Blood Bowl -liigan 23. kausi

[Velgar]

Huh, huh, mikä rähinä. Tuossa eilisen puolella kohtasivat viimekauden mestarit Lady's Water Liliesit ja tällä kaudella hirveätä linjaa tahkonut Sissiliskot. Bretonnit lähtivät urheina otteluun, vaikka vanhoista haavoistaan luotsi tiesikin, että edessä olisi hyvin, hyvin tuskalias taival. Pelin alussa suoritetut "voittoheitot" luovutetusta matsista eivät ottaneet hirveästi muuttaakseen tilannetta. Parhaimmillaan brettien potkijamaatiainen jatkoi jalkatyönsä kehittelyä ja oppi taklaamaan vierustovereita. Mitään skinkkejä tässä katsomatta...

Itse otteluun lähdettiin varsin messevällä ja hienoisesti bretonneihin keinahtavalla yleisöllä. Kokonaiset 37000 katsojaa könysi itsensä lehtereille ja vaikka yleisö olikin brettien puolella, oli voimasuhteet jo lennosta sen verran liskojen puolella, että bretit saivat tuekseen kaksikin bloodweiserpimua. Näiden virvoittamana lähdettiinkin myös bretonnialoitukseen.

Pallo lennähti potkimaan oppineelta skinkiltäkin aivan sir Merrygotin varmojen käpälien ulottuville ja yleisökin osallistui matsiin tuuppaamalla yhden skinkin kivellä k.o.-nurkkaan. Näistä positiivisista tunnelmista lähettiin puskemaan kohti vastapuolen kroxigoria, toiveissa saada tämä kunnolla nurin ja reikä aikaiseksi puolustukseen. Toivo oli kuitenkin aivan turha. Liskot vain tanssahtelivat brettien nyrkkien tieltä, mitä ei suinkaan voinut sanoa näistä itsestään. Vaikka kroxogor alkoikin tyhmäilemään vastapuolella, saivat saurukset ja skinkitkin sen verran kunniakkaasti väkeä kumoon, että pian kentän keskusta oli aivan sekaisin vierivieressä seisoskelevia ihmisiä ja liskoja. Tässä häkellyksessä pallokin saatiin irti kantajastaan ja maihin, mutta ennen kuin liskot ehtivät saada käpälänsä siihen onnistuivat bretit tuuppimaan sauruksen sen päälle ja siitä k.o.-tuvalle niin, että myllerryksessä skinkkien välissä seissyt sir Auberon onnistui nappaamaan pallon pompusta ja pienen skinkkituupiskelun jälkeen olikin jo pitkällä liskojen päädyssä. Tämähän ei juuri liskoille sopinut, mutta kaikesta näppäryydestään huolimatta kylmäveriset eivät saaneet perille kuin kaksi skinkkiä ja nekin ensin blitzaamalla taklaavia brettejä pois tieltä. Toisaalta bretit eivät myöskään saaneet pallonkantajaa irti syöksytaklaavasta skinkistä ja tilanne alkoi näyttämään uhkaavalta kunnes Sigmund Stout, bretonnien vahtiva yeowman, yllätti molemmat luotsit tempaisemalla päälle käyvän kroxigorin maihin yhdellä uskomattomalla heijauksella. Sir Auberonin perään ehtineiden skinkkien ei siinä kohtaa auttanut kuin katsoa hermostuneina kun heidän luokseen jääneet sir Ricohard paikalle sännännyt sir Merrygot yksintein tuuppivat heidä pois sir Auberonin jaloista. Sir Ricohard jopa onnistuen tuuppimaan omansa pois loppupelistä. Eipä siis ihme, että seuraavaksi nähtiin maali. Seuraavaan aloitukseen liskofanit huusivat oikeusmurhaa, mihin bretonnifanit huutelivat epäritallisia hävyttömyyksiä ja pian olikin karmea rähinä päällä joka maksoi kumpaisenkin joukkueen peliaikaa. Tästä huolimatta lähdettiin pieneen tuttavalliseen tuupiskeluun ja kun skinkkipari jäi pallon kanssa kentän takalaitaan, oli sir Merrygot ja sir Auberon pian syvällä vastapuolen kenttäpäädyssä. Tämä ei hirveästi kuitenkaan auttanut kun nopeat skinkit vain vilkahtivat ohi lähestyvien hyökkääjien ja nopea pallon myöhemmin pallo olikin jo syvällä bretonnipäädyssä. Puolustus oli kuitenkin mitään sanomaton takakenttään ehtineellä skinkillä ja kauhealla ryminällä bretonnit alkoivat irrottaa pelaajiaan saurustun kourista päästäkseen yksinäisen skinkin kimppuun. Erinnäiset sekaannukset käskytyksessä johtivat kuitenkin lopulta siihen, että skinkkiä kaatamaan tarkoitettu bretonnien potkumaatiainen "Ballsy" herra Dexter Point joutui ottamaan hieman enemmän vauhtia kuin alunperin suunniteltu päästäkseen palloa kantaneen skinkin rinnalle ja toisin kuin sir Ricohard, joka viimeisillä voimillaan kiritti melkein skinkin kiinni, ei herra Pointin onnistunut käyttää kuuluja jalkojaan tarpeeksi vikkelästi, vaan hän muksahti aivan skinkin viereen, jättäen tämän täysin vapaaksi tekemään maalin liskojen viimeisellä vuorolla.

Toiseen puoliaikaan lähdettiin sitten epäilyttävän korkealla potkulla. Tiedä olikin herra Dexter jotenkin venäyttänyt jalkansa kaatuessaan... Mutta se oli bretonnien ongelmista pienin, kun heti lämmittelyksi liskot teilasivat kaksi bretonnia sairastuvalle ilman sen suurempia kysymyksiä. Skinkit asettuivat häkiksi saurusten taakse ja sinne ei ollut bretonneilla mitään asiaa. Asettauduttiin vain muuriksi liskojen eteen ja vaikka sillä saatiinkin näiden hyökkäyskuviot suunnattua laidalta toiselle, maksoi se vain pari vuoroa ensimmäisten kassujen jälkeen vielä kolmannen bretonnin sairastuville. Bretonniluotsi huokaisi tässä kohtaa, eikä nähnyt kovin kirkasta valoa tunnelin päässä vaikka jokainen kassu olikin ollut vain tämän matsin ongelmia. Hyvin harvaksi käyneellä miehistöllä lähdettiin rakentamaan epävarmaa puolustusta, jossa auttoi suunnattomasti liskoluotsin haluttomuus tehdä suurempia hyökkääviä liikkeitä, kuin myös kroxigorin yllättävä ja hetken aikaa kestänytkin kiinnostus nurmen kuviointia kohtaan. Tätä hämmentynyttä tuumailua hyväksikäyttäen onnistui yllättäen sir Ricohardin murtautua liskolinjan läpi ja paiskaantua takanurkkaan, säälistä, jääneeseen aukkoon skinkkihäkissä ja iskemään pallo irti kantajastaan. Tämä pakotti liskot toimimaan ja pieni tuupiskelu ja pallon nosto myöhemmin oltiin taas menossa kohti bretonnipäätyä. Kroxigorin tyhmäillessä sir Auberon juoksi nopeasti puolittuneen ja nurkkaan ajetun skinkkilauman kiinni ja sir Merrygot tuuppasi noustessaan maasta viereltään skinkin lasarettiin loppupeliksi, väisti saurusta ja yritti juosta sopiviin asemiin skinkkien eteen, mutta jälleen itsensä ylittäminen juoksemalla osoittautui aivan liian vaativaksi bretonneille. Liekö syynä ollut joku liskojen mukanaan tuoma suolima, joka teki maastosta niin vaativan... Sir Auberonin läsnäolo sai kuitenkin sen aikaan, että skinkit eivät uskaltaneet yrittää vieläkään suoraan maaliin ja jälleen ritarit Auberon ja Merrygot olivat halailemassa hyökkäyskuviota niin tiukalti kuin voivat. Samalla myös herra Point yritti epätoivoisesti hypätä kroxigorin luota liittyäkseen puolustukseen, mutta sai niin tujuvan tällin tämän hännästä, että vain ihme, ja uudistettu bretonnilääketiede, pitivät hänet poissa manan majoilta. Tämä antoi sitten liskoille syyn sännätä nopeasti 2-1 johtomaaliin. Tai sitten se oli sir Auberon joka, kaatumisestaan huolimatta onnistui sivuaskelillaan mäjähtämään aivan palloa kantaneen skinkin viereen... Mene ja tiedä... Bretonneille jäi kuitenkin kaksi vuoroa vielä aikaa tasoittaa peli ja kun pelin edetessä oli potkupeliä harrastava skinkkikin saatu pois kenttävahvuudesta, lensi pallo komeassa kaaressa kohti sir Auberonia, joka seisoi aivan etulinjassa. Mikä ei tietenkään häntä enää juuri auttanut kun ennen pillin vihellystä olivat saurukset jo ryntäämässä vastaan ritareita ja tuuppasivat vielä sir Auberoninkin nurin. Pallo päätyi kuitenkin lopulta väärälle puolelle linjaa ja se ojennettiin sir Merrygotille. Mutta kun tuli aika lähteä siihen hyökkäykseen ihan oikeasti, sir Ricohard lonkkavaivoineen onnistui hädin tuskin pääsemään kroxigorin luokse, kun vanha vaiva nujersi ritarin ja tämä joutui pudottautumaan kentän pintaan. Liskot vuorostaan tuupiskelivat hieman ritareita, mutta lopulta ainoaksi highpointiksi lopussa tuli pieni hassutuksellinen syöttely ritarien välillä ottelun lopuksi.

Ottelu siis päättyi ehkä jo vähän odotettuunkin 2-1 voittoon liskoille. Kassujenkin lätkähteässä uskomattomaksi 2-3(4) mäihinäksi, joista bretonneilla tosiaan yksi parannettiin. Kaikki vammat olivat kuitenkin melko mietoja. Kuten oli brettien lyönnitkin. Liskot vain eivät suostuneet menemään nurin ja ritareidenkin uskaliaisuus kärsi kun vastassa oli heitä voimakkaampia sauruksia ja kroxigor... Ainakin neljä dauntlessia epäonnistui, joista pari kroxigoria vastaan. Toisaalta kroxigorkin löysi paikkansa tyhmäillä ja tämän turpaanotto Sigmundilta auttoivat brettejä vähintäänkin yhtäpaljon kuin sir Auberonin yllättävä pallonnappaus keskellä skinkkejä... Huikea matsi ja seuraavia odotellessa. :D

[Velgar]

Amazonien ja Brettien ottelun tuoksinoista päästään lukemaan vielä tämän päivän puolella. Max ensi yö. On kuitenkin yksi pieni juttu, joka täytyy saada hoidettua sitä varten, niin vähän menee extra aikaa vaikka tuo ottelu nyt käytiinkin jo tiistaina. :D

Mutta ei huolta. Jännitystä kyllä luvassa.

[Koo-Hoo]

Eilen välierissä Sissiliskot saivat Sieniörkit vastaansa. Melko komeat katsojaluvut 31 000 yhteenä, liskoilla vähän enemmän katsojia. Örkit saivat muilutettua velhon ja toipumiskämpälle toivuttajan.

Peli alkoi liskojen täydellisellä puolustuksella, mikä sotki örkkien suunnitelmia. Silti örkit aloittivat vahvan blokkipelin, mikä alkoi heti tuottaa tulosta. En muista tarkkkaan missäkohtaa pelin alkuosan rähinöistä yritettiin tappaa saurus (ketterä apo pelasti reserviin) ja skinkki toimitettiin vakavasti loukkantuneena pois. Kuitenkin väki liskoilla väheni. Sitten tuli örkeille kohtalokas pieni kämmäys, kun pallonkantaja kaatui. Skinkki pääsi palloon kiinni ja juoksi kauas. Tueksi pääsi pari muuta skinkkiä. Siitä tuli ensimmäinen liskojen maali.

Uusi pallo potkaistiin ja samantapainen näytelmä latkui. Örkkien blokkipeli oli vahvaa ja liskojen onnetonta. Taas tarvittiin örkeiltä vaan yksi turn-over kun liskot pääsivät blitsaamaan pallonkantakjaan ja taas skinnkki juoksi kauas. = 2-0

Toisella puoliajalla liskot lähtivät hyökkäämään. Vastaan tuli, kuten jo ensimmäisellä puoliajalla huomattiin, örkkien blokkaava muuri. Rähinää kesti kauan ja seurauksena saurus ja skinkki vietiin paareilla sairastuvalle, joku skinkki vietiin KO-heräämöön. Jotenkin muutamat skinkit yrittivät hädissään reunan kautta luikerrella maaliin, mutta velho oli tarkkana ja mäjäytti palloa kantavan skinkin sairaalaan (voimamiinus - auts). Pallo pomppasi viereiselle skinkille, joka yritti urhoollisesti jatkaa. No siihen tuli örkkimuuri eteen ja dodgettelu ei onnistunut. Örkit saivat pallon halutuun, mutta vaikka örkkejä oli muistaakseni kolme enemmän, saatiin vaan kaksi suojaajaa, ja se ei riittänyt. Saurus pääsi blitsaamaan palloa kantavaa örkkiä ja örkit menettivät pallon. Sitä ei saatu ylös seuraavalla vuorolla ja skinkki pääsi vipeltämään sen kanssa kolmannen kerran maaliin. Loppuosa meni pienimuotoiseen pallotteluun ja rähinöimiseen. Mitä nyt yksi katsomosta heitti skinkkiä kivellä otsaan. Se skinkki lepäilee ensi pelin.

Eli oli aika jännä peli. Örkit olivat tosi vahvoja ja hallistsivat selvästi sitä osuutta, mutta skinkit ratkaisivat nopeudella, kun pystyivät hyödyntämään pienetkin aukot.

Peli päättyi Sissiliskojen voittoon 3-0 ja Sieniörkit veivät selvästi kassut 4-0 (+ Sissiliskot kärsivät vielä kaksi lisäkassua velhon ja otsaan lentävän kiven takia)

[Velgar]

Noniin. Vihdoin. Jo tuossa viime tiistaina tuli pelattua hyvin ratkaiseva peli Sigevifin neitokaisten ja Lady's Water Liliesin miesten välillä. Peliin lähdettiin hyvin, hyvin tasaisissa merkein, mutta maineensa (joka molemmilla joukkueilla oli kyllä tasan sekin...) bretonnit onnistuivat kaappaamaan yleisön puolelleen selvällä, mutta ei murskaavalla ylivoimalla. Bretonnit nappasivat myös pelin aloituksen itselleen.

Pienen heleän tuulenvireen myötä hyökkäykseen lähdettiinkin perinteisen nopeaan tahtiin ja jo ensimmäisen vuoron aikana ritarit juoksivat täyttä laukkaa vihollisen päätyyn, onnistuen jopa saamaan suht hyvän näköistä puolususta ympärilleen, vaikka neidot säännöstään kieltäytyivät kaatumasta miesten nyrkkeihin. Ketteränä joukkueena neitojen onnistui kuitenkin väistellä tiensä laumana pallonkantajan luokse ja tuupata tämä vielä maihinkin. Pallo siinä rytäkässä napattiin neitokaisten kouraan ja Jules Petit lähti kauhealla kiireellä sitä iskemään tästä irti. Siinä kuitenkaan onnistumatta. Neitokaisilla olikin sitten tulossa pelottavan nopean näköinen hyökkäyskuvio, mutta kun pallo piti saada liikkumaan neidolta toiselle heiton elkein sattuikin jo kertaalleen pallon heittänyt sir Merrygot seisomaan lentoradan varrella ja vieressä seisovasta hemaisevasta neidosta huolimatta kokenut ritari vain ojensi kätensä ja nappasi pelivälineen ilmasta pienen yrittämisen jälkeen. Yllättäen peli olikin taas bretonnien suunnassa ja kun sitä nyt oltiin huomattu, että neidot pääsevät turhankin ärhäkästi iholle, näkivät bretonnit marhaaksi vain juoksuttaa pallo mitä pikimmin maaliin. Uuteen hyökkäykseen lähdettiinkin uudella energialla ja ennen kuin pallo oli maassa, olivat neidot jo askeleen edellä nopeasti napsahtaen. Pallo pistettiin häkkiin ja alustavaa murtoa alettiin muotoilemaan neitojen vasempaan laitaan. No sitä yritettiin tukkia ja pallohäkki saarta mahdollisimman tehokkaasti pakottaen neidot joko yhden nopan blokkeihin tai väistöihin. Noh. Mitä tekevät tykötäysin dodgeavat tiimit? Vetävät brettejä niin paljon lärviin, että neljä bretonneista taintui nurmeen laskeskelemaan ruohonkorsia pariksi vuoroa. Bretonnit yrittivät nyt sitten ottaa vähän etäisyyttä, mutta sekään ei auttanut vaan häkki puski huomattavasti heikentyneestä brettiaidasta läpi ja vastapuolelle. Nyt oli kuitenkin taas brettejä hereillä ja häkkiä lähdettiin saartamaan uudestaan. Lopulta kuitenkin sir Ricohard ei onnistunut väistämään väkevää neitokaista ja jätti yhden laidan häkistä kokonaan auki. Onneksi häkkiä saatiin kuitenkin sen verran kiinni, että terävimpään hyökkäyskärkeen pääsi vain pari neitokaista. Vielä kun yksi neitokainen täydellisen oikeutetusti sai punaisen kortin yritettyään monottaa sir Auberonia kylkeen, näytti edes pieni toivonkipinä paistavan bretonnipesään. Hyökkäyskärki saatiin kiinni ja neito tagattua. Mutta yllättäen maaliin juoksikin toinen neitokainen ja maatiaisen vieressä seissyt pallokuski heitti pallon tämän suuntaan. Eihän maatiainen tajunnut mitenkään tehdä samoin kuin sir Merrygot ja tässä tehtiin sitten neitojen tasoitusmaali. Kolmanteen aloitukseen lähdettiin sitten jälleen neitojen peliliikkeillä ja yllättäen osa neidoista tunkeutui bretonnien puolelle. Onneksi sentään pallo oli enemmän takalaidassa, ettei siitä tarvinnut enää tapella. Loppu ensimmäinen puoliaika sitten näkikin vain sir Merrygotin pudottavan pallon jalkoihinsa heittoa yrittäessä ja pientä mukilointia puolin jos toisin.

Toiseen puoliaikaan lähdettiin sitten yleisön rauhattomuudella, joka söi hieman peliaikaa. Muuten alku sujui varsin rauhallisissa merkein. Mitään vakavaa ei tunnuttu saavan aikaiseksi. Pelaajat pysyivät yllättävän hyvin pystyssä. Neidot rakensivat häkin keskelle ja bretit saartoivat sen... Sitten puristus kävi turhan lujaksi ja neidot säntäsivät jälleen kohti vasenta laitaansa, jättäen sen kokonaan auki ja keskittyen vain rakentamaan muurin pallonkantajan ja bretonnien välille. Tämä oli itsessään jo toimiva strategia, nähden miten hyvin neidot olivat sijoittuneet, mutta sitten sir Merrygot päätti auttaa vielä tilannetta rientämällä lyömään yhtä pallon kantajan vieressä seissyttä tyttöä... Pääkallo. Nooooh... Re-roll... Ja toinen. Hyökkäys lähti uhkaavasti etenemään ja neitokaisia alettiin vapautella muksimalla... Kun yllättäen kohtalon ivana sir Rodolfitoa, joka seisoi breteistä lähinnä palloa, lyömään lähtenyt neitokainen heitti nopasta ensin kallon ja both downin, vain korvatakseen sen tuplakallolla. Bretonniyleisö kiljui riemusta ja pienen väkertelyn kautta sir Merrygot pääsi juoksemaan palloa kantaneen neitokaisen kiinni ja kumauttamaan tätä nyrkillään. Vain huomatakseen tämän kepeästi loikkaavan sen tieltä pois. Pieni väistely myöhemmin paikalle ryntäsi toinen neitokainen ja tuuppasi sir Merrygotin sivumalle ja pallonkantaja pinkaisi viimeisiä voimiaan myöten juuri ja juuri maaliin. Tilanne ei näyttänyt hyvältä bretonneille. Ei kuitenkaan ollut vielä syytä huoleen. Vielä oli kolme vuoroa aikaa tasoittaa peli ja ottaa peli jatkoajalle. Bretit lähtivätkin tuulen taas tuivertaessa rakentamaan hyökkäyskuviotaan, joka otti kuitenkin taas mahalaskua kun sir Merrygot jälleen pudotti pallon jalkoihinsa. Tällä kertaa hieman kriittisemmässä kohtaa kuin ensimmäisen puoliajan lopussa... Eipä niin, että neitojenkaan olisi paljoa paremmin peli viimehetkillä kulunut kun varsin alkuvaiheessa väistämään lähtenyt neitokainen ei ollutkaan tällä kertaa jaloistaan ihan niin ketterä kuin mitä aikaisemmin oltiin nähty. Tähän bretonnit vastasivat heiman parannetulla hyökkäyskuviolla ja tällä kertaa pallo jopa saatiin lähelle neitojen maalia sir Merrygotin heitolla. Jälleen pitkälle viety hyökkäys, massiivinen neitojen taggaus ja hirvittävät valmistelut päätyivät kuitenkin kaikki turhan päälle kun lauma neitoja vain yksinkertaisesti irrottautui breteistä, vaikka sir Ricohardinkin onnistui yhtä neitoa varjostaakin jo askeleen verran... Ja pallonkantaja saatiin kumoon. Ilman re-rollia ja vielä ottamalla ainakin kolme neljä go-for-it:tiä... Lähdettiin bretonnien viimeiselle kierrokselle. Sir Merrygot juoksi kuin kostonhimoinen kuvastus itse ja ojensi nyrkkinsä palloa kantaneen neidon kasvoille, osuen tämän väistyessä tarkoitettua lujemmalla iskulla tämän lantioon, lyöden sen melkein murskaksi. Tuttu vamma bretonnileirissä... Neitojen lekuri tiesi kuitenkin mitä tehdä ja neito saatiin takaisin eheään kuntoon. Pallo jäi vielä yhden neidon vierelle ja väärälle puolelle neitolaumaa sen lisäksi. Noh, sir Auberon kuitenkin loikkasi pystyyn, hänet kun oli aiemmin lyöty maihin pallon kanssa, ja ryntäsi maaliin odottamaan. Sir Rodolfiton harteille lankesi hakea pallo ja toimittaa se sir Auberonille. Astuttiin pallon luokse ja... Peli päättyi sitten siihen. Luotsin karjunnasta huolimatta ei pallo noussut enää maasta. Tapaus josta luotsi epäilee vahvasti sir Merrygotia, jonka hän näki vinkkaavan pelin jälkeen sir Rodolfitolle varsin salakähmäisen näköisenä...

Peli siis päättyi 2-1 bretonnien tappioon. Vahinkojakin tuli vain 0(1)-0 neitojen ollessa liian paljon kiinnostuneita pallosta ja miesten ollessa liian huolissaan neidoista. Pitkälti bretonnien peli sitten pyörikin täysin joukkueen kirjaimellisen ykkösmiehen ja pelinrakentajan sir Merrygotin ympärillä, jonka saldoihin tuli kaksi heittoa, yksi tuotettu vahinko, väliintulo ja vielä pelin ainoa bretonnimaali. Hänen tiliin myös lankesi kaksi epäonnistunutta heittoa ja yksi itsensä tyrmääminen blitzissä... Joten on sinänsä ymmärrettävää, että kun arvokkaimman pelaajan titteliä jaettiin, kieltäytyi hän tästä kunniasta ja antoi sen mieluummin vielä tuntemattomalle rivimaatiaiselle, jolla oli kyllä jo yksi kyky... Sir Merrygotin vaikutukset pelin lopputulokseen olivat siis varsin merkittävät. Molempiin suuntiin. Mistä herääkin epäilys, että jo pokaalinkin voittaneessa joukkueessa palvellut ritari päätti rakentaa tämän pelin niin, että muutkin joukkueet pääsevät juomaan pyhäksi Graaliksi luullusta maljasta.

Puhumattakaan kun kaiken hänen uljautensa ja kokemuksensa puolesta sir Merrygot huomasi ottelun jälkeen, että pelin legendaariset airuet Jim ja Bob olivat astelleet bretonnien luotsin puoleen ja alkaneet käymään pientä dialogia tämän kanssa. Sen suuremmitta puheitta luotsi tulikin sitten sir Merrygotin luokse ja ilmoitti tälle ylpeänä, että niin moni oli nähnyt tässäkin matsissa tulleet aivan uskomattomat suoritteet mitä sir Merrygot oli saanut aikaan ja kiinnostus hänen taitojaan kohtaan oli selvästi leviämässä kuin kulovalkea ikään. Joten kun bretonnit nyt tulevan pronssiottelun jälkeen palaavat kotikonnuilleen, on sir Merrygotin ura vasta alussa...



Designer note: Wood Elfit lisäsin siksi ehdotuksena, kun bretonnit ovat hyvin läheisissä väleissä metsänhenkien kanssa ja uusimman *coughkökköcough*fluffin mukaan heidän Ladynsäkin oli joku haltiajumala...

[Tuisko]

Hahaa, kiitos hienosta peliraportista ja varsinkin tähtipelaajakortista! Eiköhän sir Merrygot voi metsähaltioidenkin kanssa pelata, bretonneillahan on kuitenkin kaksi haltiatähteä riveissään.

Peli oli kyllä tosi tiukka, ja olisi voinut päättyä muutamalla nopanpyöräyksellä bretonnien voittoon. Mutta, finaali pelataan huomenna Kerttu-areenalla. Torstaina käyn muuten demottamassa (tai ainakin yrittämässä) palloilua Faba-illassa, katsotaan jos saataisiin vaikka uutta verta kentälle. Jos, niin voi olla että viivästetään seuraavan kauden alkua about viikolla, että uudet ehtii vähän orientoitua.

[Velgar]

Noin alustavasti ottaen, poislukien mahdolliset tulevaisuudessa häämöttävän ilkimyksen lähettämien basillien, myös pronssiottelu tullaan näkemään huomenna Kertun kentillä. Joten finaalipeliin saadaan heti pokaalikin mukaan (myös siinä tapauksessa, jos pronssipeli ei onnistukaan), mutta mahdollisesti luvassa on muutenkin varsin mukava spektaakkeli.

Bretonnitkin yrittävät päästä maaleihin asti. :D
Monessa mieleen.

[Tuisko]

Eilen jaettiin Kertussa kauden mitalit, kun viereisillä kentillä pelattiin kulta- ja pronssiottelut. Kultakamppailuun täydessä naisvahvuudessa oleva Sigevif asettui Sissiliskoja vastaan, jotka olivat hankkineet muutaman uuden skinkin örkkien suorittaman karsinnan paikkaamiseksi. Liskot olivat sen verran kokeneempia, että Sigevif sai mukaansa taas pitkästä aikaa Paju Ruusunkuoren. Liskofaneja oli hieman enemmän, ja liskot myös lähtivät ensimmäisenä hyökkäämään.

Tytöt saivat asetettua täydellisen puolustuksen, ja se söikin vähän etulinjan lakaisua. Liskoilla oli vaikeuksia pallon kanssa, ja tytöt lähtivät nopeasti hyödyntämään tilannetta. Alkurähinöissä blizeri Skögul tinttasi yhden nopan iskun kroxigoriin niin mojovasti, että tämä meinasi joutua pois kentältä. Liskovalmentaja hoputti kuitenkin apteekkarin kentälle hajusuolojen kanssa, ja kroxi jäi kentälle. Muisti näköjään pätkii tässä kohti, mutta pallo ei tainnut liikkua juuri kenenkään mukana ennenkuin sen ympärille kasautui hirmuinen joukko molempien puolten pelaajia. Siinä menikin melkein koko puoliaika, ja kun aika meinasi loppua kesken, tytöt kaatoivat sauruksen pallon päälle, ja pallo pomppasi, kas kummaa, tavallistakin ketterämmän Ulfrun-linjanaisen somiin pikku kätösiin. Juoksija Mist oli tappelunnujakan paremmalla puolella ja vilahti sieltä maaliin kärkkymään, Ulfrun syötti ja tyttöjen avausmaali oli tehty. Puoliaikaa jäi vain hetki joka kului tuloksettoman muksinnan merkeissä.

Tytöt lähtivät sitten hyökkäämään. Potkijaskinkki tähtäsi pallon vasempaan etulaitaan, ja kuinka ollakaan, sivutuuli tipautti pallon suoraan juoksija Mistin käsiin. Tytöt tekivät häkin vasempaan laitaan, josta se sitten siirtyi oikeaan, kun edessä oleva saurusmuuri ei siirtynyt mihinkään. Tässä kohti läpäisemättömän tyttöpuolustuksen läpi vilahti pallonläpsijäskinkki, joka kampesi pallon irti Hildr-juoksijalta. Pallo pomppi villisti, ja taas sen ympärille kasaantui molempien joukkueiden pelaajia. Nyt oltiin kuitenkin lähempänä tyttöjen päätyä, ja tilanne oli pohjannaisille varsin vaarallinen kärkkyvien skinkkien viilettäessä vasemmalla ja oikealla. Kun pallo päätyi etupäässä liskojen keskelle, kammettiin taas saurus pallon päälle, ja pallo pomppasi skinkin näppeihin. Aurboda kävi nuijimassa skinkin nurin, ja pallon koppasi tällä kertaa saurus! Alkoi raastava hippapeli, kun tytöt yrittivät pitää sauruksen paikoillaan, ja liskot yrittivät vapauttaa sauruksen pieksemällä ja tyrkkimällä. Varmoin jaloin palloa kantavan sauruksen vieressä seisonut blizeri Geirskögul oli aika ratkaisevassa asemassa tässä kiinnipitopelissä, mutta lopulta hänkin sai tuta saurusten nyrkit kun liskomiehet saivat lakaistua tyttöjä kunnolla maihin, ja pari kannettiin kentältäkin. Pallo saatiin skinkille, joka lähti viilettämään kohti maalia. Avustajia irtosi kuitenkin enää vähänlaisesti, ja Hildr-juoksija kävi tinttaamassa skinkin maihin. Vielä pari muutakin tyttöä saatiin pinnistellen pallon viereen. Liskot tyrkkäsivät yhden tytön pallon päälle, pallo lipsahti yleisöön joka viskasi sen lähelle keskikenttää. Saurus yritti vielä heittää pallon maalissa odottavalle skinkille, mutta tämä oli jo saurukselta liikaa pyydetty.

Peli päättyi siis Sigevifin tiukkaan 1-0 voittoon. Tomun laskeudutta oli kyllä selvää mistä voitto johtui. Liskot heittelivät kasapäin ykkösiä ja kakkosia ja muutaman kallon. Niillä oli yksi yksi hyvä vuoro, loput vähän sitä sun tätä. Tytöillä taas kaikki onnistui melkein koko ajan, yhden nopan blokkeja viskottiin jatkuvasti ja kallojen sijaan tuli yhtenään kaatoja. Ällistyttävää. Mutta, tytöt ottivat kolme edellistä kertaa reilusti köniin liskoilta, niin että tämä oli ihan tervetullutta vaihtelua.

[Velgar]

Himputti voi olla vaikea saada kirjoitettua salasanaansa... Ahem... Asiaan. Tuossa jo päivemmällä kerrotussa kuvauksessa tosiaan tulikin jo ilmi, että eilen Kertun kentillä kohtasivat neljä menestystä niittänyttä joukkuetta. Siinä missä kultapöydässä rähinä ja sihinä menivät kovana, kaikui pronssipöydässä uljas sotalaulu, jota vastaan kohosi murahtelevat karjaisut luvaten väkivaltaa. Mushroom Grove Magicin örkit kohtasivat vähintään yhtä maagiset kasvikunnan edustajat Lady's Water Liliesit. Joukkueiden maine-erojen tähden vihreät veikot olivat treenanneet matsia varten extrakovaa, mutta yleisön saapumisessa maine-erosta ei ollut tietoakaan kun kumpaankin päähän katsomoa kampesi itsensä 12000 enemmän tai vähemmän raakalaista kannattajaa.

Otteluun lähdettiin bretonnialoituksella ja tunnelma oli niin katossa, että heti ensimmäisellä hetkellä katsomossa syntyi valtava kahakka. Kello riensi eteenpäin, mutta niin tekivät bretonnitkin ja tuttu ja tunnettu salamahyökkäys oli tunkeutunut örkkien puolelle. Kaikki lähimmät vihreänaamat merkattiin pelaajilla ja kun peikkokin jäi kaivamaan nenäänsä sen ensimmäisen ja viimeisen kerran matsissa, ei ollut bretonneilla temppu eikä mikään potkia sir Auberonin kinttuihin ehtineet röllit pois tieltä ja päästää legendaarinen sankari juoksemaan kahden vuoron maalintekoon (lue kolme, kiitos riotin). Uuteen aloitukseen lähdettiinkin sitten kauas kantavalla potkulla, joka vei aivan örkkien takalaitaan. Valitettavasti potku oli myös niin korkea, että ennen kuin se ehti maahan, oli sitä hakemassa jo vihreäveljes örkkien heimosta. Tästä palloa lähdettiin tuomaan keskelle ja sitten katsottiinkin melkein koko loppu ensimmäinen puoliaika kuinka örkit ja bretonnit olivat aivan hirvittävässä läjässä keskellä kenttää, vain hiukan örkkien puolella. Peikko huitoi hurjana joukon keskellä, mutta lähes aina kun joku saatiin kumoon, nousivat nämä vain uudestaan päästäkseen takaisin rientoihin. About 6x6 kokoinen alue käsitti pitkälti kaikki kentällä olevat pelaajat, mutta tätä alettiin kyllä pikkuhiljaa korjailla ja hiljalleen joukkueiden fyysinen voimaero alkoi näkyä kun bretonnien potkiva maatiaisherra Dexter Point kammettiin maihin sellaisella voimalla, että miesparalla oli kaulanikamat naksahdella (ei niin suuri menetys maatiaisella...), mutta haluten pitää miehensä vielä mukana pelissä, bretonniluotsi lähetti lääkärin katsomaan kaveria. Lääkäri kaikesta taidostaan huolimatta ei voinut tehdä kaulalle juuri mitään ilman, että mies olisi pysynyt joka tapauksessa poissa vielä tulevastakin matsista, joten luotsin oli tyytyminen vain pitämään mies pois kentältä. Kun sitten vielä sir Merrygot, bretonnien uusi superstara kannettiin kentältä torkkutuvalle, oli tilanne muuttumassa hyvin ikävään suuntaan. Taistelun tuoksinassa pallo oli kuitenkin saatu lopulta tuupittua vielä syvemmälle takakenttään ja irti örkeistä, että kun tuli se viimeinen hetki tehdä mitään, oli örkkien pakko lähteä heittämään palloa pitkän matkan päähän bretonnien puolelle rynnänneelle blitzerille, joka oli hänkin kahden bretonnin merkkaama. Toisin kuin yleensä näissä sankaritarinoissa oli heittäjäröllin ensimmäinen heitto vähän epätarkka ja kun örkkiluotsi karjui parempaa yritystä, pelästyi heittäjä niin pahoin, että pudotti pelivälineen jalkoihinsa.

Toiselle puoliaikaa lähdettiinkin sitten vajaamiehityksellä bretonnien puolesta kun laakereille laskeutunut sir Merrygot viihtyi hyvin torkkutuvalla kirjoittelemassa nimmareita faneille ja häntä siellä avusti (selvästi tähtiäkin) vartioimaan perehtynyt yewman Sigmund. Toisaalta faniyleisössä saattoi olla joku örkkikin, joten guardia varmaan tarvittiin torkkutuvalla... Tämä ei kuitenkaan niin paljon häirinnyt bretonneja kun he pallon liitäessä riensivät täydellisiin puolustusasetelmiin. Pallo pistettiin taas häkkiin ja ensimmäiseltä puolikkaalta tutulla tavalla sen ympärille kerääntyi hirvittävä häröpallo väkeä. Nyt kuitenkin miesalivoima alkoi näyttää rumaa naamaansa ja häröpallo ei kestänyt läheskään niin kauan kuin ensimmäisellä kertaa. Sir Auberon tanssitti örkkejä takariveissä tututtuun tyyliinsä, mutta vaikka eturivi hoiti myös tehtävänsä hyvin, alkoivat örkkien nyrkit osumaan aina vain tarkemmin. Bretonneja alettiin hiljalleen kanniskella taukotuvan puolelle ja kun heitä oli enää kahdeksan vastustamassa neljännellä vuoroon, tekivät örkit siirron vasempaan laitaansa. Tämä ymmärrettävästi raivostutti nurkkaan ajetut bretonnit, joista maatiaisella veri kihahti kalloon koviten ja hän lähti tutkimaan minkä väristä se örkkien veri oli. Örkkien ainoa potkiva, likaisesti pelaileva linjuri löysi itsensä väärältä puolen nyrkkiä ja kun pää irtosi komeassa kaaressa alkoi örkkiluotsilla mietintä siitä yritettäisiinkö sitä koettaa vielä liittää takaisin hartioille. Salakähmäistä kiitollisuuden kädenpuristusta myöhemmin todettiin, että kaverista olikin haluttu päästä eroon ja peli jatkui jälleen. Nyt olivat örkit kuitenkin suuntaamassa maaliin ja bretonnit vajavaisinaan lähtivät marssimaan näiden eteen, yrittäen pysäyttää päälletulevan vihreän vyöryn. Tässä onnistuttiinkin lähes esimerkillisesti ja kun peli oli aivan lopuillaan karjui örkkiluotsi palloa kantaneen blitzeriörkin juoksemaan maatiaisen ohitse ja vielä kahdella goffilla kohti maalia. Matka oli pitkä ja vaivalloinen, mutta örkin onnistui kuin onnistuikin tasoittaa peli juuri vähän ennen kuin peli oli menetetty. Bretonneille jäi vain yksi vaivainen vuoro tehdä mitään pelille ja kun örkit käyttivät senkin blitzaamiseen, oli se viimeinenkin toivo puhtaasta voitosta menetetty.

Lähdettiin sitten jatkoajalle bretonnialoituksella, jälleen ilman sir Merrygottia. Muut pelaajat sentään tottelivat luotsia ja kampesivat itsensä kentälle, että joukkue saatiin tasalukuiseksi. Pallo tuotiin nyt suht varmalla pelillä keskelle kenttää. Tästä sitten siiryttiin bretonnien oikeaan laitaan, mihin örkit onnistuivat tulla perässä niin voimalla, että palloa kantaneen sir Auberonin ainoaksi vaihtoehdoksi maalin tekemiselle tuli juosta maaliin minkä kintuistaan pääsi. Tässä häntä oli avustanut häntä mojauttanut örkki, jonka lyöntejä väistellessä sir Auberonin onnistui tanssahdella askeleen lähemmäs maalia... Mutta katso ja kummastu. Niin lupaava tähtipelaajan toive kaatui heti ensi askelmallaan ja lähes pudotti pallon örkkien jalkoihin. Bretonniluotsi kirosi useammankin jumalan mitä mieleen tuli kun örkit vain kävivät noukkimassa pallon ja veivät sen häkkiin. Tästä alkoi sitten uudestaan jo kahdelta aiemmalta puoliajalta tuttu häkin piiritys ja vaikka bretonnien oli lähes mahdotonta saada örkkejä edes kaatumaan... Yksikin otollinen häkinmurto vuoro näki neljä ellei viisikin tuplanoppa heittoa, joista jokaisessa oli noin tilastollisesti ottaen 2/3 mahdollisuus, että örkki kaatuu ja yksikään ei kaatanut... Tästä helpottuneena örkit siirsivät suuremmitta vaivoitta häkkinsä kohti omaa oikeaa laitaa, mutta hädin tuskin he olivat päässeet edes keskelle oman kentänpuoliskonsa pituutta kun lauma bretonneja seisoi edessä. Nämä kun saattoivat kaatua helpommin, mutta myös nousivat samalla tahtia takaisin ylös. Vielä venytetyn rähinän päätteeksi örkit pakottautuivat lähettämään pallonkantajansa kohti maalia, mutta kun tätä suojaamaan ei saatu irrotettua tarpeeksi väkeä, viimeisenkin loukattua itsensä kokonaan ulos pelistä yrittäessään väistellä, juoksivat bretonnit nopeasti tämän kiinni ja kaatoivat maahan. Tässä vaiheessa oli kuitenkin aivan liian myöhä bretonneillekaan edes ajatella mitään maalintekoa.

Siirryttiin siis neljänteen erään, eli kunniakkaaseen arparatkaisuun. Joukkueet olivat yksinkertaisesti liian tasaväkisiä. Juhlalliseksi seremoniavälineiksi valittiin Blood Bowlin omat puhtoisen valkoiset nopat ja osoittaen vieraskoreutta bretonnit antoivat haastajan heittää ensin. Örkkiluotsi lähetti murahtaen nopan matkaan ja kun se pysähtyi pöydälle, koreili siinä neljä mustaa silmää... Hikikarpalot nousivat bretonniluotsin otsalle. Tulevasta heitosta oli paljon kiinni. Oli 1/3 mahdollisuus voittaa, yksi kuudesta peli pitkittyisi vielä tältäkin saraa ja hirvittävät 50% todennäköisyyttä, että bretonnit kokisivat vielä uuden tappion kun se merkitsi eniten... Ladylle luettu rukous huulillaan bretonniluotsi saattoi nopan matkaansa ja kun se lopulta pysähtyi... Oli tulos selvä. Puhdas kuusi silmää katsoi nopasta takaisin ja bretonnit olivat saavuttaneet itsellensä pronssia työllä, tuskalla ja litratolkulla hikeä.

Peli päättyi siis 1-1 tasapeliin, jonka ratkaisi arpa 6-4 voitoksi bretonneille. Kassujakin saatiin pari hassua 1-2, joista ketään ei parannettu kokonaan kun örkitkin käyttivät apteekkarinsa pitämään mustan örkkinsä kentällä aivan loppumetreillä. Entäs sitten sir Auberon, joka oli nousemassa lupaavasti tähtipelaajien kunniakkaaseen kaartiin? Vaikka hän olikin saanut muutaman pisteen, olisi ottelun MVP:kin tuonut hänet vain ilkeään tasaan 50:en. Tämä siis ellei joukkueen ainoa maalin tehnyt sankari olisi jäänyt yli 2/3 peliä loikotuvalla viettäneen supertähti sir Merrygotin varjoon, joka nappasi itsellensä vielä viimeisen kunnian joukkueessa. Selvästi aikaisempi pieteettinen hartaus on alkanut karista maailmatähdestä...