Fabailu on kallista puuhaa

[Hammerheart]

Sellaisen näkökohdan toisin vielä keskusteluun, että käsittääkseni pienemmät skaalat ovat järkevämpiä massataisteluihin niin pelillisesti kuin rahallisestikin.

On. Mutta 15mm figujen maalaaminen on oma taiteenlajinsa, joka ei kaikilta oikein luonnistu :)

Olen usein nähnyt tämmöisen väitteen, mutta jotenkin en ymmärrä mikä niissä oikein on hankalaa. Tai siis, jos silmät jättää maalaamatta, niin harvemmin ne yksityiskohdat sen ihmeellisemmän pienempiä on kuin 28mm napeissa. 10mm menee minusta vielä jokseenkin samoilla tekniikoilla, 6mm jalkaväkeen joutuu jo funtsimaan vähän eri tavalla kuin 28 millisten kohdalla. Mutta siis hyvä väriskeema, varjot ja korostukset toimii 15 millissä minusta ihan vastaavasti kuin 28 millissäkin. Ja siis ei kai kukaan nyt kammoa joittenkin Snotlingien tai Nurglingien maalaamista faba-puolella ja ne on jotain mitä lienee 12 millisiä.

[Morze]

Jep, ihan hyvännäköisiä noista 15mm näköjään saa:

[maxxon]

Olen usein nähnyt tämmöisen väitteen, mutta jotenkin en ymmärrä mikä niissä oikein on hankalaa.

Kun ei pysty niin ei pysty.

Ongelma on kaksinainen:

1) 15mm figussa on enemmän pientä detaljia, jonka maalaaminen (hyvin) on hidasta nysväystä. Tämä ei oikein käy yksiin sen kanssa, että niitä pitäisi tuottaa moninkertainen määrä 28mm verrattuna.

2) 15mm figussa usein ei yksinkertaisesti ole samaa detaljia kuin 28mm. Esim. monessako 15mm figussa olet nähnyt kengännauhat? 28mm figussa vyönsoljesta erottaa detaljin kun 15mm se on yleensä vain "nappi". Jos siihen haluaa detaljia, se pitäisi maalata tyhjästä mikä menee ainakin meikäläisen kykyjen yli.

Suurin osa 15mm figuista ei ole lähelläkään tuon Laran tasoisia, siis paljaana metallina.

P.S. Eikä niitä silmiä jätetä maalaamatta.

P.P.S. Laran pyssy näyttää enemmän jääveistokselta kuin aseelta. Sen pitäisi olla kone, joka koostuu useammista osista. Missä on kahvalevy, missä on rungon ja luistin raja ja kromisia lippanpohjiako se käyttää? Kromatut tähtäimet on mahdolliset, vaikka onkin uunot. Tässä on taas keskitetty enemmän tekemään blendimmät smoothit kuin oikeasti esittämään esikuvaa.

[Morze]

Toisaalta hitaalla nysväykselläkin pitäisi tulla nopeammin valmista, kun pinta-alaa on vain n. 1/4 osa. Nopeammilla tekniikolla/pienemmällä tarkkkuudella liikutaan varmaan samoissa luvuissa. Dippaaminen ei varmaan käy, ellei sitten haluta oikeasti siitä mistä aita on matalin. Riippuu varmaan tosin figuurista ja väriteemasta.

P.P.S. Laran pyssy näyttää enemmän jääveistokselta kuin aseelta. Sen pitäisi olla kone, joka koostuu useammista osista. Missä on kahvalevy, missä on rungon ja luistin raja ja kromisia lippanpohjiako se käyttää? Kromatut tähtäimet on mahdolliset, vaikka onkin uunot. Tässä on taas keskitetty enemmän tekemään blendimmät smoothit kuin oikeasti esittämään esikuvaa.

Joo, pasha maalaaja! Rahat takaisin.

[smaxx]

Olen usein nähnyt tämmöisen väitteen, mutta jotenkin en ymmärrä mikä niissä oikein on hankalaa.

Kun ei pysty niin ei pysty.

Niinpä. Itse en siis vaan ole ollut oikein tyytyväinen omiin 15mm ukkeleiden maalauksen tulokseen. Tahtoo olla tulos heikomman näköistä kuin 28 millin ukoista. Ei toi varmaan tekemätön paikka ole, aika vähän on tullut 15 millisiä sudittua, joten ei ole vaan tullut sitä tuntumaa. No, projektijonossa on 15mm preussi, joten siinähän se taas tulee kokeiltua.

[maxxon]

Joo, pasha maalaaja! Rahat takaisin.

Menee ohi aiheesta, mutta olen ihan vakavissani. Minusta efekti on sama, kuin jos olisi maalannut autosta ikkunat ja renkaat samaan väriin rungon kanssa. Sen jälkeen on ihan sama kuinka hienot häivytykset ja valaistusefektit laittaa, ei se näytä enää autolta.

Mutta toisaalta mua myös vihloo hampaista ruotsalaisten sivarihippien tekemät sotapelit, joissa jatkuvasti ammuskellaan virittämättömillä pyssyillä...

[Morze]

Joskus sitä osaa olla iloinen, ettei tiedä aseista tarpeeksi välittääkseen. Niinkuin sen kerran, kuinka joku netissä löysi varmaan A4:n verran aseteknisiä virheitä uuden Cyberpunkin julkaisutrailerissa ("Patruunapesän suu liian lyhyt, aseen jumiutuessa ammusta ei saisi ulos, luodit pyörivät väärään suuntaan, blaablaablaa..."). Ase on sitäpaitsi mielenkiintoisemman näköinen kuin esikuvan musta-harmaa, jonka toteuttamiseen skulpti ei näytä antavan myöten.

[mvp]

Pelaako joku Warhammer Fantasy Battlea siksi, että käyttää/on käyttänyt paljon rahaa (tai aikaa) miniatyyrien hankkimiseen ja kokee nyt investoineensa juuri tähän peliin niin paljon ettei halua vaihtaa peliä tai harrastusta?

[El Capitan]

Pelaako joku Warhammer Fantasy Battlea siksi, että käyttää/on käyttänyt paljon rahaa (tai aikaa) miniatyyrien hankkimiseen ja kokee nyt investoineensa juuri tähän peliin niin paljon ettei halua vaihtaa peliä tai harrastusta?

Tavallaan minä kuulun tähän kategoriaan.

Koko nuoruus tuli vietettyä tämän pelin kohdalla ja nyt kun säännöt eivät vastaa enää minun toiveitani, vastaan tuli kysymys lopettamisesta tai pelinvaihdosta. Pelin vaihtaminen johonkin toiseen ei kuitenkaan ole itsestä vaan myös kanssapelaajista riippuva juttu, jonka vuoksi se ei ole ainakaan Porin maaperällä tullut otolliseksi vaihtoehdoksi. Pelaajamäärä on vaihteleva ja into vielä harvinaisempaa sorttia, jonka vuoksi pääpeleissä on pysyttävä. Oli Confro 3.5 kuinka mahtava tai Warpath kuinka kiinnostava tahansa, ei niistä ole Faban tai 40k:n korvaajaa.

Harrastuksista on vaikea päästä irti ja maalaaminen on kuitenkin kivaa. Hienoltahan ne nappulat näyttävät hyllyssä ja kun on ostanut, niin kai sitä on pakko edes yrittää olla kiinnostunut tästä pelistä. Kavereita mie enemmän menen näkemään kuin pelaamaan tätä peliä. Hyvällä säkällä säännöt palaavat takaisin minun mieleisikseni tai löydän vanhoja edikkoja pelaavia henkilöitä.

[Oberon]

Pelaako joku Warhammer Fantasy Battlea siksi, että käyttää/on käyttänyt paljon rahaa (tai aikaa) miniatyyrien hankkimiseen ja kokee nyt investoineensa juuri tähän peliin niin paljon ettei halua vaihtaa peliä tai harrastusta?

On se osasyynä, lisäksi hommatuista uniteista pitää saada "omansa takaisin" peliajan muodossa. Aina silloin tällöin katselen kokoelmaa mielellä "tuota en ole käyttänyt pitkään aikaan/juuri ollenkaan, teenpä listan seuraavaan peliin sen ympärille". Kohdassa kaksi aktiivista valmista armeijaa peliin X, ei ole hirveästi rajatun pelikaverimäärän ja peliajan puitteissa järkeä laajentaa. Jossain noppakerholla on tietty kermisten hyvä pelata joka päivä eri pelejä, mut minkäs teet.

Koskee btw 40k:ta sama logiikka ihan yhtälailla.

[santso]

niin siis faba/40k olis silleen paljon kukkaroystävällisempiä kunhan edikat ja armeijakirjat ei vaihtuis niin tiuhaan vrt esimerkkinä vaikka wm/h. tosin privateeri tunkee melko hyvällä tahdilla uutta kamaa joka on yleensä niin siistiä et sen vaan haluaa ostaa. ja säännöt saa ostamalla kyseisen napin kiitos kortin joka tulee itse figun mukana.

[mvp]

Hyvä maininta santsolla edikan vaihtumisesta. Tämä on mielestäni se syy, mikä ensisijaisesti tekee Warhammer Fantasy Battlesta ja 40k:sta kalliin harrastuksen. Se, että miniatyyreistä tulee uusia, hienompia versioita, ei tee pelistä kallista vaan on pelkkä makuasia, johon voi sijoittaa jos haluaa, kuten missä tahansa muussakin harrastuksessa. Rinnastettuna vaikka pyöräilyyn, fillariin voi halutessaan ostaa uusia hiilikuituosia koska ne on siistejä, vaikka vanhoillakin osilla voi urheilla yhtä hyvin. Fabassa edikan vaihtaminen tarkoittaa kuitenkin melkein aina että et voi tai ei ole mielekästä pelata osalla vanhoista yksiköistä, joten uusia minejä joutuu väkisinkin hankkimaan. Pidemmällä aikavälillä edikanmuutokset tasoittuvat osittain, kun oma armeijavalikoima kasvaa, mutta osa yksiköistä voidaan lakkauttaa tyystin jonka jälkeen niillä ei enää tee mitään.

Privateer Pressilläkin edikat vaihtuvat ja osa napeista jää käyttämättä, mutta toistaiseksi tahti on ollut heillä maltillinen. Historiallisten pelien puolella tilanne on täysin toinen, samat pelivälineet käyvät moniin pelisysteemeihin eikä edikoiden vaihtaminen yleensä aiheuta mitään muutostarpeita miniatyyreihin. Periaatteessa on hyvä, että FB ja 40k uudistuvat ja säilyttävät mielenkiintoa yllä, sillä kun voimasuhteet eri armeijoiden tai saman armeijan yksiköiden välillä muuttuu edikasta toiseen, on hauskaa pohtia uusia comboja jne vaikka välillä joutuukin pettymään kun suosikkiyksikkö tai -taktiikka ei enää toimi. Muutosvauhti on kuitenkin niin nopea, pari-kolme vuotta, että meikäläisen kaltainen harvakseltaan pelaava harrastaja ei välttämättä ehdi edes montaa kertaa ulkoiluttaa ukkoja kun sääntömaailma on jo aivan eri.

Kapteenin pointti pelikavereista on tärkeä huomio. Ruokkiiko se, että peli koetaan kalliiksi, pelaajaryhmän uskollisuutta samalle pelille?

Miniatyyrien hankkiminen ja valmistelu pelikentälle on niin pitkä projekti, että syyt harrastuksen jatkamiseen saattavat nousta harrastuksen tekemisestä itsestään, sen sijaan että harrastuksen jatkamiseen kannustaisivat samat motiivit kuin aloittamiseen: kiinnostus minejä kohtaan, kiinnostus peliä kohtaan, kaveripiirin harrasteet, jne. Yleensä harrastuksen tekemisen antamat kannustimet ovat positiivinen asia (esimerkiksi lintubongaus, mitä enemmän näet sitä enemmän haluat löytää lisää), mutta tällaisessa tapauksessa, varsinkin nuoren pelaajan ollessa kyseessä, se saattaa muuttua negatiiviseksi. Isoon miniatyyripeliin sijoitettu resurssi on niin suuri, että motiivit harrastuksen jatkamiseen saattavat olla vääristyneitä. Pelaan (ja maalaan ja ostan figuja) siksi että olen käyttänyt tähän jo niin ja niin paljon rahaa ja aikaa, joten tämän on pakko olla kivaa.