Mua huvittaa tuo, että jopa BBC ei osaa tehdä eroa roolipelin ja taktiikkapelin välillä. Toisaalta kertoo kuinka marginaalisesta harrastuksesta on kyse jo ihan briteissä. Muutama kohta tuossa hymyilytti, mutta toisaalta ymmärrän melko hyvin mikä 40k:ssa saattaa miellyttää lievästi autistista poikaa. Katsotaan asiaa kukkahattutätien kannalta - onko figupelaajien keskuudessa keskivertoa enemmän autistisia piirteitä omaavia ihmisiä kuin väestössä yleensä? Pidän tätä jopa mahdollisena. Onko tämä välttämättä huono asia?
Silveri kirjoitti:Katsotaan asiaa kukkahattutätien kannalta - onko figupelaajien keskuudessa keskivertoa enemmän autistisia piirteitä omaavia ihmisiä kuin väestössä yleensä? Pidän tätä jopa mahdollisena. Onko tämä välttämättä huono asia?
Figuilu aiheuttaa siis autismia.
KIELLETÄÄN!
Wh40k 2nd edition rulebook kirjoitti:Remember that you're playing to enjoy a challenging battle with friends, where the spirit of the game is more important than winning at any cost.
Mahtavaa PR:ää BBC:ltä. Voidaan taas muutaman vuoden rauhaiselon jälkeen piiloutua kellareihin harrastamaan roolipelejä.
Morze kirjoitti:
Mysterous kirjoitti: KIELTÄVÄT VIELÄ HARRASTUKSEN JA VIEVÄT MEIDÄN NAISET!"
Koska kukkahattutädeillä on enemmän munaa kun jonneilla!
Ja sitten lukemaan mielipidepalstoilta:
"Itse tapasin etelässä ihanan kukkahattutädin, joka oli mukava, huomaavainen, kohtelias - oikea herrastäti! Hän puhui ihania ja osoitti arvostavansa minua aivan eri tavalla kuin sotulainen juntti. Osaa sängyssäkin muutakin kuin kääntää kylkeä ja pieraista. Suosittelen kaikille naisille!"
To fight the Alpha Legion is to fight on a shifting layer of deception and trickery, where every weakness can hide strength and every apparent advantage may be revealed as a trap.
Tästä on jo vuosia, joten kai tänne uskaltaa pari epämääräistä skannia laittaa. Aku Ankan taskukirja nro. 343 Pintaa Syvemmälle sisälsi johtotarinana aika tutun näköisen harrastuksen ympärille rakentuneen seikkailun:
Ankanpoikien rullamitan värit ovat aika uljaat. Lisäpisteitä D6-pohjaisen pelin tiivistämisestä yhteen ruutuun.
Aika Nostalgiset tunnelmat Akun reaktiosta tulee.
Viimeksi muokannut Morze, Ma 13.05.2013 19:35. Yhteensä muokattu 3 kertaa.
Morze kirjoitti:pari epämääräistä skannia laittaa. Aku Ankan taskukirja nro. 343 Pintaa Syvemmälle sisälsi johtotarinana aika tutun näköisen harrastuksen ympärille rakentuneen seikkailun
Dolmot kirjoitti:Muistaakseni arvostin erityisesti maalausnopeutta, luokkaa "pöytä ja armeija illassa". Joillakin menee vuosia pelkkään kokoamiseen...
Aku viisinkertaisti armeijansa yhdessä illassa. Jälki oli ilmeisesti niin hyvää, että Aku olisi halunnut poikien katsovan joitain figuureja vielä lähemmin.
Oli pakko marssia divariin hakemaan ko. taskukirja samantien.
Himmel, tuohan on hyperrealistinen, jopa dokumentaristinen kuvaus harrastuksesta! Mukana on jopa GW:n hinnoittelun ja myyntitaktiikan kritiikki, autenttisen oloiset vierailut GW-myymälässä, itkeminen OP lame xiitmode armeijalistoista (oliko VC ja/tai TK muka noin juustoisaa seiskafabassa?), Apocalypse-pelin realistinen kesto, sekä tietysti "hellasärö" kun Iinekselle selviää harrastuksen hinta. Unohtamatta toki ilmiselvää taisteluraportin parodiaa. Ja wanhana Armoured Company -pelaajana mieltä toki lämmittää tankeroentree, ilahduttavasti kaartilaisen perusaseen tehokkuuskin on ollut kirjoittajalla hyvin tiedossa. Mutta mitäpä olisikaan vuonna 2008 tehty sarjakuva ilman 300-meemiä? Rienausta, hulluutta, vaiko SPARTAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA?
Ainoastaan wardhate puuttuu, mutta toisaalta Henkinen Johtajamme ei vielä tuolloin ollut päässyt näyttämään kaikkia kykyjään.
Kääntäjälle tosin hieman pyyhkeitä: nyt ei ole ihan selvillä, keitä ovat "mörkit" ja "vuorenpeikot". Orcs ja Ogres (tässä vaiheessa täytyy manata tosin muinaissuomalaisen tarusanastonkin puutteita)? "Musta valtakunta", Kaamostako tuolla tarkoittanevat (vai lienevätkö termit alkutekstissä jo muutettu niin, ettei loukata tavaramerkkiä)?
EDIT: "Älkää unohtako mitä Taistomaan mytologiassa sanotaan." -"Aivan! Sota jatkuu vuosituhansia..." GRIMDARK!
Mitä, nytkö tämä taskari vasta tulee julkisuuteen täälläkin? Tuo ilmestyi silloin kun vielä keräsin taskareita, ja olo oli melko voittoisa kun yhdessä jaksossa aiheena olivatkin miniatyyripelit. Edelleen yksi parhaista AA:n taskukirjoista ikinä!
Skarsnik, the Lord kirjoitti:Mitä, nytkö tämä taskari vasta tulee julkisuuteen täälläkin?
No ei oikeastaan...kun nyt kysyit, tässä painotuore arvio vuodelta 2008. (Pidän varmuuden vuoksi mielessäni kaikkien ketjujen yleiset teemat kymmenen vuoden ajalta. Niihin on kätevä viitata ja välillä haku oli rikki joten siihen ei voi luottaa.) Näköjään aika on pehmentänyt palautetta.
Maalaaminen on muuten oikeasti hauskempaa kuin pelaaminen. Tai riippuu vähän pelistä ja maalattavasta.
Peikkojen äly on hitaanlainen ja ne epäilevät kovasti kaikkea mikä on niille uutta.
Hei, mä olin harrastuksesta (ja sotusta) tauolla kun tuo tuli, eli minulle tuo oli todellakin uusi. :p 'kytkoon pariin paluu on minulta sujunut jotakuinkin samoja latuja kuin Akun faba-aloitus (poislukien hypernopea maalaaminen), joten tuo kosketti sisintä ja nauruhermoja myös.
Dolmot kirjoitti:Näköjään aika on pehmentänyt palautetta.
Ollakko tässä havaittavissa netissä ja pienissä yhteisöissä tyypillinen "eka sanoo mielipiteensä ja muut komppaa". Vitsin ärsyttävä ominaisuus kun nyt rupeaa havaitsemaan, varsinkin kun yleensä se eka mielipide on negatiivistä nillitystä. 2 edgy 4 U.
Akkari on uskoakseni aikaisemminkin raapaissut figupeliharrastusta, lueskeltiin kaverin kanssa jotain 90-luvun lehtiä ja siinä ankanpojat pelasivat skirmishtävää figupeliä. Aku tarvitsee naamiaisasun ja päättää ottaa inspiraationsa poikien codexista. Tämän jälkeen kovaa soturia etsivät alienit sieppaavat Akun, joka näyttää sellaiselta ja vievät tämän planeetalleen jossa selittävät kuinka Akun täytyy pelastaa heidät pahan Y:n joukoilta. Tarina päättyi "Jatkuu ensi numerossa..." tekstillä ja seuraavaa lehteä tietenkään ei tullut koskaan vastaan. Muistaako kukaan? Mielestäni lehti on tosiaankin jostain 90-luvun lopulta tai 2000-luvun alulta.
Dolmot kirjoitti:Näköjään aika on pehmentänyt palautetta.
Ollakko tässä havaittavissa netissä ja pienissä yhteisöissä tyypillinen "eka sanoo mielipiteensä ja muut komppaa". Vitsin ärsyttävä ominaisuus kun nyt rupeaa havaitsemaan, varsinkin kun yleensä se eka mielipide on negatiivistä nillitystä. 2 edgy 4 U.
Akkari on uskoakseni aikaisemminkin raapaissut figupeliharrastusta, lueskeltiin kaverin kanssa jotain 90-luvun lehtiä ja siinä ankanpojat pelasivat skirmishtävää figupeliä. Aku tarvitsee naamiaisasun ja päättää ottaa inspiraationsa poikien codexista. Tämän jälkeen kovaa soturia etsivät alienit sieppaavat Akun, joka näyttää sellaiselta ja vievät tämän planeetalleen jossa selittävät kuinka Akun täytyy pelastaa heidät pahan Y:n joukoilta. Tarina päättyi "Jatkuu ensi numerossa..." tekstillä ja seuraavaa lehteä tietenkään ei tullut koskaan vastaan. Muistaako kukaan? Mielestäni lehti on tosiaankin jostain 90-luvun lopulta tai 2000-luvun alulta.
Joo, muistan jutun. Ajotuksesi osuu oikeaan. Tarinasta sen verran, että Aku onnistuu pelastamaan planeetan (yllätys yllätys) ja tarinan lopussa, kun Aku palannu takaisin omaan aikaan/paikkaan, rupeaa pelaamaan poikien kanssa peliä, jossain isommassa salissa tm paikassa. Kertoo samalla kuinka vihollinen lähetetään 9. ulottuvuuteen, ja antaa taktiikka vinkkejä joukkojen liikuttelusta. Muut aikuiset tuhahtelevat vieressä, "että lapsien pelaaminen vielä ymmärrettävää, muttei aikuisten."
Jos toinen kotimainen taipuu, tarina on myös Kalle Ankas Pocket Specialissa nimeltä Viking otsikolla "Stora små krigare". Pitäisi löytyä vieläkin kaupan hyllyltä.
Samaisessa taskukirjassa lienee muitakin kohderyhmää kiinnostavia tarinoita.
To fight the Alpha Legion is to fight on a shifting layer of deception and trickery, where every weakness can hide strength and every apparent advantage may be revealed as a trap.
Vonreuter kirjoitti:Jos toinen kotimainen taipuu, tarina on myös Kalle Ankas Pocket Specialissa nimeltä Viking otsikolla "Stora små krigare". Pitäisi löytyä vieläkin kaupan hyllyltä.
Samaisessa taskukirjassa lienee muitakin kohderyhmää kiinnostavia tarinoita.
Pitää katsoa jos törmää. Tota toista kotimaista joutuu työn puolesta kohtuullisesti käyttämään ja sitä olisi ihan hyvä treenata vähän enemmänkin.
