Tässä tämmönen stoori (tai sen alku). Kertokaa jos haluutte jatkoa:
Aamu sarastaa Athel Lorenin metsässä, Harmaiden Vuorten kupeessa. Metsästä kuuluu haltioiden laulua, linnut laulavat ja kaikki tuntuu olevan hyvin.
Badruk Kallonhalkoja oli tullut armeijoineen alas vuorilta ryöstelemään Bretonnian kyliä. ” Leiri tehdään tähän!”, Badruk huusi voitonriemuisena tuhottuaan jälleen yhden kylän. Hän potkaisi lähintä Goblinia: ” Rakentakaa sioille aitaus ja hae Gruntz!”, hän huusi. Goblin lähti vikisten pois ja pian Gruntz, Badrukin ylin luutnantti, tuli Badrukin luokse, joka kysyi: ” Kuinka paljon saatiin saalista?”. ” Muutaman säkillisen kultaa ja pari orjaa.”, Gruntz vastasi. Badruk virnisti tyytyväisenä. ”Entä tappiot ?”, hän kysyi. ”Parikymmentä Goblinia ja muutama sikaratsastaja, ei mitään suurta.” Gruntz vastasi ja siemaisi samalla olutta tuopistaan. ”Kuinka kaukana on Lorenin metsä ?”, Badruk kysyi yhtäkkiä. Gruntz oli tukehtua olueensa. ”Se paikka on vaarallinen!”, Gruntz huusi hätääntyneenä. ”Siellä asuu niitä haltiasaastoja! Kukaan täysjärkinen ei…”. ”Hiljaa!!”, Badruk karjui. ”Otat puolet armeijasta ja hyökkäät Lorenin metsään. Kysyin kuinka kaukana se on!”. Gruntz nielaisi: ” Kolmen päivämarssin päässä.”. ”Hyvä. Lähdet sinne heti huomenna, minä ryöstelen lisää kyliä. Ja jos palaat tyhjin käsin, niin käytän sinua esimerkkinä muille siitä, mitä tapahtuu jos pettää minut.”, Badruk sanoi ja taputti merkitsevästi kirvestään.
Seuraavana aamuna Gruntz lähti, mukanaan enemmän örkkejä ja Goblineita kuin örkki osasi laskea. Sotakoneita, susi- ja sikaratsastajia, satoja ja taas satoja.
Kahden päivän päästä Lorenin metsässä. Haltiasamooja juoksi minkä jaloistaan pääsi kohti valtias Elthárionin palatsia. ”Minun on tavattava valtias Elthárion!”, hän sanoi hengästyneenä vartijoille.
Kun hän pääsi valtaistuinsaliin, hän sanoi: ”Isohko armeija vihernahkoja on nähty päivämarssin päässä Lorenista.”. Elthárion ei kahta kertaa miettinyt: ”Kootkaa armeija. Findol ja Fingol komentajiksi, virittäkää ansoja virstan säteelle metsästä. Samoojat vahtiin metsän reunoille. Toimikaa!” Partiolainen kumarsi ja poistui salista levittämään käskyä eteenpäin. ”Tästä tulee verinen taistelu…”, Elthárion ajatteli itsekseen.
Aamu sarastaa Athel Lorenin metsässä...
Hyvä tarina mutta voisi ajatella örkkien puhuvan tyylin "Mä ryöstelee enempi kylii, ku sä menee ja tappaa suippokorvia". Ehkä Goblinit voisivat puhua hieman fiksummin ovathan ne örkkejä viisaampia (vai?). Armeijakirjoissahan ym. örkit puhuvat juuri tällaista junttikieltä (se tosin on englantia, mutta varmaan sitä voi suomeksikin kääntää). Ehkäpä jopa Kapteeni antaisi anteeksi tällaisen taiteellisen vapauden (hyväksi)käytön. Tai en tiedä. Se ehkä sitten nähdään!
God works in mysterious ways. Accept this and you'll never have to ask "why" again.
Gabriel kirjoitti:Hyvä tarina mutta voisi ajatella örkkien puhuvan tyylin "Mä ryöstelee enempi kylii, ku sä menee ja tappaa suippokorvia". Ehkä Goblinit voisivat puhua hieman fiksummin ovathan ne örkkejä viisaampia (vai?). Armeijakirjoissahan ym. örkit puhuvat juuri tällaista junttikieltä (se tosin on englantia, mutta varmaan sitä voi suomeksikin kääntää). Ehkäpä jopa Kapteeni antaisi anteeksi tällaisen taiteellisen vapauden (hyväksi)käytön. Tai en tiedä. Se ehkä sitten nähdään!
On muuten ihan äidinkielellisesti oikein kirjoittaa näin. Gorbad sanoi: "Sinä menee nyt tappa suippokorvia!" Tämä on äidinkielellisesti oikein niin kauan kuin "huono" kieli on lainausmerkeissä vuorosanoina.
-
Andromedus
- Viestit: 1968
- Liittynyt: Su 06.10.2002 19:57
- Paikkakunta: Savonlinna, Itäisten arojen linnake
Kyllä minä tiedän että se on oikein, mietin vain mitä mieltä Kapu olisi siitä. Hänhän käyttää tai ainakin pyrkii käyttämään aina täydellistä suomen kieltä. No, kyllä the Captain varmasti sen hyväksyy. Hän on varmasti rento jätkä tai duudsoni niinkuin jotkut täällä pääkaupungissa sanovat.
God works in mysterious ways. Accept this and you'll never have to ask "why" again.
Jatkoa...
Gruntz ratsasti valtavalla, panssaroidulla sotakarjulla joukkojen edellä. Hän oli mietteissään. Kaksi päivää putkeen he olivat ratsastaneet ja marssineet, ja olivat enää päivämarssin päässä Athel Lorenista. Gruntzin otsalle kohosi kylmä hiki, ja aina kun niin kävi, Gruntzin örkinvaisto sanoi: ”Tämä ei tiedä hyvää”.
Gruntz ei ehtinyt kauaa miettiä, kun hätääntynyt Goblin kipitti hänen kintereillään ja vikisi: ” Pysäyttäkkee marssi!” . Gruntz huusi käskyn, ja koko joukko vihernahkoja pysähtyi yhtenä valtavana, kinastelevana massana. Gruntz nappasi Goblinia (joka oli poikkeuksellisen pieni) kauluksesta kiinni ja karjui kuola valuen: ” Mikä hemmettin asia on niin tärkeä, että piti pysäyttää marssi!? Syyn on parasta olla hyvä!”. Goblin oli aivan itku kurkussa, kunnes se sai kakaistua: ” R-r-retonnialaiset hyäkkää!” Gruntz oli kuin puulla päähän lyöty. Hän pudotti Goblinin maahan, joka juoksi takaisin rivistöihin, ja sanoi: ” Niitä perkeleen sukkahousupellejä nyt viimeksi kaivattiin!” Hän karjui kääntymiskäskyn ja ratsasti kääntyvän sotajoukon vierellä. ”Sotakoneet valmiiksi! Näytetään niille viittakeikareille mitä kuuluu ja kuka käskee!”
Bretonnian armeijan ritarikomentaja Raphael Fiorel katsoi kaukoputken läpi vellovaa vihreää massaa, joka oli juuri kääntynyt puolustusvalmiuteen. Puolustus ei kuulu niiden tyyliin, hän ajatteli. Hyökätä ne aikovat. Hänellä oli mukanaan viitisenkymmentä Valtakunnan ritaria ja toiset viisikymmentä Men-at-Armsia, sekä uusi salainen ase jonka he olivat koonneet paikan päällä, koska tiesivät Örkkien liikkuvan alueella ja olivat kuulleet huhuja niiden ryöstöretkestä Loreniin. Hän katsoi päättäväisenä vihernahkojen vellovaa massaa. He eivät ehkä voittaisi tätä taistelua, mutta ainakin kuolisivat puolustaessaan kotimaataan. Raphael nosti kätensä ilmaan: ” Trebuchet esiin!”, hän käski. Joukot siirtyivät hieman syrjään, kun valtavan kokoinen katapultti työnnettiin eteenpäin ja ladattiin. ”Tulta!”, Raphael huusi.
Örkit järjestäytyivät jotenkuten hyökkäysvalmiuteen. Gruntzista katsoen vasemmalla oli sikaratsastajia, oikealla susiratsastajia, keskellä kaksi suurta rykmenttiä mustaörkkejä ja niiden molemmin puolin Örkkien rykmentit. Etulinjan takana taas oli kaksi katapulttia, joita parhaillaan ladattiin. Gruntz oli juuri karjaisemassa hyökkäyskäskyn, kun viidenkymmenen Goblinin rykmenttiin rysähti satojen kilojen painoisia kiviä. Kivet ja Goblinien ruumiinosat sinkoilivat pitkin taistelukenttää, ja Gruntz oli saanut parin kilon murikan päähänsä. Hänellä oli sentään kypärä päässä. Hetken oli täysin hiljaista, ja sitten Gruntz karjui: ” Mitä helvettiä!? Mistä nuo kivet tulivat?!” Gruntz ratsasti eteenpäin ja näki jotenkuten suuren katapultin Bretonnialaisten rivistöissä, jota parhaillaan ladattiin. Gruntz karjui uuden käskyn:” Hajauttakaa joukkoja! Katapultti ei saa osua toisen kerran! Sotakoneet tulittakoot vihollisen katapulttia!” Gruntz otti paikkansa sianratsastajien rykmentissä, johon kuuluivat armeijan veteraanitaistelijat. Hän otti kulauksen leilistään ja karjaisi: ”Hyökkäykseen!”
Gruntz ratsasti valtavalla, panssaroidulla sotakarjulla joukkojen edellä. Hän oli mietteissään. Kaksi päivää putkeen he olivat ratsastaneet ja marssineet, ja olivat enää päivämarssin päässä Athel Lorenista. Gruntzin otsalle kohosi kylmä hiki, ja aina kun niin kävi, Gruntzin örkinvaisto sanoi: ”Tämä ei tiedä hyvää”.
Gruntz ei ehtinyt kauaa miettiä, kun hätääntynyt Goblin kipitti hänen kintereillään ja vikisi: ” Pysäyttäkkee marssi!” . Gruntz huusi käskyn, ja koko joukko vihernahkoja pysähtyi yhtenä valtavana, kinastelevana massana. Gruntz nappasi Goblinia (joka oli poikkeuksellisen pieni) kauluksesta kiinni ja karjui kuola valuen: ” Mikä hemmettin asia on niin tärkeä, että piti pysäyttää marssi!? Syyn on parasta olla hyvä!”. Goblin oli aivan itku kurkussa, kunnes se sai kakaistua: ” R-r-retonnialaiset hyäkkää!” Gruntz oli kuin puulla päähän lyöty. Hän pudotti Goblinin maahan, joka juoksi takaisin rivistöihin, ja sanoi: ” Niitä perkeleen sukkahousupellejä nyt viimeksi kaivattiin!” Hän karjui kääntymiskäskyn ja ratsasti kääntyvän sotajoukon vierellä. ”Sotakoneet valmiiksi! Näytetään niille viittakeikareille mitä kuuluu ja kuka käskee!”
Bretonnian armeijan ritarikomentaja Raphael Fiorel katsoi kaukoputken läpi vellovaa vihreää massaa, joka oli juuri kääntynyt puolustusvalmiuteen. Puolustus ei kuulu niiden tyyliin, hän ajatteli. Hyökätä ne aikovat. Hänellä oli mukanaan viitisenkymmentä Valtakunnan ritaria ja toiset viisikymmentä Men-at-Armsia, sekä uusi salainen ase jonka he olivat koonneet paikan päällä, koska tiesivät Örkkien liikkuvan alueella ja olivat kuulleet huhuja niiden ryöstöretkestä Loreniin. Hän katsoi päättäväisenä vihernahkojen vellovaa massaa. He eivät ehkä voittaisi tätä taistelua, mutta ainakin kuolisivat puolustaessaan kotimaataan. Raphael nosti kätensä ilmaan: ” Trebuchet esiin!”, hän käski. Joukot siirtyivät hieman syrjään, kun valtavan kokoinen katapultti työnnettiin eteenpäin ja ladattiin. ”Tulta!”, Raphael huusi.
Örkit järjestäytyivät jotenkuten hyökkäysvalmiuteen. Gruntzista katsoen vasemmalla oli sikaratsastajia, oikealla susiratsastajia, keskellä kaksi suurta rykmenttiä mustaörkkejä ja niiden molemmin puolin Örkkien rykmentit. Etulinjan takana taas oli kaksi katapulttia, joita parhaillaan ladattiin. Gruntz oli juuri karjaisemassa hyökkäyskäskyn, kun viidenkymmenen Goblinin rykmenttiin rysähti satojen kilojen painoisia kiviä. Kivet ja Goblinien ruumiinosat sinkoilivat pitkin taistelukenttää, ja Gruntz oli saanut parin kilon murikan päähänsä. Hänellä oli sentään kypärä päässä. Hetken oli täysin hiljaista, ja sitten Gruntz karjui: ” Mitä helvettiä!? Mistä nuo kivet tulivat?!” Gruntz ratsasti eteenpäin ja näki jotenkuten suuren katapultin Bretonnialaisten rivistöissä, jota parhaillaan ladattiin. Gruntz karjui uuden käskyn:” Hajauttakaa joukkoja! Katapultti ei saa osua toisen kerran! Sotakoneet tulittakoot vihollisen katapulttia!” Gruntz otti paikkansa sianratsastajien rykmentissä, johon kuuluivat armeijan veteraanitaistelijat. Hän otti kulauksen leilistään ja karjaisi: ”Hyökkäykseen!”
-
Icingdeath
- Viestit: 170
- Liittynyt: Ma 06.01.2003 17:20
- Paikkakunta: Tuusula
Men-at-Arms:it suomentaisin varusmiehiksi.pamp-pu kirjoitti:Jälleen kerran mokasinraastin kirjoitti:Ihan hyvää tekstiä, mutta esim. Goblinin olisi voinut suomentaa hiideksi ja
men at armssit voisivat olla vain keihäs/hilparimiehiä.Olisin kyllä Gobot voinu suomentaa, mutta Men-at-Armsien suomenkielisestä nimityksestä en ollut varma.
Enemy of my enemy is my friend
Re: Aamu sarastaa Athel Lorenin metsässä...
Niitä joukkoja oli sitten varmaan paljonpamp-pu kirjoitti:Seuraavana aamuna Gruntz lähti, mukanaan enemmän örkkejä ja Goblineita kuin örkki osasi laskea. Sotakoneita, susi- ja sikaratsastajia, satoja ja taas satoja.
, varmaan vähemmän kun örkillä sormia... 
Hyvää tarinaa ja jatko oli juuri oivallista... Mitäs seuraavaksi? Taistelu jatkuu ja Welffit tulee avuksi...? Noh, saa nähdä sitten ....
Our navigators consider it highly probable that they'll end up here.
