Harrastus&Perhe(ellistyminen)

[Kuttu]

Yksi kikka taata itselleen laatuaikaa joko maalaten tai pelaten päiväuniaikaan on ottaa muksu kantoliinaan syliin ja ottaa penkiksi jumppapallon. Siinä hetken hypyttelyn jälkeen simahtaa nopsaa. Varsinkin omalla pojalla kun oli aika paljon ilmavaivaa niin makuuasennossa oli välillä hankala olla.

Oletan, että hypyttely loppuu, kun aletaan maalailemaan itse figua, muuten kovin tarkkaa jälkeä on vaikeaa saada tehdyksi.

Vauvojahan pikku-ukot ei kiinnosta, mutta sitten ne kasvavat ja huomaavat, että mitäs leluja isällä olikaan tuolla hyllyssä...

[dCell]

Nyt on pakko kysäistä, että mikä oli puolisonne tai tyttö/poikaystävänne ensimmäinen reaktio, kun näytitte harrastuksen?

Itellä olisi tuo osuus vielä jossain vaiheessa edessä.

Kun muutimme yhteen oman hallituksen kanssa taisin sanoa jotakin tyyliin "mulla on yks pikku salaisuus, joka sun ois hyvä tietää ennen kun muutetaan yhteen". Tässä kohtaa tais hallituksella tulla jännäkakka housuun kuvitteli raukka tietysti, että roudaan kaapista jonkin gimp maskin ja kahleet, koska nähdessään figut tuumasi vaan "maalaatko itte noi?" jne.

Kovasti olen koittanut ehdottaa, että emäntä kokeilisi kanssa maalaamista, mutta ei ole vielä onnistunut (tosin uusista liskoista tuntuu tykkäävän jonkin verran, kun ne on häntä lainatakseni "ihanan pirtsakan värisiä").

[Galeios]

Kovasti olen koittanut ehdottaa, että emäntä kokeilisi kanssa maalaamista, mutta ei ole vielä onnistunut (tosin uusista liskoista tuntuu tykkäävän jonkin verran, kun ne on häntä lainatakseni "ihanan pirtsakan värisiä").

Emäntä varmasti repeää riemusta, kun kerrot, että kaikki muutkin armeijat saa maalata just sillä värillä kuin itse haluaa. ;D

[Mazikainen]

Lisätäänpä omat kokemukset tähän kun reippa vuosi on esikoiselle ikää kertynyt.

Tilan puolesta minulla on ollut hyvin pullat uunissa. Edellisessä asunnossa oli ylimääräistä huonetilaa työpöydälle ja keväällä muutimme omakotitaloon jonka työhuoneen nurkkaan hommasin Ikeasta suljettavan klaffipiirongin joten armonaikaa on siihen asti että ipana oppii luukkuja aukomaan.

Ajan puolesta tilanne voisi olla huonompikin. Emäntä on aktiivisesti yrittänyt järjestää minulle "iltavapaita" pelejä varten ja illalla pojan käytyä nukkumaan ehtii maalaamaan JOS energiaa riittää. Ehkä se energian puuttuminen on suurempi ongelma kuin ajan puute. Harrasteajasta joutuu tottakai tinkimään mutta se kuuluu asiaan ja tosiaan sitä oppii käyttämään vapaita hetkiään tehokkaammin kun ajasta tulee ylellisyyttä. Ensimmäiset kahdeksisen kuukautta perillisen elämää meni kyllä niin että ei järin ehtinyt puuhastelemaan. Oli koliikkia, oli erittäin repaleisia yöunia ja siihen päälle hillitön kiire töissä. Kun poika viimein nukkui niin ei siinä enää voimat riittäneet mihinkään muuhun kuin sohvalle lysähtämiseen emännän viereen katsomaan jotain mikä ei liikaa aivosoluja rasita. Muksuja saaville tosin rohkaisuna sanottakoon että elämä meillä helpotti sen kahdeksannen kuukauden jälkeen huomattavasti ja nyt ollaan nautittu lapsiperheen elämästä täysin mitoin.

Ja mitä vaimon harrasteymmärrykseen tulee niin sitä on piisannut. En toki lämännyt koko totuutta tiskiin heti aluksi vaan hiljakseen esittelin että "tämmöisiin peleihin minä olen näitä aikani kuluksi maalaillut" sen sijaan että olisin täyden joukkokatselmuksen järjestänyt heti alkuun. Positiivisesti se on tähän touhuun suhtautunut ja joskus suutahti minulle kovasti siitä kun vihjasinkin että tämä pitäisi touhua lapsellisena. Moni tyttöystävä todennäköisesti on vaan hyvillään että poikaystävällä on näinkin kotikissailevia ja turvallisia harrasteita.

-Mazikainen

[Mazikainen]

Ja tähdennetään vielä hyvissä ajoin suunnittelemisen tärkeyttä. Muutama kuukausi etukäteen sovittu vapaa coniviikonloppu on helpompi järkätä vapaaksi kuin se kolmen tunnin spontaani arkipeli kaverin luona. Meillä sovituin ajoin vaimo ja lapset menevät pelin hengen tietäen viikonlopuksi anoppilaan ja minulla on vapaus sitten huoletta kestitä kavereita ja pelata niin paljon kuin ehtii. Tietysti vapaita sinkkuja tällainen puhe hykerryttänee, nautiskelkaa pois vapaudestanne. Näillä eväillä se kuitenkin meille ukkomiehillekin järjestyy :)

[strmboy]

Nyt on pakko kysäistä, että mikä oli puolisonne tai tyttö/poikaystävänne ensimmäinen reaktio, kun näytitte harrastuksen?

Itellä olisi tuo osuus vielä jossain vaiheessa edessä.

Tyttöystävän ekat kommentit oli suunnilleen että "Miten sää jaksat tehä noin pikkutarkkaa piperrystä??? Ja tuo sääntökirjahan on mielettömän paksu!"
Ja ainakin oman kullan suhtautminen figuiluun parani huomattavasti kun maalasin hänelle (figumaaleja ja pensseleitä käyttäen) kynnet :) Eikä jääny ainoaksi kerraksi...;) Ja samalla tulee reenattua freehandiä, vaikka niitä leppäkerttuja ym ei ihan joka tankiin tunkiskaan :)

[Relic]

Ja tähdennetään vielä hyvissä ajoin suunnittelemisen tärkeyttä. Muutama kuukausi etukäteen sovittu vapaa coniviikonloppu on helpompi järkätä vapaaksi kuin se kolmen tunnin spontaani arkipeli kaverin luona. Meillä sovituin ajoin vaimo ja lapset menevät pelin hengen tietäen viikonlopuksi anoppilaan ja minulla on vapaus sitten huoletta kestitä kavereita ja pelata niin paljon kuin ehtii. Tietysti vapaita sinkkuja tällainen puhe hykerryttänee, nautiskelkaa pois vapaudestanne. Näillä eväillä se kuitenkin meille ukkomiehillekin järjestyy :)

Aika pitkälti samoja kokemuksia. Aikaa välillä olis ollu mutta ei energiaa. Muksulla aika paha atoppinen iho oli joten vaati paljon hoitoa, eikä nukkunut..

Nyt about 10kk mennyt ja homma alkaa luistaa. Joillakin helpottaa jo 3kk jälkeen, kun pahimmat vatsavaivat katoaa. Mutta kyllä tästä kai selviydytään.. Aina seuraavaan " vaiheeseen"

Sitte tuo, että miten tyttöystävälle kertoa harrastuksesta. No ihan suoraan olen kertinut. Jos se on ongelma niin ei ole oikea valinta. Kaikki on aina ymmärtänyt. Vaimoa ei ukot kiinnosta mutta ei urputa minulle asiasta. Enpähän laita uhkapeliin ja viinaan rahoja.

Vaimo puhui toisesta muksusta... Sanoin, että odotellaas pari vuotta. Jos saisin vaikka epic armeijan valmiiks eka.. :p

[Mazikainen]

Vaimo puhui toisesta muksusta... Sanoin, että odotellaas pari vuotta. Jos saisin vaikka epic armeijan valmiiks eka.. :p

Se on hyvä että asiat pysyy tärkeysjärjestyksessä!

[attor]

Jep, kyl tämmönen perheellistyminen omat haasteensa aiheuttaa harrastamiselle.

Meil syntys kaksoset tuossa helmikuussa. Alku oli aika hurlumheitä, mut nopeesti päästiin rytmiin kiinni ja näppärästi nykyään rullaa. Aikaa ei nyt mitenkään tunnu olevan tarpeeksi, varsinkin kun saa työnkin takia körötellä 120km päivässä. Turnauksissa juokseminen on siis jäänyt vähän vähemmälle, mut on kyl tarkoitus sen suhteen aktivoitua. Pelailtua tulee tällä hetkellä melkein kerran viikossa. Maalailtua tulee ennen nukkumaan menoa sillon tällöin, mikäli jaksaa.

Mut kyl vähän jännitti ennen syntymää miten harrastamisen käy, mut ihan hyvin kävi. Omista jutuista kannattaa pitää kiinni. Ettei pää hajoo.

-Matias

[Iron-Father]

Täältä taas yksi perheellinen ilmoittautuu. Meillä on taloudessa minä, vaimo ja kaksivuotias tyttö. Tässä kuussa tiimiin lisätään vielä koira, mistä siitäkin on seurannut vähän järjestelyhommia. Meillä on sellainen hauska kuvio, että vaimokin maalailee välillä figuja ihan maalaamisen ilosta. Eli ymmärrystä hommalle kyllä löytyy. Täytyy hehkuttaa kaikkien muiden tapaan tuon varastoimisen tärkeyttä. Vaimosta (ja minustakin) kaikki ok kunhan projektit pysyvät omissa paikoissaan. Toisaalta käytännön syistä noita ukkoja jää joskus kuivumaan kirjahyllyyn. Miun figuprojekteilla on paha tapa laajentua ja vallata alaa. En tiedä ovatko muut huomanneet samanlaista ilmiötä? Homman edistymistä on kuitenkin kivempi seurata hyllyllä kuin kaapissa. Toisaalta kaksivuotias vähentää tehokkaasti tuota levittäytymistä. Mikä on meidän tytön yltöetäisyydellä on vapaata riistaa...

Figuilu on aika mukavaa tasapainotusta perhearjelle. Aika rentouttavaa hommaa tuo on kuitenkin. Projektit tietenkin edistyvät paljon hitaammin, kun aikaa ei ole rajattomasti päivässä. Toisaalta voi miettiä, käyttäisinkö sitä kaikkea aikaa kuitenkaan yhtä tehokkaasti kuin nykyään...

Meilläkin alku vauvan synnyttyä oli aika huurteinen, eikä silloin kyllä kauheasti pelailtu. Puolituntia maalaamista päivässä oli jo hyvä saavutus. Mut kyllä se siitä lähtee! Nyt parin vuoden päästä tuntuu jo siltä, että pääsee aika normaalisti harrastamaan. Aika tarkkaa sopimista se tietenkin vaatii puolison kanssa. Mulla ei nimittäin pelaaminen onnistu jos on huono-omatunto siitä ettei nallekarkit mene tasan.

[Pahvivalmiste]

Lapset herättivät viideltä - taas - ja nukahtivat uudestaan.

[Vonrichthofen]

Noh, kannan korteni kekoon, pojat 7, 5 ja 2. Vanhemmat ovat päässeet maalaamaan pikkusotilaita ja muovijeeppejä/tankkeja. Vanhimman kanssa olen jo pelaillut X-Wingiä ja hinku pelaamiseen on koko porukalla. Vaimo suhtautuu sekamelskaan lailla naaraan, mutta muuten ottaa aika kesysti.

Sama laulu kuin jollain aikaisemmin, 3 tunnin peli kerholla pitäisi kestää kotoa lähdöstä paluuseen n. 2,5 tuntia ;) Turnauksiin sentään pääsee kun ajoissa ilmoittaa.

[Late M]

Tämä on hieno viestiketju, miten onkaan mennyt aikaisemmin ohi!

6kk sitten mentiin naimisiin ja olen sittemmin varovasti levittänyt figuja vaimon työpöydälle (pieni opiskelijakämppä, on vain yksi työpöytä). On täytynyt pitää tarvikkeet 5min lähtövalmiudessa, että saa tarvittaessa nopeasti kaiken pikku-ukkonäpertelyyn viittavan pois silmistä. Vähän on tullut noottia siitä, jos vaimolle liikaa ajattelee ääneen figuhankintoihin tai konffaukseen liittyviä suunnitelmia :)

Joskus muutama vuosi sitten meidän seurustellessa vaimo oli jopa puolustanut figuharrastusta tyttökavereilleen sanoen, että ei se ole ihan niin noloa kuin miltä se kuulostaa!