Ensimmäinen figu on paikallisen pelipuodin maalauskisaan pyöräyttämäni Lylyth, Herald of Everblight, Hordesista. Aikataulu oli hieman tiukka omalle maalaustahdilleni, jonka takia loppua kohden piti vetää mutkat suoriksi vaihtamalla maalaustyyli vaatimattomammaksi. Onnistuin kuitenkin heittämään pienen OSL-näytteen figuun, jotta siitä löytyisi edes jokin katseenvangitsija (miespuolisille katsojille olisi varmasti löytynyt ilman sitäkin toinen katsemagneetti). Harmi vain kun kyseinen efekti ei näy kunnolla kuvissa. Hiukset, siinä olevat pannat ja puutikut tulivat väriensä puolesta liian samankaltaisiksi, joka tietenkin johtaa epäselvään sekamelskaan. Itselleni oli kuitenkin tärkeintä saada Lylythin viitta korostuksineen ja varjostuksineen kunnialla läpi, koska laajat alueet ovat aina aiheuttaneet allekirjoittaneelle päänvaivaa, etenkin jos ne ovat viittoja, kaapuja tai lippuja. Itse maalauskisan lopputulokseksi tuli se, että oma nappini päätyi kärkikolmikkoon - huvittavasti jaetulle ykköspallille parin muun figun kanssa.
Toinen figu on Jhureen Hecatha PP:n Iron Kingdoms -pelistä. Tämä sarvipää onkin sitten vähän vanhempaa kastia, sillä muistan aloittaneeni sen maalaamisen silloin kun GW uusi maalinsa. Pitkä maalausurakka ei luonnollisesti näy mitenkään maalauksen tasossa, vaikka löytyyhän sieltä pari mieltäni lämmittävää suoritusta (toppi ja pyssy koteloineen). Tätä tehdessä tuli huomattua kuinka minun pitäisi alkaa pitää silmällä millaisiksi tietyt värit muuttuvat kun niitä alkaa korostaa. Esim. hupun piti olla alunperin liki harmaa. Jhureenista tuli lopulta varsin näppärä, vaikka värimaailma nyt onkin hieman liian räikeä sillisalaatti omaan makuuni. Värjätty jäkälä oli hauska uusi tuttavuus basetuksessa.
Sitä kuuluisaa kukkalajia ja puun osia saa vapaasti heitellä nappuloista.
Pahoitteluni myös heille, jotka luulivat otsikon perusteella pääsevänsä todistamaan kuumaa diodraamaa noiden kahden neitokaisen välillä.
