viestin pointtihan oli viskoa lokaa kortinharrastajan niskaan, ja ennakkoasennesatiiria oli niin paljon että fingerpori ottaa muistiinpanoja.
Dude what was you point? Joko en ymmättä tai menee trollin puolelle. Toivotaan että en ymmärtänyt?
Silveri kirjoitti:Eli katsotaan sitten koosteena pelejä, jotka ovat jo "liian mainstream":
- GW:n isot tuotteet
- Mordheim (Necromunda ei jostain syystä enää niinkään paljoa)
- WM/H
- Malifaux
- Flames of War
Tuosta melkein ottaisin Mortikan ja Necromundan pois, koska vaativat kuitenkin perus pelaajalta liikaa vaivaa kaivaa säännöt ja figut. Niitä kun ei saa GW storesta.
Myös Infinityn voisi listata pois, vaikka ei vielä, niin kohta ainakin menee pelillä tosi lujaa, suomessakin. Nyt jos joku esimerkki hipsteri pitää kaivaa niin herra iso HH. Siinä vasta Kickstarter ja muutenkin figu holisti. Toinen tapaus on kyllä Morze. Onneks mulla ei ole mitään tekemistä näiden marginaali pelien kanssa.
Silveri kirjoitti:Seuraavat sitten enemmän kysymysmerkillä, koska en usko, että pelaajia on absoluuttisesti niin paljoa
- Black Powder
BP vaatii niin paljon figumassaa, ettei siitä ole Hipstereille ? Ja BP pelaajat ei piittaa hittoakaan mistään hipstereistä, mutta sitäkin enemmän kauluksenväreistä ja takinliepeistä. Ens lauantaina siis BP matsia.
Silveri kirjoitti:Niinno... useimmat tuntemani pelihipsterit on vakaassa parisuhteessa/naimisissa ja aika isolla osalla on omiakin kakaroita. Vedä siitä johtopäätöksiä sitten, tosin tämän taustalla enemmän ehkä tuo 30+ ikä. Korttipelaajat ovat sitten ihan oma ryhmänsä.
Se Hipsteriys menee siihen tiukkaan 26 - 35v ikäväliin, sitten on jo liian vanha piittaamaan asiasta :)
Deus Vult on jo parempi mutta Cavatoren kynäilemä niin liippaa epäilyttävän läheltä GW:tä ja Warlordia ;)
Se tosihipsteri figupeli on todennäköisesti semmoinen joka on ollut OOP pari vuosikymmentä ja viimeisin sääntöedikka 80-luvulta. Kato kun on täydelliset säännöt niin ei tartte tehdä uusia edikoita. Varmaan jos kaivaisi jotkut Donald Featherstonen klubisäännöt 70-luvulta niin voisi olla hyvin hipstericrediä nyt.
Mazikainen kirjoitti:Deus Vult on jo parempi mutta Cavatoren kynäilemä niin liippaa epäilyttävän läheltä GW:tä ja Warlordia ;)
On kyllä niin kaukana Warlordista kuin olla voi ! Ja Cavatore on vaan yksi kynäilijöistä, tuloksesta päätellen joku muu on ollut päävastuussa. Tolla kokemuksella pitäisi saada sääntökirja selkeämmäksi. DV on siis hyvä peli, mutta kaipaisi kakkosedikan, jossa säännöt kirjoitettaisiin selkeämmiksi, eikä pelissä saisi olla kahta liian samannimistä, eli Disarray ja Disorder testejä. WLG:n pelit loistaa hiotulla selkeydellä, DV ei ole mitään sinne päinkään.
Mazikainen kirjoitti:Deus Vult on jo parempi mutta Cavatoren kynäilemä niin liippaa epäilyttävän läheltä GW:tä ja Warlordia ;)
Se tosihipsteri figupeli on todennäköisesti semmoinen joka on ollut OOP pari vuosikymmentä ja viimeisin sääntöedikka 80-luvulta. Kato kun on täydelliset säännöt niin ei tartte tehdä uusia edikoita. Varmaan jos kaivaisi jotkut Donald Featherstonen klubisäännöt 70-luvulta niin voisi olla hyvin hipstericrediä nyt.
No olisihan se aika pelihipsteruskottavaa pelata myös Confrontation 2e:ta ranskankielisillä korteilla.
@smaxx: Älä muistuta tuosta BP-viikonlopusta... mä sain figut vasta viikon alussa ja olen ehtinyt vasta n. 1,5 pataljoonaa saada maaleihin... aargh...
Silveri kirjoitti:@smaxx: Älä muistuta tuosta BP-viikonlopusta... mä sain figut vasta viikon alussa ja olen ehtinyt vasta n. 1,5 pataljoonaa saada maaleihin... aargh...
Mun 15mm "speedpaintti" on vielä hidasta ja rumaa (etenkin kun teen sitä huonossa valossa). 28mm:ssa olen tottunut siihen, että detailit edes jotenkin näkee.
..
Aiheeseen palatakseni, niin "the ultimate pelihipstersäännöt": H.G. Wells: Little Wars, joskin ehkä puristit vannovat Kriegspielin nimeen. En tosin ihan ole varma samalla tapaa tuosta Kriegspielistä, kun siinä ei käsittääkseni lähtökohtaisesti pelata figuilla.
Little warshan on Hollywood tähtien ammoin suosima, eihän tuota voi siis pelata. Lisäksi lasinhauraat bulgarialaiset hartsifiguurini menisivät liian helposti rikki vieterikanuunojen ristitulessa.
Parhaat sääntösysteemit luonnollisesti käyttävät epäsäännöllisiö ja harvinaisia noppia, kuten D34, tai muita mahdollisimman hämäräperäisiä satunnaisgeneraattoreita, kuten kivien noukkiminen säkistä sokkona.
warhamer116 kirjoitti:ja mie luulin että nelkytkoossa on hämäriä sääntöjä.
Jo kuvista leyhähtää '40 luvun tinamiespelin tunne.
1940-luvulla tolla pelillä alkoi olla jo ikää kuin WH40k:lla nykyään. Little Wars julkaistiin 1912, jolloin v. 1940 se täytti 28 vuotta, kun taas Rogue Trader julkaistiin 1987, joten 40k täyttää tänä vuonna myös sen 28 vuotta. Kontrastina tosin WHFB, joka julkaistiin 1983, eli täyttää tänä vuonna 32 vuotta.
Tosin tästä jatkettuna Reaperin (faban hengellinen edeltäjä, kynäilijöinä Richard Halliwell ja Rick Priestley) ekan edikan julkaisu tosiaan oli vuonna 1978.
Oma figupelihipsteruskottavuuteni on tosin aika nafti, kun aloitin sen vasta aika pian WHFB 5.edikan julkaisun jälkeen, eli vielä ei ole edes 20 vuotta tullut täyteen... tosin tänä vuonna taisi täyttyä 10 vuotta skirmishpelihipsteriyttä, vaikka HH kyllä oli tässä muutaman kuukauden mua edellä.
Kunnon tuplablindiä Kriegspieliä osaavan umpiren käsittelyssä olisi hieno päästä kokeilemaan. Kriegspiel vaan lähtee siitä että sitä pyörittävät asiansa osaavat armeijan upseerit joten kaikkea ei tarvitse kirjoittaa auki sääntöihin.
Juurikin noin, Kriegspiel ei ole hipsterien, vaan ammattilaisten peli. Onnistuu jopa ylittämään sen Vakavissa Historiallisissa Peleissä tarvittavan pulttien/nappien/lähtönopeuksien ja kaulusten värin huomioimisen ;)
Oma pelimaku ja sitä myötä pelaaminen ei kyllä toisaalta ole sen mukaan menny että haluis ernoilla tai pelata erikoisia pelejä minkään muun kuin "parhaan pelin metsästyksen" takia. Lopulta päädyin jo itselleni vanhaan tuttuun Infinityyn kun oli vaan yksinkertaisesti paras setti pelimekaniikaltaan ja pelattavuudeltaan, tähän päälle hienot figut. Toisaalta skirmish pelit yleisestikin lämmittää mieltä eniten, joka ei itsessään mitään hipsteriyttä ole. Poikkeuksena sääntöön massiivisemmat FOW mätöt, jotka hieman liikaa GW nopparallia ajoittain muistuttaa.
Tänään oli mahdollisuus seurata vierestä kun 2 pelihipsteriä kohtasivat.
Kirjoittaja oli naamioutunut maastonväreihin ja käytti lasertunnisteista äänenvahvistinta pitääkseen tarvittavan etäisyyden paljastumisen välttämiseksi. Hipsterilauma on väkivaltainen eläin mikäli sen salaperäisiä aktiviteetteja tallennetaan.
Tapahtuma alkoi sillä, että kaksi hipsterialphaa kiertelivät laumiansa. Tämän kiertelyn aikana osapuolet pyrkivät tunnistamaan vastapuolen alphahipsterin, päätellen henkilökohtaisesta aromista, parran pituudesta ja sekalaisuudesta sekä elopainosta. Tässä tapauksessa isompi parempi.
Kun kaksi alphaurosta ovat varmistuneet toistensa asemasta laumassa, nämä lähestyvät toisiaan. Äänensävy on hiljainen, mutta kuuluva jolla he esittelevät itsensä. Kättä ei puristeta koska se on turhan mainstreamia.
Seuraavaksi hipsterit alkavat keskustella erilaisista lauta-ja korttipeleistä. Pisteitä saa jos tuntee pelin mitä toinen ei tunne. Mikäli ulkopuolinen skrubi kuulee keskustelun ja tunnustaa tietävänsä keskustelun sillä hetkellä aiheena olevan pelin, pelistä mainitseva hipsteri menettää huomattavan kasan pisteitä. Muutaman tunnin jälkeen enemmän pisteitä kerännyt on voittaja, mutta tätä ei sanota ääneen koska tulosten julkistaminen on mainstreamia.
Sen sijaan voittanut alphahipsteri haastaa hävinneen figupeliin, voittajan valitsemaan. Voittaja menettää lauman kunnioituksen mikäli lauma tunnistaa kyseisen pelin.
Tämän jälkeen alkaa verinen taistelu, jossa mitataan kahden hipsterin välinen tuntemus pelistä x, joka oli esillä kickstartterin pimeässä nurkassa ja sai ehkä sen kympin rahoituksen (joka tietenkin oli hipsteri itse) mutta meni silti läpi. Hävinnyt osapuoli julistetaan julkisesti lauman toimesta mainstreampelaajaksi. Täten hävinnyt joutuu paitsi saamaan skrubistatuksen, myös joutuu ajamaan partansa ja käymään suihkussa.
Tämä on hipsterikommuniteetissä kuolemantuomiota pahempi rangaistus, jolla pyritään pitämään alphaurosten asema vankkana.
Tässä vaiheessa kirjoittajasta tihkuva warhammer 40.000-haju oli jo kerinnyt kantautua hipsterejen leiriin, joten kirjoittaja joutu exfiltroimaan itsensä alueelta ennen kuin kerkisi tallentaa rituaalisen "after execution- Kriefspiel"-pelin. Kirjoittaja pääsi pakenemaan uimalla järven poikki, sillä vesiesteet ovat hipsterejen luonnollinen este. 1st edition Rogue Trader-kirjojen ja Classic MTG-korttien sadellessa kirjoittajan niskaan hipsterit jäivät rannalle, mikä mahdollisti tämän raportin kirjoittamisen.
Tämä on raportti kahden pelihipsterialphan välisestä lauman johtajuuskilpailusta....
Ovelle koputetaan. Nopea kopsautus. Kuin kirjan kulmalla lyöty.
Tämä on loppuni, ne ovat löytäneet minut. Ottakaa tämä tieto ja levittäkää se. Olkoon se kuolinkostoni...
"Ferrus, your beard needs a shave." -Fulgrim
"Ok, hit me up fam." -Ferrus Manus
-One of the biggest miscommunications during 30th millennium.
Oskari kirjoitti:"Toi on ihan rikki, mutta tässä nevahööd pelissä on kaikki balanssissa".
Tuo on muuten aika yleinen mielipide/ajatusmaailma WM/H pelaajien keskuudessa, olen huomannut. Sinänsä hauska, ottaen huomioon että sääntökirjan 3. sääntö kuuluu "juustota niin paljon kuin vaan mahdollista että voitat". No i'm serious.
Tää nyt pitää toki korjata räikeän virheellisyytensä vuoksi. Kyseessä on siis perinteinen sivu 5, jossa pointtina enemmänkin että pelataan tosissaan, älä itke.
Oman pottinsa hipsteriyteen tuovat pelaajat, jotka pelaavat mainstreampelien vanhoja edikoita, koska sillon se oli miesten peli ja mikään sen jälkeen tullut ei ole mistään kotoisin.
“The enemy isn't men, or women, it's bloody stupid people and no one has the right to be stupid.”
Kun kaksi pelihipsteriä kohtaa, pelaavat he toisiansa vastaan peliä joista kumpikaan ei ole kuullut, taistelukentällä jota ei ole rakennettu, nopilla joissa ei ole numeroita, säännöillä joita ei ole kirjoitettu. Voittaja on se jolla on suurempi epäelämänhalu.
Sykerö kirjoitti:Kun kaksi pelihipsteriä kohtaa, pelaavat he toisiansa vastaan peliä joista kumpikaan ei ole kuullut, taistelukentällä jota ei ole rakennettu, nopilla joissa ei ole numeroita, säännöillä joita ei ole kirjoitettu. Voittaja on se jolla on suurempi epäelämänhalu.
