… se aamu oli tavallinen, kuin mikä tahansa aamu. Kaikki alkoi siitä tuoksusta. Aromit tunkivat joka paikkaan, tunkeutuivat varusteisiin ja saivat ajattelemaan pipareita ja becherovkaa. Aaaaah, ihanaa, me ajateltiin.. se oli virhe.
Aamun usva sekoittui mustana pyörähtelevään kitkerään savuun, joka näytti liikkuvan kohti kuin olisi ollut elävä. Hälytys tapahtui auttamattomasti liian myöhään. Titaaniluokan pahaksi paistunut hirvitys hulmahti esiin savun seasta ja oli jo kaupungissa keikkuen kummallisesti kohti meitä, hyytävän kaamea ilme kasvoillaan. Aloitimme ampumisen, mutta olento oli niin kapeaksi kaulittu, että ammuksemme eivät millään siihen osuneet. Luojani, se nosti jonkinsortin metallisen muotin tapaisen käsiinsä..
Että hyvää uutta vuotta vaan sotulaisille. Luvassa lukuisia kahvikuppeja seuraavien viikkojen aikana, jotta tuon hökötyksen saa pois pöydältä.
