Armeijat arvelin sopivan kokoisiksi ja pelissä vierähti tunti tai kaksi.
Avovaimo pelasi haltioilla, jotka koostuivat 1 maagista (kenraali), 30 keihäshaltian rykmentistä, 5 Ellyrian ryöstelijästä ja 5 hopeakypärästä.
Itselläni oli kaaoksen puolella myöskin 1 maagi (kenraali), 17 kaaoksen soturia kilvin ja käsiasein, 10 kaaoksen soturia kahdella aseella ja 1 uudenvuoden tinasta tehty spawni (oi muistatkos kun se oli sotussa muotia?)
Joukot taistelukentälle aseteltuna ja maastojen erikoisominaisuudet merkattuina (valtaosa sinistereitä?!). Kukkuloita en luokittele maastoksi vaan enemmän pelipöydän muodoksi, joten niille ei tullut scenery table heittoa. Jälkikäteen mietittynä olisi pitänyt laittaa keskelle vielä jotain scenery rollia vaativaa, jäi aika vähäiselle käytölle nuo erikoisominaisuudet.
Ensimmäiset liikkeet, ampumiset ja rynnäköt. Spawni otti heti ensimmäisellä vuorolla täydet 4 haavaa (kestää 5), eikä aiheuttanut kuin korkeintaan 1 haavan hopeakypärille. Siitä huolimatta kyseinen mörökölli selvisi hengissä tämän jälkeen ainakin 2 combat phasesa.
Ellyrian reaverit ammuskelivat ja huitoivat samassa lähitaistelussa peräkanaa, mikä oli hieman omituista. Onnistuivat pidättelemään kaaos sotureita monta vuoroa.
Parin-kolmen vuoron taka-alalla pidättäytymisen jälkeen keihäshaltiatkin lähtivät rynnäköimään. Keihäiden 2" kantama, joka mitataan mallista, auttoi kaikki lyömäkantamalle (osittain alemmas osoittavien keihäiden ansiosta). Kantaman tarkastaminen oli lähinnä tuskallista ja 3" pile in movet ärsyttävää kikkailua.
Tässä lähitaistelussa valtaosa tappioista tuli battleshock testien muodossa. Vaikka haavoja aiheutettiin suht. koht. tasaisesti, niin huonosti heitetyt battleshockit verottivat kaaokselta monta soturia nopeaan tahtiin.
Spawni ja isompi kaaos soturi ryhmä tuhoutuivat kentältä melko samoihin aikoihin Ellyrianin ryöväreiden kanssa.
Maagit eivät olleet hirmuisen paljoa tehneet. Lähinnä estäneet battleshockia command abilityllään ja välistä aiheuttaneet woundin hyökkäysloitsulla. Buffeja olisi pitänyt käyttää enemmän.
Hopeakypärät ja keihäshaltiat rynnäköivät molemmin puolin kaaos soturien kimppuun, coup de grâce. Peli oli tässä vaiheessa käytännössä ohitse ja lähinnä kellon vilkuilua noppien pyörittelyn lomassa.
Ja viimeinen kaaoksen lurjus kaatuu keihäiden ja peitsien seivästämänä.
Mietteitä: Taisin jo toisessa säikeessä sanoa, mutta peli oli miellyttävempi kuin oletin. Pienemmällä mallimäärällä ja alustasta mittailulla se kulkisi melko joutuisasti. Muutamia sääntöjä unohtui siellä täällä (liput, heitetty buffi loitsu ja ennen kaikkea sudden death), mutta perusmekaniikka tuli kyllä selväksi.
Pelin suurimpia ongelmia tuntuu olevan taktisten valintojen vähyys, jotka ovat lähinnä: "Minkä yksikön buffaan ja vetäydynkö pois lähitaistelusta?" Pelaaja joka olisi keskittänyt joukkonsa yhtä yksikköä vastaan kerrallaan olisi todennäköisesti voittanut hajaantuneen vihollisen. En tosiaan suosittele isolle mallimäärälle, sillä tsiljoonan nopan viskominen ja jatkuva "kuka lyö" mittaaminen söivät paljon peliajasta.
Sisäänheitto peli? Ehdottomasti.
'Tarinankerronnallinen peli? Ehkä skenaarioiden myötä.
Turnauspeli? Njet.
