Mitä ne miljoona hyvää fantasia -skirmish -peliä on ?

[smaxx]

Aina kun silmäilee noita faban ysiedikan huhuja, joku muistaa mainita että faban meno skirmishiin on tyhmää, koska maailma on jo pullollaan hyviä fantasia skirmish -pelejä, eikä sinne enää tarvita yhtä lisää.

Mitä ne oikein on ? Sellaiset jotka olisivat maailmaltaan ja figuiltaa jotenkin faban suhteen relevantteja ? Tällä tarkoitan oikeastaan sitä, että pelissä olisi haltioita, kääpiöitä, jotain pahiksia ja ihmisiä. Noi on mulle ne faban oleelliset jutut, jollekin toiselle tietysti toiset asiat on oleellisia. Siis vielä niin, että voisin pelata peliä vaikka Wood Elffeillä.

Miksi ? Koska ihan mielenkiinnosta voisi kokeilla jos tällaisia pelejä kerran on niin paljon. Mordheim joo ja LotR jees, mutta mitäs muuta ? Havoc on hyvä. Jos Faban figuilla voisi pelata Bolt Actionin tyylistä fantasia -skirmish peliä, se olisi todellinen voittava valinta. Boltti ei ihan sellaisenaan vaan taivu fantasiaan, tarttis jonkun kokoisen jumpan toimiakseen.

Onko maailma tosiaan pullollaan Tolkienimaista fantasiaa henkiviä skirmish -figupelejä ? Ja jos, niin mitäs kannattaisi kokeilla ?

[Scumboogie]

Totuus: niitä ei ole.

[Dolmot]

Aina kun silmäilee noita faban ysiedikan huhuja, joku muistaa mainita että faban meno skirmishiin on tyhmää, koska maailma on jo pullollaan hyviä fantasia skirmish -pelejä, eikä sinne enää tarvita yhtä lisää.
--
Mitä ne oikein on ? Sellaiset jotka olisivat maailmaltaan ja figuiltaa jotenkin faban suhteen relevantteja ?
--
Onko maailma tosiaan pullollaan Tolkienimaista fantasiaa henkiviä skirmish -figupelejä ? Ja jos, niin mitäs kannattaisi kokeilla ?

Hiukan konstikas aiheen vaihto lennosta. Maailma on täynnä fiktiivisiä skirmish-pelejä, puolet scifiä/apoccia ja puolet miekkafantasiaa. Jopa aktiivisesti markkinoituja on niin paljon, että täällä kerholaiset ovat aloittaneet niitä tusinoittain ja lopulta yhdelle pelille jää faneja korkeintaan kaksi. (Teen joskus listan jos se jotakuta kiinnostaa.)

Mutta että jos rajataankin teema Tolkien/D&D/WHFB-kolmioon? Tässä törmätään samaan ongelmaan, jonka kanssa kai GW:kin painii. Figuja on tehty haltioille ja kääpiöille niin ääretön määrä 70-luvulta asti, ettei uusia saa kovin helposti myytyä vitosella tai kympillä kappale. Jotain sellaista taas vaadittasiin, että pikkuerissä tuotettu figu maksaisi skulptaus- ja muotituskustannuksensa takaisin ja sallisi edes yhden puoli/täysipäiväisen ylläpitäjän koko roskalle. Ehkä ihka oman maailman sorvaaminen on myös tekijälle hauskempaa, koska sinne saa kirjoittaa kaikkea sellaista mitä muilla ei ole.

No, tästähän pääsisi helposti sillä, ettei tee figuja vaan sääntöjä. Näin pelaajana minusta näiden erottaminen toisistaan olisi oikein mukava idea. Saa pelata sillä mitä omistaa tai ostaa jotain mistä tykkää, eikä tarvitse poimia juuri sitä oikeaa, nimettyä kymmenen euron voltinheittäjää ostamallavoittaa-synergia-kombo-hengessä. Valitettavasti sääntöjä myymällä ei elä. Lisäksi stabiili systeemi tappaa nopeasti yleisön mielenkiinnon. Blogosfäärin räjäyttäminen vaatii, että on tarjota jotain huolella fotaroituja sankaripromokuvia ja turnausmetan keikauttavia päivityksiä noin kuukauden välein. Perusketterät pelailusäännöt häipyvät jonnekin marginaaliin, eikä niille jostain syystä meinaa saada edes sitä kahta pelaajaa mitä teemoitetuille postapoc-steampunk-cthulhu-ninja-furry-skirmisheille standardifiguineen. Täysin geneerinen haltiat vs kääpiöt -skirmish on vähän niin kuin historiallisia pelaisi. Jos se on aina ollut olemassa eikä karkaa mihinkään, ei ole tarpeeksi hyvää kannustinta tarttua siihen heti ja nyt.

Eli...vaikka nyt otettaisiin lukuun pelkästään LotR variantteineen, Havoc ja SoBaH, tarvitaanko niiden rinnalle vielä lisää vaihtoehtoja? Onko entiset pelattu puhki? Onko kukaan edes kokeillut? Onko niistä löytynyt sellaisia vikoja, jotka antaisivat hyvän syyn penkoa lisää tai tehdä kokonaan uuden systeemin? Jos sallitaan edes muutaman figun rankatut yksiköt, valikoima turpoaa vielä lisää.

En tiedä, mutta en minä mitään pelaakaan joten milläpä tietäisin.

[Morze]

Dolmot taisi sanoa oleennaisimman. Avatars of Warilla taisi olla joku areenapeli kanssa (jota muistan hämärästi jonkun kehuneen ja surkutelleen suosion puutetta) ja uskosin, että joillain muillakin notGW linjastoilla löytyy vastaavia. Puhdasverisiä fantasia skirmishejähän löytyy vaikka millä mitalla, mutta Tolkien on usein niistä varsin kaukana (esim. Helldorado, Bushido). Joihinkin pystyy periaatteessa käyttämään erinäisiä fabafiguja, mutta niin pystyy historiallisiinkin.

[smaxx]

Hell Dorado itse asiassa alko kiinnostaa, sen saraseenejahan voisi proxittaa ja käyttää ristiin, no, saraseenien kanssa :) Pelaakohan tota kukaan, ja onko se mitenkään hengissä ?

[Morze]

Kyllä tuota tampereen puolella jotkut pelasivat, itseltä löytyy pari jengiä. Viralllisen tuen jatkuminen on taas vaihteeksi kysymysmerkki, kun Cypher lopetti oman Anima Tacticsinsa.

Jos kiinnostaa, multa löytyy saraseeneja vanhan startterin (pelikelpoinen joukko) ja laatikon verran ranskalaista metallia jokseenkin koskemattomana paketissa. Voin ehkä luopua sopuhintaan.

[Hammerheart]

Geneerisestä fantasiasta Havoc, Song of Blades and Heroes, Open Combat, Iron & Honor, No Quarter (no, tämä ei ehkä ole enää ihan skirmish-tason peli), ARES, Savage Worlds Showdown, Reaperin Warlord ja BattleSworn tulee nyt ensimmäisenä mieleen.

Jos näistä suositella pitäisi, niin Havoc, Open Combat, ja BattleSworn on ainakin tsekkaamisen arvoisia.

Havocin tiedätkin.

Open Combat taipuu historiallisiin juttuihin ja fantasiaan. Täällä esmes suomalaiset vastaan viikingit mättöä: http://seakingsaga.blogspot.co.uk/searc ... n%20Combat

BattleSwornissa on tosi ovela bidaussysteemi, minkä lisäksi pelissä ei mitata mitään. Napit liikkuu loputtoman pitkän matkan, mutta vain suoraan yhdellä komennolla.
Arvostelu: http://miksminis.blogspot.fi/2013/09/ba ... eview.html
Samassa blogissa myös villejä LEGO-warbandejä: http://miksminis.blogspot.fi/search/label/battlesworn

Mutta nää on tosiaan indie-kamaa syystä mihin Dolmotkin viittasi. Joka myös tarkoittaa, että design on hieman eri pohjalta ja yksiköiden väliset erot on paljon latteampia kuin Fabassa. Fabamaisen smårgasbordin kehittäminen kun vaatii hemmetisti resursseja ja kellään ei moisia ole pistää geneeriseen kamaan (paitsi GW:llä).

Sitten vähemmän geneerisiä on esmes Alkemy, Nemesis, Sphere Wars, World of Twilight ja vaikkapa ArcWorlde (WIP tilassa), mutta näissä ei Wood Elffeillä paljoa pelata (paitsi ArcWorldessa on vähän geneerisempää menoa, mutta senkin Wild Elffit on jotain aika paljon villimpää kuin GW:n kama (Druidi vetää hirven pääkallo päässään munasillaan ja sitä rataa)).

[jamovoima]

Lion ramparttia jotkut on tuolla warhammer.orgissa maininneet pelaavansä faba-ukoilla. Tiedä sitten häntä, mutta kyllähän kaikki historialliset skirmish pelit (kuten saga) sopisi ihan hyvin kääpiöillä ja örkeillä pelattavaksi. Toki olisihan se hauska jos oikeasti olisi joku peli jossa olisi vaikka kääpiöitä ja epäkuolleita, joilla olisi jotain eroavaisuuksia, mutta toisaalta, tuossa johtanut useimmiten peleihin saadaan aikaan kaikki epätasapaino. Noh Havocissahan tietty on ainakin zombeja. Sitä pitäisi kyllä pelata enemmän.

[smaxx]

Havocia pitäisi tosiaan buffata ja demota enemmän, siinä on kuitenkin potkua. Hell Doradon sivut oli niin tunkkaset etten oikein saanu niitä katottua.

Saga olisi sopivilla battle boardeilla parempi peli fantasiaan kuin historiallisiin. Historic peliksi se on vähän liian kikkailupeli, pelimekaniikka taipuisi hyvin kääpiöille, skaveneille jne. Varmaan ne battle boardit onkin jo olemassa :)

[Dolmot]

Toki olisihan se hauska jos oikeasti olisi joku peli jossa olisi vaikka kääpiöitä ja epäkuolleita, joilla olisi jotain eroavaisuuksia, mutta toisaalta, tuossa johtanut useimmiten peleihin saadaan aikaan kaikki epätasapaino.

Tämä on kieltämättä ongelma ilman helppoa ratkaisua. Peli+figu -valmistajat pystyvät rajaamaan ihan raa'alla kädellä valikoiman sekä speksaamaan sen ominaisuudet niin että homma pysyy käsissä. Haluaisit kalamiehiä? Pahoittelemme, ei nyt vain ole. Jos taas halutaan sallia pelaajien omat kokoelmat, pitää valita muutamasta vaihtoehdosta:

1) Pidetään silti valikoima pienenä niin että siihen kuuluu ihmisiä, örkkejä, haltioita, kääpiöitä, käänteiskuolleita ja vastaavia yleisesti hyväksyttyjä klassikoita. Näille voidaan vielä kirjoittaa ja pelitestata jotenkin persoonalliset säännöt. Muut joutuvat kysymään "entäs nämä fimirit?" Örkitkään eivät välttämättä saa juuri sitä doom diveriä mitä figu esittää.

2) Rajataan statit johonkin tiiviiseen settiin, ettei balanssi ainakaan räjähdä mihinkään ihmeviritelmiin. Silloin vain örkillä ja fimirillä saattaa olla tismalleen samat statit, ja persoonallisuudesta joudutaan tinkimään. Ääritapaus lienee Hordes of the Things, jossa rodulla ei ole pienintäkään väliä. Oletetaan vain, että kahden pisteen "blade"-yksikkö sisältää joko vähän taitavia haltioita tai miljoona "määrä korvaa laadun" -gobboa. Kaikki tykistö ampuu viime kädessä samaa rapaa jne, ei balanssiongelmia.

3) Kirjoitetaan tarpeeksi monta erikoissääntöä ja listaa kattamaan melkein kaikki mahdollinen. Ymmärrettävästi tämä tekee kirjoittamisesta, lukemisesta ja balansoinnista melko tuskaista. Todennäköisesti jollain kirsikanpominnalla on mahdollista tehdä tyystin mauton lista verrattuna "vähän kaikkea" -setteihin.

4) Tehdään piste/stattigeneraattori. En ole nähnyt yhtäkään, joka ei hajoaisi alta tunnissa riittävän päättäväiseen porsaanreikien etsintään. En edes elättele kovin suuria toiveita sellaisen olemassaolosta. Heti kun liikkuvia osia on enemmän kuin kaksi, systeemistä tulee joko vuotava tai sietämättömän monimutkainen. Kaikkiin pitää käytännössä lisätä nollasääntö "jotain hillintää tai pihalla turpaan", että itse pelaaminen pysyisi jotenkin mielekkäänä.

Jos siis pelikehittäjä on sen verran höveli että antaa ihmisten käyttää melkein kaikkia maailman fantasiafiguja (eikä näille anneta tasan samoja statteja kaikille), vapauden mukana tulee vastuu. Jos peliporukassa yksikin päättää ryhtyä konkreettisesti todistamaan systeemiin jääviä aukkoja, kenelläkään ei ole enää hauskaa - viime kädessä ei edes kyseisellä porsastelijalla.

GW:n tapainen firma vain julistaa, ettei winged lancereita tai war wagonia enää ole olemassakaan, piste. Jollekulle tulee aina surku, mutta sentään säilytetään edes teoreettinen mahdollisuus koherenttiin suunnitteluun rajatuilla muuttujilla.

Herrasmieslähestymisellä aika monet säännöt soveltuvat vapaaseen pelailuun. Jos jossain on vika, säädetään tavalla tai toisella ja samalla pidättäydytään pahimpien reikien hyödyntämisestä. Historiallisiinkin setteihin voidaan tunkata pienellä säädöllä zombeja ja magiaa. Jos taas pitää saada optimoinnin kestävä turnauspeli, suunnittelijan pitäisi olla tässä suhteessa vähintään yhtä omistautunut kuin pelaajienkin ja luultavasti rajata hiekkalaatikon kokoa rankalla kädellä. Tällöin vaihtoehtoja on kaikilta osin vähemmän.

Vaan eipä ole GW:kaan saanut tähän päivään mennessä ulos oikeasti hyvää kilpailullista peliä, 30 vuoden yrittämisellä, vaikka sillä on teoriassa täyspäiväisiä veteraaniduunareita tätä varten ja speksauksen suhteen kaikki avaimet käsissään. Fabaa pelataan ETC:llä ja bowlia LRB:lla, eikä sittenkään ole vielä ihan hyvä...

[Mithrandir]

Ei ne halua tehdä liian hyvää peliä. Ihmiset lakkaisi ostamasta seuraavaa versiota jos aiempi olisi täysin vailla vikoja.

Täällä on paikallisessa yli satavuotiaassa valokuvakeskuksessa DDR:n aikainen, puurunkoinen paperisilppuri yhä käytössä, koska se on designiltaan ja rakenteeltaan aivan unglaublich. Kun ottaa huomioon että tuolla alalla silppurit on käytössä joka viikko ainakin 6-8 tuntia, tämä firma on säästänyt ihan kivasti rahaa kun ei ole tarvinnut uusia silppureita ostaa. Heidän kohdallaan on silppureita valmistavat firmat vähemmän kivasti myös menettäneet vastaavasti saman verran potentiaalista profiittia.

Tämä ei tietenkään selitä Dreadfleetin tapaisia floppeja, joista ei ole tarkoituskaan tehdä keräilytuotetta vaan pikemminkin one-off lautapelejä. Kun korvaavaa tuotetta ei ole suunnitteilla millään tähtäimellä, pelin pitäisi kilpailla laadullaan. Mutta suunnittelijatkin on vain ihmisiä ja firma saattaa painaa niskaan liian tiukalla deadlinella taikka kitsastella tarvittavien resurssien suhteen, kun kyseessä on yksittäinen pikkujulkaisu. Skenaariothan oli tuossa pelissä 90-prosenttisesti ihan täyttä sheisseä, mikä olisi käynyt ilmi suunnittelijoillekin jos peliä olisi tarpeeksi testattu ja oivallettu hyödyntää testaajien kritiikki.

Mutta pääpeleissään GW ihan reippaasti ja häpeilemättä hyödyntää nuo sisäänrakennetut viat jättämällä ne korjaamatta jotta saavat seuraavan version pelistä myytyä. Resurssejahan firmalla kyllä olisi rakentaa vaikka sataprosenttisesti aukoton systeemi jos ne jostain syystä haluaisivat niin tehdä, mutta sitten pitäisi keksiä jokin toisenlainen julkaisumalli. Ehkä ne sitä juuri kokeilevatkin uudella Faballaan, josta huhutusti tulee Warmahordesin klooni. Uusia yksiköitä myyntiin sääntöjensä kera tasaisin väliajoin, eikä koko katalogia kerralla tarjolle. Ehkä tuon ansiosta pelin säännötkin ovat laadullisesti sitten parhaimmat mitä Fabassa koskaan? Harmi vaan että kerääminen pitäisi aloittaa alusta, jää monella veteraanilla varmasti tekemättä.

[Lord of Carcassonne]

Onhan niitä pelejä joita itsekään en tiedä.

Ite olen saanut säännöt omaan peliin Battles of Gaea:an valmiiksi ja seuraavaksi pitääkin tehdä ekalle neljälle factionille army listat jonka jälkeen pääseekin jo testaamaan itse peliä.

[jamovoima]

Yksi on näemmä tulossa lisää:

http://merseybooks.blogspot.co.uk/2015/ ... -lion.html

Lion ramparttia on kovasti kehuttu, joten fantsuversio lienee vähintäänkin ok. Itse tulee varmaan ainakin hankittua. Tällähetkellä ainakin olisi poltetta (ja pieni aloitettu warbandikin pohjamaaleissa) geneeriselle fantasia-skirmishille.

Sagakin on siirtynyt jo askeleen fantasian puolelle Salutessa ilmestyneiden (limited edition) epäkuolleiden myötä...

[Mazikainen]

Yksi on näemmä tulossa lisää:

http://merseybooks.blogspot.co.uk/2015/ ... -lion.html

Lion ramparttia on kovasti kehuttu, joten fantsuversio lienee vähintäänkin ok. Itse tulee varmaan ainakin hankittua. Tällähetkellä ainakin olisi poltetta (ja pieni aloitettu warbandikin pohjamaaleissa) geneeriselle fantasia-skirmishille.

Sagakin on siirtynyt jo askeleen fantasian puolelle Salutessa ilmestyneiden (limited edition) epäkuolleiden myötä...

Uusimmassa Wargames, Soldiers and Strategyssa on Lion Rampantin kirjoittajan "modiartikkeli" Dragon Rampanttia eli fantasiatappeluita varten. Lähinnä tarjoaa olemassaolevien sääntöjen soveltamista ja vähän ontuvasti toimivia ratkaisuja kuten "pelaa sitä lohikäärmettä crossbowyksikön stateilla". Se on jo toimivaksi testattu että tuossa voi vähentää yksiköiden figumäärää ja tehdä multiwound-hahmoja ihan ongelmitta. Esim. Se Iso Hirviö voi pelata foot men at armsin statsilla mutta kuuden figun sijaan on yksi figu jolla on kuusi woundia. Sääntöteknisesti ei mitään hämminkiä. Kiinnostaa nähdä lähinnä että kun tuo dedikoitu Dragon Rampant tulee niin saako kirjoittaja aikaiseksi mielekkään ja toimivan magiajärjestelmän. Sen jos pelaa pelkkänä ranged-hyökkäyksenä niin jää tylsähköksi. Toisaalta monet yksikkötyypit voidaan jättää pois sanomalla kylmästi että tämä on kahakkapeli, ei taistelupeli. Tästä syystä Lion rampantissakaan ei ole sääntöjä heittokoneille tai tykeille.

[smaxx]

Yksi on näemmä tulossa lisää:

http://merseybooks.blogspot.co.uk/2015/ ... -lion.html

Lion ramparttia on kovasti kehuttu, joten fantsuversio lienee vähintäänkin ok. Itse tulee varmaan ainakin hankittua. Tällähetkellä ainakin olisi poltetta (ja pieni aloitettu warbandikin pohjamaaleissa) geneeriselle fantasia-skirmishille.

Tämä on ehdottamasti hankittava ! Lion Rampant on mainio kirja, ja fantsuversio kuulostaa hyvältä.

[Dolmot]

Pari uutta kandidaattia johonkin tarkoitukseen:

Otherworld skirmish
Shattered Crown kickstarter

[Mazikainen]

Pari uutta kandidaattia johonkin tarkoitukseen:

Otherworld skirmish
Shattered Crown kickstarter

Frostgrave kanssa http://nstarmagazine.com/FROSTGRAVE.htm
Tuon ympärillä on hyvää pöhinää ja tässä kuussa pitäisi olla julkaisu. raportoin jahka pääsen käsiksi mutta ennakkoarviot on olleet rohkaisevia