1.Teemu Aro Retribution of Scyrah 3 (5.0)(10)(0)
2.Mikko Heinola Legion of Everblight 3 (5.0)(7)(0)
3.Mikke Ketola Trollbloods 3 (5.0)(0)(0)
4.Valtteri Laivamaa Legion of Everblight 2 (6.0)(6)(0)
5.Tero Särkijärvi Cryx 2 (5.0)(6)(0)
6.Markus Aaltonen Protectorate of Menoth 2 (5.0)(2)(0)
7.Erno Pasanen Retribution of Scyrah 2 (5.0)(1)(0)
8.Jani Kautto Trollbloods 2 (4.0)(5)(0)
9.Henry Hyttinen Protectorate of Menoth 2 (4.0)(5)(0)
10.Samu Järvinen Circle Orboros 2 (4.0)(1)(0)
11.Teppo Aro Protectorate of Menoth 2 (3.0)(5)(0)
12.Janne Kilpi Skorne 1 (6.0)(5)(0)
13.Dmitri Petsjonkin Circle Orboros 1 (6.0)(3)(0)
14.Juho Auer Mercenaries 1 (5.0)(3)(0)
15.Toni Åfelt Khador 1 (4.0)(3)(0)
16.Jaakko Uusitupa Skorne 1 (4.0)(1)(0)
17.Hermanni Raatevaara Legion of Everblight 1 (4.0)(1)(0)
18.Mikko Posio Protectorate of Menoth 1 (4.0)(0)(0)
19.Niko Lintula Cygnar 1 (2.0)(0)(0)
20.Maksim Konstantinov Cryx 0 (5.0)(1)(0)
21.Toni Korlee Cygnar 0 (4.0)(4)(0)
22.Robin Karenko Retribution of Scyrah 0 (4.0)(2)(0)
Siinä samassa tohinassa kun hebe säntäs kaljalle ja jätti mun läppärin täysin avoimelle pöydälle vartioimatta(kenen vaan conikävijän saataville), niin jäi tuloksetkin tänne. Aattelin nyt reiluna tyyppinä laittaa tänne kuitenkin, mutta heben ei tartte enää pelätä että saisi lainata mitään mun tavaroita :)
Celebdae kirjoitti:Vastaisuuden varalle infoksi, että Dipolissa on (ilmainen) wlan, joten ne tulokset voi postata vaikka välittömästi turnauksen päättymisen jälkeen conissa. Ja kun kerta SoS laskettiin ilman finaalipeliä, niin kai tuloslistan postaaminen sellaisenaan 4. kierroksen jälkeen riittää, kun mainitsee lisäksi Tepon voittaneen finaalipelin?
Juuh, jälkiviisaus on toki helppoa, mutta en paikanpäällä osannut ennustaa, että Paimiossa on netti poikki alkuviikon, että tulokset todellakin ois pitänyt upata heti jakoon. Noh, tässä näitä nyt, vihdoin ja viimein, on:
Aluksi pahoittelut kaikille, en onnistunut koppaamaan kuin 2 cryxiä, vaikka niin monta oli tarjolla. Pitenää ensi vuodella tehdä lista oikeasti cryxi-matseja silmälläpitäen, nyt kumpikaan ei ollut lähelläkään optimia cryxiä ajatellen.
No joka tapauksessa neljäs sija, johon voi olla ihan tyytyväinen, ainoa tappiokin tuli langenneelle Circle-pelaajalle, joka sattui voittamaan Mestareiden turneen sentään oikealla armeijalla. Kiitokset kaikille vastustajille, nopat olivat Mikon ja Eetun tapauksessa vähän teitä vastaan, joka helpotti omaa peliä paljon ja antoi pari virhettä anteeksi. Hyviä matseja joka tapauksessa. NOT:ssa sitten revanssia.
Väitän et Samu voitti vaan siks et se osaa pelaa, on ollu WTC:s ja on mukava tyyppi
Sopuli kirjoitti:No joka tapauksessa neljäs sija, johon voi olla ihan tyytyväinen, ainoa tappiokin tuli langenneelle Circle-pelaajalle...
En muuten millään mee sun ohi, nyt kun katoin sun sijoituksen tossa pääturnauksessa. There can be only one ja silleen. Pitäiskö sun jakaa jotain circle-wisdomia? Koitin onkia taas tietoa PP:n foorumilta mut siel Ämerikan paras circlepelaaja alkaa väittelemään mun kanssa et se ei oo olennaista et DEF nousee 15 -> 17. Sen jälkeen se väitti et wyrd on paska. Huh taas mitä settiä. Jos oisin lukenu enemmän ni ne ois varmaan pelannu goraxia ja druidi UA:takin...
“The enemy isn't men, or women, it's bloody stupid people and no one has the right to be stupid.”
Sitten vähän raporttia meikäläisen perspektiivistä.
Ennen Conia kaikki tuntui olevan kivasti hallussa. Vastuut jaettu sopivan monelle, maastot tulossa ja elämä hymyilee. Töistäkin sattui saamaan vapaata jo perjantaille ja päästiin Mikan ja Hermannin kanssa liikkeelle hyvissä ajoin. Varustelekan ja safkan kautta ajoissa paikanpäälle ja aika unelmaparkkipaikka. Vaan jo ennen kuin on saatu ekoja kaljoja auki, IAsta vastaava pikkupossu soittelee paniikissa että tulkaahan auttamaan, saattaa olla isoakin ongelmaa. No, vaikka meille miten oli varattu 4'x4' pöytiä, niin niin vaan siellä oli jotain 80cm leveitä rimpuloita. Noh, figutiskille hädissään ja kyllähän sieltä apua löytyi. Muutama pöytä piti kantaa paikasta toiseen, niin saatiin kivasti vähän lämpöä päälle ennen turnausta.
Mukavalla porukalla saatiin pöydät kasaan ja Hermanni pyöräytti ekaa kertaa turnauksen käyntiin. Kuten varmaan kaikki jo tässä kohti tietää, formaattina Who's the Boss! ja pelikokona 35+5p. Mulla oli listassa Phoenix, MHSF, Sentinelit, kaksi MHAta ja eEiryss. Ideana että kaikki listan osiot toimii ihan solidisti yksikseen, mutta ihan mikä vaan buffi kelpaa armeijalle. Lisäksi toki arccinodi on vähän "pakollinen" WTBssä, kun montaa casteriä ei vaan ole tarkoitettu nodaamaan juttuja.
Ekaan rundiin mut arvotaan Oulun mestaria, Mikko Posiota vastaan, joka myös Möllinä tunnetaan. Möllillä on armeijanaan Pomia: Pari jakkia, engine ja Errantit, ja casteriksi hälle arpoutuu Borka. Itse rollaan Shaen. Vähän aikaa pähkäilen että mitä tämmöinen oikein tekeekään, mutta kohta jo lamppu syttyy, että 5" vauhtia Sentineleille. Ja joku soolobuffikin sieltä löytyi, mistä MHAt varmaan tykkäis. Pääsen aloittamaan, molemmat depoaa epäyllättävästi aluetta kohti. Ekalla vuorolla juostaan kohti ja taiotaan buffeja. Tokan aloittavalla katselen että Mölli on tehnyt aika pahan virheen, kun haluaa ottaa Borkalla (focussysteemillä) kaksi MHAta buffeilla nassuun. 5+ osumiseen ja nopat miinus kuus damagee, weaponmasterina ja armorin ylittävä tuplana. Ei ees tuffia hähä.
Vaan nopan heittojen jälkeen olo on kuin milläkin kuhalla katiskassa. Kuolleen Borkan sijaan sainkin tuikattua huimat kuus pinnaa sisään. No, piti käyttää fiitti, jotta sai toisen MHAn asemiin, niin onpahan Sentineleillä vauhtia chargata Errantteihin ja siinä käykin ihan kohtalaisesti. Mölli saa vuorollaa tapettua toisen MHAn (sen missä ei ollut enää spelliä), mutta epähuomiossa tappaa just yhden Sentinelin. No, Sentinelit kiittää ja kuittaa: Moppaa Vengeancella Errantin romut pois tieltä ja sit päästäänkin chargaamaan jakkeihin ja engineen. Buffattu MHA saa taas chargelinjan Borkaan: Kuulostaa houkuttelevalta ja ajankin taas katiskaan kuin kuha konsanaan. No, vaikka MHAt derppaa niin Sentinelit moppaa mulle huikeen attritioedun, eikä Mikolla enää ole asiaa peliin.
Shae oli huikee casteri Retrille, mutta kyllä Borkakin ihan hyvältä tuntui. Toi yksi tapettu Sentinel muodostui melkeinpä koko pelin ratkaisuksi, niin hullun swingin noin hyvällä Vengeancella saa näin pienessä pelissä. Voitto kotiin ja henkinen niskalenkki mahdollisesta Mestareitten vastustajasta.
Toiselle kierrokselle vastaan asettuu taas Pomia, tällä kertaa Henryn ajamana. Mulle osuu casteriksi eDoomshaper, Henrylle Naaresh. On vähän orpo olo eDoomiksen beasti(=jakki)kikkailujen kanssa kun on vain yksi orpo Phoenix BGssä, mutta Refuge-MHAt/Eiryss kuulostaa ihan hyvältä. Henry aloittaa (muistaakseni) ja joutuu juoksemaan Errantit MHSFn threattiin. Nopat on suotuisat ja Erranttia putoilee oikealla ja vasemmalla. MHA ja turbonopea-Phoenix käy korkkaamassa yhden jakin, ja Henry tuntee ainoaksi mahdollisuudeksi laaserit, tietäen ne mun akilleenkantapääksi. Cyclonella vauhtia ja sen jälkeen vähän laaseria nassuun, mutta insane stattilinja DEF13 ARM15 vaan kestää kukkulalla.
Kolmannelle kierrokselle vastaan asettuu Valtteri Laivamaan legioonalista: Hexit, Scythean, Ravagore, Warspearit+UA. Valtteri rollaa Dealer's choicen, ja Hermanni pääsee elämään (tosin vain toisen ihmisen kautta) legioonaunelmaansa eMakedalla. Ite rollaan eStrykerin, mikä ei kuulosta ollenkaan pahalta, varsinkin kun on sen verran tuttu äijä.
Peli alkaa räjähtävästi ja kolmannen kierroksen paikkeilla molempien jalkaväki on lanattu pois pelistä ja kummallakin enää jäljellä BG ja mulla soolot. Valtteri löytää tosi edukkaan metsän alueelta ja sujauttaa battlegrouppinsa sinne. Tajuan ettei mulla ole mahdollisuutta saada Phoenixillä chargea mihinkään, vaan käytän sitä vaan Positive Charge -kohteena MHAille, mutta edes PosChargella kaksi MHAta ei tällä kertaa riitä poistamaan Ravagorea. Vaan Valtterillakin on epäonnea, eikä Ravagore poista kumpaakaan MHAta (Scythean käy poimimassa tässä kohti Phoenixin). Stryker tajuaa hetkensä tulleen ja chargaa Ravagoren rikki, jääden coveriin ja about neljän kämppiin. Ja sehän riittää koppaamaan yhden Scytheanin ihan iloisesti. Ens vuorolla tsemppaan yhellä nopalla strenaa (1 strena, 5 damagea) ja saan Scytheanin hengiltä. MHAt juoksee estämään, ettei Makeda löydä laaserlinjaa pusikosta, ja Valtterilta loppuu kontestoivat napit.
Iha huikee grindi, joka heilahteli melkein varmoista voitontunteista epätoivoisiin häviönpelkoihin. Loppupeleissä Stryker sopi tosi hyvin mun armeijaan (grindataan kunnes voi lähteä riehumaan). Samaten auttoi kyllä törkyisästi, että Stryker oli niin tuttu casteri: Pelin lopussa mulla oli kolme hitpointtia jäljellä, mutta jokainen menetetty hipari oli aika laskeskeltu menetys ja sitä kautta mun etu.
Täydet voitot ei näin lyhyessä turnauksessa automaattisesti riittänyt voittoon, mutta kun kaikilla kolmen voiton jantterilla oli sama SoS, niin 10 CPtä riitti. Kuinkas sen paremmin voisi Ropecon alkaakaan, kuin turnausvoitolla. Turnauksen päälle yks huurteinen ja aika nopeella tahdilla nukkumaan, mutta kyllähän se kello väkisinkin oli yli neljän, ennen kuin simmut sai sulkea.
Lauantaiaamu valkenee ja mun vuoro vetää turnausta. Pientä säätöä osallistujalistan kanssa (joku sika droppas, mutta saatiin kivasti varasijoilta kaikki messiin), mutta muuten turnaus lähtee normaalisti käyntiin. Formaattina siis 1-2x50p maalauspakolla ja kymmenellä pinnalla specialisteja. Itellä listoina tulevat WTC-listat, specialisteina Rahnilla MHSF (auttaa ainakin Cryxmatchupissa sikana) ja Ossylle Phoenix kun en muutakaan keksinyt. Dohyousta pairingseja ja itelle osuu toinen vironvahvistus Dmitri Circlellään.
Jippijaijee, ei vois turnaus juuri paremmin alkaa kuin pahimmalla faktiolla vastaan. No, perjantain perusteella vironpojat ei ollut mitään maailman kovimpia tykkejä, joten ehkä tästä selvitään. Ja voihan se olla ettei siellä ole stealthihevejä eikä druideja?
Höpö höpö. Dmitrillä on vain yksi lista, mutta se onkin sitten tietty eKayan tieri. Pure, pari feralia, skinwalkerit UAlla, druidit UAlla ja shiftarit. No, Rahn on se vähemmän kamala lista Circleä vastaan ja saan sentään specialisteista MHSFää druideja jahtaamaan. AFG menee ihan mielellään vaihtopenkille. Saan aloittaa, mikä on tosi kiva nopeaa Circlelistaa vastaan, etten ole ihan ulkona skenusta. Juoksen kaiken eteenpäin. Dmitri hinaa druideilla mun toisen nodin Skinwalkerien chargattavaksi, mutta samalla druidit jää MHSFn aimirangelle. Lisäksi Dmitri unohtaa taikoa Counter-Magicin. Toisella puolella hukat juoksevat kohti Sentinelejä. Mun vuorolla fiittaan ja maagit lanaa Skinwalkerit, Rahn kääntää yhen Feralin väärinpäin, jotta Sentinelit osuu, mutta tällä kertaa kahdeksan Sentinelin charge Feralin selkään ei riitä. Onneksi Chimeran Combostrike ja muutama fiittilaaseri maageilta viimeistelee Feralin. MHSF aimaa druidit veke. Dmitrin vuorolla Pure sprayaa pari, toinen Feral syö pari ja on taas mun vuoro. Taas Feral kääntyy selkä mua päin ja Sentinelien miekat vaan viuhuu, ja saan Purenkin meleeseen jumiin. Pure saa vielä vuoron rouskutella muutaman Sentinelin, mutta mun seuraavalla peli alkaa olla ohi, kun Sentinelit saa moppailla kolmannen suden veke. Mulla on tässä kohti vielä melkein koko armeija jäljellä Dmitrin BGn rippeitä vastaan ja Dmitri päättääkin lähteä Kayalla snaippaamaan mun tolppaa pois. Tämäkään ei onnistu ja Rahn viimeistelee Kayan
Tosi mukava vastustaja, mutta niinkuin tuloksistakin vähän näkyy, tasoeroa vähän oli. Onneksi matchuppi oli noin suotuisa hänelle niin saatiin ihan miellyttävä matsi kuitenkin.
Huh, selvittiin siitä Circlestä. Eihän niitä enempää voi olla tulossa?
Eipä. Tokalle rundille vastaan asettuu Janne Mikkola Circlellään. Jannella on castereinään pKrueger ja Cassius. Kiroan tuuriani ja ihmettelen miten ihmeessä voin selvitä salamahelvettiä vastaan. Pelaan taas Rahnia, mutta jätän AFGn listaan ja MHSFn ulos, niin on edes joku joka voi selvitä POW10istä. Janne valitsee pKruegerin.
Tässä matchupissa ei ollut vaan mitään järkeä. Janne fiittas hyvin, defensiivisesti, antaen itelle lisää aikaa heitellä salamia. Megalithi ja Stalkerit tappaa muutaman äijän vuorossa ja pysyy sähkölättyjen takana turvassa. Jannella on depozonen lähellä isohko metsä, jota pitää hallussa. Samalla tää tarkoittaa tosin, että Circle on suht kaukana objektiiveistä ja saankin scorattua kolmeen CPhen, ennen kuin Janne on saanut lanattua tarpeeksi jalkaväkeä, mutta sitten hevit uskaltaakin jo tulla lipuille ja peli on ohi. Rahn yrittää vielä jotain rushia dominoimaan lippua mutta huonostihan se päättyi.
Joo-o, ei paljoa jäänyt kerrottavaa tästä matsista. Jos Circlepelaaja pelaa solidia peliä eikä tunaroi, on toi kyllä melkein autolossi Rahn-Ossyanille. Janne pelas hyvin ja ansaitsi voittonsa, ei siinä mitään. Kyllä Rahnilla aina voi hyvinkin jonkun ylläriassassinaation saada.
Kolmanteen kierrokseen vastaan asettuu Janin peikkolaumat. Rahn rokkaa edelleen Hordesia vastaan ja valkkaan sen. Tarkoittaa että oon viimeisellä kierroksella jumissa Ossyanissa, mutta olkoon sitten niin. MHSF vähän houkuttaisi jahtaamaan Krielstonea, mutta en keksi mitä voisin dropata listasta, vaan pelaan WTC-listaa. Jani valitsee pGrisselin (Storm, Pyre, Impa, Krielit, Puhvelit+Horthol, Krielstone, Janissa). Pelattiin jokunen aika sitten Mikan kanssa tää matchuppi ja se oli ihan läpikävely, joten fiilis on aika luottavainen.
Jani saa ikävä kyllä aloittaa, ja yhtäkkiä maailma onkin täynnä Krielejä (jotka on Hoof Itillä tosi pitkällä). Saan käytännössä koko armeijan alphastriken (Sentinelit chargaa, AFG ja SFAt ampuu, fiitatut maagit laaseroi) ja kyllähän siellä peikkoa putoilee, mutta ei tarpeeksi. Vastapalloon Krielien rippeet lanaa sentinelit ja oikeastaan toiset maagit ja SFAtkin. Grissel on tullut dominoimaan lippua parin furyn kämpissä ja muurin takana. Koitan randomcasterkilliä Force Hammerilla ja AFGn ampumisella, mutta eihän siitä mitään tule.
Vieläkin ihmetyttää että mitä tässä matsissa oikein kävi. Sain tosiaan kuitenkin melkein army-wide alpha striken, mutta se ei vaan riittänyt. Onko tässä matchupissa aloitusheitto tosi kriittinen (jotta saan juosta ekalla vuorolla, jotta mulla on varaa pakittaa fiittilaaseroinnin yhteydessä) vai mistä se mahtaa olla kiinni? Vaatii ehdottomasti lisätutkimista WTCtä ajatellen.
Neljäs kierros pyörähtää käyntiin ja vastaan osuu... mitäs muutakaan kuin Circleä. Tässä kohti alkaa jo lähinnä naurattaa; ei tätä näköjään ollut tarkoitettu mun turnaukseksi. Tuukka on jumissa eMorvahnassa (Ghetto, Gorax, jokususi?, Skinwalkerit+UA, Skinwalkerit, Weaverit) ja itse, kuten mainittua, Ossyssa. Onni onnettomuudessa, Ossy taitaa olla eMorvahnaa vastaan jopa parempi kuin Rahn, vaikka Purification onkin ankea. Shatterstormatut Invictorit ampuu kivasti Ossyn fiitillä Skinwalkereita veke (pois eMorvahnan fiitistäkin), Quicken-Sentinelit saa tapettua Ghettorixin ja elämä hymyilee. Matsi tuntui yllättävänkin hyvältä, vaikkakin vastustaja taisi ollakin vähän uudempi kaveri ja turnausväsymystäkin taisi olla ilmassa. Voi olla että toi Ossy vs eMorvahna on sittenkin ihan siedettävä matsi?
2-2 tulos on vähän kehno, muttei mikään maailmanloppu. SoS mulla oli ihan uskomattoman huono, mikä laski mut noin sijalle 429842, mutta olosuhteisiin nähden (Circle, Circle, Circle) turnaus meni ihan ok. Sunnuntaina sitten paremmalla draivilla. Tero pääsee kolmossijalta Mestareiden Turnaukseen Cryxillä, eikä siellä ole Hordes-faktioita ollenkaan (ts. ei Circleäkään), eikös vaan?
Järjestelyt meni aika perusrutiinilla, on näitä ennenkin vedetty. Pairingsien huutaminen oli vähän ankeeta verrattuna videotykkiin, mutta ihan jees. Toivottavasti muutkin pelaajat viihtyivät.
Illalla taas geneerisiä Conijuttuja: Sauna, Grilli, Galaxy Truckers. On muuten kiva peli sillä Rough Roads (?) -lisärillä, että kaikille sattuu koko ajan ikävästi.
Sunnuntai koittaa. Uus aamu, uudet kujeet, eikä Circleä missään. Paikka Mestareiden Turnaukseen aukesi rankingin kautta, vaikka turnausvoitto onkin jäänyt vielä Retrillä väliin. Listoina aiemminkin pelatut Rahn+Ossyan sekä kolmanneksi arvottu eVyroslista (2 Aspista, 4 Griffonia, 2 Sfinksiä, Invictorit, Lanyssa). Yhtään peliä en kerennyt testipelaamaan tolla missään vaiheessa ja napitkin oli Ernolta lainassa, mutta enpä mä mitään muutakaan Retricasteriä sen paremmin osaisi.
Arvotaan pairingsit ja mulle osuu Tero, joka on luonnollisesti myöhässä. Ja sen sijaan, että pelais rehtiä Cryxiä, Tero onkin keksinyt kaivaa Circlet kaapista ihan vaan mun vihaksi. Saatiinpa kivasti se turnauksen ainoa Circle ekalle kierrokselle. Pelaan eVyrosta, minkä pitäis olla ihan hyvä matsi jopa, jos vaan yhtään handlaisin mitä sillä tehdään. Tero ähkii ja pohtii, ja saa lopulta arvottua että pelaa pMorvahnaa (Stalker, Pure, GORAX!!!, Bloodtrackerit, Skinwalkerit, shiftareita). Skenaarioksi tulee Into the Breach, eli kaikki romut alueelle (ja casterillä kytätään mahdollista lipun dominointia). Mun tokalla saan yhden Griffonin parilla Synergyllä Skinnareihin jumiin. Vastapalloon teleportataan Stalker, joka syö toisen Griffonin ja melkein yhden Sfinksin. Vastapalloon paskakäsi-Edward (ts Sfinksi ilman käsiä tai Cortexia) tuikkaa kaheksan pinnaa Stalkkeriin ja Griffon viimeistelee Synergybonareilla Stalkerin. Tais siinä rytäkässä pari Skinnariakin mennä (ja Trackereitä, mutta niitä tuli koko ajan vaan lisää). Kolmen fokuksen sfinksi viidellä vai kuudella Synergyllä kattelee että vois chargata Purebloodia kivasti, jossei joku pölö ois parkkeerannut viimeistä Griffonia just siihen linjalle. No hölkötellään vaan vähän turvaan.
Tero teleporttaa Purebloodin paskakäteen kiinni ja heittää sillä Vyroksen knockiin. Noin viisi Bloodtrackeriä pääsee heittämään knockattua eVyrosta ilman kämppiä. Aspikset koppaa pari kutia, mutta silti tulee kahdeksan sisään. No, murhaan Teron viimeisen largebasen (=Pure), eikä Terolla pitäisi enää olla keinoja knockata eVyrosta, joka kivasti möllöttää paskakäden romussa. Kaikki näyttää hyvältä mun vuoron lopussa, mutta oon ihan pikkusen unohtanut tappaa Teron shiftareita. Morv pistää Goraxiin Primalin ja kahden teleportin jälkeen Gorax onkin yhtäkkiä Vyroksessa kiinni, eikä nopat feilaa.
Edelleen toi tuntuu ihan hyvältä matchupilta (niinkuin Circle ylipäänsä eVyroksella), mutta kyllä se näkyi etten ollut ennen pelannut. Oli se ennakkoonkin tiedossa, että suht haastava casteri pelata, että kuinka edessä sitä pelaa ettei kuolisi mutta pysyy mukana kuitenkin. Samaten vähän nolo moka unohtaa tuplashiftaus, mutta semmoista sattuu. Miksiköhän en ampunut edes siitä stealthittömästä yksiköstä yhtä Invictoreilla? No, parempi voitti.
Toinen kierros, vastaan Henry. Pomia vastaan on triviaali valita Ossy ja Henry valitsee Harbyn (Errantit, Vanqu, Recko, Bastionit, krääsää). Incursion skenuksi, mikä pelottaa tosi paljon, mutta onneksi saan aloittaa. Spellit päälle ja juoksu päälle. Harbby purifikoi ja fiittaa ja Pomi hölköttelee eteenpäin. Mulle käy tosi hyvä tuuri ja keskilippu häviää. Tokan aloittavalla siirrän armeijani lippujen välistä molempien lippujen taakse, Invictorit toisaalla ja Sentit toisaalla. Pari Bastionia tulee kontestoimaan Invictorien lippua ja pari Erranttia Sentinelien lippua. Kolaan romut pois ja skoraan kolmannen aloittavalla kaksi pinnaa. Neljännellä saan skorattua Invictoreilla kolmannen pinnan ja Henryn moraali katkeaa.
Incursion meinas aiheuttaa sydänkohtauksen Harbbyä vastaan, mutta kaikki kääntyikin oikein hyvin mulle. Ja onhan toi Ossy vs Harbby muutenkin ihan mukava matsi pelailla.
Viimeiselle kierrokselle vastaan asettuu Olli, joka on lukossa eGoren tierissä (min+max Thrallit UAilla, max Knightit, Leviathan, nodi, kymmenen romunappia (= lisäbaneja fiitillä)). Osuu sikäli kivasti että Cryxiä vastaan mä Rahnilla haluisinkin pelata. eGore on vähän inhoittava casteri Rahnille sitä kautta, että löytyy ihan spellikortista upkeepin poistoa. Cryxiä vastaan pitäisi kovin mielellään Polarity Shieldin päällä. Ounastelen tiukkaa grindiä, joka voi kääntyä kumpaan suuntaan vaan. Retri grindaa (mun mielestä) vähän paremmin Cryxejä pois, mutta Cryxejä on fiitin takia enemmän ja niitä tulee vielä lisää.
Samalta se tuntuu pelikentälläkin. Tapan parikymmentä Banea ilman pahempia casualtyjä, mutta sitten mokaan ja Tartarus pääsee tappamaan neljä Sentineliä (=> neljä banea lisää => neljä chargea lisää baneilta). Kuvittelen että Polarity Shield pitäisi Sentinelit elossa, mutta kanan kautta tullut Hex Blast ei kunnioittanut Soullessiakaan. Tokan aloittavalla uhrasin oman nodini ja eEiryssin, jotta oisin saanut juuri kyseisen nodin tapettua, mutta onni ei ollut myötä ja kanalle jäi juuri pari pinnaa nodiin. No, typerä moka, olisi pitänyt myöhemmillä vuoroilla saada kana jotenkin hengiltä. Ja olisi eGore kai saanut Hex Blastin ilman kanaakin, mutta olisi sentään ollut edempänä ja joutunut heittämään osumista coveriin.
Tartaruksen chargen jälkeen jään auttamatta grindissä jälkeen. Leviathan ammuskelee AFGn ja kaikki vaan kuolee. Game Over. Tosi siisti ja tasanen vääntö toi on, mutta tällä kertaa kääntyi näin päin.
Sitä myöten alkaa olla Ropecon pulkassa. Joudun feidaamaan maastonpurkamisen aika nopeasti, ettei Mika ja Hermanni pudota mua autosta, mutta toivottavasti pärjäsitte.
Kaikenkaikkiaan jäi oikein mukavat fiilikset itelle Ropeconista, vaikka pelit ei ihan mennytkään niinkuin elokuvissa. Vastuuta oli kivasti jaettu, eikä kellekään varmaan tullut ihan hirveän suurta hommaa.
Suurkiitos Sampolle maastoroudauksesta ja virolaisten hoitamisesta pelipaikalle sekä tietysti demotuksesta. Niinkuin Terokin kirjoitti nätisti, mullakin on fiilis että Sampo ei oikein saa itselleen kuuluvaa arvostusta kaikista hommistaan mitä tekee kulisseissa. Ainakin mun silmissä oot aikamoinen sankari, jota ilman Suomen masiina- ja muu figuskene ois aika paljon köyhempää.
Kiitos Ernolle ja Hermannille turnausten vetämisistä. Who's the Boss meni oikein mainiosti ja ilmeisesti sunnuntaikasuaalikin (vaikka en itse juurikaan seurannutkaan). Lisäjärjestäjät ovat hyvinkin tervetulleita TOitten pieneen ja sisäsiittoiseen porukkaan.
Kiitos HPlle Iron Arenasta. Pelien määrä ja näkyvyys jäi ehkä vähän pieneksi, mutta toisaalta aika mukavaksi ekaan kertaan. Ensi kerralla sitten vielä näyttävämmin ja kovempaa ja enemmän!
Kiitos Jaakolle Mestareiden Turnauksen järjestämisestä.
"Kiitos" Tepolle ja Terolle "turnausten järjestämisestä". Lisäksi "suurkiitos" Terolle, että näytti nohevana apujärjestäjä hyvin mallia pelaajille, miten ei toimita turnauksissa. Ei vissiin kertaakaan tuloksia palautettu ajoissa, ja sitten kun ne sai taisteltua, melkein poikkeuksetta väärin. Kiitti!
Viimeisimpänä ja tärkeimpänä, kiitos kaikille osallistujille. Meininki oli musta oikein mainio: Leppoisa mutta silti asiallinen. Onhan tässä vaikka mitä turnauksia tulossa, mutta jos ei muualla nähdä ennen, niin ensi Ropeconissa sitten taas!
Kiitos.
"Dear Game Designer. Rock is cheese. Paper is fine.
Toi Teemun tarina innosti muakin kirjoittelemaan vähän conin jälkipyykkiä. Taidan kuitenkin keskittyä lähinnä peleihin.
Who's the Boss nyt oli varsin random häppeningi, kuten olettaa saattoi. Aattelin fiilispohjalta pelata Skornella, jos sattuisi saamaan jonkun mauttomasti Molik Karnin kanssa komboavan casterin. No ekalla kiekalla tuli Osrum, jonka Rhulic-only feat ja ampumisavustukset eivät ihan vakuuttaneet. Energizer oli toki ihan kiva, mutta eThagrossin Circle Samun käsissä teki hit 'n runia vähän paremmin kuin yksi Molik. Tokassa matsissa Gunnbjornin kivimuuri yhdistettynä Krean animukseen pisti Stormwallien ampumisen käytännössä nolliin ja kyllä Skorne colossaaleja tappaa... Vikassa pelissä sain sitten viimein huippuluokan casterin, kun eVlad liittyi Skornen riveihin. Matsi Teppoa vastaan olikin suht kivasti paketoitu, mut puoliksi fiilispohjalta aattelin kattella kuinka pitkälle eVlad transfereilla kestää kuritusta (ja mitä tapahtuisi ens vuorolla =). Nooo meniitti-Baldurin Earth Spikes crittasi Vladin nurin ja se sitten siitä.
Lauantaina sitten pääturnaukseen WTC-listoilla. Harmi sinänsä, että ekalla kiekalla vastaan tuli yksi kolmesta oman peliporukan kaverista, eli Tero (kai näitä vois ekan kiekan osalta kattoa, et tulis enempi uusia naamoja vastaan?). No toisaalta ei vielä oltu pelattu Teron kanssa tätä pHaley vs. pDenny matsia, joten sillä lähettiin. Matsistahan tuli järkyttävää grindausta, kuten odottaa saattoi. Molemmat tekivät pieniä kämmejä etenkin alkuvaiheessa siihen, että omat napit olivat vain tiellä. Mun fiittivuoro oli varsin brutaali, mutta Necrosurgeonit saivat polttoainetta ja boomikset&nyssit vaihtuivat mäkkäreihin. Tero taas ei saanut fiittivuorollaan kovin kummoista aikaan, kiitos lähinnä Nyssien gone to groundin. Tappioita toki tuli mullekin ja omat nyssit&konit&rangerit päätyivät riseneiksi =)
Mulla oli kohtalainen sauma assassinoida pDenny Teron fiittivuoron jälkeen, mutta electro leapit vikan pollen kautta eivät tehneet yhtään mitää ja polle itse puri tomua. Alexian tekemä thralli vielä chargasi paljaan pDennyn, mutta ei osunut Temporal barrierista huolimatta. Seuraavalla vuorolla Tero assassinoi Alexian ja sai muutenkin tasoitettua peliä. Parin seuraavan vuoron grindauksen aikana mun oma kello alkoi olla vähissä ja oli pakko yrittää nopeasti voittaa skenaariolla. Sain alueen juuri ja juuri tyhjennettyä sekä objektiivin tuhottua, kun kello meni nollaan ja takkiin tuli. Terolla oli alueella pelkkä pDenny ja lisäksi elossa yksi boomhowleri. Olisin siis käytännössä voittanut seuraavalla vuorolla, jos olisin tappanut sen yhden boomiksen. Pikkaisen huono maku jäi hävitä ajalla noin niukasti, kun oli sen 10 sekuntia voinut jostain helposti pihistää. Toisaalta voinee itse listaakin miettiä tältä kannalta vähän kriittisesti.
Tokaan peliin sain sitten vastaan lisää cryxiä ja päätin jatkaa pHaleyn testailua. Karin pGoreshadella oli kasa warjackeja mukana, eikä aivan pelkkää jalkaväkeä perinteisempään cryx-tyyliin. Lähes kaikki satyxikset kokivat nopeasti kohtalonsa, kun nyssit deadeyella pistivät ne Alexian ruumisvarastolle. Valitettavasti vikat pari Satyxista saivat Alexian tapetuksi, enkä aloittanut kakkosvuoroa 20 risenillä =( No muuten peli kulki varsin vahvasti, Stormlancet pistivät yhden heavyn palasiksi ja pollemaagit tuhosivat objektiivin aloittaen samalla skorauksen lipusta. Kari pääsi vielä feattaamaan bane-yksikön kentälle ja näistä jopa yksi pääsi lyömään Haleyta tehden kuutisen pinnaa lämää camppauksen läpi. Lopulta Haley pakeni paikalta ja pollet pitivät aluetta riittävän kauan skenuvoittoon.
Kolmanteen peliin vaihtui vastustajan faktio Circleksi Tuukan käsissä. Olin aika saletti, että pöydälle ilmestyy suht kovaa panssaria tarjoava eBaldur, joten otin suosiolla eHaleyn. Matsi alkoi hienosti Defenderin triplaykkösillä stealhaamattomaan kiveen ja muutenkin mulla ainakin tuntui olevan aivan uskomattoman paskaa noppaa jatkuvasti. eHaleyn brutaali featti yhdistettynä listan kovuuteen kuitenkin käänsi pelin hitaasti mutta varmasti omaksi eduksi. Baldur yksinkertaisesti kieltäytyi kuolemasta, mutta lopulta ympäriltä hävisivät kaikki muut circle-napit ja skorasin alueelta riittävät pinnat voittoon.
Vikalla kiekalla pääsin pitkästä aikaa pelaamaan Skornea vastaan. Pysyin edelleen eHaleyssa, sillä otaksuin panssaria olevan vastassa vähän turhan paljon pHaleylle. Vilho marssitti kentälle Zaalin ja olin erittäin yllättynyt, ettei vaihtopenkillä istunut Krea ilmestynyt kentälle, vaikka sitä Cygnaria vastaan vähän suosittelinkin. No tämä matsi alkoi iloisemmin Defenderin heittäessä triplakutoset damage rolliin Molik Karniin! Nihilaattorit saatii siivotuksi kentältä suht kivuttomasti, mutta Immortalit saivat suojaa oman deployment-alueeni edessä olevasta metsästä ja pääsivät suht lähietäisyydelle. Featti kuitenkin jälleen antoi suojaa ja Stormclad kävi puhdistamassa vihulaisen alueen scoraten mulle 2 pinnaa. Vilho siirteli featin alla muutaman napin takaisin alueelle, mutta mun tarvitsi vain tyhjentää alue gun mageilla ja Telekinesiksellä sekä käydä Stormcladilla tuhoamassa vihulaisen objektiivi voittoon. Lisäjännitystä peliin saatiin, kun fiksusti lähdin eEiryksellä poistamaan Stormcladia sitonutta viimeistä Nihilaattoria. No ohihan se kuti meni, osui Stormcladiin ja tyhjensi tämän focuksista! No objektiivi kosahti kuitenkin jo Defenderin kutiin&random ampumiseen ja olisi Stormclad vielä yltänyt kerran sitä lyömään pelkällä kävelyllä.
Turnaus siis pakettiin 3-1, mutta ekan kiekan häviön takia SoS oli sen verta kuppainen, että ei sillä ketään takana pidetty. Onnistuin sentään minitavoitteessa kerätä lopuista kolmesta pelistä täydet control pointit...
Sunnuntain Mestarien turneeseen en jaksanut sen kummemmin listoja alkaa vääntää ja otin vain fiilispohjalta eStrykerin kolmanneksi casteriksi. Heti avauskiekalla aattelin sen soveltuvan ainakin joten kuten meniittejä vastaan, kun Teppo asettui pöydän toiselle puolelle. Lievänä yllärinä sieltäkin suunnalta peliin tuli "kolmoslista", eli Kreoss3. Pollejen lämäpotentiaali hieman hirvitti Stormwallia ja jouduin pelaaman suht varovaisesti, etteivät ainakaan kaikki pääsisi suoraan sisään. Valitettavasti Hunterit olivat varsin kesyllä päällä saamatta juuri mitään aikaan. Stormwall sentään ampui yhden pollen matalaksi. Koska Stormwall ei ollut alueella, oli Tepolla mahdollisuus aloittaa scoraaminen, mutta se olisi käytännössä tainnut tarvita featin käyttämisen ja alue jäi contestoiduksi. Yksi polle kävi läiskäsemässä Stormwalliin, mutta ilman hirvittäviä vahinkoja.
Omalla vuorolla aloin grindaamaan gun mageilla kuoropoikia ja muuta supportia mäkeen. Stormwall tappoi charganneen konin ja jollain ampumisella taisin saada hoidelluksi vielä yhden lisää. Stormsmith disruptasi Reckonerin, joka muuten olisi ollut vaarallisen lähellä kaikkia. Nyt Tepolla oli helppo työ tyhjentää alue ja ottaa ekat control pointit. Samalla mun loputkin sword knightit, jotka olivat toimineet lähinnä speed bumpina saivat lähdön. Omalla vuorolla katselin yltäiskö Stormwall chargaamaan Reckonerit, kun tältä oli ensin hunteroitu enliven mäkeen, mutta en uskaltanut ottaa riskiä chargematkan suhteen ja päädyin hoitelemaan loput pollet sen sijaan. Toinenkin hunter mäjäytti Reckoneria tuhoten cortexin! Gun maget tappoivat toisen kuoron viimeiseen mieheen ja toinen mokasi command checkin. Stormwallin podi oli vielä disruptannut Vanquisherin, joten hyvältä näytti.
Syystä tai toisesta päätin vikana aktivoituneella Strykerillä jäädä kuitenkin suht lähelle actionia luottaen jälleen kohtuullisiin defensive statteihin. No Teppo ollessaan grindaamisessa perässä päätti hyödyntää tilanteen; nodin kautta Force hammerilla Hunter Strykerin yli ja tämä nurin. Päälle joku random magic missile. Sitten focuksettomat ja kuorottomat Vanquisher ja Reckoner riittivätkin hoitelemaan makoilevan Strykerin ilman mitään kovin ihmeellisiä damage rolleja. Mitä tästä sitten voi oppia? Harvinaisempienkin vihulaiscasterien tunteminen toki auttaa (force hammer tuli lievästi puskista), mutta eipä niihin statteihin kannata luottaa. Etäisyys on se mikä pelastaa. Tässä tapauksessa noin pari tuumaa. En mä nyt tosin eStrykeristä niin hirmuisen vakuuttunut ole muutenkaan, kun aika lailla vastustajalla kuin vastustajalla on techit pistää Stormwall suht kivuttomasti alas, jos sitä yrittää peliin tuoda.
Toisen kiekan vastustaja olikin sitten Olli. eDenny oli aika vahvasti odotettavissa, mutta päätin hyödyntää pelin etupäässä testaamisen kannalta ja ottaa pHaleyn. Teoriassa mä tykkäsin jopa tästä matsista etukäteen, mutta lopulta eDennyn seisoessa incorporealina noin 8" päässä pHaleysta featin kanssa, homma olikin aika huono. Sössin vielä lahjakkaasti cmd8 pollet Deathjackin Abomination-rangelle ja lopputuloksena 10 brutal shot kutia jäivät ampumatta. Eivät nuo toki mitenkään varmasti olisi Deathjackia tuhonneet. No seuraavalla vuorolla eDenny käppäilee Haleyn viereen, tökkää tätä kepukalla ja Teleporttaa tämän Deathjackin eteen. Se sitten siitä.
Mulla oli kerran aiemminkin testipelissä ongelmia, että listan ainoat maagiset ammukset löytyvät gun mage cavalrylta. Nyt homma konkretisoitui pahimmalla mahdollisella tavalla, kun eDenny featissa ei paljon karkuunkaan voi juosta. Kun matsissa kuin matsissa pHaleylla tuntuu olevan ongelmia liikenneruuhkan kanssa, niin ehkä tätä teoriassa oikein kovaa listaa täytyy yksinkertaisesti muuttaa johonkin suuntaan. Ehkä paras idea tähän mennessä on laittaa Storm lancet minimiin ja ottaa puuttuvalla neljällä pojolla joko B13th tai A&H. Nämä toki ovat sitten eHaleylta pois, mikä vaikuttaa myös tuohon listaan...
Niin pelattiin vielä Henryn kanssa kolmannen kiekan matsi, mutta se peli oli sen luokan derppailua puolin toisin, että parempi jättää raportoimatta sen suuremmin. Defender ampui Severiuksen, jonka Eiryss "houkutteli" esiin metsästä.
Ei kovin kummoinen saldo henk. koht. tasolla conista siis tänä vuonna. Ehkä itestä huomasi sen, että sunnuntaina oli jo jonkun verran turnausväsymystä päällä, vaikka sinänsä kohtalaisesti sainkin nukutuksi (kiitos Teron kuljetuksille!). Tulevaa katsoen harmi, että NOT pitää vetää näillä samoilla listoilla, eikä pääse kokeilemaan uusia variaatioita. Onneksi ehtii sitä myöhemminkin.
Tattis vielä viikonlopun vastustajille!
Nothing is forgotten. Nothing is forgiven.
Ja älkää pliis lähettäkö mulle yksityisviestejä, jos tiedätte jonkun muun yhteystiedon. Me hates 'em.
Kirjoitellaanpa sitten itsekin. Käytin perjantain ja lauantain kaikkeen muuhun kuin masiinaan ja siksi turnauksista mukaan ehti vain sunnuntain kasuaaliturnaus. Katselin alunperin, että olis voinut ottaa jotkut kevyet lockit, kun ilmolistalla oli sellaisia paisteja kuin Tero, mutta sitten kuulin, että Teroa pelotti liikaa kasuaaliturnauksen kova taso ja hän meni pelaamaan johonkin toiseen turnaukseen sunnuntaina, niin jouduin arvioimaan omatkin lockkini uudelleen ja päädyin lopulta ottamaan Saerynin ja eLylythin. Niillä kun mä osaan ehkä vähän pelatakin toisin kun Legioonan muilla lockeilla.
Katselin myös alustavasti, että uijui, onpa paljon nimiä ketä vastaan en ole pelannut koskaan. Lopulta kuitenkin 14 ilmoittautujaa kuihtui kuuden pelaajan miniturnaukseksi. Kolme kierrosta kuitenkin lopulta pelattiin, sikäli oikein hyvä. Kaksi niistä kolmesta toki oli lopulta kuitenkin vanhoja tuttuja perinteisesti.
1. Peli, Samu Järvinen, Incoming!, Mohsar vs Saeryn
Heti vastaan Suomen paras Circle. Samo katsoi, että oho Mohsarin featti jopa toimii ja valitsi sen, eikä Graylea. Minä taas otin Saerynin kun tuntui, että eLylyth juostaan molemmilla listoilla jumiin liian tehokkaasti. Circle aloitti ja kaikki juoksi täysiä päälle. Bloodtrackerit varsinkin oli melkein sylissä. Aloitan itse taitopelaamisella kun unohdan tarkistaa oliko trackereilla Stealth. Olihan niillä ja en sitten heittänytkään Breath Stealeria niihin. Mun porukat hinautuu varovasti ylös. Scythean hakee metsän oikealta ja kaksi Angeliusta mäen vasemmalta. Scythis on trackereiden Prey ja saa päälleen sekä Banishing Wardin, että Tenacityn, että eläisi edes hetken keihäitä vastaan. Trackerit heittelevätkin Scythistä urakalla yhdessä katkarapujen kanssa, mutta eloon jää. Muut porukat raahautuvat lähemmäs mun alueita. Megaliitti menee pitämään Circlen omaa zonea.
Aika featata. Saeryn Breat Stealeroi trackerit ja heittelee jotain muuta, käy kai puukottamassa yhden hengiltä ihan omatoimisesti. Toinen enkeli menee pahoinpitelemään Megaliittiä, toinen vaan jotain lentelee. Scythis derppailee urakalla eikä saa juuri mitään aikaan. Afflictor muuttaa yhden trackerin Incubiksi, joka käy tappamassa pari nappia lisää. Ensimmäinen kerta! Sankari Spell Martyrit aloittavat loistamisensa kun toinen juoksee mun oman alueen nurkkaan pitämään sitä ja toinen menee mäiskimään yhden trackerin. Circlen vuorolla näyttää pahalta. Featista huolimatta beastia vaan poistetaan kentältä. Mohsar feattaa kun Saerynilla on yksi Fury jäljellä. Onneksi Legioonalla on niin paljon Fury managementtia, että pedot eivät juuri kärsi. Enkeleitä pahoinpidellään loitsuilla. Mun vuorolla peli alkaa ratketa, kun Circleltä alkaa loppua napit. Toinen enkeli teloo Megaliitin ja nappaa kaksi pistettä. Toinen kolauttaa ainoalta Stalkerilta puolet bokseista pois. Spell Martyreista toinen rynnäköi kivi-UA:n hengiltä ja toinen pitää edelleen mun aluetta ainoana nappina. Saeryn jää uhkarohkeasti nollaan furyyn, kun piti parantaa enkeli lyömiskuntoon. Samu päättää yrittää Saerynin murhaa. Viimeinen tracker juoksee Saerynin viereen ja Mohsar teleporttaa paikalle viuhtomaan. Tarvitsee kuitenkin 11 osumiseen ja huokaisen helpotuksesta, kun kaikki kolme osumaboostattua lyöntiä menevät ohi. Mulle riittää lopulta, että enkeli murhaa kaksi zonelle hypännyttä kiveä ja Saeryn juoksee alueelle dominoimaan. Pisteen iin päälle Mohsar lyö vielä free strikensa ohi. Forsaken käy vielä heittämässä blight pommin, joka tappaa Stalkerin. Nappaan loput pisteet ja vien skenun. Lähellä kävi, ettei Saeryn heittänyt henkeään. Onneksi noppa oli tällä kertaa suosiollinen.
2. Peli, Erno Pasanen, Outflank, pVyros vs eLylyth
Vastassa Retribuutio, siis otan eLylythin. Käy vielä niin hyvin, että Erno ottaa pVyrosin Garrythin sijaan. Pääsen siis kokeilemaan kuinka colossaalin tappaminen onnistuu kun vastaan asettuu Hyperion. Voitan poikkeuksellisesti alun heiton ja valitsen aloituksen. Työntelen petoja konservatiivisesti eteenpäin ja toisen Ravagoren sylkäisy devioi hyvällä tuurilla juuri oikeaan suuntaan täyden kuusi tuumaa ja tappaa Mage Hunter Assassiinin. pVyros buffaa Hypen panssaria, heittää Mobilityn ja sen avulla Hype juoksee päälle täydet 14" ja on jo ikävän lähellä. Sentinelit ja supportti juoksee colossaalin vanavedessä. Aika yrittää Hypen tuhoa. eLylyth feattaa ja heittää Hypeen Pin Cushionin. Toinen MHA kuolee nuoleen, mutta sitten lyly tekee strategisen virheen ja tappaa tasan yhden Sentinelin. Lyly, Succubus ja Naga jakavat Wraithbanea ja Naga lipuu oikealle zonelle murhaamaan ainoana figuna sinne eksyneen eEirysin. Black Frost Shard juoksee vielä Harmaamaan Hypen ja ammuskelu voi alkaa. Kaksi Ravagorea ja Bolt Thrower myllyttävät Hypeä, mutta ei kuole. Reilu puolet bokseista saadaan kyllä pois. Bolt Thrower uhrautuu heittäytymällä Hypen eteen. Yksi Ravagoren kuti onnistui vielä menemään ohi vaikka kuinka oli Pin Cushion.
Vihainen Hype syöksyy teloittamaan Bolt Throwerin ja paranee siinä sivussa Arcanistien toimesta. Sentinet kostavat omansa kuoleman ja BFS kuolee julmasti. Vyros kipittää minusta katsoen vasemmalle zonelle dominoimaan. Samalla kuitenkin Naga on unohtunut yksin toiselle aluelle, pisteet 1-2. Vähän alkaa hikoiluttaa, kun Sentinelit on vielä ehjiä, eikä Hypekään ole kuollut. Vyros olisi ehkä murhattavissa, mutta vaikeaa on. Päätän pelata skenua. Lyly siirtyy oikealle zonelle kiitos Swift Hunterin. Mun vähät napit ammuskelee jotain ja lopulta Ravagore tuhoaa Hypen lähitaistelussa ja samalla contestoi alueen. Pisteet mulle 3-2. Erno katsoo, että pahalta näyttää. Melkein kaikki napit on liikaa vasemmalla, että ehtisivät mun alueelle. Kaksi Arcanistia ja Sylys sinne lopulta juoksee. Vyros itse murhaa vasemmalla alueella olevan Ravagoren ja pisteet on 3-4. Lopulta mulla on helppo työ ampua Lylyllä mainitut Sylys ja Arcanistit. Kun samalla yksi Sheperd juoksee vasemman alueen reunalle, on pisteet 5-4. Kova peli ja pahalta näytti, kun Hype ei kuollut. Onneksi siitä selvittiin.
3. Peli, Mikko Lähdekorpi, Destruction, eDenny vs eLylyth
Jee, uusi vastustaja! Katselen listoja ja kumpikaan eDenny tai pDenny ei erityisemmin houkuta. Mun valinnan ratkaisee lopulta se, että Saerynillä voisi olla ongelmia kahlata läpi eDennyn täysistä Blackbaneista ja toisaalta Destructionin tolpat suojelee mua yhden vuoron scoraukselta vaikka jumittuisinkin omaan reunaan. eLylyth esiin siis. Mikko voittaa heiton ja aloittaa. Kaikki juoksee täysillä päälle eDenny itse mukaan lukien. eDenny valtaa samalla minusta katsoen keskustasta vähän vasemmalta kukkulan, missä pysyttelee lopulta melkein koko pelin. Blackbanet tulevat vasemmalta, Bane Knightit oikealta ja kana ja Nightmare keskeltä. Mittailen vuorollani vähän etäisyyksiä ja totean, että eDenny lienee kuitenkin liian kaukana Pin Cushinoitavaksi. Päätän kuitenkin featata ja yritän tappaa mahdollisimman paljon juttuja. Homma alkaa huonosti, kun Lyly missaa Nightmaren Pin Cushionilla. Onneksi ampuminen pelastaa ja Scarlocki ja jotain neljä kummitusta kuolee. Ravagoret ampuu Nightmarea, mutta parikin kutia menee ohi ja tarvitaan vielä Bolt Thrower, jotta Nightmare on riittävän raato ettei ole enää vaaraksi. Cryxin vuorolla jutut tulee eteenpäin ja Denny feattaa mun armeijan pääosin jumiin. Kana juoksee päälle, mutta lopulta Denny päätyy camppimään kaiken kun Lyly on muurin takana suojassa Hell Mouthilta, eikä oikein stealthien takia sitä mihinkään muuallekaan kivaan paikkaan saa. Ritarit juoksevat uhkaamaan oikeaa tolppaa. Mun armeija on jumissa, mutta toimintakunnossa ja ampuminen tappaa porukkaa. Jackit kuolevat ja kummituksista suurin osa myös. Onneksi tolpat suojaavat scoraukselta. Yritin muistaakseni Pin Cushionoida Dennya, mutta huonolla menestyksellä.
Mikko pistää ritarit rikkomaan tolpan oikealla ja rikkihän se menee. Kaikki muu juoksee päälle ja pistoolikummitukset jumittaa toisen Ravagoren liikuntakyvyttömäksi. Omalla vuorollani katson pöytää ja totean, että onpa vähän Cryxiä enää jäljellä. Nyt pitää vain poistaa kaikki ritarit. BFS aloittaa vahvasti heittämällä Harmin ohi yhdestä ritarista, joka ei ole lähitaistelussa, mutta onneksi ryhmänjohtaja osaa hommansa paremmin ja tappaa herra Blackbanen, loppuupa kummitusten lisääntyminen. Lylyth Pin cushinoi ritarit ja ampuu läjän vapauttaen samalla liikuntakykyisen Ravagoren lähitaistelusta. RAT 10 tähdätessä on vaan kova juttu. Bolt Thrower ja Naga teloo ritareita ja lopulta Ravagore rynnäköi tolpan tappaneet ritarit syöden yhtä vaille kaikki jäljelle jääneet ja menee vielä alueen nurkalle sopivasti. Cryxillä on jäljellä joku yksi kummitus, Machine Wraith ja cämppivä eDenny. Yhtäkkiä alkaa näyttää hyvältä. eDenny päättää lähteä tyylillä ja rynnäköi tuhoamaan toisen tolpan ja nappaamaan toisen skenupisteen. Mulla on helppo homma, pitää vain tappaa jossain kahdessa Focuksessa kämppivä eDenny. Lopulta homman hoitaa kotiin täsmälleen viimeinen mahdollinen nappi, eli toinen mun Ravagoreista ja sekin vain kiitos sen, että yksi BFS jäsen oli onnistunut Ice Cageamaan Dennyn ensin. Onneksi ei juossut täydessä cämpissä alueelle. Olis saattanut käydä vielä huonosti. Menetän lopulta jonkun yhden napin koko pelissä ja melkoisena featurena voidaan pitää myös sitä, että eDenny ei heittänyt yhtään loitsua koko pelissä. Hyvä peli!
Kolme voittoa riittää tälläkertaa turnausvoittoon kun pelaajia oli vain kuusi. Mitalli kaulaan ja kotio, kivaa oli! Kiitos järjestelyistä kaikille osallisille, erityisesti Ernolle kasuaaliturnauksen hoitamisesta ja Sampolle ahkerasta demotuksesta! Kuulin, että uusia potentiaalisia pelaajia oli suorastaan useita. Mahtavasti toimittu! Ensi vuonna uudestaan.
"Söpö sixpackmonsteri!" -kauneinta mitä Nightbringeristä on koskaan sanottu
