Kylmin tie, osa I

[SPACE MARINE!!!]

Tuuli humisi korkealla latvoissa. Se puhalsi suoraa kylmää lunta kasvoihini, jotka olivat jäiset ja siniset kuin syvimpien merien tumma vesi. Vesi. En ollut nähnyt sitä vuosiin. Sen aallot tapasivat kuljettaa minua niiden valkoisilla harvoilla läpi maailman materiaalisen taipaleiden, jotka hukkuivat avaruuden ja kaikkeuden syöksemiin epätodellisia aikamme vääristymien, joita pienet mielemme pitävät elämäksi nimitetyksi tapahtumasarjan loputtomaksi virraksi.

Nimeni oli Ihram Ylil. Tutuille pelkkä Ylil. Sillä se oli kaunis nimi, jonka kirjoitusasu sekä ääntäminen sulautuivat niin paperilla kuin suussa muodostettuna uskomattomaksi osaksi viiden valtakunnan loitsuja, joita esiaikojen miehet ja naiset kutsuivat lauluillaan uskollisesti luokseen. Vailla päämäärää he lyöttäytyivät yhteen näillä kylmillä jumalten hylkäämillä mailla, maailman luokattoman pimeyden turvin suodussa ymmärtäväisyyden jatkeessa. Täällä he synnyttivät elämänsä ihmeet ja alkoivat matkata kohti tuntematonta vaaraa, joka pitkien sumuisten teiden johdattelemana veisi heidät pois syntymänsä rannoilta aina aavaan lopun helmaan ja hedelmälliseen uneen ikiajoiksi.

Olen sinulle Ylil. Sini on sineen kirjoitettu päämääräni, sekä ikuinen tieni joka minun on kuljettava ja minulle suodut hyveet saavat kuljettaa minut läpi tämän vanhan maailman, kunnes päiväni ovat luetut ja kohtaloni sinetöity. Se olkoon tehtäväni täällä, tässä yksinäisyyden maassa vailla kaipuuta muusta. Ylil. Ylil vapaa. Ylil suuri. Kaikkeuden laidalla kulkija.

Jatkuu!!

[Scumboogie]

Kaunista. <3 Lisää odotellessa!

[SPACE MARINE!!!]

JATKOA!

Osa II: Ylil auttaa

Ylil, eli ihrman Ylil asteli sillalla, sillä samanmoisella jolla ulkona sinäkin tallustelit pienenä kylminen jalkoinesi ja hikisine käsinesi käsintehtyin lapasten kanssa tanssahdellen valkeassa kesäyön hämärtyvässä illankohdussa. Muinaiset tuulet ajautuivat Ylilin sieraimista sisään, loihtien kaukaisten maiden vienot sävelet tylpähtyneeseen mieleen jonka valtasivat kireät aatteet epävarmasta tulevaisuudesta. Silloin sillan alta kuului huuto.

"Apua!"

Kuak se oli. Sillä Kuak oli kukatahansa muu kuin Ylil. Ylil huomasi sen, ja riensi rannalle suitsuikkelaa, niinkuin hällä sanoi sinun is ja ashr isillesi.

"Ylil auta!" Kuak huudahti onnessaan päristellen.

Ylil tarttui Kuakista kiinni ja veti tämän mukaansa onnettomaan elämäänsä.

Jatkuu!