Voitosta pelaaminen!

[Hammerheart]

Noi Sirlinin jutut on ihan hyviä, mutta niitä ei minusta kannata ihan purematta niellen soveltaa figupeleihin. Mies on kuitenkin enemmän mätkepelimiehiä ja niissä ei tule ihan samanlaisia rajoittavia tekijöitä vastaan kuin figuissa (figut on kalliita, niiden kokoamiseen ja maalaamiseen menee aikaa, harrastuksessa on esteettinen komponentti, samoin taustatarina voi vaikuttaa joidenkin päätöksiin, vaihtoehtoja on absurdisti enemmän, jne). Toki pelin sisällä niitä voi soveltaa helpommin.

[Oskari]

Hienoa nähdä että tämä ketju on pysynyt asiallisena.

Massacrella voittamiseen voisi ainakin teoriassa olla monta reittiä. Kaikki riippuu toki siitä miten "massacre" määritellään. Jos pelissä X vähintään 10 pisteen ero riittää massacre voittoon, niin silloin myös pelaaja joka saavuttaa jokaisella vuorolla kaksi pistettä enemmän kuin vastustaja voittaa massacrella, olettaen että peli kestää viisi vuoroa.

Taito on itsestään selvästi tärkeintä voittoon pyrittäessä. Mää tässä ketjussa pyrin miettimään mistä paloista tämä taito koostuu? Taito on itsessään mun mielestä liian epämääräinen termi.

Sirlinin kirja on hyvä, se oli yks mun inspiraation lähde kun mietin tämän ketjun aloittamista. Olen myös lainannut ekaan viestiin paljon juttuja kognitiivisen psykologian kirjallisuudesta.

Ekaan viestiin voisin laittaa lisäksi vielä tämän:

7. Älä hae tyylipisteitä jos tyylipisteitä ei jaeta. Khornen demonien työntäminen suoraan gunlinen eteen on usein yksinkertaisesti tyhmää, vaikka se olisikin pelin taustatarinan mukaista ja jonkun mielestä varmaan myös tyylikästä. Karu fakta vaan on että tällä tavalla pelaamalla häviää. Älä tee mitään toimintoja vain siksi että se on tyylikästä. Tee ainoastaan sellaisia toimintoja joista saat pisteitä. Älä koe mitään syyllisyyttä taustatarinan vastaisesta armeijanrakennuksesta tai taustatarinan vastaisesta pelaamisesta. Jos Khornen demonit, grey knightit ja eldarit on voittajakombo flyrantti -liittolaisella, niin pelaat sitten just tällä kokoonpanolla! Ignoraa fluffimurhasta syyttelyt ja voita.

[Hammerheart]

Ekaan viestiin voisin laittaa lisäksi vielä tämän:

7. Älä hae tyylipisteitä jos tyylipisteitä ei jaeta. Khornen demonien työntäminen suoraan gunlinen eteen on usein yksinkertaisesti tyhmää, vaikka se olisikin pelin taustatarinan mukaista ja jonkun mielestä varmaan myös tyylikästä. Karu fakta vaan on että tällä tavalla pelaamalla häviää. Älä tee mitään toimintoja vain siksi että se on tyylikästä. Tee ainoastaan sellaisia toimintoja joista saat pisteitä. Älä koe mitään syyllisyyttä taustatarinan vastaisesta armeijanrakennuksesta tai taustatarinan vastaisesta pelaamisesta. Jos Khornen demonit, grey knightit ja eldarit on voittajakombo flyrantti -liittolaisella, niin pelaat sitten just tällä kokoonpanolla! Ignoraa fluffimurhasta syyttelyt ja voita.

Jos mitkään ulkopelilliset seikat ei vaikuta, niin miksi hemmetissä kukaan pelaisi 40k:ta? Siinä on paljon siistejä juttuja, mutta ihan oikeasti on hemmetisti paljon parempia sääntösettejä kilpailulliseen pelaamiseen, jos se on ainoa mitä hakee. Pelaa mieluummin vaikka Masiinaa tai Infinityä. Tai MtG:tä. Pelejä jotka on oikeasti suunniteltu kilpailulliseen pelaamiseen eikä randomisti huiskittu sääntöjä koska ne on siistejä. 40k:ssa on siistiä ne figut ja se taustatarina ja se, että siinä pääsee pelaamaan isoja matseja.

[Dolmot]

Jos mitkään ulkopelilliset seikat ei vaikuta, niin miksi hemmetissä kukaan pelaisi 40k:ta?

Villi arvaus:

40k:ssa on siistiä ne figut ja se taustatarina ja se, että siinä pääsee pelaamaan

[Darius]

Kaikkihan sen taitaa tietää että 40k ei ole niitä parhaimpia mahdollisia kilpailupelejä. Mikä tahansa peli jossa on noppia mukana missään relevantissa osassa on kilpailullisena pelinä huonompi kuin mikä tahansa mikä ei ole.

Se on yksi syy lisää miksi 40k:on ei voi mielestäni tuota play-to-win filosofiaa soveltaa täysin. Väittäisin että melkein kukaan turnauksissakaan kävijä, joissa eniten sitä play-to-win mentaliteettia on, ei ole valinnut armeijaansa vain koska se on paras. Ei kukaan jaksaisi kuluttaa satoja euroja figuihin ja kymmeniä tunteja maalaukseen armeijaan joka ei kiinnosta.

Kaiketi sen mitä ajan takaa voisi tiivistää näin, vaikka meneekin vähän rambletukseksi:

Warmachinea pelataan koska siinä on tasapainoiset, varsinkin kilpailullisessa ympäristössä toimivat säännöt. 40k:ta pelataan siitä riippumatta että se ei tee kumpaakaan hyvin. Ei kukaan pelaa 40k:ta sen takia että se toimii hyvin pelimekaanisesti. Figut ja lore on se mikä ihmiset pitää harrastuksessa ja minkä takia 40k aloitetaan.

Koko 40k:n harrastus rakentuu samanlaiselle periaatteelle kuin että joku pelaisi vain yhtä ja samaa hahmoa street fighterissa koska pitää hahmon stylestä, vaikka parempiakin olisi. Kaikki 40k:n harrastajat ovat scrubeja, vain vaihtelevissa määrin.

[Lucidus]

Mutta eikö 40k:ssa ole helpompi min-maxata kuin noissa kilpailullisissa peleissä? En sitten tiedä pelaisiko kukaan tätä sen vuoksi.

[Meganiikko]

Mutta eikö 40k:ssa ole helpompi min-maxata kuin noissa kilpailullisissa peleissä? En sitten tiedä pelaisiko kukaan tätä sen vuoksi.

Warmachine on min-maxauksen luvattu peli. Ja listanhiomisen.

Enikeis 40k'ta pelataan myös aika paljon sen takia että pelaajia on vaan enemmän ja peliseuraa löytää (alueesta riippuen) aika paljon verrattuna muihin peleihin.

[Dolmot]

Tässä yksi kaunis päivä muuten mieleeni hiipi eräs kysymys.

Onko kukaan koskaan tehnyt Warmachineen teemalistaa? Enkä nyt tarkoita mitään "paljon samanlaisia juttuja" -teemaa vaan sellaista poppoota jolla on itse sorvattuja persoonia, tausta, aika, paikka ja/tai syy olla jossain juuri kyseisessä kokoonpanossa. Siis semmoista huttua, joka huomattavan usein kulkee WH-listojen mukana jopa turnauksiin suunnatuissa seteissä.

[Malkuth]

Sen perinteisen GW-dissauksen voisi tästä ketjusta jättää kokonaan pois. Jos jotain peliä laajasti pelataan nimenomaisena tarkoituksena se voittaminen, ei ole ketjun aiheen kannalta mitään väliä onko peli hyvä vai ei.

[Cor Leonis]

Tässä yksi kaunis päivä muuten mieleeni hiipi eräs kysymys.

Onko kukaan koskaan tehnyt Warmachineen teemalistaa? Enkä nyt tarkoita mitään "paljon samanlaisia juttuja" -teemaa vaan sellaista poppoota jolla on itse sorvattuja persoonia, tausta, aika, paikka ja/tai syy olla jossain juuri kyseisessä kokoonpanossa. Siis semmoista huttua, joka huomattavan usein kulkee WH-listojen mukana jopa turnauksiin suunnatuissa seteissä.

Itehän pelaan paljon teemalistoja, kuten Nature of the Beastia, Body & Soulia ja Machinations of Shadowia. Täs pitää tietää, että jokaikisellä warlockilla ja warcasterilla on oma teema-armeija (osalla jopa useita) joka antaa uniikkeja rajoituksia ja boonuksia listanrakennukseen, joskus jopa yksikköjä toisista armeijoista. Teemalistoja ei kuitenkaan ole pakko pelata, mutta kyllä noita vahvempia etenkin näkee turnaus-skenessä tosi usein. :DDD

[Hammerheart]

Jos mitkään ulkopelilliset seikat ei vaikuta, niin miksi hemmetissä kukaan pelaisi 40k:ta?

Villi arvaus:

40k:ssa on siistiä ne figut ja se taustatarina ja se, että siinä pääsee pelaamaan

En tiedä - ehkä olen vain liian hyvässä seurassa, mutta kyllä minä pääsen pelaamaan jotakuinkin just tasan niitä pelejä mitä haluan. Tänään Malifauxia, ensi tiistaina Pulp Cityä, kohtapuoliin Kiltapalloa ja Carnevalea. Infinity ja Eden onnistuisi molemmat takuulla vielä tässä kuussa, jos ottaisin asiakseni.

Sen perinteisen GW-dissauksen voisi tästä ketjusta jättää kokonaan pois. Jos jotain peliä laajasti pelataan nimenomaisena tarkoituksena se voittaminen, ei ole ketjun aiheen kannalta mitään väliä onko peli hyvä vai ei.

Minusta tuo seiskakohta on ihan täyttä puppua, mutta jos en voi "dissata" peliä niin en voi perustella mielipidettäni. Minusta 40k on ehdottomasti paras grimdark 28-millinen massasotapeli. Minusta ei ole yhtään mitään väärää siinä, että tykkää 40k:sta. Hemmetti, minäkin tykkään 40k:sta! Mutta kuten Dariuskin asian ilmaisi, jos sitä pelaa pelkästään sääntöjen takia niin kyllä älyttömästi parempia vaihtoehtoja on ja siitä tuossa seiskakohdassa on kyse.

[Malkuth]

Mitä väliä sillä on, että on parempia vaihtoehtoja? Se, että 40k on sun mielestäsi siisti fiilistelypeli ei liity millään tavalla voitosta pelaamiseen. Onko sun oikeasti mahdoton uskoa, että 40k (ja faba) on monille täysin mielekäs peli nimenomaan siihen voitosta pelaamiseen?

Jokaista figupeliä voi pelata pääasiallisena pointtina pelin voittaminen, poislukien varmaan jotkut marginaalisemmat pelit joissa oikeasti ei ole voittajaa tai häviäjää. Mun pointti on, että tästä aiheesta voi aivan hyvin keskustella ilman sitä iän ikuista eri pelin vastakkainasettelua joka joka kerta johtaa samaan väsyneeseen riitelyyn.

Oskarin pointti ei myöskään mun nähdäkseni ollut, että pitäisi valita armeija pelkästään sen perusteella, että se on paras, tai ylipäätään olla täysin epäkiinnostunut kaikesta ulkopelillisestä, vaan se, ettei pelin aikana pidä tehdä tyhmiä ratkaisuja tyylisyistä jos haluaa voittaa. Aivan eri asia, ja pätee mun mielestäni kaikkiin figupeleihin. GW:n peleissä se ei vaan ole samalla tavalla itsestäänselvyys kuin jossain masiinassa.

[Hammerheart]

Mitä väliä sillä on, että on parempia vaihtoehtoja? Se, että 40k on sun mielestäsi siisti fiilistelypeli ei liity millään tavalla voitosta pelaamiseen. Onko sun oikeasti mahdoton uskoa, että 40k (ja faba) on monille täysin mielekäs peli nimenomaan siihen voitosta pelaamiseen?

Jokaista figupeliä voi pelata pääasiallisena pointtina pelin voittaminen, poislukien varmaan jotkut marginaalisemmat pelit joissa oikeasti ei ole voittajaa tai häviäjää.

Käsi sydämellä: onko armeijasi aivan täysin paras mahdollinen riippumatta esmes omistamistasi figuista (tarkoittaen, että ostat heti uudet, jos hoksaat, että jokin on jollain tapaa kovempi kuin nykysettisi) tai siitä mitä tykkäät maalata tai pelata?

Mun pointti on, että tästä aiheesta voi aivan hyvin keskustella ilman sitä iän ikuista eri pelin vastakkainasettelua joka joka kerta johtaa samaan väsyneeseen riitelyyn.

En ole nähdäkseni riitelemässä yhtään kenenkään kanssa. Hemmetti - kukaan ei edes ole tähän mennessä ollut eri mieltä kanssani siitä, että 40k on tyhmä valinta, jos taustatarina ja figut ei kiinnosta yhtään.

Oskarin pointti ei myöskään mun nähdäkseni ollut, että pitäisi valita armeija pelkästään sen perusteella, että se on paras, tai ylipäätään olla täysin epäkiinnostunut kaikesta ulkopelillisestä, vaan se, ettei pelin aikana pidä tehdä tyhmiä ratkaisuja tyylisyistä jos haluaa voittaa.

Eikä ollut. Lue uudestaan. Nimenomaan käsketään unohtamaan fluffi ja kaikki muu armeijanrakennusvaiheessa. Saatat sekoittaa aiempaan mun postaukseen, jossa nimenomaan sanotaan, että ei pidä hölmöillä pelissä.

[Darius]

Täytyy sanoa että olen itsekin Hammerheartin kannalla. Harvinaista kyllä, ei tässä olla riitelemässä vielä kenenkään kanssa. Ainoa asia mikä on sanottu että 40k:ta voi pelata voittaakseen, mutta aika harva 40k:n harrastaja on mukana touhussa juuri vain ainoastaan sen takia.

Tuo scrubi termiä heittelevä guidehan suoraan noudattaa ideologiaa että fluffi ja se mikä armeija näyttää itselle hienolta ovat kaikki toissijaisia tekijöitä. Jos et pelaa jotakin joka on vahvaa vain koska et pidä sen tyylistä, oli se sitten codex tai codexin jokin yksikkö, olet scrub. Juuri tätähän Hammerheart sanoi tuossa sivun alussa, että Sirlin mentaliteettia on vaikeaa soveltaa 40k:n juurikin noiden tekijöiden takia.

[Hammerheart]

Täytyy sanoa että olen itsekin Hammerheartin kannalla. Harvinaista kyllä, ei tässä olla riitelemässä vielä kenenkään kanssa. Ainoa asia mikä on sanottu että 40k:ta voi pelata voittaakseen, mutta aika harva 40k:n harrastaja on mukana touhussa juuri vain ainoastaan sen takia.

Juurikin näin! 40k:ta voi hyvinkin pelata tosissaan ja vaatii ehdottomasti todella paljon taitoa voittaa turnauksia, mutta epäilen että tosi harvassa on ne harrastajat, joita ei kiinnosta mikään sen voittamisen ohessa vaan pelaavat aina sillä kaikista kaikkein kovimmalla buildilla mistään muusta välittämättä.

[Malkuth]

Käsi sydämellä: onko armeijasi aivan täysin paras mahdollinen riippumatta esmes omistamistasi figuista (tarkoittaen, että ostat heti uudet, jos hoksaat, että jokin on jollain tapaa kovempi kuin nykysettisi) tai siitä mitä tykkäät maalata tai pelata?

Eikö kaikkia figupelejä ole tarkotus pelata maalatuilla figuilla, eli valmiiden figujen saatavuus rajoittaa kaikissa peleissä suht usein? Ei se liity mitenkään siihen, että lähestyy peliä fluffi edellä. Käytettävissä oleva budjetti rajoittaa myös, sen takia mullakaan ei ole aina parasta armeijaa. Sekään ei liity millään tavalla fluffiin.

Mun pointti on, että tästä aiheesta voi aivan hyvin keskustella ilman sitä iän ikuista eri pelin vastakkainasettelua joka joka kerta johtaa samaan väsyneeseen riitelyyn.

En ole nähdäkseni riitelemässä yhtään kenenkään kanssa. Hemmetti - kukaan ei edes ole tähän mennessä ollut eri mieltä kanssani siitä, että 40k on tyhmä valinta, jos taustatarina ja figut ei kiinnosta yhtään.

No mulla on tämmöinen moderaattorin ennustuskyky joka perustuu siihen, minkälaisia keskustelut tällä foorumilla viime aikoina on olleet. Ehkä tämä nimenomainen ketju tulee olemaan poikkeus, mutta katsoin silti aiheelliseksi varoittaa etukäteen.

Ja mä olen eri mieltä. Jokainen figupeli on tyhmä valinta jos figut ei kiinnosta, mutta en mä 40k-aktiivina ole sen takia pysynyt, että mua erityisemmin sen taustatarina kiinnostaisi. Siinä on erittäin aktiivinen ja muutenkin hauska turnausskene (eli se on parempi kuin Infinity) ja siinä on hienot ja muoviset figut (eli se on parempi kuin Masiina). Paremmuudet on tietysti pelkästään mun mielipiteitä.

Oskarin pointti ei myöskään mun nähdäkseni ollut, että pitäisi valita armeija pelkästään sen perusteella, että se on paras, tai ylipäätään olla täysin epäkiinnostunut kaikesta ulkopelillisestä, vaan se, ettei pelin aikana pidä tehdä tyhmiä ratkaisuja tyylisyistä jos haluaa voittaa.

Eikä ollut. Lue uudestaan. Nimenomaan käsketään unohtamaan fluffi ja kaikki muu armeijanrakennusvaiheessa. Saatat sekoittaa aiempaan mun postaukseen, jossa nimenomaan sanotaan, että ei pidä hölmöillä pelissä.

Oskari voi varmaan itse kertoa mitä oikeasti tarkoitti. Mun ymmärtääkseni "armeijanrakennusvaihe" viittaa listan tekemiseen, ei siihen, millä perusteella armeija (tai armeijat) on valittu. Uskoisin olevani Oskarin kanssa samaa mieltä kun sanon, että 40k:ssakaan ei kannata antaa fluffin vaikuttaa millään tavalla listantekoon jos motiivina on voittaa pelejä. Jokainen joka kuvittelee fluffilla olleen mitään tekemistä esim. ETC:ssä viime viikonloppuna pelattujen listojen rakentamisen kanssa on täysin pihalla koko turnaus-40k:n ideasta.

Täytyy sanoa että olen itsekin Hammerheartin kannalla. Harvinaista kyllä, ei tässä olla riitelemässä vielä kenenkään kanssa. Ainoa asia mikä on sanottu että 40k:ta voi pelata voittaakseen, mutta aika harva 40k:n harrastaja on mukana touhussa juuri vain ainoastaan sen takia.

Juurikin näin! 40k:ta voi hyvinkin pelata tosissaan ja vaatii ehdottomasti todella paljon taitoa voittaa turnauksia, mutta epäilen että tosi harvassa on ne harrastajat, joita ei kiinnosta mikään sen voittamisen ohessa vaan pelaavat aina sillä kaikista kaikkein kovimmalla buildilla mistään muusta välittämättä.

Mä väitän, että ne on pirun harvassa figupeleissä ylipäätään. Aina siihen armeijan/faction valintaan vaikuttaa muutkin asiat kuin puhdas peliteho. Eli varmasti on vaikea suoraan soveltaa MtG:hen suunnattuja ohjeita joo, mutta mä en näe mitään tarvetta yksilöidä 40k:ta tässä asiassa. Ja 40k:n paristakin tiedän pelaajia, joilta löydyy aina figut johonkin sen hetken kovimmista buildeista, eikä vaikuta siltä, että motiivina olisi juuri muuta kuin se voittaminen.

[Meganiikko]

Jos pelataan voitosta niin parametreihin otetaan vain ne jotka vaikuttaa voittoon. Toki se on helpompaa esim videopeleissä kun uuden characterin valinta street fighterissä ei maksa 600€ niin kuin uuden armeijan hommaaminen maksaa figupelaamisessa (oli peli mikä tahansa, vaikka pienskaalaisemmissa peleissä saattaa maksaa vähän vähemmän).

Jos pelaa vain voittamisen takia niin fluffilla, armeijan ulkomuodolla tai niiden esteetiikoilla ei voittoparametrien (lisäpisteitä maalauksesta esim) lisäksi ole väliä.

Hommahan on vaan että ihan ekonomisten muuttujien takia tällaiset pelaajat, jotka hommaavat uudet armeijat metan muuttuessa, on aika harvassa. On näitä, mutta lähtökohtaisesti aika harva ostaa ihan täysin uuden armeijan jos meta muuttuu niin että jokin muu on parempi. Vähän yleistämistä mutta varmaan idea välittyy. Kuitenkin figupelit on sellainen ympäristö missä puhdas voitosta pelaaminen ei ole täysin mahdollista. Toki voitosta pelaamisen elementtejä on, mutta omasta mielestä ihan täyttä voitosta pelaamista ei saa figupelaamisessa aikaan.

Quotaten youtube videontekijää "Eliphas the Inheritor":
"If you want to play to win, you might want to consider Chess. More balanced and more cost-effective than 40k"

[Black scars]

Voittamiseen tarvitaan eri asioita, riippuen siitä, millä armeijalla pelaat. Pelityyli muuttuu ja muuta sellaista.

Aika pitkälle tässä keskustelussa on kyse siitä,
On tavoite tärkeämpi, kuin matka sinne? Tavallinen arvomaailmaan liittyvä peruskysymys siis.

- Jos alkutilanne on tuo aiemmin esitetty: "Mitä väliä miten sen matkan tekee, jos lopussa voittaa?"

Niin ymmärrän sen kyllä tehokkuuden maksimointina, mutta mulle se on melkoista ajanhukkaa. Asiat pitää tehdä niin, että itse arvostaa sitä lopputulosta.

Jos esimerkiksi haluat dipan itsellesi, niin valkkaatko alan, jossa sen saa helposti? Vai valitsetko sen mukaan mistä pidät, vaikka se olisikin vaikeampaa?

[smaxx]

Jos pelataan voitosta niin parametreihin otetaan vain ne jotka vaikuttaa voittoon. Toki se on helpompaa esim videopeleissä kun uuden characterin valinta street fighterissä ei maksa 600€ niin kuin uuden armeijan hommaaminen maksaa figupelaamisessa (oli peli mikä tahansa, vaikka pienskaalaisemmissa peleissä saattaa maksaa vähän vähemmän).

:D GW:n, Masiinan ja Flamesin ulkopuolella 100€ on paljon lähempänä armeijan hintaa ja 200€:lla saa jo varmasti armeijan. Mutta aikaa ne maksaa.

Toi linkattu Sirlin artikkeli oli mainio :) Noinhan se on. Siinähän hyväksyttiin se, että kukaan ei voi kaikkia pelejä pelata voittaakseen, on ihan OK scrubuilla joissain ja pelata täysillä toisissa.

[jamovoima]

Jos nyt sen verran saivarrellaan, niin mielestäni armeijanvalinta ei (useimmiten) ole pelaamista. Toki voittamisen kanssa usein sillä on tekemistä, mutta ainakin itse pidän peleistä, joissa sen merkitys on pienempi. Joskus nuorempana sitä jaksoi laskea ja viilailla listoja vaikka kuinka, mutta vanhempana vapaa-ajan vähentyessä mielummin lukee vaikkapa kirjaa tai maalaa figuja. Listan laskeminen onkin nykyään itselleni enemmänkin välttämätln paha.

Mitä tulee voitosta pelaamiseen niin hyviä nyrkkisääntöjä pelistä riippumatta voisi olla esim.:

-pyri aina itselle edulliseen tilanteeseen, jos sinulla on kova lähisyksikkö, pyri pitämään se mahdollisimman paljon lähiksessä itseään heikompia vastaan jne. Jos taas joukkosi ovat yhdenvertaisia, pyri heikentämään vihollista etukäteen tai iske useammalla omalla yhtäaikaa.

-pyri jokaisessa toiminnossa "arvon nousuun". Jos yhden pisteen ukkosi tuhoaa kahden pisteen edestä vihollisia olet voitolla, samoin jos yhden pisteen yksikkösi nappaa kahden pisteen tehtävän, olet voitolla. Äkä siis käytä kalliita mörssäriyksiköitäsi tehtävien nappaamiseen, ellei se samalla estä vihollista suorittamasta omiaan. Samoin jos jostain joutuu luopumaan, pyri siihen että vastineena pelitilanne paranee osaltasi.

-Koita aina ajatella peliä pari vuoroa etukäteen. Se auttaa riskinotossa ja liikuttelussa.

-Pyri siihen, että joukkosi tekee mahdollisimman paljon sitä missä se on hyvä.


Harvemmin näitä kaikkia osaa itsekään noudattaa, mutta pyrkimyksinä nämä on hyviä.