Squad/skirmish-kokoiset pelit

[ile]

Vallinnassa painavat varmaan muutkin seikat kuin helppo oppiminen.

Figupelejä pelataan aika paljon siksi, että mitkä tahansa säännöt ovat kivat, jotta pääsee leikkimään ukoilla "sofistikoituneesti". Jotkut haluavat säännöiltä jonkinlaista mallintamista (en sano "realismi", mutta "genrerealismi" kylläkin). Jotkut haluavat niin tarkat säännöt, että figun vyöllä vaivalla maalatulla pikarilla voi olla merkityksensä. Toiset ovat valmiita hyväksymään laserpyssyn miekaksi ja toisinpäin, kunhan peli saadaan pyörimään.

Siksi pelin valinta - ja juuri sen ekan pelin valinta - on hankala juttu. Eka peli saattaa pikemminkin valita pelaajansa, ja ekaan peliin kyllästyneet eivät usein koskaan ikinä enää innostu pelaamisesta.

Sanoisin, että peli kannattaa valita sen perusteella, mikä nuorisoa viehättää:

• mitkä otukset on kivoja (jos tykkää örkeistä, pelissä on voitava pelata örkkejä; jos tykkää hopealuodeista, pelissä on syytä olla tällainen merkitsevä optio, jne.)
• skaala (yksilöt - tiimi - rykmentti -armeija - ja hirviöt; ekaks varmaan liikutaan tuolla yksilö-tiimi tasolla)
• fantasia/scifi-elementit (magia - teleportit - avaruusmariinit - taikametsät - ajoneuvot- jne)
• pyrkimys (ulkoilutetaan ukkoja - tapetaan toisia eli votetaan - suoritetaan tehtäviä kentällä - mallinnetaan taistelu, joka vaikuttaa johonkin jossakin - laitetaan proppeja kentälle nätisti, rakennellaan - jne)
• jne.

Pelin valitsijan kannattaa siis olla herkkä sen suhteen, mikä peliin osallistujista on jo valmiiksi kivaa.

-ile

[maxxon]

Pelin valitsijan kannattaa siis olla herkkä sen suhteen, mikä peliin osallistujista on jo valmiiksi kivaa.

Juurikin näin. Ja kun figupeleistä puhutaan, tässä hommassa pitää rakastua niihin ukkoihin tai sinusta ei ikinä tule figupelaajaa -- korkeintaan joku pohjamaaliprikaatin turnausjyrä.

Minusta säännöt on jotakuinkin viimeinen asia, millä on merkitystä. Aihe ja figut pitää olla kiinnostavia, säännöt on lähinnä sitä varten että totutellaan ajatukseen formaalista pelistä pelkän leikkimisen sijaan.

Teattereissa pyörii fantasiaraina, joka ei kuulemma ole ihan kauhean huono...

[Mazikainen]

Kyllä, nättejä nappeja ja mukaansatempaava narratiivi. Tarinan merkitys peleissä on semmoinen minkä aikuiset monesti sivuuttavat mutta johon kannattaa satsata lapsien kanssa pelatessa.

[smaxx]

Mitä noita omia ipanoita on tullut seurattua, niin tärkeätä on kanssa se tarina, mitä se valittu oma armeija tai joukkio edustaa. Sen pitää olla samaistuttava ja mielenkiintoinen. Ja siinähän tulee ihan se figujen ulkonäköpuoli, mutta lisäksi erilaiset nimetyt sankarit on tosi tärkeitä tossa 9 - 12 ikävuoden paikkeilla. Armeijakirjoja plärätään tarkkaan, vaikkei siitä tekstistä mitään ymmärtäisi. Sieltä voi sitten vanhempi suomentaa sitä tekstiä kykyjensä mukaan :)