Armeijat pääsivät toisistaan näköetäisyydelle ja molemmat kenraalit alkoivat ohjeistamaan joukkojaan asemiin. Jännitys huokui koko taistelukentän yllä, toisella puolella pelosta, toisella intohimosta. Tänään haltiat ja metsän olennot kohtaisivat pedon, joka ei seuraa luonnon tahtoa. Tänään he kohtaavat Khornen sotajoukon.
Kolme taisteluraporttia yhdessä illassa? Miksipäs ei. Tällä kertaa pelasin soolopelin Kings of Waria (häviö ladylle ei vaikuta asiaan). Tarkoituksena kerrata ja opetella uudistetut säännöt, sillä huomenna olisi tarkoitus pelata ihan oikeaa vastustajaa vastaan.
Joukot aseteltu kentälle ja kullekin löytyy kuvasta nimi. Ratsuväkijoukot ovat 5 vahvuisia ja kaikki jalkaväkiyksiköt 20 vahvuisia. Useimmissa tosin on vain 12 nappia, mutta 25mm*25mm beissit täyttävät hyvin KoWin sääntöjen vaatiman alan. Huomasin että Basilealaiset ovat täydellisiä kuvastamaan Kaaoksen sotureita, hyvä-pahasta huolimatta raskaasti haarniskoituneita eliittisotureita molemmat.
Metsän väki on saanut suorittaa "vanguard" liikkeen ennen pelin alkua.
Haltiat saavat lähteä ensimmäiseksi ja liikkumisien jälkeen laukaisevat jouset kaaoksen ritareita kohtaan, aiheuttaen ensimmäiset vauriot.
Suorilla viivoilla merkitty ensimmäisen vuoron aikana tapahtuneet liikkeet. Katkoviiva kuvastaa tulossa olevaa liikettä.
Ensimmäinen vuoro oli tuttuun tapaan melko tapahtumaköyhä ja liikekeskeinen. Kaaoksen ritarit yltivät kuitenkin suorittamaan hidastetun rynnäkön ja käyvät kentaurien kimppuun, vauriota aiheuttamatta.
Ja se johti myös vastahyökkäykseen, kentaurit rynnivät esteen ylitse, iskien kovaa Kaaoksen Ritareiden kimppuun.
Toisaalla Khornen verenjanoinen suur-daemoni ei ole kiinnostunut vähäisemmistä puumiehistä, vaan lentää niiden ylitse raukkamaisten jousihaltioiden kimppuun.
Toisella puolen kenttää dryadit hyökkäävät kaaoksen sotureiden kimppuun, aiheuttaen muhkealla 25 hyökkäyksellään vain 5 vauriota (joista yksi vähenee onnistuneen rohkeusheiton myötä). Vastahyökkäys kahden yksikön ja valitun voimin tekee metsänhengistä pelkkiä säpäleitä.
Toisen vuoron lopulla tilanne alkaa näyttää haltioiden osalta haastavalta, mutta ei vielä toivottomalta. Verenjanoinen häiritsee ryhmittymistä oikealla laidalla ja vasen laita on murrettu.
Petomiehet ja kaaoksen soturit ovat liian hitaita tavoittaakseen hopeisen tuulenhenkäyksen ratsastajia, mutta Juggernautillaan Khornen valittu yltää, aiheuttaa muutaman haavan ja hermoheitosta noppatulos 12 ajaa haltiaratsastajat pakosalle (tai miekan terään kuten kuvassa annetaan ymmärtää).
Toinen haltioiden ratsuväki onnistuu tuhoamaan kaaoksen ritarit, mutta Verenjanoisen ja kaaoksen sotureiden vastahyökkäys syö koko yksikön. Haltiat alkavat vetäytymään viimeistä puolustusta varten, kaaoksen joukkojen lähestyessä.
Puiset laahustajat ja haltiakuningas yrittävät tuhota päänvaivaa aiheuttaneen suurdaemonin, tuloksetta.
Voittamaton verenjanoinen päättää antaa alempiensa hoitaa kiusaliaat puumiehet, sillä nyt hänellä on aikaa viimeistellä haltioiden kunniattomat jousiampujat ja maagin.
Samalla kun muut Khornen joukot tuhoavat jousiampujat, hoitavat loput haltiat toisen kaaos soturien yksikön pakosalle. Haltioiden maagi onnistuu ihmeen kaupalla selviämään Verenjanoisen rynnäköstä.
Mutta ei kauaa, sillä kaaoksen sotajoukko jatkaa tiiviisti voitonmarssiaan. Tuhoten sekä maagin, että puumiehet. Haltiakuningas yrittää saada edes jotain aikaiseksi nitistämällä kaaoksen maagin, mutta hermostuneena unohtaa miten miekkaa käsitellään.
Peli kesti seitsemännelle vuorolle, jonka lopusta kuva on, kaikkien selvinneiden yksiköiden kanssa. Haltoilta oli tuhoutunut 855 pisteen edestä joukkoja ja kaaokselta vain 285 pisteen edestä. Selkeä verilöyly Khornen mieleen.
Calemir laukkasi pois taistelukentältä, kyyneleitä tyynesti pidellen. Takana kirkuivat kunniahuudot veren jumalalle ja kuvottava, voimakas rummutus. Iloitkoon voitostaan tänään, iloitkoon vielä ja kirottu olkoon heidän ilonsa. Calemirin on ehdittävä kansansa luokse, kerrottava tappiosta ja haalittava jostain sotilaita puolustusta varten.
Iloitkoon vielä kirotut pimeyden ruhtinaiden sikiöt. Iloitkoon vielä, sillä pian haltiain keihäät ja nuolet lävistävät heidät, metsän olennot jauhavat heidät ja magian tuulet korventavat heidät.
Jälkimietintöjä: Nyt kun on tullut kesä pelailtua FaBaa (7e) ja testattu Age of Sigmar, niin tiukka ja nopea KoW on ihanaa vaihtelua. Suurin etu FaBaan on mielestäni hyvin suunniteltu ja helppo liikesysteemi, joka ei jätä sormea suuhun missään tilanteessa. Miinus taasen tulee jonkun fooruminkäyttäjän mainistemasta kuivakkuudesta, jonka en usko koskaan täysin poistuvan.
Mielenkiintoisena tässä taistelussa pidän hahmojen toimintaa. Ne pörräsivät kentällä tukemassa omia joukkojaan ja aiheuttamassa pientä häiriötä vihollisjoukoille. Varsinkin Verenjanoinen onnistui hyvin häiritsemään puumiehiä hyppimällä näiden ympärillä. Sankareilla uskaltaa kuitenkin vain harvoin lähteä rehelliseen kaksintaisteluun kokonaisen yksikön kanssa.
Yksiköillä on stattiriveissä paljon 4+ merkintöjä, mutta sen hyvänä puolena ne ovat suhteellisen balanssissa keskenään. Varsinaisia kuolontähti yksiköitä ei taida helposti pelissä olla ja yksiköiden tiimityöskentelyn merkitys korostuu.
Aikaisempiin laitoksiin verrattuna KoW on edelleen näppärä ja timmi paketti, mutta uudistukset kuten counter-charge ja erikoisominaisuudet kuten thunderous charge ja phalanx paikkaavat edellisten laitosten ongelmatilanteita ja tuovat uutta taktista syvyyttä peliin.
Turnausmielessä ja uusille pelaajille opettamisessa KoW peittoaa mielestäni edesmenneen kilpailijanssa mennen tullen.
*pieni hiljaisuus kaatuneiden muistolle*
Tarinankerronnassa se ei pääse lähellekään samaa tasoa. FaBa kuitenkin pystyy mallintamaan minkä tahansa kokoisia yksiköitä ja sankareita on kiva koristella taikaesineillä.
Tarninankerronnasta puheenollen, oli kiva kirjoittaa taas hieman narratiivia taistelulle.
