[FB] Kevät ’14 -liiga: Remembering Swedland
Valvoja: Peliporukkavalvojat
Re: [FB] Kevät ’14 -liiga: Remembering Swedland
Lyhyen aikaa eläköön ja riemuitkoon Swedlandin uusi haiseva herra, ja kadotkoon pikavauhdilla historiankirjoista. Pitäkööt sen soisen metsäpläntin, haureuden kodin ja surun linnakkeen. Sitä aina näiden reissujen päätteeksi miettii että miksihän sitä piti pohjoiseen edes eksyä.
Paska reissu mutta tulipahan tehtyä.
*ullia maksettiin ja *ullia perittiin. Pussit ovat sopivasti puolillaan kotimatkalle. Onpa jotain kotiin viemisiksikin. Ovat nuoriherra Rosenton ja suurmestari Himmel varmaan nyt tyytyväisiä. Jälkimmäistä hapannaamaa tosin ei saa tyytyväiseksi millään - aina jostain kärsii valittaa ja keksiä miten tuon ja tämän olisi voinut hoitaa 'diplomaattisemmin'.
No, sitä sietää murehtia kunhan palataan *ullivankkureiden kanssa Grandbeloksen maille.
Onneksi noitarouva Cristopher selvisi kuitenkin sentään kunnialla koitoksista. Samaa ei voi sanoa kaikista. Suurkanavoitsija Arakus lienee matkalla parhaillaan raudoissa kääpiöiden orjakaivoksiin paukuttelemaan taikavermeitä kääpiöille. Tai sitten kahleissa Palavapartain linnakkeeseen? Oli miten oli, täytyy kuitenkin ihailla sinänsä Arakuksen sisua, puhtia ja jaksamista. Vähäisempi mies olisi murtunut henkisesti jo aikaa sitten! Kaikesta huolimatta Arakus kohtasi jokaisen pettymyksensä leuka pystyssä ja ylväästi. Se hänen kunniakseen täytyy mainita.
Sytyttäkööt Mustat Paskiaiset kotivuorensa tuleen ja siivotkoon itsensä maailmankartalta. Vaikkakin kiitos sinänsä Squerkenhofin nöyryyttämisestä.
Jostain syystä kuitenkin on sellainen kutina että uusista nousukkaista, kaaoskääpiöistä, saadaan kuulla vielä... Parempi alkaa varautua.
Paska reissu mutta tulipahan tehtyä.
*ullia maksettiin ja *ullia perittiin. Pussit ovat sopivasti puolillaan kotimatkalle. Onpa jotain kotiin viemisiksikin. Ovat nuoriherra Rosenton ja suurmestari Himmel varmaan nyt tyytyväisiä. Jälkimmäistä hapannaamaa tosin ei saa tyytyväiseksi millään - aina jostain kärsii valittaa ja keksiä miten tuon ja tämän olisi voinut hoitaa 'diplomaattisemmin'.
No, sitä sietää murehtia kunhan palataan *ullivankkureiden kanssa Grandbeloksen maille.
Onneksi noitarouva Cristopher selvisi kuitenkin sentään kunnialla koitoksista. Samaa ei voi sanoa kaikista. Suurkanavoitsija Arakus lienee matkalla parhaillaan raudoissa kääpiöiden orjakaivoksiin paukuttelemaan taikavermeitä kääpiöille. Tai sitten kahleissa Palavapartain linnakkeeseen? Oli miten oli, täytyy kuitenkin ihailla sinänsä Arakuksen sisua, puhtia ja jaksamista. Vähäisempi mies olisi murtunut henkisesti jo aikaa sitten! Kaikesta huolimatta Arakus kohtasi jokaisen pettymyksensä leuka pystyssä ja ylväästi. Se hänen kunniakseen täytyy mainita.
Sytyttäkööt Mustat Paskiaiset kotivuorensa tuleen ja siivotkoon itsensä maailmankartalta. Vaikkakin kiitos sinänsä Squerkenhofin nöyryyttämisestä.
Jostain syystä kuitenkin on sellainen kutina että uusista nousukkaista, kaaoskääpiöistä, saadaan kuulla vielä... Parempi alkaa varautua.
Re: [FB] Kevät ’14 -liiga: Remembering Swedland
Lihava Nurgen lippuherra olikin suurin sankari kaaoksen joukoista, ja lopultahan hänet siunattiin.
Re: [FB] Kevät ’14 -liiga: Remembering Swedland
Haistanko uuden komentajan kaaosmiesten riveissä...? Arakus on tainnut jo todistaa kykynsä.Salsa kirjoitti:Lihava Nurgen lippuherra olikin suurin sankari kaaoksen joukoista, ja lopultahan hänet siunattiin.
Jumalten 'siunausta' odotellessa suosittelen asettamaan Arakuksen häkkiin. Ihan ehkä senkin takia että ennalta-arvaamattomat kaaosmiehet saattavat yrittää vielä pelastaa entisen johtajansa vangitsijoiden kynsistä.
Ehkä antaaksen tälle ehkä uuden mahdollisuuden? Ehkä tarjotakseen sitä mitä hän ansaitsee omakätisesti? Tai ehkä palauttaakseen tämän sielun mestariensa luokse.
Ja vaikka ei, niin joku yö jumalten lämmöllä muistama Arakus ei ehkä sovikaan enää kahleisiinsa. Kaikella ystävyydellä suosittelen häkkiä. Teräksistä.
Re: [FB] Kevät ’14 -liiga: Remembering Swedland
Ungorista sisältä löytyy sopiva kuoppa, kukaan ei tiedä tarkalleen mitä siellä on, mutta siellä kumisee aina kellotapainen joka aikanaan räjähti.Rune kirjoitti: Ja vaikka ei, niin joku yö jumalten lämmöllä muistama Arakus ei ehkä sovikaan enää kahleisiinsa. Kaikella ystävyydellä suosittelen häkkiä. Teräksistä.
Re: [FB] Kevät ’14 -liiga: Remembering Swedland
Sainpa valmiiksi viimein taisteluraportin miun ja Örkki-Ollin pelistä. Käykää tsegailemassa blogista. Ks. kenen tahansa Ostiumlaisen allekirjoitus. :)
- Varapalmus
- Viestit: 720
- Liittynyt: Ke 17.07.2013 18:46
Re: [FB] Kevät ’14 -liiga: Remembering Swedland
Jaa, hetken olen poissa ja Arakus-paran kohtalo onkin jo melkein päätetty :D
Jääkööt mies kuoppaan, kävihän se jo liigan aikana hyvinkin selväksi että mies ei ole jumalten suosiossa, mutta Olaf ja Jormun taas sen sijaan...Jaa jaa, voipi olla että maageista vahvinta, ja ylennettyä lippumiestä tulee näkymään ensi liigassa, kunhan tämä toinen on ensin keksinyt miten tunkea se kaikki ylimääräinen liha ihmisruumiin kokoiseen säiliöön. Sillä pitäähän se ukkoparka Arakus nyt käydä hakemassa takaisin, jos ei muuten niin uhrilahjaksi.
Mutta joo, hauskaa oli kyllä nyt jokaisessa matsissa. Hauskaa vääntöä, hauskempia tapahtumia ja hyvää seuraa. On se kyllä kiva että saatiin tämä liiga kunnialla loppuun :)
Jääkööt mies kuoppaan, kävihän se jo liigan aikana hyvinkin selväksi että mies ei ole jumalten suosiossa, mutta Olaf ja Jormun taas sen sijaan...Jaa jaa, voipi olla että maageista vahvinta, ja ylennettyä lippumiestä tulee näkymään ensi liigassa, kunhan tämä toinen on ensin keksinyt miten tunkea se kaikki ylimääräinen liha ihmisruumiin kokoiseen säiliöön. Sillä pitäähän se ukkoparka Arakus nyt käydä hakemassa takaisin, jos ei muuten niin uhrilahjaksi.
Mutta joo, hauskaa oli kyllä nyt jokaisessa matsissa. Hauskaa vääntöä, hauskempia tapahtumia ja hyvää seuraa. On se kyllä kiva että saatiin tämä liiga kunnialla loppuun :)
Re: [FB] Kevät ’14 -liiga: Remembering Swedland
Ja niin tuli liiga päätökseen! Hautajaisten takia viimeiset päivitykset jäivät tänne maanataille, mutta nyt on kaikki viimeisen päälle kunnossa ja lista palkittavista toimitettu sähköpostitse Joensuun Fantasiapeleille. Palkinnot jakaantuvat seuraavalla tavalla; kaaoskääpiöille vapaavalintainen Battalion -boksi tai 90 euron arvosta Games Workshop -tuotteita, hautakuninkaille 20 euron lahjakortti ja kääpiöille 15 euron lahjakortti (tasapisteissä keskinäisen pelin lopputulos ratkaisee sijoitukset). Lisäksi Arakus joukkoineen saa valita itselleen uuden armeijakirjan.
Kiitos minunkin puolestani kaikille osallistujille! Eritoten kiitos rehdistä hengestä, solvauksista ja uhoamisesta, on ollut ilo seurata liigan etenemistä, tässä on itsekin taas innostunut harrastuksesta aivan uudella tavalla! Mukavaa oli myös se, että palkintosijat pysyivät auki aivan viimeisiin nopanheittoihin asti, sekin kertoo jotakin liigan hengestä. Joensuun skene on poikkeuksellinen ja se on hieno asia.
Pidetään kesällä henkeä yllä ja otetaan vastaan uusi edikka ja syksyllä laitetaan sitten taas liiga pystyyn. Samoin saapukaa kaikki myös tulevana syksynä Cabal Ostiumin turnaukseen pitämään yllä kotikaupunkinne kunniaa!
Palataan pian! Kirjoittelen kenties jonkinlaisen fluffinpätkän vielä kirsikaksi kakun päälle kunhan pääsykoekiireiltäni ehdin. Verisiä pelejä kaikille vastedeskin!
Kiitos minunkin puolestani kaikille osallistujille! Eritoten kiitos rehdistä hengestä, solvauksista ja uhoamisesta, on ollut ilo seurata liigan etenemistä, tässä on itsekin taas innostunut harrastuksesta aivan uudella tavalla! Mukavaa oli myös se, että palkintosijat pysyivät auki aivan viimeisiin nopanheittoihin asti, sekin kertoo jotakin liigan hengestä. Joensuun skene on poikkeuksellinen ja se on hieno asia.
Pidetään kesällä henkeä yllä ja otetaan vastaan uusi edikka ja syksyllä laitetaan sitten taas liiga pystyyn. Samoin saapukaa kaikki myös tulevana syksynä Cabal Ostiumin turnaukseen pitämään yllä kotikaupunkinne kunniaa!
Palataan pian! Kirjoittelen kenties jonkinlaisen fluffinpätkän vielä kirsikaksi kakun päälle kunhan pääsykoekiireiltäni ehdin. Verisiä pelejä kaikille vastedeskin!
Re: [FB] Kevät ’14 -liiga: Remembering Swedland
Oli se melkoinen *ullipisteiden täyttämä soinen maantapainen, jossa taisi leukaan asti kääpiöparkoja todellakin upottaa. Mutta onnekseni kääpiöt pääsivät myös itse keräämään *ullia, perittävänä olemisen sijaan! Ja vielä yllättävän hyvin pärjäsin listalla joka ei ollut millään tasolla alkuperäisen suunnitelman mukainen. :D
Kiitokset järkkäämisestä. :)
Kiitokset järkkäämisestä. :)
Re: [FB] Kevät ’14 -liiga: Remembering Swedland
Nyt voin OOC onnitella voittajia - onnea Juha kaikista eniten, ja heti perään Aleksi ja Joni, sekä tietysti Jerekin. :) On ollut ilo pelata kaikkien teidän kanssanne Fabaliigaa. Ja myös muiden kanssapelaajien.
Ja tämä ei ole niin itsestäänselvää kuin miltä se saattaa kuulostaa! Rehellisesti, minulla on nyt ollut puolisen vuotta hauskempaa Warhammerin kanssa kuin mitä muistan. Seiskaedikan alkuajat tai kutosedikan hetket kun olin vasta aloittelemassa koko harrastusta tulevat tällä hetkellä mieleen vielä toverillisempina ja miellyttävämpinä. Matkalle on mahtunut kaikenlaista, mutta tämän vuoden Swedland on ollut yksi parin vuoden sisään merkittävimmistä pikku-ukkoiluun liittyvistä asioista mitä minulle on sattunut.
Ja harrastusta on takana kai jo reilusti yli kymmenen vuotta.
Kiitos siis teille. Ja se ei ole paskapuhetta että pidetään meininki yllä kesän ja pitkälle ysiedikkaan! Kiitokset ja ylväät puheet eivät ole vitsi. Tästä ON hyvä jatkaa ja pitää kiinni siitä mikä Warhammerista tekee Warhammerin - rehtiys, herrasmiesmäinen kilpailu, harrastuksen kokonaisvaltaisuus, sitoutuneisuus, yhteisöllisyys ja kaiken suvaitseva joskin subjektiivinen kiinnostus ja arvostus.
Toisin sanoen turpaan kaikille ja meikän armeija on paras. \o/ Sopii tulla uhkailemaan jos epäilette. Kaikki valheet siitä että Grandbelos olisi joskus kärsinyt tappion on panettelua.
Ja kasvatelkaa *ullia seuraavaa Swedlandia odotellessa. Sitä sietää olla jotain mitä maksaa tai käy kalpaten.
Ja tämä ei ole niin itsestäänselvää kuin miltä se saattaa kuulostaa! Rehellisesti, minulla on nyt ollut puolisen vuotta hauskempaa Warhammerin kanssa kuin mitä muistan. Seiskaedikan alkuajat tai kutosedikan hetket kun olin vasta aloittelemassa koko harrastusta tulevat tällä hetkellä mieleen vielä toverillisempina ja miellyttävämpinä. Matkalle on mahtunut kaikenlaista, mutta tämän vuoden Swedland on ollut yksi parin vuoden sisään merkittävimmistä pikku-ukkoiluun liittyvistä asioista mitä minulle on sattunut.
Ja harrastusta on takana kai jo reilusti yli kymmenen vuotta.
Kiitos siis teille. Ja se ei ole paskapuhetta että pidetään meininki yllä kesän ja pitkälle ysiedikkaan! Kiitokset ja ylväät puheet eivät ole vitsi. Tästä ON hyvä jatkaa ja pitää kiinni siitä mikä Warhammerista tekee Warhammerin - rehtiys, herrasmiesmäinen kilpailu, harrastuksen kokonaisvaltaisuus, sitoutuneisuus, yhteisöllisyys ja kaiken suvaitseva joskin subjektiivinen kiinnostus ja arvostus.
Toisin sanoen turpaan kaikille ja meikän armeija on paras. \o/ Sopii tulla uhkailemaan jos epäilette. Kaikki valheet siitä että Grandbelos olisi joskus kärsinyt tappion on panettelua.
Ja kasvatelkaa *ullia seuraavaa Swedlandia odotellessa. Sitä sietää olla jotain mitä maksaa tai käy kalpaten.
Re: [FB] Kevät ’14 -liiga: Remembering Swedland
Juu, *ullia on hyvä alkaa kartuttaa syksyä varten, sitä tullaan perimään enemmän kuin koskaan. Mietin tässä jo tulevia ja samalla sellaista, että jos saataisiin jonkinlainen diili ja yhteisymmärrys aikaiseksi Joensuussa näiden kahden pelin suhteen; esimerkiksi että seuraava FB-liiga pelattaisiin ensi syksynä ja seuraava 40K-liiga ensi keväänä, niin saataisiin mahdollisimman paljon pelaajia kumpaankin liigaan, nyt monet valitsivat vain toisen näistä kahdesta, mikä on täysin ymmärrettävää. Olisihan se kuitenkin hienoa päästä lunastamaan sitä *ullia vaikka 14 pelajaan liigassa! Mitä tuumaatte?
Re: [FB] Kevät ’14 -liiga: Remembering Swedland
Kyllä minulle fabaa maistuisi 2 kertaa vuodessa, tottakai isompi liiga saisi enempi vaihtelua, mutta eihän nytkään päässyt kaikkia vastaan pelaamaan niin en näe sinänsä haittaa vaikka vähän pienempinä pysyvätkin. Sinänsä, itselle ainakin nelkkarin kiinnostus vähentynyt kun fabakärpänen pääsi puraisemaan, mutta kaipa sitäkin vielä joskus haluaa pelata.Lorindel kirjoitti:Juu, *ullia on hyvä alkaa kartuttaa syksyä varten, sitä tullaan perimään enemmän kuin koskaan. Mietin tässä jo tulevia ja samalla sellaista, että jos saataisiin jonkinlainen diili ja yhteisymmärrys aikaiseksi Joensuussa näiden kahden pelin suhteen; esimerkiksi että seuraava FB-liiga pelattaisiin ensi syksynä ja seuraava 40K-liiga ensi keväänä, niin saataisiin mahdollisimman paljon pelaajia kumpaankin liigaan, nyt monet valitsivat vain toisen näistä kahdesta, mikä on täysin ymmärrettävää. Olisihan se kuitenkin hienoa päästä lunastamaan sitä *ullia vaikka 14 pelajaan liigassa! Mitä tuumaatte?
-Juha-
Re: [FB] Kevät ’14 -liiga: Remembering Swedland
Palkinto sijoilla siis ollaan :)
Sehän vasta metkaa on!
Onnea Voittajalle ja kiitokset kaikille muillekkin, oli kyllä mukava palata tauon jälkeen tämän pelin pariin näin miellyttävässä peliporukassa :)
Sehän vasta metkaa on!
Onnea Voittajalle ja kiitokset kaikille muillekkin, oli kyllä mukava palata tauon jälkeen tämän pelin pariin näin miellyttävässä peliporukassa :)
Immune to illusions and scientifical blows.
Armed with black magic, spears and crossbows.
http://jonitanskanen.wix.com/dtd-design
Armed with black magic, spears and crossbows.
http://jonitanskanen.wix.com/dtd-design
Re: [FB] Kevät ’14 -liiga: Remembering Swedland
Niin, totta tämäkin, täytyy vähän maistella minkälaiseksi meininki kehittyy kesän aikana; jos siltä tuntuu ja intoa riittää, niin kyllähän liigan voi pelata sekä syksyllä, että keväällä.sutenööri kirjoitti:Kyllä minulle fabaa maistuisi 2 kertaa vuodessa, tottakai isompi liiga saisi enempi vaihtelua, mutta eihän nytkään päässyt kaikkia vastaan pelaamaan niin en näe sinänsä haittaa vaikka vähän pienempinä pysyvätkin. Sinänsä, itselle ainakin nelkkarin kiinnostus vähentynyt kun fabakärpänen pääsi puraisemaan, mutta kaipa sitäkin vielä joskus haluaa pelata.
Re: [FB] Kevät ’14 -liiga: Remembering Swedland
Törkeä tuplapostaus, mutta on tässä aikaa edellisestä viestistä kulunut, niin nostetaan ketju vielä kerran kaikkien huomioon!
Ylioppilasjuhlat on järjestetty pikkusiskolle ja omista pääsykokeista pikkuhiljaa alan toipua, niin riitti puhti pienen pätkän kirjoittelemiseen näin liigan lopuksi. Tämän myötä haluan kiittää kaikkia liigan onnistumisesta; on ilo nähdä että pelit pyörivät nyt Joensuussa hyvällä meinigillä ja ollaan vahvasti menossa kohti hienoa figukesää ja vielä hurjempaa syksyä. Uuden liigan ja syksyn turnauksen suunnittelu on meillä jo käynnissä ja niistä lisää tässä kesän mittaan tuolla Ostiumin blogin puolella (jonne pääsee kenen tahansa meikäläisen allekirjoituksen kautta). Pitemmittä puheitta, tässä kiitoksena ja fiilistelynä liigan aftermath, olkaa hyvät!
KUOLEMANKIRKUJA
Poika on puolitoista vuotta vanhempi ja saanut sotilaan peruskoulutuksen Salzenmundin kaupungin kasarmeilla. Hänellä on repussaan kirja; osaksi palanut ja repeytynyt, nimen pystyy kuitenkin lukemaan: Salaisen Swedlandin salaisuudet sir Wulbertin seurassa. Kädessään hän puristaa veljensä miekkaa. Pojan nimi on Johann. Hän on painautunut kumpareen suojaan ja peittänyt vapaalla kädellään silmänsä. Ilmassa on multaa ja verta, savu polttaa keuhkoja ja silmiä. Räkä ja kyyneleet ovat kuivuneet kasvoille. Kiviä ja metallia sataa hänen ympärilleen. Ilmassa lentää mies; hiljaisena, koska on jo kuollut. Miehen vasen jalka pyörii rinnettä alas pojan viereen. Johann ei näe eikä kuule mitään, yrittää vain kaivautua syvemmälle multaan. Keho on turta, polvet ja kädet auki ja haarniskan rintakilpi haljennut.
Uusi keskitys järisyttää kumparetta. Paineaalto hakkaa repeytyneitä rintakilven palasia pojan kylkiä vasten. Maata kääntyy hänen päälleen ja silmiä peittävä käsi tempautuu paineaallon mukana sijoiltaan. Kipu saa oksennuksen nousemaan hänen suuhunsa. Silmät ovat täynnä maata ja näkevät vain mustaa sotkua ja valkoista valoa. Pojan ympärillä makaavat sikin sokin hänen osastonsa muut eloonjääneet; kaikki ne kuusi miestä jotka ehtivät kumpareen taakse suojaan ensimmäiseltä keskitykseltä.
Ilmaa halkoo kirkuva, repivä ääni. Jossakin räjähtää. Yhtäkkiä poika kuulee taas. Kuulee kivien ja metallinpalasten ropinan ympärillään, kuulee sihinän kun aamukaste muuttuu höyryksi kuuman ilman pyyhkiessä rinnettä, kuulee ilmassa viheltävien ammusten äänen, kuulee räjähdykset kauempana kentällä, kuulee haavoittuneiden huudon ja valituksen, kuulee ratsuväen kavioiden takovan maata jossain kaukana, kuulee sydämensä lyövän siinä hyvin lähellä. Johann toivoo koko voimallaan, että ratsuväki saavuttaisi nuo kirotut koneet jotka pääsivät yllättämään heidät avoimessa maastossa. Hän toivoo että saisi vielä elää ja oksentaa samassa päälleen. Käsi ei toimi kun hän koittaa pyyhkiä oksennusta pois palaneilta housuiltaan, vaan roikkuu vain velttona kyljessä.
Pojan palvelustoveri Klaus konttaa kohti rinteen lakea hänen oikealla puolellaan. Oksennus polttaa kurkkua, mutta Johann lähtee raahautumaan tämän perään. Hän näkee kuinka Klaus nousee istumaan rinteen laella ja nostaa verisen kätensä ylös.
”Hei! Kääpiöt! Haistakaa Taalin kiveksiä! Kuohilaat! Siat! Miä olen täällä vieläki! Ampukaa lisää niillä koneillanne! Palvotta muka pimeitä jumalia! Niin juu varmaan! Epäsikiöt! Ampukaa, ei tää viälä tunnu missään! Miä nousen kuulkaa täsä ja tulen sinne teitiä lyömään”, hintelä Klaus huutaa kurkku suorana ja yrittää nousta seisomaan.
Johann raahautuu kohti huutavaa toveriaan. Käsi ei toimi. Oksennus haisee ja ruuti. Klaus seisoo ja huutaa pojan yläpuolella ja yhtäkkiä he ovat molemmat ilmassa, monen metrin korkeudessa ja sitten Klaus on kadonnut. Multaa ja maata on pojan ympärillä, vatsanpohjasta ottaa, hän pitää yhä kiinni veljensä miekasta toimivalla kädellään. Kipinöitä ja verta napsahtelee hänen kasvoilleen. Repussa hänellä on kirja jonka nimen te jo tiedätte. Poika on korkealla ilmassa ja huutaa kauhuissaan. Poika on Swedlandissa ja tahtoo sieltä nopeasti pois. Poika on Swedlandissa ja kaipaa kotiin.
Ylioppilasjuhlat on järjestetty pikkusiskolle ja omista pääsykokeista pikkuhiljaa alan toipua, niin riitti puhti pienen pätkän kirjoittelemiseen näin liigan lopuksi. Tämän myötä haluan kiittää kaikkia liigan onnistumisesta; on ilo nähdä että pelit pyörivät nyt Joensuussa hyvällä meinigillä ja ollaan vahvasti menossa kohti hienoa figukesää ja vielä hurjempaa syksyä. Uuden liigan ja syksyn turnauksen suunnittelu on meillä jo käynnissä ja niistä lisää tässä kesän mittaan tuolla Ostiumin blogin puolella (jonne pääsee kenen tahansa meikäläisen allekirjoituksen kautta). Pitemmittä puheitta, tässä kiitoksena ja fiilistelynä liigan aftermath, olkaa hyvät!
KUOLEMANKIRKUJA
Poika on puolitoista vuotta vanhempi ja saanut sotilaan peruskoulutuksen Salzenmundin kaupungin kasarmeilla. Hänellä on repussaan kirja; osaksi palanut ja repeytynyt, nimen pystyy kuitenkin lukemaan: Salaisen Swedlandin salaisuudet sir Wulbertin seurassa. Kädessään hän puristaa veljensä miekkaa. Pojan nimi on Johann. Hän on painautunut kumpareen suojaan ja peittänyt vapaalla kädellään silmänsä. Ilmassa on multaa ja verta, savu polttaa keuhkoja ja silmiä. Räkä ja kyyneleet ovat kuivuneet kasvoille. Kiviä ja metallia sataa hänen ympärilleen. Ilmassa lentää mies; hiljaisena, koska on jo kuollut. Miehen vasen jalka pyörii rinnettä alas pojan viereen. Johann ei näe eikä kuule mitään, yrittää vain kaivautua syvemmälle multaan. Keho on turta, polvet ja kädet auki ja haarniskan rintakilpi haljennut.
Uusi keskitys järisyttää kumparetta. Paineaalto hakkaa repeytyneitä rintakilven palasia pojan kylkiä vasten. Maata kääntyy hänen päälleen ja silmiä peittävä käsi tempautuu paineaallon mukana sijoiltaan. Kipu saa oksennuksen nousemaan hänen suuhunsa. Silmät ovat täynnä maata ja näkevät vain mustaa sotkua ja valkoista valoa. Pojan ympärillä makaavat sikin sokin hänen osastonsa muut eloonjääneet; kaikki ne kuusi miestä jotka ehtivät kumpareen taakse suojaan ensimmäiseltä keskitykseltä.
Ilmaa halkoo kirkuva, repivä ääni. Jossakin räjähtää. Yhtäkkiä poika kuulee taas. Kuulee kivien ja metallinpalasten ropinan ympärillään, kuulee sihinän kun aamukaste muuttuu höyryksi kuuman ilman pyyhkiessä rinnettä, kuulee ilmassa viheltävien ammusten äänen, kuulee räjähdykset kauempana kentällä, kuulee haavoittuneiden huudon ja valituksen, kuulee ratsuväen kavioiden takovan maata jossain kaukana, kuulee sydämensä lyövän siinä hyvin lähellä. Johann toivoo koko voimallaan, että ratsuväki saavuttaisi nuo kirotut koneet jotka pääsivät yllättämään heidät avoimessa maastossa. Hän toivoo että saisi vielä elää ja oksentaa samassa päälleen. Käsi ei toimi kun hän koittaa pyyhkiä oksennusta pois palaneilta housuiltaan, vaan roikkuu vain velttona kyljessä.
Pojan palvelustoveri Klaus konttaa kohti rinteen lakea hänen oikealla puolellaan. Oksennus polttaa kurkkua, mutta Johann lähtee raahautumaan tämän perään. Hän näkee kuinka Klaus nousee istumaan rinteen laella ja nostaa verisen kätensä ylös.
”Hei! Kääpiöt! Haistakaa Taalin kiveksiä! Kuohilaat! Siat! Miä olen täällä vieläki! Ampukaa lisää niillä koneillanne! Palvotta muka pimeitä jumalia! Niin juu varmaan! Epäsikiöt! Ampukaa, ei tää viälä tunnu missään! Miä nousen kuulkaa täsä ja tulen sinne teitiä lyömään”, hintelä Klaus huutaa kurkku suorana ja yrittää nousta seisomaan.
Johann raahautuu kohti huutavaa toveriaan. Käsi ei toimi. Oksennus haisee ja ruuti. Klaus seisoo ja huutaa pojan yläpuolella ja yhtäkkiä he ovat molemmat ilmassa, monen metrin korkeudessa ja sitten Klaus on kadonnut. Multaa ja maata on pojan ympärillä, vatsanpohjasta ottaa, hän pitää yhä kiinni veljensä miekasta toimivalla kädellään. Kipinöitä ja verta napsahtelee hänen kasvoilleen. Repussa hänellä on kirja jonka nimen te jo tiedätte. Poika on korkealla ilmassa ja huutaa kauhuissaan. Poika on Swedlandissa ja tahtoo sieltä nopeasti pois. Poika on Swedlandissa ja kaipaa kotiin.