Space Crusade

[Vonreuter]

Minulla olisi hyväkuntoinen Space Crusade kaikkine osineen, mutta tässäpä dilemma: en tiedä, viitsisikö peliä maalata vai ei. Maalaaminen lisäisi näyttävyyttä, mutta toisaalta peli on siitä harvinainen, että se on yhä täysin ysärikuosissaan (1990).

Mutta katsokaa nyt:
http://www.coolminiornot.com/265596

Makeimpia Chaos Marineita ikinä. Sivellintä kuumottaisi käydä noiden kimppuun.

[Mysterous]

Siis peli on avattu mutta figuja ei ole maalattu?

Itse ostin 2004 (vai 2005) mint kuntoisen Space Crusade, revin auki ja kasasin. Tarkoituksena olisi maalata figutkin joku kaunis päivä kun saa inspiraatiota (Hero Quest sai jo sen kohtalon).
Nämä ovat pelejä, ne eivät kerää samalla tavalla arvoa kuin hienot viinit ja vaikka keräisivätkin, niin mitä se meitä hyödyttäisi? Pelit ovat pelaamista varten, eivät sitä varten että ne pölyttyvät kaapinnurkassa ja ajattelemme kuinka "lapsenlapset sitten myyvät ja ostavat kartanon" (oikeasti heittävät roskiin/kirpparille).

Jos aivan liian paljon kiduttaa niin osta vaihtoehtofigut jotka maalaat ja väsää 3d-pelilauta. Esimerkiksi 15mm tai EPIC figuilla toteutettu matka crusade?

[Vonreuter]

Totta puhut. Jostain syystä lautapelejä on suurempi kynnys lähteä maalaamaan. Perinteinen "pelinappula"-ajatus erottaa lautapelien figut pöytäpelien figuista. Lautapelit ovat perinteisesti maalaamattomia, figujen pitäisi olla maalattuja. Vastakkaiset lähtökohdat.

Space Crusade on hupaisa peli, erityisesti jos pitää vaikeustason tapissa eli ei pelaa kolmella universumisoturiryhmällä. Jostain syystä pelin yksinkertaisuus kiehtoo sen sijaan, että se olisi pois nautinnosta.

Heroquestia en ole varmaan 20 vuoteen pelannut, joten siitä en osaa sanoa. Tekisi mieli kokeilla. Miltä se on vaikuttanut pelinä?

[Snowtrooper]

HQ:ta voi pelata kaksinkin, mutta maksimaalisen hauskaa se on vasta kun on täydet neljä pelaajaa + pelinjohtaja. Kuten SC, myös HQ muuttuu kivasta legendaariseksi kun joku "vahingossa" ampuu kaveria ja käynnistää täysimittaisen deathmatchin.

Kustom seikkailut (ja miksei möröt ja varusteetkin) ovat must. Ne valmiit seikkailut (pääsääntis + Noitaherran paluu + Kellarin linnake, englanninkielisistä ei ole kokemusta) ovat kuitenkin aika kaavamaisia eivätkä tue oikein hyvin neljää pelaajaa (eivätkä sisällä mitään kovin omaperäistä ansaa, puzzlea, tai tavoitetta).

Etenkin se kannattaa HQ:ssa houserulettaa, että varusteita voi ostaa niin paljon kuin kultaa riittää, eikä niin että varustekorttien määrä rajoittaa. Plus aarrekorteista tippuvat juomat yms. säilyköön seikkailusta toiseen, eikä niin että ne menettää jos ei käytä. Hahmonkehitystäkin (esmes lisähipareita/jonkinlainen kokemuspistejärjestelmä) tahi taikasysteemiä (etenkin deathmatch-moodissa velhon 9 kertakäyttötaikaa ei riitä edes alkurytistykseen) saattaa joutua puukottamaan.

Tämä siis varsin intensiivisen pelailun kokemuksella hämärinä muistikuvina sieltä 20 vuoden takaa.

[Mysterous]

Lautapelit ovat perinteisesti maalaamattomia, figujen pitäisi olla maalattuja.

No jaa, lautapelien napit jäänevät maalaamattomiksi joko siksi että niitä on niin hervottomasti (risk) tai siksi, että ne ovat detaljittomia (carcassonne). Hero Questia on reippaasti kivempi pelata maalatuilla napeilla, kuten kaikkia figupelejä yleensäkin. Kärjistäen, maalaisitko battletechin napit?

Space Crusade on hupaisa peli, erityisesti jos pitää vaikeustason tapissa eli ei pelaa kolmella universumisoturiryhmällä.

Kuka kieltää kloonipelaajaa heittämästä lisävaikeuksia mielensä mukaan >=)

Heroquestia en ole varmaan 20 vuoteen pelannut, joten siitä en osaa sanoa. Tekisi mieli kokeilla. Miltä se on vaikuttanut pelinä?

Yksinkertainen, toimiva ja vauhdikas. Toisaalta tosiaankin 20 vuotta vanha kyhäelmä, en epäile että Descent tai D&D lautapelit antavat paremman pelikokemuksen.

HQ:ta voi pelata kaksinkin, mutta maksimaalisen hauskaa se on vasta kun on täydet neljä pelaajaa + pelinjohtaja.

Vielä mitä, pelasimme hiljattain 8 hengen porukalla Hero Questia yhdistämällä 2 peliä, ottamalla uusia sankarifiguja, hieman viilailemalla erikoissääntöjä uusille classeille (ranger ja necromancer) ja lisäämällä D&D:hen tarkoitettuja luolastolaattoja. Tappioita tuli, mutta onneksi kääpiöitä riitti ja timanttikilpi saatiin palautettua onnelliselle omistajalleen.

Etenkin se kannattaa HQ:ssa houserulettaa, että varusteita voi ostaa niin paljon kuin kultaa riittää, eikä niin että varustekorttien määrä rajoittaa. Plus aarrekorteista tippuvat juomat yms. säilyköön seikkailusta toiseen, eikä niin että ne menettää jos ei käytä. Hahmonkehitystäkin (esmes lisähipareita/jonkinlainen kokemuspistejärjestelmä) tahi taikasysteemiä (etenkin deathmatch-moodissa velhon 9 kertakäyttötaikaa ei riitä edes alkurytistykseen) saattaa joutua puukottamaan.

Pitänee laittaa taas jakoon omat pienet kotisääntöni jotka korjaavat noita ongelmia. Here you go, enjoy!

[Karri]

Minulla olisi hyväkuntoinen Space Crusade kaikkine osineen, mutta tässäpä dilemma: en tiedä, viitsisikö peliä maalata vai ei. Maalaaminen lisäisi näyttävyyttä, mutta toisaalta peli on siitä harvinainen, että se on yhä täysin ysärikuosissaan (1990).

Mutta katsokaa nyt:
http://www.coolminiornot.com/265596

Makeimpia Chaos Marineita ikinä. Sivellintä kuumottaisi käydä noiden kimppuun.

Tässä vuosien varrella on aika paljon tullut aikaa vietettyä selaten läpi etenkin eBayn lautapelitarjontaa ja boardgamegeek.comin gallerioita.

Arvokkain variaatio lautapelistä on laadukkaasti maalattu ehjä ja eheä kokonaisuus. Hyvin maalattu kokonaisuus moninkertaistaa pelin arvon. Esimerkiksi uusin Space Hulk maalattuna voi saavuttaa miltei tuhannen euron kauppahinnan. Vanhempia pelejä ei juurikaan ole kaupan maalattuina kokonaisuuksina.

Seuraavaksi arvokkain muunnelma on maalaamaton ja muutenkin mahdollisimman koskematon kokonaisuus, jonka ostaja joko maalaa itse tai maalauttaa kolmannella osapuolella. Karkeasti arvioiden hinta on korkeintaan kaksinkertainen verrattuna siihen mitä jo myynnistä poistunut peli uutena maksoi. Esim Warhammer/Hero Questit asettuvat 100-200 euron väliin.

Sanoisin, että jos pelin jälleenmyyntiarvo kiinnostaa niin kannattaa maalata, olettaen tietenkin että maalausjälki on karkeasti yleistäen CMoN 7+ tasoa.

[Snowtrooper]

Harrastuksesta menee maku, jos siihen suhtautuu sijoitustoimintana. Jos tuntuu siltä, että on kiva maalata figut, niin sitten maalaa ne.

[Dolmot]

Keräilylajit ovat vaarallisia. Jos rahallista tulosta katsoo, joskus voi voittaa paljon, joskus hävitä paljon. Missä tahansa sortissa esiin nousee satunnaisia kultakimpaleita (kuten nyt vaikka jotkut suomipunk-seiskatuumaiset joista maksetaan nykyään tonni), mutta niiden ympärillä on läjäpäin silkkaa roskaa. Pitää olla melkoinen haukansilmä ostoksissaan, että vuosituotto nousisi kokonaisuutena mitenkään merkittäviin prosentteihin.

Lisäksi tuottoa saadakseen kamat pitäisi myös myydä. Silloin touhu muuttuu sangen kylmäksi divaribisnekseksi, jossa tavaroihin ei saa kiintyä. Useimmat tuntemani keräilijät rakastavat kokoelmaansa niin paljon, ettei siitä oikeasti realisoidu penniäkään. Mieluummin maataan kasan päällä lohikäärmeen tavoin ja nautitaan arvon tunteesta samalla kun todellinen tili on pahasti pakkasella.

Eli jos raha kiinnostaa, parempi ostaa sijoitustuotteita. Osakkeiden, rahastojen ja futuurien kanssa harvemmin syntyy niin pahaa kiintymystä. Tietysti niistäkin iso osa on amerikkalais-eurooppalaisen kriisiputken jälkeen nollilla tai miinuksella, mutta aina ei voi voittaa... Ainakin koko roskan voi säilyttää bitteinä tilillä, eikä tarvitse ostaa lämmitettyä varastoa tai palovakuutusta. Asunnonkin voi ostaa. Siinä voi asua. Lautapelibokseista tehty iglu on sangen kylmä Suomen oloissa ja arvokin laskee.

Yleensä viimeistään kolmannen muuton kohdalla alkaa hiipiä mieleen, että olisi voinut sijoittaa muuhunkin kuin FFG:n bokseihin kokoluokkaa ruumisarkku.

Niin ja minusta on sangen luupäistä ostaa Kiinassa tehtyjä leluja vain siksi että voisi pistää ne pakkausmuoveissa kassakaappiin. Kyllä leluilla pitäisi saada leikkiä. Jos jotain arvokasta pitää keräillä pelkkää tiirailua varten niin sitten vaikka postimerkkejä. Niitä mahtuu kassakaappiin enemmän. Riepoo kun esimerkiksi joitakin leluautoja ja -lentsikoita ei voi enää ostaa pelaamista ja konvertointia varten, kun kaikki ovat avaamattomina jonkun kassakaapissa ja maksavat mukamas satasia. Ketä tällainen kuvio palvelee?

Alkaa mennä ohi aiheesta ja pitkästi. Todettakoon siis, että muoveissa säilöminen on fiksua jos haluaa pitää talossaan järkelemäisiä lootia korkeintaan parin prosentin vuosituotolla koskaan siitä oikeasti hyötymättä ja/tai odottaa että kyseinen pyramidi tekee vieraisiin vaikutuksen. "Vähän aloitettu nurkasta" -maalaus on huono idea. Siitä ei kukaan maksa. Jos siis lähtee tekemään, parempi tehdä loppuun asti edes jonkinlaisella yhdenmukaisella tasolla.

Sitten on myös Bulldog-taso, jota varmaan ostajatkin osaavat arvostaa...