Ropecon 2014 demottaminen

[NorjanPaavi]

Mutta ei kai tämä oikeasti ihan näin dramaattista ole.

Eihän se onneksi ole. Kyl noista Demosessiosta on vuosien varrella pöydän molemmilta puolilta jäänyt hyvä kuva. Iso ongelma vain on itse harrastajakunnassaa, joista jokainen on aina oikeassa ja tietää kaikesta kaiken. Kuten jo eri visteistä huomaa niin osa kaipaa aktiivista small talkia ja toinen taas hitaasti kehittyvää oman mielenkiinnon kautta syntyvää keskustelua. No mut pää asia on et ens vuodeksi toivottasti saadaan parannettua ainakin jotain osa aluetta. Jos ei muuta niin ainkain toivon näkeväni taas TaTaPe pelipöydän?

[maxxon]

Euroopan messuilla näkee usein kerhoja, jotka pystyttävät oman hehtaaripöytänsä ja tahkoavat siinä keskenään jotain suuren luokan historiallista konfliktia. Niitäkin kutsutaan demoiksi, enkä ole ryhtynyt väittämään vastaan.

Tämä on nimenomaan fiilis, joka demopöydistä usein tulee: Paikalle on roudattu peli, jota pelaillaan ja siinä sivussa turistaan vanhojen kaverien kanssa. Yleisö saa armeliaasti katsella, mutta kaikenlaista kontaktia niihin vältetään viimeiseen asti.

Jos tarkoitus oli saada pelille uusia pelaajia tai kerholle uusia jäseniä, metsään meni. Jos tarkoitus oli vain ulkoiluttaa ukkeleita ja tarjota yleisölle silmänruokaa, niin kai se oli sitten suuri menestys.

Ei kai se tervehtiminen voi oikeasti olla niin vaikeaa?

Esitän tässä nyt radikaalin ajatuksen: Jos paikalle ei oikeasti saa kuin yhden äijän, kannattaako keskittyä pelaamiseen, etenkään täysien pelien pelaamiseen? Mitä jos laittaisi demosetin pöydälle ja keskittyisi sen esittelemiseen yleisölle? Pelata voisi pieniä pätkiä, jos haluaa esitellä jotain erityisen hienoa mekaniikkaa kiinnostuneelle. Jos vaikka ampuminen on erityisen hienoa, laita ukot valmiiksi asemiin ja esitä: "kokeilepa, saatko tuhottua tuon kk-pesäkkeen" tms.

Voi myös harrastaa aikataulutusta: Esittely päiväsaikaan, peli illalla.

Vai onko sen conipelin tarkoitus itse päästä pelaamaan omaa lempipeliä, kun kaverit ei siitä tykkää? Tehtävä suoritettu, kunhan saa jonkun istumaan ja pelin käyntiin?

P.S. Jos autokauppiaalla on kaikki kiesit koeajossa, se tarjoaa kahvia, juttelee mukavia ja sopii kalenteriin koeajon seuraavalle päivälle. Ei myhäile tyytyväisenä ja totea, että tänään ei sitten enempiä asiakkaita tarvitakaan. Siis jos tietää myyntityöstä yhtikäs mitään.

[smaxx]

P.S. Jos autokauppiaalla on kaikki kiesit koeajossa, se tarjoaa kahvia, juttelee mukavia ja sopii kalenteriin koeajon seuraavalle päivälle. Ei myhäile tyytyväisenä ja totea, että tänään ei sitten enempiä asiakkaita tarvitakaan. Siis jos tietää myyntityöstä yhtikäs mitään.

Snadisti off-topic, mutta mulle jäi ikuisesti mieleen autokauppias Bilialla. Kattelin jotain Rellua vähän nuorempana nöösipoikana, kuitenkin ihan valmistuneena ja vakkariduunissa palkkaa nauttien. Ohi hiihteli sitten myyjä, johon koitin ottaa kontaktia kysymällä mitähän tämmönen rellu mahtaisi maksaa, kun ei siinä hintalappua jostain syystä sattunut olemaan. Myyjä vaan vilkaisi nopeasti kuraa jaloissaan kauppaansa tuonutta kossia ja totesi että "se on kyllä aika kallis". OK, ei sitten... En ole muuten sittemminkään ostanut Biliasta mitään muuta kuin pihvin ruokalasta. En tiedä olisinko muutenkaan ostanut, kun japanilaiset täyttää mun speksit hinnan, ominaisuuksien ja luotettavuuden osalta ihan hyvin :) Muttei toi ihan timanttinen suoritus kuitenkaan ollut.

Demottelun suhteen kaikki motiivit on ihan sallittuja, vaikka sitten sekin että pääsee itse pelaamaan edes kerran vuodessa :)

[Merimetsä]

Ei kai se tervehtiminen voi oikeasti olla niin vaikeaa?

Ilmeisesti on ollut. Anteeksi. Jos kerrot miltä näytät, niin lupaan tulla henk. koht. vetämään hihasta kun näen demon merkeissä.

[Dolmot]

Tämä on nimenomaan fiilis, joka demopöydistä usein tulee: Paikalle on roudattu peli, jota pelaillaan ja siinä sivussa turistaan vanhojen kaverien kanssa. Yleisö saa armeliaasti katsella, mutta kaikenlaista kontaktia niihin vältetään viimeiseen asti.

En ryhdy puhumaan muiden puolesta, mutta tietääkseni oman settini pelaajat ovat olleet kaikki uusia naamoja viimeiset kolme vuotta putkeen. Lisäksi kyseistä peliä ei ole toistaiseksi (tai edes lähitulevaisuudessa) saatavilla "kotikäyttöön". Sen ainoa realistinen sovelluskohde ovat messut ja muut suuremmat tapahtumat. Katsoisin, että minulla on hyvä tekosyy keskittyä pelin vetämiseen eikä olemattoman tuotteen markkinointiin.

Tosin meillä on myös liuta paikallisia tapahtumia, joissa pelit ovat enemmänkin rekvisiittana ja tiskin kolme henkilöä keskittyvät myymään yhdistystä jokaiselle ohikulkijalle, joten ei ole vieras formaatti sekään. Keikkojen tavoitteet eivät ole mitään kiveen hakattua vakioformaattia.

Ei kai se tervehtiminen voi oikeasti olla niin vaikeaa?

Ei alkuunkaan. Teen sitä jatkuvasti kun kiertelen vieraana messuilla ja näen mielenkiintoisia pöytiä.

[Oberon]

Mikä pointti ompi pelin demottamisessa, jos sitä ei voi pelata ku messuilla yms isommissa tapahtumissa? Tarkoitus varmaan ois saada niitä harrastajia/pelikavereita/asiakkaita/tjsp, jos tuotetta ei saa mistään tai ei voi pelata missään, miksi sitä pittää mainostaa? :)

Demotettavien haalimisen (kertominen ja kokeileminen molemmat jees, eka toimii isommalle porukalle) lisäksi vois miettii myös mitoitusta. Isommat jutut varmaan näyttää kivammalta ja niissä pääsee syvemmälle ite peliin, mutta tarkoitus on kuitenkin vain demottaa (antaa mahdollisuus _kokeilla_), puolen tunnin tai tunnin sessio voi olla monesti liiankin pitkä. Ite oon kävelly parista demosta pois poikkeen tossa vaiheessa kun ei vaan ehdi. Onneksi yleensä on ollu porukkaa sen verran paikalla että joku muu on sitten ryhtynyt kokeilemaan. Itekki koittanu demotusta joskus, ja just toi moka tehtiin että vedettiin liian isoa=liian pitkää->harvempi pääs kokeilemaan ku mitä ois voinu.

[Mikke]

Olen tehnyt melko paljon demotusta (satoja ellei tuhansia demopelejä) ja voisin todeta, että sekin on semmosta hommaa, jota voi tehdä mukavasti ja tehottomasti tai tehokkaasti veren maku suussa. Jos kukaan ei maksa demottamisesta, lienee järkevintä suuressa osassa tapauksia tehdä touhua siedettävällä tahdilla. Kun aikoinaan demottelin GW:lle, tuli yksittäisen pelin mitta pidettyä n. 15 minuutissa ja lähinnä pinnallisessa sääntöesittelyssä. Sillä tavalla sai kierrätettyä melkoisen lauman porukkaa viikonlopun (tai pahimmillaan viikon) aikana demopöydän läpi. Samalla myös meni melkoinen läjä viereiseltä kassalta aina aloitusbokseja. Harmi vain, että tällainen menetelmä on demottajalle tosi tylsä ja kuluttava. Palkkaa vastaan se oli juuri ja juuri siedettävää. Olen myös demotellut pienempiä pelejä joskus eri tapahtumissa ja tällöin pidän menon täysin erilaisena. Tämän vuoden Conissa esittelin Battlegroup Kurskia hyvää hyvyyttäni, kun satuin sellaista pelin tekijöille lupaamaan. Yhteensä taisin pitää ehkä noin kuusi kappaletta täysimittaisia pienehköjä pelejä. Porukkaa oli joissain peleissä kaksi, toisissa yksi mukana. Mulla oli hauskaa ja ilmeisesti ainakin valtaosalla peleihin osallistuneista. Näiden lisäksi toki ohikulkijat sai pällistellä. Huomiota ei riittäny juurikaan pelin ulkopuolelle. Itsekkäästi ajattelin, että jos raahaudun Oulusta asti demottelemaan yhtenä harvoista vapaa viikonlopuista, niin aion itsekin pelaamisesta nauttia. Tarkoituksena ei ollutkaan olla mahdollisimman hyvä markkinamies, vaan viettää viikonloppu mielenkiintoisessa tapahtumassa ja samalla tarjota muutamille ihmisille mahdollisuus kokeilla omaa lempipeliä. Siihen päälle, jos muutamalle muulle edes vaikka pelin olemassaolo tulisi tietoisuuteen, niin aina vaan bonusta. Ohikulkeva ihminen ei tässä tapauksessa ole asiakas (joten autokauppavertailut voi unohtaa), vaan toinen harrastaja, jolle tarjoan mahdollisuutta pelailla kanssani. Touhu on vastavuoroista ja vastuu aktiivisuudesta on aivan yhtä suuri molemmilla osapuolilla.

Ei minulla ole ikinä ollut ongelmaa saada demopöydistä tietoa pelistä tai keskustelua aikaiseksi, pitää vaan mennä rohkeasti jututtamaan pöydän ääressä oleilevia. Suurempi ongelma Conissa on mielestäni se, ettei aina tiedä mitkä pöydät on demopöytiä ja mitkä vaan vapaata pelailua/ turnauspöytiä. Demopöytiä pitäisi merkitä vielä paremmin ja laittaa materiaalia esille. Siinä olisi yksi selkeä kehittämisen paikka.

[Leiska]

Sotketaan lusikka soppaan, omalla näkemyksellä.

Mielestäni Pariahin laittama kuva vanhasta WM/H alueesta olisi ideaali juuri demoille.
Aikaisemman vuosien ongelmia, joita olen itse huomannut olivat:
- Ahtaus
- Turnaus vieressä
- Äänentaso

Itsekin tuhansia demoja vetäneenä voisin sanoa, että ongelma varsinkin conissa tulee ahtaudesta ja kaveruksista, jotka perustavat siihen vanhan tutun demopöydän luokse leirin. Valitettavasti ko. tapahtumassa on myös ujompia henkilöitä, perheitä ja muita "ei-pelaajia", jotka eivät välttämättä tiedä miten homma toimii tai yksinkertaisesti eivät uskalla tulla "häiritsemään".

Conissa olisi hienoja, jos opasteet olisivat selkeät, suuret ja huomiota herättävillä väreillä. Pöytien yläpuolella voisi olla kyltti ko. pelistä - silloin ihmiset näkisivät ruuhkassakin mitä miltäkin pyödältä löytyy. Lisäksi alueita voisi "rajata/erotella", jotta ihmiset ymmärtäisivät mitkä pöydät ovat esim. turnaus käytössä.

Muutenkin, selkeitä opasteita ei ole koskaan liikaa.

- Leiska

[Silveri]

Komppaan tuota opasteita ja plakaatteja. Vaativat tosin enemmän valmistelua, mutta ovat täysin toteutettavissa. Noin skirmishalueen koordinaattorina puhuen on oma strategiani ollut demoalueella ensisijaisesti herättää kiinnostusta figupelaamiseen yleensä ja jakaa tietoa siitä, ettei sen tarvitse olla tuhansien eurojen investointia vaativa harrastus, koska non-GW-peleillä saa myös loistavan pelielämyksen pienemmällä taloudellisella riskillä ja usein myös vähemmällä maalaamisen vaivalla. Enemmän siis kyse on ollut harrastuksen esittelyssä.

[smaxx]

Komppaan tuota opasteita ja plakaatteja. Vaativat tosin enemmän valmistelua, mutta ovat täysin toteutettavissa. Noin skirmishalueen koordinaattorina puhuen on oma strategiani ollut demoalueella ensisijaisesti herättää kiinnostusta figupelaamiseen yleensä ja jakaa tietoa siitä, ettei sen tarvitse olla tuhansien eurojen investointia vaativa harrastus, koska non-GW-peleillä saa myös loistavan pelielämyksen pienemmällä taloudellisella riskillä ja usein myös vähemmällä maalaamisen vaivalla. Enemmän siis kyse on ollut harrastuksen esittelyssä.

Noiden lisäksi hyvä pointti tuoda esiin on sekin, että monia pelejä voi myös pelata kohtuullisessa ajassa, esim tunnissa alussa loppuun.

Kiinnostuneelle voisi olla mukava antaa mukaan lappu, jossa neuvotaan miten asiassa pääsee eteenpäin : mistä sääntökirja, mistä figut, missä pelataan.

[Mazikainen]

Harva varmaan Suomessa demottaa siinä mielessä että myyvät demottamaansa peliä. Ehkä GW:n ja Fantasiapelien sakki ja sitten näkyvyyttä ja pelitestaajia hakevat prototyyppinikkarit. Kun minä nikkaroin kasaan pelin ja rekrytoin conissa väkeä sitä pelaamaan, teen sen ihan rakkaudesta Harrastukseen(tm). Haluan houkutella ihmisiä tutustumaan miniatyyripeleihin. Näyttää niille että niitä on muitakin kuin Warhammer 40 000. Rakentaa ja pelata peliä omaksi ilokseni ja tavata uusia ihmisiä siinä lomassa. En tiedä mistä mielikuvat pöydän ääressä ohikulkijoille sihisevistä "demottajista" ovat tulleet mutta itse en ole moisessa pöydässä ollut läsnä koskaan. Osallistujanakin olen ollut kokemassa. Mainioimpiin Ropeconmuistoihini kuuluu GemiGaBokin Suomen Sota (General De Brigade) -demoon osallistuminen sodan 200-vuotisjuhlavuonna. Se porukka selitti tilannetta töllistelijöille pelin ollessa kuumimmillaan ja antoi komentoslotin jollekin alle kymmenvuotiaalle innokkaalle nassikalle joka halusi päästä testaamaan.

Ehkä sekoitatte demoamiseksi sen että tuttu peliporukka päättää tavata jonkun taistelun merkeissä conissa koska siellä on tilat ja yhteinen aika. Niihin peleihin ei välttämättä pääse mukaan koska pelaajapaikat on sovittu etukäteen ja peli halutaan vetää omalla porukalla. Useimmiten nämäkin porukat ovat minusta olleet oikein innokkaita esittelemään peliä tuikituntemattomille..

-Mazikainen

[ile]

Otan kantaa tuohon demotuksen näkyvyys, osallistavuus & mielekkyys -keskusteluun.

Mulla on kokemusta eri asioiden demottamisesta ja figupelaamisesta, mutta ei figupelien demottamisesta - mutta sen sijaan yleisönä osallistumisesta. Aluksi isot kehut RopeConin vakkaridemottajille. Kyllä mut on huomattu, ja olen päässyt pelejä pelaamaan, vaikka demottajat kerran jo katsoivat kelloon ja olivat pakkaamassa nappeja pois. Ihan selvästi heidän ajallaan sain pitää kivaa. Tosin olen aika kova kysymään ja jututtamaan, eli jos mua ei imetä keskusteluun, imeydyn siihen ite. :)

Jaotellaanpas vähän pelejä ja demottamisen tavoitteita. Pienemmistä palikoista on helpompi keskustella.

Pelin ilmeisyys: on helposti avautuvia pelejä (2. maailmansota, Hobitti), ja vaikeasti tajuttavia pelejä (tehtävävetoinen robottiskirmish universumissa X). Jälkimmäiset voivat olla helppoja ja nopeita pelata, mutta koska yleisöllä ei ole pelin maailmaan kosketuspintaa, kyky kysyä ja kynnys osallistua on korkea.

Pelin sitovuus: on puolen tunnin, tunnin, kahden, neljän, kahdeksan jne. pelejä. Yli tunnin pelejä ei kannata suunitella demotettaviksi kokonaisina. Täytyy muokata peliä, tehdä etukäteisvalikointia, luoda skenaarioita, suunnitella valmiiksi ne hetket, jolloin miehityksen on luontevaa vaihtua. Vaikka monen pelin peruslähtökohta on genrerealistinen simulaatio, juuri hitaasti kehittyvä simulaatio vieraannuttaa ihmiset helpoimmin. Tuntuu siltä, että pelissä ei tapahdu mitään, ja jos tapahtuu, se on kamalan monimutkaista. Esim. GW:n demottajat/myyjät ovat kamalan epäkiitollisessa asemassa, koska joutuvat esittelemään ohikulkijoille mammuttia, jota ei mitenkään voi saada avattua muutamassa minuutissa: armeijan suunnittelu, rotutaktiikat, laudan rakentelu, deployment ja tavoitteet (voittoehdot), kenttäsäännöt, avaus, mättö ja loppupeli - jokainen vaatii helposti 5-10 minuuttia. Vain puolen tunnin tai tunnin pelejä voi toivoa demottavansa niiden koko mitassa. Muista peleistä on otettava vain makupaloja.

Pelin vaikeus: periaatteessa jos me kokeneet figupelaajat pidämme peliä hyvänä, se on yleensä liian vaikea opetettavaksi kenellekään alle puolessa tunnissa. Melkein kaikkia figupelejä pitää yksinkertaistaa, jos toivoo, että kiinnostunut ohikulkija saisi pelimekaniikasta nopeasti tolkkua. Kannattaa miettiä lautapelejä, jotka Ropeconin lautapelipuolella toimivat siten, että porukka voi lainata pelin ja pelata sitä keskenään ilman demotusta. Sääntöjen pitäisi mahtua suunnilleen yhdelle aukeamalle hyvien kuvien kanssa, ja olla yksiselitteiset. Nopat toimivat juuri ja juuri, jos niitä ei heitetä montaa eikä niitä tarvitse laskea yhteen tai pitää mielessä joukkoa plussia ja miinuksia. Sitten jos pitää, ollaan jo vaativamman pelin äärellä.


Ylivoimasesti suurin osa demotettavista peleistä on hiukan vaikeasti tajuttavia, varsin sitovia ja aika vaikeita, nimenomaan muunlaisiin peleihin verrattuna. Siitä seuraa harrastukseen sitoutuneiden lievä elitistisyys: lähtöoletus on, että suurin osa jengistä ei luultavasti tajua/innostu/osaa/viitsi jne. Mikä onkin totta. Matalamman kynnyksen peliharrastuksia on ihan sikana. Lähtökohtana figupelaamiselle voisi olla, että se on vaikea ja monenlaisia erityistaitoja vaativa harrastus. Mutta juuri sitä ei kannata sanoa demotuksen yhteydessä. Sen sijaan kannattaa korostaa mielikuvitusta ja eläytymisen taitoa, sillä niitä tarvitaan hitaassa pelissä varsinkin vastustajan vuorolla, kun itse ei voi tehdä kovin paljon (siis jos pelissä on perinteisesti vuorot).

Figupelaaminen sen sijaan pääsee kilpailemaan minkä tahansa harrastuksen kanssa konkreettisuudessaan ja näyttävyydessään. Pelit ovat yleensä havainnollisia sikäli, että pöydällä on nappuloita, joiden "silmän korkeudelle" pelaaja voi laskeutua ja katsella pelilautaa kuin oikeaa maisemaa. Lauta- ja korttipeleissä ei tätä mahdollisuutta ole. Ja jos figujen ja pelipöydän eteen on nähty vähän (eli siis ihan sikana) vaivaa, sieltä silmän korkeudelta avautuu viehättäviä tilannenäkymiä. Silmänruoka on iso osa figupelaamista. Ainakin mulle se on ilman muuta keskeisintä, kun katselen demopelejä. Nimenomaan kun katselen. En usein edes suunnittele pelaavani, varsinkaan jos paikalla on joku toinen potentiaalinen pelaaja.


Tästä kaikesta seuraa se pikkuinen paradoksi, että pelinsä hyvin tuntevat ja siitä innostuneet demottajat harvoin osaavat samastua uuden osallistujan mielenmaisemaan. "Minkä värisillä Space Marineilla pelaat?" on ihan hyvä ensimmäinen kysymys. Se antaa nopean kiinnittymiskohteen ihmiselle, joka on ehkä vähän kiinnostunut, mutta ei tiedä juuri mitään. Tai jolla on punaisia Space Marineita, joista hän tietää paljon ja joita hän rakastaa. Kokeneemman on puolestaan helppo vastata, ettei pelaa SM:ita tai 40K:ta. Informaatio kulkee nopeasti, parin lauseen jälkeen ollaan jo aika hyvin kartalla siitä, millä tasolla asiakkaan/ihmisen ja myyjän/demottajan/ihmisen kohtaaminen voi mielekkäästi jatkua. Toki yleisin kysymys kaupassa, myös GW:lla, on "Voinko auttaa?" Mutta sitä ehkä ei tarvitse kysyä demotusalueella, kun on aika ilmeistä, miten sinne päätyneitä ihmisiä voisi auttaa... :)

Demottajan pitäisi siis osata kysyä ohikulkijalta jotakin, johon tämä osaa vastata, vaikka ei peliä tuntisikaan. Ja sitten demottajalla pitäisi olla takataskussa yhden lauseen (ehkä jopa virkkeen) mittainen tiivistelmä pelistään. Vähän sen mukaan sovellettuna, mikä lievästi kiinnostuneen ohikulkijan ensimmäinen vastaus on. Vaikka asiastaan innostunut demottaja muuta toivoisi, tämä on tyypillisin demotustapahtuma. Sillä saavutetaan about 50 % lievästi kiinnostuneista ihmisistä (siis heistä, jotka oikeasti pysähtyvät pelipöydän lähistölle ja katsovat sitä yli 10 sekuntia). Jos he jaksavat kuunnella ja heille jää hyvä maku suuhun, demotus on onnistunut. Siis vaikkei koko peliä yhtään pelattaisi, tämä luo onnistuneen kokemuksen.

Demottajan - tai oikeastaan demotuksen sisäänheittäjän - pitää olla superpositiivinen heppu joka tanssii esittelytiskin ympärillä ja imee ihmisiä luokseen. Koska potentiaalinen yleisö ei tiedä pellistä juuri mitään, sen pitää kiinnostua ensin itse demottajasta. Jos ei kiinnostu jostakin tyypistä, mielikuviin jää yleensä tuollaisia maxxonin listaamia juttuja: tuppisuu, välttelevä, huonosti pukeutunut - siis varmaan myös pahanhajuinen.

Tämä ensimmäinen kosketus yleisöön on usein vaikea. Se on mahdoton, jos demottajia on yksi ja hän on tiiviisti pelissä mukana. Mutta näin toimimalla tulisivat sekä maxxon että hänen lapsensa iloisiksi.

Jotain perusjuttuja demoalueen ihmisille: samanväriset paidat ja nimikyltit. Jotta edes erotutte muista kävijöistä. Suuri osa kysymyksistä tulee nimittäin silloin, kun liikutte ihmisten keskellä, ettekä ole kiinni missään tietyssä pelissä tai pelipöydässä. Nimittäin silloin teitä on helpompi lähestyä, kuin jos olette asiantuntijoina jonkun vieraan esineen äärellä - tai jopa sen esineen takana ja vielä kädet puuskassa omistajan elkein.

Tällä puheella:
Jos demottaja pääsee ilmaiseksi coniin, voisin tulla jonkun demopöydän tai koko demoalueen sisäänheittjäksi ainakin pariksi-neljäksi tunniksi. Mitään yksittäistä peliä en voi demota yhtään syvällisesti, koska pelejä on ziljoona ja mä olen pelannut vain 10-30 vuotta vanhoja. Idea olisi, että mä jututtaisin ihmisiä ja esittelisin nopeasti pelien maailmoja ja fiilistä, ja syöttäisin sitten syvällisemmin kiinnostuneet sellaiselle demottajalle, jolla on pelissään tilaa ja aikaa. Näin demottajat saisivat tehdä sitä, mitä haluavat ja missä ovat hyviä. Mä loisin yhteinäistä ilmettä figupelidemotukseen, heittäisin sisään, purkaisin jonot (?) ja pitäisin yllä tunnelmaa.

Jos tarjoilisin vielä lisäksi kahvia ja irtokarkkeja, väitän, että figupelidemotuksesta tulisi tunnettu, keskeinen ja pidetty osa tapahtumaa. :D

-ile

[Morze]

Käsittääkseni coniteassa on ollut "kärhämää" siitä, että figupuolelta tulisi "liikaa" porukkaa "ilmaiseksi" sisälle. Mikä ei sinänsä ole yllätys, demojen lisäksi turnaukset vaativat paljon työtunteja 'conin aikana.

Kohdeyleisöstä on hyvä keskustella, koska uskon, että usein varsinkin Ropeconissa ei demotuksen kohde ole "tavallinen" maallikko Coni-kävijä vaan pelistä mahdollisesti jo jotain tietävä kaveri, joka haluaa kenties kokeilla ennenkuin tekee investointeja, tai edes muuten harrastuksesta jo perillä oleva. Useita pelejä en edes lähtisi suosittelemaan ensimmäiseksi peliksi esimerkiksi siksi, että sitä ei Suomessa pelaa aktiivisesti juuri kukaan (satunnaisesti pelattavaksi kokeneen pelaajan repertuaariin tälläinen saattaisi sopiakin).

Eikä loppujen lopuksi ole ehkä tehokkainta, että jokainen demottaja erikseen yrittää vaihtelevan tasoisesti opettaa ummikolle harrastuksen alkeita (vaikka kaikkien olisikin se tarpeen vaatiessa jyvä osata), vaan tässäkin voisi yrittää kehittää infotiskiä tähänkin suuntaan, että syntyisi luonnollinen aloituspiste kierrokselle alueella ja vastauksia kysymyksiin, kuten millaisilla maaleilla kannattaa maalata, mitkä ovat eri figujen valuaineiden ominaisuudet, edut ja haitat, mikä on sattuman ja taktiikan välinen suhde eri peleissä ja miksi se 40k ei ehkä sittenkään ole se kaikkein paras peli aloittaa harrastus.

[Merimetsä]

Käsittääkseni coniteassa on ollut "kärhämää" siitä, että figupuolelta tulisi "liikaa" porukkaa "ilmaiseksi" sisälle. Mikä ei sinänsä ole yllätys, demojen lisäksi turnaukset vaativat paljon työtunteja 'conin aikana.

Tämä on oleellinen pointti, josta olisi hyvä puhua ennekuin muutokset sanellaan yhdeltä suunnalta. (Ja sitten murmutetaan jokaisessa kuppikkunnassa vuosia.)
Näkisin, että demot ovat oleellinen osa conia ja haluaisin sen tällaisena pysyvänkin.

Normaali konin nakkikone lunastaa ilmaisen sisäänpääsyn 8 tunnin työskentelyllä. Tämä lienee hyvä verrokkikohta. Mutta ei ole ihan suoraan nähtävissä, sillä demottaja roudaa kamansa paikalle ja _tekee_ ohjelmaa, missä toinen mahdollistaa sen.

Onko siis demottajia liikaa vapaamatkustamassa? Jos pöytä on perjantaista sunnuntaihin ja demot pyörivät jonkun 8-10h*2+3h perjantaina, niin yksittäinen demottaja kerää aika äkkiä tuon 8*kappa tuntia, missä kappa<=1. Helkkari, eihän mun kannattaisi mitää demoa pitääkkään, vaan jotain narikkaa. ;)

[Prkl]

Voishan ne olla tiukempiakin noiden ilmaisten sisäänpääsyjen kanssa, mut nykyäänhän sisään pääsee esim. ilmoitettu nimilista tarkemmin speksaamatta kuka tekee mitäkin.

Mut kyllä figuturnauksen tai demotuksen kanssa helposti hujahtaa se kahdeksan tuntia ohjelman tuottamista. Ja siitä ohjelmasta nauttii helposti se toistakymmentä henkeä. Jotain niitä freeloadereita vois vähän miettiä et jos joku kantaa kamaa autosta ja saa sillä ilmasen sisäänpääsyn mut ainakin masiinan puolella sisäänpääsyjä on jaettu aika vähäisesti.

[smaxx]

Jotain perusjuttuja demoalueen ihmisille: samanväriset paidat ja nimikyltit. Jotta edes erotutte muista kävijöistä. Suuri osa kysymyksistä tulee nimittäin silloin, kun liikutte ihmisten keskellä, ettekä ole kiinni missään tietyssä pelissä tai pelipöydässä. Nimittäin silloin teitä on helpompi lähestyä, kuin jos olette asiantuntijoina jonkun vieraan esineen äärellä - tai jopa sen esineen takana ja vielä kädet puuskassa omistajan elkein.

Force on Force demottajat olivat viime conissa yksi esimerkki loistavasta demoamisesta :



Siinä toteutui hyviä asioita :

• - Visuaalisesti näyttävä ja viimeistelty, kompakti pelialue
  - riittävä määrä demoajia tiskin ääressä, yleensä 2-3
  - nopeasti sisään peliin, sääntöjä ei tarvinnut selittää viittä minuuttia, kerrottiin vain tilanne ja tavoitteet, ja jotain pääpiirteitä
  - pelin kesto oli jotain 30 minuutin paikkeilla
  - esillä oli pelin sääntökirjoja ja oheismateriaalia, lisätietoja varten lappua, vitriinissä asiaan liittyvä roinaa
  - Demottajilla oli yhtenäiset univormut päällä
  - demottajan lisäksi tiskin ympärillä oli sisäänheittäjä, joka ei pelännyt ottaa kontaktia tiskistä kiinnostuneisiin

Noilla eväillä kävijöitä oli koko ajan paljon, ja kokeilijat varmaan saivat hyvän pelikokemuksen, mahdollisesti oikeastikin kiinnostuivat pelistä ja demoajille jäi fiilis onnistuneesta viikonlopusta.

Tuolla lisää kuvausta aiheesta : http://maalaus.blogspot.fi/2013_07_01_archive.html

[fho]

Pientä yhteispeliä Ropecon demottamisessa oli jo viime vuonna, kun ystävällisesti Silveri ohjasi figupelien ensikertalaisia Force on Force ja Ambush Zombie demoomme joka oli mielestäni hyvin aloittelijaystävällinen. Zombie peliin pääsi kohtuullisen helposti sisään, pelaaja vaistomaisesti osaa varoa/ampua Zombieta. Hauskoja ja välillä hämmentävimpiä hetkiä oli kun ensikertalaispelaajilla eivät olleet figuilun aivan peruskäsitteet tuttuja, mutta siitäkin selvittiin molemmin puolin kunnialla. Tärkeintä on pitää hauskaa ja että ensikertalainen voittaa pelin draaman kaaren huipentuessa :)

Kyltit, yhteisopastaja/sisäänheittäjä ja etukäteisperehtyminen toistemme demopeleihin on erittäin kannatettava idea.

[maxxon]

yhteisopastaja/sisäänheittäjä ja etukäteisperehtyminen toistemme demopeleihin on erittäin kannatettava idea.

Tämä ei ole yhtään pöllömpi idea. Vaatii, että pelit ovat yhtenäisellä alueella, sisäänheittäjälle/jille joku räikeä asu vielä. Ja jaetaan vuoroja, niin kukaan ei liikaa hiilly tyhmiin kysymyksiin ;)

[Sir T0inen]

yhteisopastaja/sisäänheittäjä ja etukäteisperehtyminen toistemme demopeleihin on erittäin kannatettava idea.

Tämä ei ole yhtään pöllömpi idea. Vaatii, että pelit ovat yhtenäisellä alueella, sisäänheittäjälle/jille joku räikeä asu vielä. Ja jaetaan vuoroja, niin kukaan ei liikaa hiilly tyhmiin kysymyksiin ;)

Tämä oli yksi isoimpia puutteita viime vuonna. Tampereen suunnalla hieman juteltu koko demoalueen erillisestä infotiskistä, jota pyöritettäisiin ylimääräisten demottajien toimesta. Siis niiden henkilöiden, jotka eivät tuo omaa demoaan, mutta haluavat auttaa alueen pyörityksessä. Ylipäätään, kun ohjelmalehtistä selasi viime vuonna, niin ainakin minulle jäi epäselväksi, että miksi yli puolet demoista siellä lueteltiin erikseen ja osaa ei edes mainittu nimeltä.

Mitä tulee demoalueeseen, niin se varmaan hukkui nyt myös turnausten sekaan. Toisella puolen pyöri infinty turnaus ja toisella puolella oli gw-pelien turnaukset. Äänentasostahan täällä onkin jo valitettu kyseissä kohdassa, mutta muuta vikaahan siinä ei ole.

[Silveri]

Sisäänheittäjiä demopuolella tarvittaisiin kyllä enemmän, mutta se vaatii persoonaltakin melkoisesti ja pitäisi tosiaan olla räikeän pinkki, oranssi tai keltainen "Kysy minulta figupelaamisesta" -tyyppinen paita päällä, näitä voisi olla parikin paikalla ja heidän naikkinaan olisi vastata tosta demotuksesta. Tämä tosin toimiakseen vaatisi myös hyvän perehdytyksen ja kohtuullisen laajan asiantuntemuksen kentältä. Mahdollisesti paitojen painatukseen voisi pyytää avustusta Conitealta etukäteen. Samoin kahvitarjoiluja ja muuta härömpää voisi miettiä ja sama 2-3 hengen porukka voisi pyörittää figupeli-infotiskiä keskellä demoaluetta. Toimiakseen vaan vaatisi vahvaa yhteistyötä pelien demottajien kesken.

Tuo napiseminen siitä, että figupuolella on "liikaa porukkaa ilmaiseksi" on kyllä yliampuvaa ottaen huomioon, että viimeiseen n vuoteen mä en conissa ole ehtinyt demottamiseltani käytännössä juuri mihinkään muuhun ohjelmaan ja ajatus siitä, että ropeconissa pääsisi vaikka ropettamaan on ollut todella vaikeaa toteuttaa. Aikaa kun demotuspuolelle on helposti vierähtänyt se yht 16 tuntia, puhumattakaan valmisteluajasta ENNEN conia.

Josta tulikin mieleeni, että kuinka monella olisi kiinnostusta toimia sisäänheittäjä/yleisinforoolissa? Mietin itse, että ehkä voisin alustavasti jopa lähteä tuollaista infotiskiä vetämäänkin, kun Carnevalen tulevaisuus on vähän kiikun kaakun ja ehkä ensi Conissa vedän vain yksittäisen isomman WWI-drop-in pelin Crush the Kaiserista.