisen ikivihreän "Hei-jyy, hei-jyy, me mennään töihin nyy" Ylpistys murtui. Hän pakeni ja katosi kaaoksen autiolle, eikä häntä nähty enää koskaan.
(Vähäinen voitto. Pelin piti olla selvä, mutta mitäs hässii turhan murtumistestin ld 10 arvolla kenraalillaan, jolla on lohikäärme).
Ylpistys kalpeni. Tämä ei mennyt olleenkaan hyvin. Jollain tapaa Jyväskylä olisi vapautettva niin että myös oma henki säästyisi. "Entäpä jos hyökkäämme idästä? Mikä on tulevaisuuteni silloin?"
Idässä vastassa olivat maailmanlaidan kääpiöt. Pienet parrakkaat katapultinraahaajat, joilla oli outo taipumus harrastaa kuun palvomista heittelemällä isoja kiviä ilmaan. Nöitä vastaan haltiat osasivat taistella.
Kuin salama ratsuväki nelisti sivustoihin ja jousiampujien nuolet harvensivat kääpiöiden rivejä kerta toisensa jälkeen. Haukoilla ratsastavat erikoisjoukot pyörivät pönäköiden takana tulittaen nuoliaan urheiden pikkumiesten selkiin ja takaraivoihin. Kääpiöt yrittivät tasapainottaa tilannetta koukkaamalla selustaan maan alta tulevilla underground-miehillään, mutta näidenkin rappiotaide lakkasi puumiehen nyrkkeihin. Kun ilta alkoi tummua oli vain kolme haltiaa kaatunut ja kääpiöt olivat menettäneet kaiken muun paitsi sankarinsa ympärille jääneet muutamat selviytyneet ja väkivahvat Raudanmurtajat.
Ylpistys komensi lohikäärmeensä kanssa viimeisen hyökkäyksen ja syöksyi puumiehen tukemana Raudanmurtajien kippuun aikomuksenaan opettaa vasaran ja alasimen käytäntöä ammattilaisille. Mukaan hengasi jostaan syystä joukko metsänneitoja, joiden turha, tarpeeton ja väkivaltainen kuolema kääpiöiden vasaroiden alla otti Ylpistyksen sydämeen. Kun vielä pönäköiden pillipiipari puhalsi koirapillillään surumielisen ikivihreän "Hei-jyy, hei-jyy, me mennään töihin nyy" Ylpistys murtui. Hän pakeni ja katosi kaaoksen autiolle, eikä häntä nähty enää koskaan.
(Vähäinen voitto. Pelin piti olla selvä, mutta mitäs hässii turhan murtumistestin ld 10 arvolla kenraalillaan, jolla on lohikäärme).
-
Kuusikeiju
- Viestit: 312
- Liittynyt: To 28.11.2002 17:12
- Paikkakunta: Hämeenlinna
IV Rumat, rumat ja kaaosmunat
Lähes täristen Ylpistys koitti hillitä itsensä. "Entä pohjoinen?"
Kaaospedot olivat rumia. Niitä oli paiseisia, visvaisia, kolmikorvaisia ja pelkästään pyörryttäviä. Ylpistys katkoi siivet tuomionuolin lentäviltä karvakuonoilta ja vihreä ja keltainen joukkue nuolittivbat kaaoskoirat parissa vuorossa. Kaikki näytti hyvältä kun kaaosjoukko vielä piiritettiin kotkien ja toisen ratsueskadroonan avulla. Muttasitten Pahkamaha rynnäköi jättiläisen kimppuun kaataakseen ison miekkosen tunnetulla puumiehen mosurilla. Jätti ei ohilyönnistä välittänyt, vaan tyytyi pirstomaan puumiehen hammastikun kokoisiksi palasiksi elehdittyään ensin rivosti.
Tarvittiin taas Ylpistystä pelastamaan tilanne, vaikka metsänneidot kietoivatkin TV-shop demonit köynnöksiinsä. Ylpeästi ruhtinas rynnäköi kaaoksen nimettömimpien kammotustan, itsenä Ällötysten kimppuun. Eikä niitä ollut vain yksi, vaan lukemattomia ällötyksiä. Ällötykset sitten ällöttivät Ylpistyksen, joka kaatui urheasti ja Smaragdinielu söi ne kaikki, sillä eihän ällötys ole juuri vaaksaa pidempi.
Ylpistuksen kaaduttua kaaoksen kirvesmiehet saivat kaadettua vielä toisenkin puumiehen. Tämä ei kuitenkaan heitä nuolisateelta pelastanut ja myös jättiläinen kaatui kaukaa ammuttuihin varpuihin. Loppupelissä vain kaaoksen soturit jäivät parveilemaan päällikkönsä ympärille miettien, että hetkinen, olisiko meidän ehkä tarvinnut taistelun aikana myös tehdä jotakin offensiivisempaakin kuin asemoituminen uhkaaviin muodostelmiin.
(Vähäinen voitto. Oppipa ainakin aika paljon jättiläisestä ja sen kukistamisesta. Puumies otti kaksi erää sitä vastaan ja meni kaksi kestopistettä negatiivisten kokonaislukujen puolelle. Sen sijaan jousiampujat kukistivat sen s3 loitsulla tuettuna kahdessa vuorossa. Ehdottomasti viihdyttävin peliomalta puoleltani. Vastustajan armeija oli todella kaunis ja mieltä oikein lämmittoi sen anti-juustoisuus ja tyyli. Kerrankin sitä häpesi sitä, että kehtaa käyttää viittä voimanoppaa...)
Lähes täristen Ylpistys koitti hillitä itsensä. "Entä pohjoinen?"
Kaaospedot olivat rumia. Niitä oli paiseisia, visvaisia, kolmikorvaisia ja pelkästään pyörryttäviä. Ylpistys katkoi siivet tuomionuolin lentäviltä karvakuonoilta ja vihreä ja keltainen joukkue nuolittivbat kaaoskoirat parissa vuorossa. Kaikki näytti hyvältä kun kaaosjoukko vielä piiritettiin kotkien ja toisen ratsueskadroonan avulla. Muttasitten Pahkamaha rynnäköi jättiläisen kimppuun kaataakseen ison miekkosen tunnetulla puumiehen mosurilla. Jätti ei ohilyönnistä välittänyt, vaan tyytyi pirstomaan puumiehen hammastikun kokoisiksi palasiksi elehdittyään ensin rivosti.
Tarvittiin taas Ylpistystä pelastamaan tilanne, vaikka metsänneidot kietoivatkin TV-shop demonit köynnöksiinsä. Ylpeästi ruhtinas rynnäköi kaaoksen nimettömimpien kammotustan, itsenä Ällötysten kimppuun. Eikä niitä ollut vain yksi, vaan lukemattomia ällötyksiä. Ällötykset sitten ällöttivät Ylpistyksen, joka kaatui urheasti ja Smaragdinielu söi ne kaikki, sillä eihän ällötys ole juuri vaaksaa pidempi.
Ylpistuksen kaaduttua kaaoksen kirvesmiehet saivat kaadettua vielä toisenkin puumiehen. Tämä ei kuitenkaan heitä nuolisateelta pelastanut ja myös jättiläinen kaatui kaukaa ammuttuihin varpuihin. Loppupelissä vain kaaoksen soturit jäivät parveilemaan päällikkönsä ympärille miettien, että hetkinen, olisiko meidän ehkä tarvinnut taistelun aikana myös tehdä jotakin offensiivisempaakin kuin asemoituminen uhkaaviin muodostelmiin.
(Vähäinen voitto. Oppipa ainakin aika paljon jättiläisestä ja sen kukistamisesta. Puumies otti kaksi erää sitä vastaan ja meni kaksi kestopistettä negatiivisten kokonaislukujen puolelle. Sen sijaan jousiampujat kukistivat sen s3 loitsulla tuettuna kahdessa vuorossa. Ehdottomasti viihdyttävin peliomalta puoleltani. Vastustajan armeija oli todella kaunis ja mieltä oikein lämmittoi sen anti-juustoisuus ja tyyli. Kerrankin sitä häpesi sitä, että kehtaa käyttää viittä voimanoppaa...)
-
Kuusikeiju
- Viestit: 312
- Liittynyt: To 28.11.2002 17:12
- Paikkakunta: Hämeenlinna
V Final Countdown: Älä usko marsuihin
Ylpistys tärisi horkassa. Kaikkialla ennustaja näki vain kuolemaa. "Entäpä jos en lähtisi ollenkaan vapauttamaan Jyväskylää?"
Silloin liskojoukko tunkeutui Lorenin metsään turpean slannin, sammakkomarsun johtamana. Infernaalisilla loitsuillaan he polttivat haltioiden hajoita magia -loitsukääröt, jousipyssyt, jousiampujat ja hepoiset. Sitten he polttivat dryadit. Ja ampuivat myrkkunuolilla kaikki linnut.
haltiat yrittivät pullustautua epätoivoissaan. He ampuivat liskoja kaaten niistä osan ja nuolittaen yhden skinkkiastrologin. Puumies hakkasi jättiläismäisen Jymyliskon mustankirjavaksi ja toimitti sitten sukupuuttoon. Ylpistys puolestaan ammuttiin puhallusputkilla lohikäärmeensä selästä suuren jousen tuella ja hän tippui korkealta tantereeseen. Mutta Smaragdinielun syödessä sauruksia slannin oikealta ja vasemmalta puolen ja Lehtokurpan heitellessä liskoja ilmaan slanni päätti paeta takaisin lustriaan. Valitettavasti Smaragdinielu oli syönyt niin paljon liskonlihaa, ettei jaksanut ottaa lihavaa punkeroa kiinni.
Kroxigorit yrittivät huitoa taistelun tuoksinassa hengenvaarallisesti (W1) haavoittunutta lohikäärmettä kirveillään, joten tämä katsoi paremmaksi lentää kauemmas suojaan. Valitettavsati lokhikäärme katsoi myös, ettei jää näille seuduille enää pidemmäksi aikaa hyläten viimeisellä vuorolla koko armaijan. Viimeisen kunnian keräsi Qwendhael itse, joka näki viimeisellä hetkellä kimppuunsa lentävän skinkin, joka heilutti pelottavaa taikamiekkaa. Hätääntynyt haltia ruilautti viinestään ainoan jäljellä olevan nuolen skinkkisankarin silmien väliin.
(Vähäinen tappio. Harmillinen sikäli, että yksi 3d6 pursuit ratkaisi pelin aika totaalisesti. )
Armeijassa oli siis 3x5 jousiampujaa, 2x5 ratsstajaa jousin, 5 haukkahyyppää jousin, 2 puumiestä, 7 dryadia, velhot tasoin 1&2, 2 dispelkääröä ja metsänherra kotkalla. Sitten vielä dooma arrow ja parannusjuoma. Parannusjuoma oli sählätty kahden eri armylistin sekoittuessa (WD vs Annual vs Armybuilder +puutteellinen tarkistus) sankarille, jolle sitä ei olisi saanut, vaan se olisi pitänyt laittaa toiselle velholle, mikä virhe korjattiin vikaan peliin. Tästä tulivat sakkopisteet, jos joku niitä ihmetteli. Vastapelaajien onneksi en hyötynyt tahattomasta huijauksestani mitenkään, koska Ylpistys heitti veivinsä aina ennen kuin ehti käyttää esinettään lukuunottamatta DE peliä, jossa hän käytti juoman ja kuoli silti samantien :?
Ei lohikäärmettä ensi kerralla. Sen menettäminen toi aina 644 pistettä vastustajalle.
Ylpistys tärisi horkassa. Kaikkialla ennustaja näki vain kuolemaa. "Entäpä jos en lähtisi ollenkaan vapauttamaan Jyväskylää?"
Silloin liskojoukko tunkeutui Lorenin metsään turpean slannin, sammakkomarsun johtamana. Infernaalisilla loitsuillaan he polttivat haltioiden hajoita magia -loitsukääröt, jousipyssyt, jousiampujat ja hepoiset. Sitten he polttivat dryadit. Ja ampuivat myrkkunuolilla kaikki linnut.
haltiat yrittivät pullustautua epätoivoissaan. He ampuivat liskoja kaaten niistä osan ja nuolittaen yhden skinkkiastrologin. Puumies hakkasi jättiläismäisen Jymyliskon mustankirjavaksi ja toimitti sitten sukupuuttoon. Ylpistys puolestaan ammuttiin puhallusputkilla lohikäärmeensä selästä suuren jousen tuella ja hän tippui korkealta tantereeseen. Mutta Smaragdinielun syödessä sauruksia slannin oikealta ja vasemmalta puolen ja Lehtokurpan heitellessä liskoja ilmaan slanni päätti paeta takaisin lustriaan. Valitettavasti Smaragdinielu oli syönyt niin paljon liskonlihaa, ettei jaksanut ottaa lihavaa punkeroa kiinni.
Kroxigorit yrittivät huitoa taistelun tuoksinassa hengenvaarallisesti (W1) haavoittunutta lohikäärmettä kirveillään, joten tämä katsoi paremmaksi lentää kauemmas suojaan. Valitettavsati lokhikäärme katsoi myös, ettei jää näille seuduille enää pidemmäksi aikaa hyläten viimeisellä vuorolla koko armaijan. Viimeisen kunnian keräsi Qwendhael itse, joka näki viimeisellä hetkellä kimppuunsa lentävän skinkin, joka heilutti pelottavaa taikamiekkaa. Hätääntynyt haltia ruilautti viinestään ainoan jäljellä olevan nuolen skinkkisankarin silmien väliin.
(Vähäinen tappio. Harmillinen sikäli, että yksi 3d6 pursuit ratkaisi pelin aika totaalisesti. )
Armeijassa oli siis 3x5 jousiampujaa, 2x5 ratsstajaa jousin, 5 haukkahyyppää jousin, 2 puumiestä, 7 dryadia, velhot tasoin 1&2, 2 dispelkääröä ja metsänherra kotkalla. Sitten vielä dooma arrow ja parannusjuoma. Parannusjuoma oli sählätty kahden eri armylistin sekoittuessa (WD vs Annual vs Armybuilder +puutteellinen tarkistus) sankarille, jolle sitä ei olisi saanut, vaan se olisi pitänyt laittaa toiselle velholle, mikä virhe korjattiin vikaan peliin. Tästä tulivat sakkopisteet, jos joku niitä ihmetteli. Vastapelaajien onneksi en hyötynyt tahattomasta huijauksestani mitenkään, koska Ylpistys heitti veivinsä aina ennen kuin ehti käyttää esinettään lukuunottamatta DE peliä, jossa hän käytti juoman ja kuoli silti samantien :?
Ei lohikäärmettä ensi kerralla. Sen menettäminen toi aina 644 pistettä vastustajalle.
Minä varoitin...Kuusikeiju kirjoitti:---Jätti ei ohilyönnistä välittänyt, vaan tyytyi pirstomaan puumiehen hammastikun kokoisiksi palasiksi elehdittyään ensin rivosti.
Metsänherra kotkalla? Oli sulla siinä sitten aikamoinen kotka.Kuusikeiju kirjoitti:Armeijassa oli siis 3x5 jousiampujaa, 2x5 ratsstajaa jousin, 5 haukkahyyppää jousin, 2 puumiestä, 7 dryadia, velhot tasoin 1&2, 2 dispelkääröä ja metsänherra kotkalla. Sitten vielä dooma arrow ja parannusjuoma. Parannusjuoma oli sählätty kahden eri armylistin sekoittuessa (WD vs Annual vs Armybuilder +puutteellinen tarkistus) sankarille, jolle sitä ei olisi saanut, vaan se olisi pitänyt laittaa toiselle velholle, mikä virhe korjattiin vikaan peliin. Tästä tulivat sakkopisteet, jos joku niitä ihmetteli. Vastapelaajien onneksi en hyötynyt tahattomasta huijauksestani mitenkään, koska Ylpistys heitti veivinsä aina ennen kuin ehti käyttää esinettään lukuunottamatta DE peliä, jossa hän käytti juoman ja kuoli silti samantien.
Ja käytit sinä sen healin potionin minuakin vastaan...tosin lordin - ei dragon paikkaamiseen.Pitää kehitellä jotain uutta tuohon armeijaan vastaisen varalle - jos armeijassasi ei olisi ollut "whack here for big vicrory points"-treemaneja ja dragoa niin olisivat jääneet pisteet minulta saamatta.
Ja muuten niistä warrioreistani vielä. (niistä jotka viettivät pelin hakeutuen uhkaaviin muodostelmiin) Tein hieman ajatustyötä ajomatkan kotiin aikana - ne pääsivät koko turnauksen aikana ainostaan kerran closeen... (tosin ne kyllä myöskin kuolivat ainoastaan kerran ja kerralla jolla pääsivät closeen ne tuhosivat puolet vastustajan armeijasta)
-
Link