[FB] Syksy ’14 -liiga: Nagash Goes Swedland

[Lorindel]

Juu, pitää tulla pyörähtämään Fantasiapeleissä perjantaina jos vaan suinkin mahdollista!

[Rune]

Ostermarkilaiset on ruodittu pintapuolisesti nyt blogiin.

Tehnen saman toimenpiteen ainakin kaikille vastustajilleni, jotenka tuskin muistuttelen ihmisiä joka kerta siitä että olen julkaissut jotain.

[Salsa]

Ostermarkilaiset on ruodittu pintapuolisesti nyt blogiin.

Tehnen saman toimenpiteen ainakin kaikille vastustajilleni, jotenka tuskin muistuttelen ihmisiä joka kerta siitä että olen julkaissut jotain.

Paitsi että skenu on Dawn Attack.

[Rune]

Ostermarkilaiset on ruodittu pintapuolisesti nyt blogiin.

Tehnen saman toimenpiteen ainakin kaikille vastustajilleni, jotenka tuskin muistuttelen ihmisiä joka kerta siitä että olen julkaissut jotain.

Paitsi että skenu on Dawn Attack.

Paska. Niin onkin.

Katotaan jaksanko korjata.

[Orcs are da best]

Muistakaa tehdä lisähitit lentäviin juttuihin lore of heavenssissta! Kuolleita empire juttuja kaikkialla \0/!

[Salsa]

Muistakaa tehdä lisähitit lentäviin juttuihin lore of heavenssissta! Kuolleita empire juttuja kaikkialla \0/!

Eiköhän Lötkö saa myös osansa.

[Gilaelin]

Kierros I
Waldberg vs Waagh!
Erotus 660+ pts
Tulos 14-6 Waldbergin hyväksi

Noppa pyöri vähän hassusti koko pelin molemmilla puolilla, mutta marginaalisesti enemmän se kusi juuri väärissä kohdissa örkkien peliä ja antoi taas oikeissa kohdissa siimaa nordlandilaisille. Örkkien depo levisi liikaa, charget jäivät tuumista kiinni ja hämähäkin hajoilivat animosityyn neljä vuoroa putkeen. Sen sijaan keisarikunnan kanuuna tempaisi örkkipomon kanveesiin suoraan liskonsa päältä, hellblaster lanasi blorkkeja kuin heinää ja keihäsmiehet pääsivät hutkimaan melko rauhassa sekä suuren hämähäkin, että yöhiidet.

Pohjolan lumiprinssi istui pienessä hämärässä tuvassa maalaiskylässä, jonka nimeä hän ei välittänyt muistaa. Tuvan pienestä ruokapöydästä oli muotoutunut nopeasti työpöytä, jolla makasi Swedlandin nuhjuinen kartta, pari hopeajalustoilla seisovia vahakynttilöitä, kasa papereita, suuri savinen pullo täynnä vahvaa siideriä, sekä kirje, jota Sir Sigfried nyt kirjoitti isälleen, Waldbergin jaarlille. Nuori nainen tuvan nurkassa yritti tehdä itsensä mahdollisimman näkymättömäksi ja kohensi hiljaa kyyristyen tulta. Liekit rätisivät ja öljyistä savua nousi ilmaan. Sigfried kurtisti kulmiaan, mutta päätti olla näpäyttämättä tyttöä. Tämä oli tuvan isännän tytär ja Sigfried oli itse valinnut hänet palvelijakseen, kun tuvan perhe oli saanut suuren kunnian luovuttaa kotinsa aatelismiehen käyttöön. Kenties hän ottaisi tytön illalla. Taistelun jälkeen nuori ritari himoitsi naista.

Sigfried hieroi hämärästä rasittuneita silmiään, yritti keskittyä uudelleen ja kastoi sulkakynänsä musteeseen. Örkit oli ajettu pakosalle ja Waldbergin armeijan tappiot olivat olleet siedettävän pienet. Sigfried oli älykäs ja kykenevä kenraali - sitä ei ollut kyseenalaistaminen. Muutoin jaarli Ulther ei olisi antanut armeijaa poikansa johdettavaksi. Jaarli oli pragmaattinen johtaja, vanha sotilas ja mies joka harvoin sieti pettymyksiä. Ja juuri siksi Sigfried tunsi epävarmuutta kirjoittaessaan isälleen kuvausta aamun taistelusta. Vaikka nordlandilaiset olivatkin voittaneet taistelun, kiusallisen suuri määrä herrasmiehiä oli saanut surmansa taistelun alkuvaiheessa, kun itsemurhahiidet olivat pommittaneet ritareita ja estäneet raskasta ratsuväkeä tekemästä loistavaa rynnäkköään örkkiarmeijan linjoihin. Ja jaarli Waldberg, kuten Sigfried itsekin, paheksui herrasmiesten tapattamista taistelussa - etenkin näin absurdilla tavalla. Sen sijaan päivän sankareiksi olivatkin osoittautuneet Sir Wilhelmin johtamat seiväsmiehet, jotka olivat taistelleet urhoollisesti suurta hämähäkkiä vastaan ja murtaneet örkkiarmeijan keskustan, sekä insinöörit, jotka olivat onnistuneella kanuunan laukauksella tiputtaneet örkkikenraalin traakkinsa päältä. Henkilökohtaista kunniaa Sigfried ei ollut taistelussa saanut. Mutta päivä oli voitettu, hän oli turvannut asemansa ja Waldbergin armeija lepäsi nyt hyvin ruokittuna ja juotettuna nimettömän maalaiskylän ympärillä. Sigfried uskotteli itselleen, että se olisi jaarlille ja hänelle itselleen tarpeeksi. Hän viimeisteli kirjeen kiinnittämättä enää huomiota sanoihin, sinetöi sen vahalla ja kaatoi itselleen mukillisen vahvaa siideriä. Juoma maistui tunkkaiselta ja kitkerältä, mutta se oli vahvaa. Lumiritari tunsi lämmön hiipivän kylmenneihin sormenpäihinsä.

Sigfried nousi matalalta penkiltä, kiinnitti miekkavyönsä ja heitti sudennahkaisen turkisviitan selkäänsä. Hän joi vielä toisen mukillisen siideriä ja tunsi olonsa kohenevan. Hän katsahti pulloon ja totesi sen olevan yhä puolillaan. Sitten hän katsoi tyttöä joka seisoi hiljaa tulisijan vieressä. "Palaan puolen tunnin kuluttua. Siihen mennessä olet juonut pullon tyhjäksi ja olet riisuutunut", hän sanoi, avasi oven ja asteli kylmään yöhön jonka täyttivät syövien, juovien ja tanssivien miesten äänet. Vartijat oven ulkopuolella kumarsivat kenraalileen, ja Sigfried lähetti toisen hakemaan Sir Wilhelmiä. Pian nuori, ilkikurisesti hymyilevä mies käveli hienoisesta nosteesta posket punoittaen Sigfriedin luo. "Luulin jo, että aiot jättää juhlat väliin tyystin", Wilhelm sanoi ja tarjosi juomaleiliä Sigfriedille. Wilhelmin housut oli napitettu vain puolittain. Lumiritari hymyili, otti leilin vastaan ja joi antaumuksella. "Miehet nauttinevat olostaan", Sigfried sanoi kävellessään ystävänsä kanssa kohti kylän keskustaa, jonne oli raahattu pitkiä pöytiä, jotka oli täytetty ruoalla ja juomalla. Oli, kuin käynnissä olisi ollut myöhästynyt sadonkorjuun juhla. Vain pöytien keskelle tuodut runnellut ja häväistyt örkkien ruumiit kielivät jostain synkemmästä. "Miehet ovat iloisia ja tunnelma on korkealla", Wilhelm sanoi nyökkäsi pöytiin päin. Sigfried hymähti ja joi taas, sillä tähtikirkas yö oli kylmä ja tuulinen.

"Kukaan ei ole yrittänyt ryöstellä?"
"Ei sillä, että minä tietäisin. Tuskin. Me voitimme taistelun. Muisathan? Ruokaa ja juomaa on tarpeeksi muutenkin ja matka on vasta alussa. Jotkut tietysti köyrivät paikallisia tyttöjä, mutta kukaan ei ole tuntunut pahastuvan".
Sigfried nyökkäsi. "Hyvä. Haluamme pitää hyvät välit paikallisiin ainakin kunnes lumet tulevat. Tänne on marssimassa muitakin Keisarikunnan armeijoita, ja tahdon näiden maalaisten muistavan kuka puolusti heidän kyläänsä vihernahoilta, eikä ryöstänyt heidän talvivarantojaan."
"Entä ne kylät, jotka kohtaamme talven tullen?"
"Ne ovat asia erikseen ja sen ajan murhe".

Wilhelm nauroi äänekkäästi ja pyyhki kyyneliä silmistään. Hän oli humalassa. "Tule, juhli kanssani Waldbergin suurta voittoa, ja omaasi. Tämän kylän omenakusi tuskin loppuu kesken", ritari sanoi ja läimäytti Sigfriediä veljellisesti ja kömpelösti selkään. Sigfried harkitsi hetken, mutta pudisti sitten päätään. "Mene sinä", hän sanoi. Wilhelm kohautti olkiaan, teki ivallisen hovikumarruksen ja käveli kädet tervehdykseen kohotettunuina seiväsmiesten luo. Kannustushuudot ja nostetut maljat ottivat hänet vastaan.

Sigfried kääntyi ja käveli takaisin kohti tupaansa. Hyytävä viima tarttui hänen vaaleisiin hiuksiinsa, mutta Sigfried ei tuntenut enää kylmää. Matka on vasta alussa, Wilhelm oli sanonut. Sigfried ei uhrannut sanoille ajatuksiaan, sillä hänen mielensä oli täyttänyt pehmeä turtumus ja lupaus naisesta joka odotti häntä tuvassa. Sigfried avasi talon oven ja haistoi hämärän keskeltä öljyisen savun.

Matka oli vasta alussa.

[Varapalmus]

Kierros 1
The Nehekharan Comeback vs. The Sons of Arakus
Erotus 906p
16-4 Epäkuolleille.

Siinä oli matsissa kaikenlaista jännää tappelua ja tapahtumaa, ja homma olisi luultavasti kääntynyt kaaoksen hyväksi kunnes katapultti lauloi ja paiskasi tyhmänä yksikseen juoksentelevan kenraalin pöydältä. Se hieman hankaloitti asioita. Lopulta peli kääntyikin mulle häviöksi, mutta ainakin oli älyttömän viihdyttävä matsi!

'This was a terrible idea,' Heidrun couldn't help but think, as he watched the Gorekeeper stumble off the remains of the stone beast he had felled only moments ago. Thinking back to it, this battle had been a terrible idea from the start...

---------------

The warband had gone through the southern lands largely uncontested, to the disappointment of most of the glory-hungry Khornates, but that had changed as soon as the band had reached familiar grounds. Jormun had split the band into smaller units, planning to scout the surrounding areas for sites infested with magic, and had lead the largest of them into a barren wasteland where the emanations had been the greatest...However, the Eye was not to be found there. Instead, as the weakling mages of the group had begun their rites to scry for the artifact, the ground itself had split apart, revealing dozens upon dozens of undead.

Heidrun, who liked to think himself a learned man, easily recognized the strange regalia carried by bleached skeletons and giant beasts of stone alike. What were the Desert Dead doing this far from their sun-scorched lands? Were they guarding something, as the creatures always did in the stories told in the cold north? Jormun definitely seemed to believe that the Eye was to blame, and had ordered their little band forward, to march upon the dead before they could fully awaken. Sensing his masters distress, Olaf had been quick to join them, his Forsaken comrades trailing behind him as he rode towards the Undead flank.
It had started well enough. Although Heidrun couldn't see much of the battlefield due to the pushing and goading of his Khornate guards, they were getting quite close to the Dead, which had just started to form up under the leadership of what looked like a powerful sorcerer to him. But as soon as the mage had decided that things would perhaps go well, disaster had struck. A massive beast of stone, hewn in a shape reminiscent of one of the feline beasts Ogres favored as pets, had risen from the sands, blocking their path, followed soon by a great stone arachnid.

The Corpsehound, as Jormun had named the Manticore that had been a gift from a Khornate hero who had sworn fealty to him, was the first to react, flying at the beast with a dreadful shriek, leaving Jormun and his followers to deal with the spider-like monster. The High Priest, however, had other ideas and separated from the group, following his pet monster to battle.

Heidrun had quickly dealt with the arachnid, but the Gorekeeper had been even faster with his target. Fueled by both his bloodrage, and the blessings of Khorne. By the time the Heatchanneler turned away from the molten remains of his target, the Corpsehound was limping away, blind as its face was scorched to the bone, screeching pitifully and Jormun had climbed on top of the remains of the Sphinx, as Heidrun remembered the statues were called, and was roaring a taunt towards the ranks of the undead archers further away.

And then an exploding skull had taken him right into the chest.

What followed was a complete catastrophe. The Khornates, pulling Heidrun with them, had surged forward, only to be beset on both sides as an unit of skeletal charioteers made their appearance, and another Sphinx struck their flank. Though the warriors fought like madmen, they were quickly ran down, and taken down to a fraction of their starting numbers. Knowing defeat was imminent, the Heatchanneler ordered a retreat, pulling the remains of the warband out of the fight.

As the last of the Khornates retreated out of the wasteland, left to escape in peace by the dead, the mage looked back and could see why: Olaf and the Lost had finally joined the battle, and were making their way towards their fallen master. As he watched, the Forsaken were struck by a duo of Sphinxes, only to be dragged down as the semi-spawn manifested tendrils dripping with something that seemed to burn through stone, metal and sand alike. Considering his insane Guardian lost, the Heatchanneler made good use of his sacrifice and fled.

--------

However, in a few hours time the Lost made their way out of the wasteland, ragged and bloody, but mostly alive. Olaf walked with them, seemingly having lost his horse, carrying the undead form of Jormun. Heidrun, already preparing to assume control of the warband, could only curse his luck as the Priest was carried to his tent amidst the cheers of his loyal followers...Looks like this wouldn't be the end of his old friends unfortunate campaign after all.

[Sutenööri]

Kääk, Von frukost on laitettu Characteriksi, onko tämä tarkoitus, sillä nythän toinen pelaaja voi vaan huutaa sille challengen ja katsoa kun vastustaja ei voi kosketella koko herraa :(

-Juha-

[Lorindel]

Ensimmäiset pelit pelattu! Ensimmäiset *ullit peritty! Hienoa, tästä se lähtee! Ja huomenna lisää kahden pelin verran! Saa nähdä onko koko kierros pelattu viikonlopun jälkeen ennätysnopeasti pois alta?

Kääk, Von frukost on laitettu Characteriksi, onko tämä tarkoitus, sillä nythän toinen pelaaja voi vaan huutaa sille challengen ja katsoa kun vastustaja ei voi kosketella koko herraa :(

Totta tämäkin epäkohta. Liekö pitää tehdä vielä muutoksia tämän osalta? Pohdin ja palaan asiaan pian!

[Sutenööri]

Ensimmäiset pelit pelattu! Ensimmäiset *ullit peritty! Hienoa, tästä se lähtee! Ja huomenna lisää kahden pelin verran! Saa nähdä onko koko kierros pelattu viikonlopun jälkeen ennätysnopeasti pois alta?

Kääk, Von frukost on laitettu Characteriksi, onko tämä tarkoitus, sillä nythän toinen pelaaja voi vaan huutaa sille challengen ja katsoa kun vastustaja ei voi kosketella koko herraa :(

Totta tämäkin epäkohta. Liekö pitää tehdä vielä muutoksia tämän osalta? Pohdin ja palaan asiaan pian!

Kelasin vaan että siinä hieman mättävämmät pelaajat saa etua, skenu on meeting engagement joten pääset suoraan 6" päähän frukostista, ja melko varmasti saa ekan vuoron chargen jos tahtoo. Jos hemmo ei ois character vaan pelkkä infantry niin sitähän ei voisi haastaa. Vaikka onhan se miehistä että Von Frukosti intoa puhkuen läiskii kaikkia naamariin!

-Juha-

[Lorindel]

Niin, aivan suoraan pöydän keskustaan ajamalla todennäköisesti vaarantaa myös sen munakorinsa jos vastustaja osaa ottaa tilanteesta hyödyn irti. Paljon merkitsee myös se kumpi aloittaa pelin ja miten aggressiivisesti depo pelataan. Voi kuitenkin olla että mahdollisuus haasteen käyttöön tekee von Frukostista helpomman käsiteltävän, joten mitä tätä miettimään, poistan tuon Character-maininnan saman tien.

Tässä samalla huomasin että von Frukostin kiimainen ulina oli jostakin syystä tullut merkattua tarkoitettua heikommaksi, sekin on siis nyt korjattu tymäkämmäksi!

Pari viilausta vielä siis tässä vaiheessa!

[Rune]

Niinivaaran residenssissä on vieläkin hirveät taistelut käynnissä kun Von Hammerwurst (edesmennyt) johtaa joukkojaan Nurglen demoniprinssi Genericusta vastaan!

Ostermarkin ja Grandbeloksen vääntö päättyi pari tuntia sitten ja tunteitta ei selvitty. Draamaa ja suuria tunteita löytyi ja esiintyi, mutta savu hälveni viimein. Todella raa'at ja raskaat valinnat joutui tekemään molempi osapuoli pitkin peliä, ja oliko syy sitten rutiinin puutteesta vai vähäisestä unesta edellisyönä, mutta virheitä tehtiin puolin ja toisin. Vaikeahan siinä oli olla hakkaamatta päätään seinään kun enemmän väkeä tuntui kuolevan omiin mokiin kuin vastustajan kieroiluun - molemmin puolin! "Miksi tein noin?" oli ajatuksissa kyllä useammin kuin joka vuoro. Ja se on usein se.

Lopulta Grandbeloksen noidat pistivät rituaalit pyörimään ja nostivat Ostermarkin joukkojen eteen sellaiset määrät raatoja että elävät pääsivät pakoon kentältä. Leirit purettiin ja vaunut pakenivat syvemmälle Swedlandin siimekseen samalla kun jälkijoukot viivästyttivät loputtomiin zombielauttoihin väsyviä Ostermarkilaisia minkä kerkesivät. Lopulta damage control toi tulosta ja tulos oli vain --

Grandbeloksen noidat - Lehtori Holt
9 - 11

-- mikä oli enemmän kuin mitä osasin toivoa varsinkaan ensimmäisten vuorojen sekoilujeni jälkeen.

Tarvitsen lisää zombieita. 40 ei riitä mihinkään. Mitä tämä on.

[Salsa]

Tarvitsen lisää zombieita. 40 ei riitä mihinkään. Mitä tämä on.

Zombiaddiktio

[Orcs are da best]

Ostermarkin ja Grandbeloksen vääntö päättyi pari tuntia sitten ja tunteitta ei selvitty. Draamaa ja suuria tunteita löytyi

:D

Tarvitsen lisää zombieita. 40 ei riitä mihinkään. Mitä tämä on.

Called it! Miehän sanoin et 40 ei riitä. Tehokkaita ovat nehekin invokaatiot...

Mites Juha ja Kaarle milloka työ meinasitte pelailla? Ensimmäinen kierros ollaan kohta saatu jo muiden kohdalta päätökseen... Ja örkit janoaa kostoa!

Mut hienoa on se, että näin tasaista on ollut aluksi. Hyvä meininki!

[Gilaelin]

Ostermarkin ja Grandbeloksen vääntö päättyi pari tuntia sitten ja tunteitta ei selvitty. Draamaa ja suuria tunteita löytyi

:D

:D

[Pikku]

Ostermarkin ja Grandbeloksen vääntö päättyi pari tuntia sitten ja tunteitta ei selvitty. Draamaa ja suuria tunteita löytyi

:D

Tarvitsen lisää zombieita. 40 ei riitä mihinkään. Mitä tämä on.

Called it! Miehän sanoin et 40 ei riitä. Tehokkaita ovat nehekin invokaatiot...

Mites Juha ja Kaarle milloka työ meinasitte pelailla? Ensimmäinen kierros ollaan kohta saatu jo muiden kohdalta päätökseen... Ja örkit janoaa kostoa!

Mut hienoa on se, että näin tasaista on ollut aluksi. Hyvä meininki!

Tiistaina tuupitaan

[Lorindel]

Niinivaaran residenssin iltaottelu on myös saatu veriseen päätökseensä! Sauna ja jälkipelit olivat myös erinomaiset!

Iltapelissä epäkuollut von Hammerwurst mestarinsa Vrykolakaksen opastuksella hallitsi pelin alkupuolta varastettuaan ensimmäisen pelivuoron viekkaudella ja vääryydellä ja nopan silmäluvulla kuusi! Ensimmäiset kolme vuoroa epäkuolleet painoivat kaaosmiestä ahtaalle, mutta sitten loppuivat maasta raadot ja magian tuulista magia ja huutavalta ääni ja oli siinä muutama muukin muuttuja. Noppa kusi aivan kertakaikkiaan ja kaaosmiehet, sekä inha demonijohtajansa Demonicus Genericus käyttivät tilaisuutta häikäilemättömästi hyväkseen (kuten asiaan kuuluu). Lopulta von Hammerwurst pakotettiin kesken kiivaan taistelun perääntymään ja muuttumaan savupilveksi ja leijailemaan turvaan mestarinsa helmoihin. Nyt jo muutenkin nöyryytetty Vrykolakas joutuu koko alkuviikon käyttämään monimutkaisten manausten ja rituaalien läpiviemiseen, jotta von Hammerwurst saisi taas fyysisen ruumiinsa takaisin. Ei ole helppoa olla edes vampyyri Swedlandissa!

Kierros 1
Genericus Demonicus vs. Epäkuollut von Hammerwurst
1941 - 1165
15 - 5

Hienoa että liiga on pyörähtänyt käyntiin näin vauhdilla! On ilo nähdä että pelit ovat olleet verrattaen tasaisia, mitään perinpohjaista *ullinryöväämistä ei ole vielä nähty! Monien kunniaa on loukattu senkin edestä ja selvittämättömiä riitoja ja solvauksia kertynyt jo jokaisen tilille. Se on oikein! Tiedossa on siis tiukat neljä viimeistä kierrosta!

[Rune]

Kysymys!

Oliko Juhalla ollut tarkoitus rakentaa maailman pähein Von Frukkostin aave housut kintuissa?

Jos, niin pitäisikö tämä nappula kiikuttaa esim. F-marketille jotta sitä pystyy käyttämään ja lainaamaan tarvittaessa ja palauttamaan sitten pelien jälkeen?

[Sutenööri]

Kysymys!

Oliko Juhalla ollut tarkoitus rakentaa maailman pähein Von Frukkostin aave housut kintuissa?

Jos, niin pitäisikö tämä nappula kiikuttaa esim. F-marketille jotta sitä pystyy käyttämään ja lainaamaan tarvittaessa ja palauttamaan sitten pelien jälkeen?

Tarkoitus olisi jonkinlainen "Haamu" rakentaa, voisin tänään nappailla fantsulta vähän pohjaa frukostille!