Siirtojen takaisin ottaminen

[marke]

Mulla on paha tapa sählätä tässä pelissä, josta tietenkin yritän aktiivisesti päästä eroon. Tällä tarkoitan siis sitä, että teen jotain kesken vuoron ja vielä kun esim. soolo on kädessä lopettelemassa movementtia, saatan pyytää vastustajalta "voinko ottaa takaisin" ja aktivoinkin jotain muuta. Tai esim. unohdan laittaa focukset Journeymanille ja alan jo aktivoimaan jotain modelia.

Tapahtuu ehkä nykyään kerran-kaksi per peli. Vastustajat ovat olleet tästä hyvin ymmärtäväisiä, mutta itseä ottaa päähän ja tuo on tapa josta haluaisin kokonaan omalla kohdalla eroon. Hommassa on vaan kokeneempia pelaajia vastaan sellainen ongelma, että usein takaisin otettavat siirrot ovat peliä määritteleviä. Jos et ota takaisin, häviät suoraan eli voi yhtä hyvin ns. "skuupata" - jos otat, tulee huono fiilis sähläämisestä. Varsinkin free striket ovat aika hämärän rajamailla. Välillä reach-nappien kanssa free-strikejen välistä kikkailu on ihan oma taiteenlajinsa, ja esim. viime pelissä katsottiin vastustajan kanssa niin, että jos napilla on mahdollisuus päästä kohteeseensa kiertämällä ilman free-strikeja, ei niitä oteta. Oikeasti hommahan on aktiivisen pelaajan vastuulla, ja hänen pitäisi itse liikutella nappinsa sellaista reittiä, ettei vapareita tule, mutta aika monesti homma menee melko suurpiirteisesti.

Turnauksissa tätä sallitaan luonnollisesti vähemmän, mutta sitäkin näkyy. Itse annan aina ottaa pyydettäessä siirron takaisin, koska mä en pidä tätä lajia kovin vakavana, mutta sääntöjen puitteissa tuo takaisin ottaminen sotii itse pelin mekaniikkaa vastaan. Sanoisin, että yksi isoimpia taitoelementtejä pelissä perustuu (hieman kuten shakissa) siihen, että muistetaan ulkoa mitä kukin nappi tekee ja ilman tällaista siirtojen hahmottelua pitäisi pystyä tekemään päätökset kylmän rauhallisesti ja harkitusti.

Eli siis meikäläistä ei todellakaan haittaa yhtään vastustajien siirtojen takaisin ottaminen, mutta omien ottaminen häiritsee. Ärsyttää kun ei osaa. That being said, mä jotenkin kaipaisin tähän peliin sellaista mentaliteettia, että mitään ei oteta takaisin - jos mokaat niin mokaat, kestä se kuin mies. Tämä onkin lähinnä mantraa itselle, mutta mitä mieltä muut olette? Toisaalta se olisi varsin reilua kaikkia kohtaan, että säännöt olisivat kaikille samat. Tiukat ja selkeät, mutta reilut. Välillä kasuaalipelien pointti mietityttää jos koko vuoroa hahmotellaan puolelta toiselle ja sitten vasta lyödään siirrot lukkoon.. menee idea pelistä, kun pelataan läpällä. Masiina ei minusta oikein sovi sellaiseen kovin hyvin.

tl;dr - kikkeli

[Cor Leonis]

Itellä on ollut kasuaalipeleissä vähän hälläväliä asenne, annan ottaa takaisin, jos toinen on antanut mun ottaa takaisin tai tiedän, että kaveri on uusi pelaaja. Sitten jos on turnaus tai treenipeli niin mun mielestä on ihan hyvä, ettei mitään takaisinantoja anneta kumminkaan puolin. Siinähän oppii kun saa raippaa pyllylle. Näin turnauspelaajan näkökulmasta.

[Chade]

Hyvä keskustelun aihe ja sellainen, mistä on jo aiemmin puhuttu x kertaa ja varmaan tullaan puhumaan vielä monta kertaa tulevaisuudessa. :)

Lähtökohtaisesti jos sääntöjä ja Page 5:sta katsotaan ei take backeja (kuten siirtojen takaisin ottamista kansainvälisesti kutsutaan) sallita. Kun siirryt seuraavan napin aktivaatioon/combat actioniin/jne loppuu edellisen napin aktivaatio ja sillä selvä. Näin ollen mokat ottaa vain omaan nilkkaan, eikä siinä auta sinällään naputtaa. Toisaalta tarkoituksen kertominen etukäteen (intent) on hyvä tapa toimia, jos tilanne ei ole selvä. Esim sanoo "chargean tota modelia sellaista linjaa, että ei tule free strikea tolta ukolta" ja sitten hahmottelee modelin liikettä proxy basen avulla kunnes molemmat ovat tyytyväisiä. Tämä tarkoituksen kertominen on muutenkin hyvä tapa, eli ei esim siirrä chargeavaa nappia välittömästi jos on vähänkään epävarmaa, että esim yltääkö charge.

Tuon sanottuani päästään sitten jokaisen pelaajan henkilökohtaiseen tapaan toimia. Itse sallin take backeja harjoituspeleissä aika paljon, mutta turnauspeleissä en. Poikkeuksena uusille pelaajille annan yleensä enemmän siimaa ja erityisesti, kun kyse on selvästä unohduksesta (esim unohtaa liikuttaa jotakin unitin takalinjoihin unohtunutta jäsentä) saa sen toki siirtää senkin jälkeen kun on jo mennyt seuraavaan aktivaatioon. Toisaalta esim jos Butcher3 unohtaa featata keskellä mun armeijaa, niin sitä ei saa takaisin jos on jo kellon mulle lyönyt. Toisin sanoen about merkityksettömät jutut saa korjata, mutta en rupea armeliaisuuttani pelejä häviämään, enkä odota toki vastustajalta mitään muuta. Olen parikin peliä hävinnyt siihen, että esim unohtaa nostaa pedon ylös silloin kun olisi pitänyt.

Olet marke ihan oikeassa siinä, että yksi hyvän pelaajan määrittelevä ominaisuus on, että helppoja virheitä ei tee ja siihen oppii parhaiten vain tekemällä niitä virheitä. Toisin sanoen oppimisen kannalta voi olla parempi, että edes harjoituspeleissä ei salli itselleen take backeja, vaikka se johtaisikin pelien häviöön. Yleensä samaa virhettä ei niin helposti enää tee uudestaan. Toisaalta esim minusta on tylsä voittaa peli vastustajan selvään virheeseen harjoituspeleissä, silloin ei itse opi kovin paljon. Aina on hyvä ajatus jutella vastustajan kanssa miten toimitaan, kun Butcher3 unohtaa featata keskellä armeijaa. :)

[Meganiikko]

Itse ainakin katson vähän pahalla jos vastapuoli ottaa siirtoja takas, varsinkin jos se ottaa niitä takas miun vuorolla i.e "Mie ammun reckonerilla siun warcasteria" - "oho sori mie laitoin sen vahingossa liian eteen, anna kun laitan warcasterin pikkasen taakseppäin takas tän heavy jackin taakse" - " -.-' "

Ja niin edelleen.
Ehkä jos on harjoittelemassa, ja ollaan vielä erikseen sovittu että näin voi tehdä, niin sitten mallaillaan ja otellaan siirtoja takaisin, mutta jos ns. pelataan niin sitten ei. Onhan se epäkohteliasta ja epäreiluakin backpeddlata.

[Chade]

Itse ainakin katson vähän pahalla jos vastapuoli ottaa siirtoja takas, varsinkin jos se ottaa niitä takas miun vuorolla i.e "Mie ammun reckonerilla siun warcasteria" - "oho sori mie laitoin sen vahingossa liian eteen, anna kun laitan warcasterin pikkasen taakseppäin takas tän heavy jackin taakse" - " -.-' "

Örm täsmennettäköön vielä, että uskon marken, Cor Leoniksen ja ainakin itseni tarkoittaneen take backeilla tilanteita, joissa olet esim unohtanut lyödä jollain tyypillä tai just siirtänyt jotain äijää ja muistatkin, että "ai niin, piti buffata tätä ensin, laitanpa tämän takaisin ja aktivoin tuon toisen äijän ennen sitä". Vastustajan vuorolla take backien ottaminen tuskin tulee kysymykseen about missään tapauksessa. :D Mainitsemassasi tilanteessa tuota siirtämistä ei kyllä tulisi hyväksyä, paitsi jos molemmat hyväksyvät sen. Kts viimeisen kappaleeni maininta siitä, että joskus harjoituspeleissä take backit saavat aikaan molemmille paremman ja opettavaisemman pelikokemuksen.

[Meganiikko]

Vastustajan vuorolla take backien ottaminen tuskin tulee kysymykseen about missään tapauksessa. :D

Tällaisiakin tilanteita on tullut vastaan ihan normipeleissäkin, ja on ollut pikkasen hämääntynyt olo kyllä, kerran warmachinessa (sovittiin sitten myöhemmin että menee harjoittelun piikkiin) ja pari kertaa yleisesti figupelaamisesta puhuessa.
Noh enihow.

[Barricade]

mä jotenkin kaipaisin tähän peliin sellaista mentaliteettia, että mitään ei oteta takaisin - jos mokaat niin mokaat, kestä se kuin mies. Tämä onkin lähinnä mantraa itselle, mutta mitä mieltä muut olette?

No mitäs siinä sitte enää miettimään :)

Mä oon samaa mieltä ja koska - luonnollisesti - tähtään tässä lajissa mestaruuksiin, en anna omia virheitä anteeksi. Ei sitä "tiukkaa" peliä opi jos pelaa päin peetä koko ajan.. Pari kertaa ku häviät hyvältä näyttävän pelin sen takia että sekoilet, niin alkaa pysyä keskittyminen kasassa ;)

Treenipeleissä annan vastustajan ottaa takaisin mitä vaan kuinka vaan, koska
A) ei mua haittaa jos kaveri ei kehity
B) sillä simuloidaan parempaa vastustajaa ja parhaita vastaanhan mun pitääki pärjätä

Huumorilla,
Barri

[Meganiikko]

Ei sitä "tiukkaa" peliä opi jos pelaa päin peetä koko ajan.. Pari kertaa ku häviät hyvältä näyttävän pelin sen takia että sekoilet, niin alkaa pysyä keskittyminen kasassa ;)

Tosissaan hyvä neuvo. Sinänsä "takaisin ottaminen" on jalkaan ampumista että siinä 'oppii' vain vastustaja. 'Epäonnistumisemme ma muistamma' vai mitä se joku filosofi joskus sanoi.

(OT-alert)
ihan nelkytkoo-puolellakin kun tuli pelattua "vähän sinne päin" kaverin kanssa niin oli tekniikat aika vinossa ja asioita unhotu jatkuvasti. Sitten kun pelasi pari peliä ns. kovasti eli ei mitään "unohin tän, voinko..." selittelyjä niin yllättävän paljon alkoi muistamaan asioita.
(OT over)

Warmachinepeleissä mitä täällä Joensuussa olen pelaillut ei tosin näitä "unohteluja" katsottu kuin vaan mahdollisuuksia tunkea sitä kynttä/hammasta/höyryvasaraa/kirvestä syvemmälle, mistä olen kiitollinen. Vaikka hiukan suolaiselta tuntuu kun aloittelijan puoli armeijaa lentää tuhkana ilmaan yhden virheen takia, niin jälkeenpäin ajatellen ihan hyvästä oli se. Ainakin oppi olemaan laittamatta Warcasteria isoon blobbiin Bastionejen kanssa, kun Beast 09 chargeaa päälle Tresherillään. Ja sitten vielä jaan damaget tasaisesti Bastioneille (eli kaikki 5 bastionia kuolee siihen).

^tuossa taas esimerkki, en varmasti muistaisi olla jakamatta damagea jos voisin sanoa jälkeenpäin että "eiku laitankin kaiken damagen siihen 2'n bastioniin jotka oli 2" rangella"



Edit: Suomenkielen kielioppi on kadoksissa. Apua. Korjattu typoja ja "hianoja" lauserakenteita.

[Salsa]

Mentaliteetit poikkeaa tässäkin asiassa aika radikaalisti. Vaikka saatankin satunnaisessa pelissä joskus unohtaa jotain, kysyn aina lupaa vastustajalta ennenkuin teen itse mitään, vaikka harmittaisikin vastustajan kieltäytyessä. Olettamaan että tilanne sallittaisiin en lähde.
Miusta taas turnauspeliä varten harjoitellessa itsessään on minusta tosi kiva (etenkin ilman kelloa), jos pääsen neuvottelemaan tilanteen läpi ja kuulemaan kaikki mahdollisuudet ennenkuin suoritan vuoron/aktivaation. Oma muisti toimii parhaiten tulevaisuutta ajatellen, kun olen nähnyt tilanteen tapahtuvan ja tehtynä kuin, että ottaisin ensin takkiin ja sitten jälkeenpäin yritettäisiin muut mahdolliset tilanteet selittää sanoin.

[Merimetsä]

Jos vastus tai minä en tiedä jotain sääntöä, niin annan (ja jopa kannustan) tilanteen takaisin ottamiseen. 'Ai sillä on stealth.' Tähän liittyy myös vapaan informaation ajatus. Kerron kaikki puollustussäännöt kun kysytään figun def/arm, jos sillä vaikuttaisi olevan merkitystä.

Turneessa toki takaisinottoja on vähemmän ja eipä pyyntöjäkään ole vastaan tullut.

[The Captain]

Itse tuppaan olemaan melko lempeä jopa turnauspeleissäkin (siksi kai niissä häviänkin). Jos take-back on välitön ja pelitilanne palautettavissa selkeästi lähtöpisteeseensä, annan yleensä vastustajan ottaa takaisin. Jos pelaaja julistaa chargen Reckonerilla ja laittaa proxy-basen sinne, mihin on menossa, ja sitten huomaa unohtaneensa aktivoida kuoron ensin, annan hänen aktivoida kuoronsa. Jos taas Reckoner on liikutettu, eikä ole varmaa, mistä se lähti tai olisiko kuorolainen yltänyt sille laulamaan, on liian myöhäistä ottaa takaisin, koska pelitilanteen palauttaminen ei enää onnistu.

Samalla lailla ilmiselvät aivopierut sallin korjata. Jos Warpwolf stalker tunkee varpaansa metsään, ja vasta sitten vastustaja muistaa sanoa, että "ai niin, varppaa siis prowlia", annan varpata prowlia. Jos vastustaja unohti julistaa Prey-kohteen ennen kuin peli on alkanut, annan julistaa Prey-kohteen (tai muistutan tästä ennen pelin alkua, jos itse huomaan vastustajan sen unohtaneen).

Kolikon kääntöpuolena vaadin itseltäni aina enemmän kuin muilta. Jos jotain unohdan, niin unohdan. Jos vastustaja tarjoaa take-backia, saatan sen käyttää, tai saatan olla käyttämättäkin. "Meni jo" on opettavaista, ainakin toivottavasti. Kumminkaan en pyydä saada ottaa siirtoja takaisin, ja palaan omiin unohduksiini vain, jos unohdin jotakin, minkä olisi pitänyt tapahtua. Jos unittini chargaa, ja unohdan lyödä yhdellä unitin jäsenellä, heitän sen attackin kyllä myöhemminkin - jälleen sillä varauksella, että pelitilanne ei ole ehtinyt muuttua niin, että lyöntiin palaaminen ei olisi mahdollista - koska charge-hyökkäystä ei saa jättää tekemättä. Jos taas unohdan lyödä ei-charganneella modelilla, niin "meni jo".

Pelin olisi kumminkin tarkoitus olla kivaa kaikille osallistujille, ja tässä asiassa vastavuoroinen toisen pelaajan aivopierujen ehkäisy tekee pelin tunnelmasta ihan toisenlaisen kuin tyhmien mokien abusaaminen. Jos en huomaa liikuttaa yhtä Sea Dog Boarding Crew:n jäsentä, joka on eksynyt Press Gangereiden sekaan (pahuksen piraatit ovat etenkin näkövammaiselle pelaajalle kaikki liian samannäköisiä), ja unitti joutuu sen takia pois formaatiosta, ja kun yritän heittää unitille buffin, vastustajalla on täysi oikeus todeta, että "et saa, unitti ei ole formaatiossa". Jos kumminkin havaitsen, että vastustaja on imenyt hymyä huomattuaan, että unohdin liikuttaa yhtä nappia, mutta jätti tahallaan asiasta mainitsematta, saatan suhtautua asiaan hiukan vähemmän lämpimästi.

Perusohjeeni käytännössä peliin kuin peliin (paitsi Munchkiniin): pyri noudattamaan sääntöjä, ja älä ole mulkku.

[marke]

Hieman yllättävääkin, että ketjuun on tullut jopa toisistaan poikkeavia näkemyksiä. The Captain nimimerkin linja on oikeastaan lähellä omaani; olen ankarampi itselle kuin vastustajalle. Mulkku-jutuista on kuitenkin pakko sanoa sen verran, että se on hieman suhteellista (noniin, heittäkää pakolliset läppänne sitten tähän). Olen alkanut miettimään, että ei siinä ole mitään mulkkua jos vaatii peliä pelattavan sääntöjen puitteissa. Ehkä on enemmän kettumaista vastapelaajaa kohtaan "rentoilun" varjolla luistaa tiukoista säännöistä. Suomalainen luonne on kuitenkin sellainen "anteeksi, että olen olemassa", ja tietysti molemmin puolin sellainen nöyrä meininki on hienoa, mutta mutta.. Säännöt ovat siitä reiluja, että ne on kaikille samat, ja tämän pelin kohdalla myös aika harvoin kiistanalaiset.

Tuollainen näkemys, että säännöt olisivat veteen piirretty viiva (tietyt selkeät jutut saa ottaa takaisin, pidemmälle menneitä ei) on vähän ehkä epäterveellinen lähtökohta. Mä lähtisinkin siitä, että kaikki voisivat ottaa asenteen, että ensisijaisesti ITSE pyrkisi pelaamaan kokoajan tiukempaa ja tiukempaa peliä. Se rentous ja hauskuus palaa yllättävän nopeasti takaisin, kun molemmat tietävät missä mennään ja asettavat myös itselleen odotuksia, eikä pyydellä juttuja pelin kesken anteeksi. Tai näin mä sen näen. Kokeneemmat voivat korjata tai kompata, jos siltä tuntuu.

Meni vähän filosofiseksi, eikä pidä tosiaankaan lukea kirjaimellisesti. Hommassa ei isoa ongelmaa ole, ja vielä on masiinacommunityssä se mulkku tapaamatta, mutta pelin suosion noustessa sellaiseenkin voi joutua törmäämään. Näppäimistön takana on ainakin yksi, joskin se on aika pieni ja liian vähällä käytöllä.

[JArrow]

Mun mielestä tässä vaan heijastuu kaksi vähän erilaista asennetta pelata peliä. Jos tavoite on voittaa turnaus, niin silloin pelataan just-prikulleen sääntöjen mukaan, eikä take-backejä oteta tai anneta. Paine tuo mukanaan virheitä ja hyvän pelaajan erottaa mestarista juuri se miten paljon virheitä paineessa ja kiireessä tekee. Jos taas turnausvoitto on tavoittamattomissa, niin sitten voidaan pelata vähän rennommin ja antaa tai pyytää helposti palautettavia tilanteita takaisin.

Vähän sama juttu turnauksissa tuntuu olevan kellonkin kanssa. Pelin alussa, kun aikaa on paljon, ei kelloa käännetä niin herkästi vastustajalle damagen merkkaamisen tai tough heiton takia, mutta (varsinkin top10 pelien kohdalla) heti kun kello alkaa olla vähissä, niin käsi alkaa viuhua kellolla pienimmästäkin.

[ile]

Vaikka olen kasuaali-fluffipelaaja, kyllä kilpapelaamisessa on kilpailun säännöt. Strategiapelien klassisin sääntö on, että jos et tehnyt sitä, ei kenraalisi antanut sitä käskyä. Ja jos teit, niin teit. Piste.

Toisaalta klassinen sääntö myös on, että niin kauan kuin figu on kädessäsi, sitä ei ole siirretty. Tosin ilman ruutuja ja heksoja olisi myös kohteliasta merkata tarkkaan se piste, josta figua lähtee siirtämään, jos on yhtään epävarman siirroistaan. Typerintä on, kun siirron takaisin ottaminen sallitaan, mutta figun lähtöpiste on jo unohtunut. Varsinkin skirmish-peleissä yksittäisen figun tarkalla sijainnilla on usein paljon väliä. Onneksi maastot ovat myös vähän tiheämpiä, ja yleensä muistaa helposti, minkä kulman takana se äijä kykki vuoron alussa.

Jos aletaan ottaa siirtoja takaisn, voidaan ottaa yhtä hyvin myös äärimmäisimmät ja epäreiluilta tuntuvat zägä-nopanheitot takaisin. Ja sitten siirtyä hiljalleen pois tuurista, kohti shakkimaisempia pelejä. Varsinkin isojen armeijapelien nopankaatosirkuksissa tulee usein sellainen fiilis, että onko tämä nyt tämän väärtiä. Kun tuuri viritetään hiljaiselle, koko homma muuttuu selaiseksi tutkiskeluksi, pohtivaksi simulaatioksi: mitähän tästä asetelmasta noin niinkuin todennäköisimmin voisi syntyä? Ei peli, vaan filosofinen keskusteluleikki. :)

-ile

[Sammy00]

Itse olen valmis pelaamaan juuri niin tiukoin säännöin kuin on vain sovittu. Siksi tällainenkin asia on hyvä huudella ilmoille pelin (tai turnauksen) alussa. On täysin jees, hirttää kiinni jo siitä hetkestä, kun ilmoittaa aktivoivansa tietyn modelin/unitin. Kuitenkin käytännössä vedän mieluiten yleislinjan siihen kohtaan, kun jotain aletaan aktivoidulla modelilla tekemään; liikkuminen, abilityt, spellit.

Sallin vastustajille aika paljon take backkeja satunnaisissa iltapeleissä, mutta mainitsen yleensä, että voitaisiin näistä ehdoista yrittää sopia ennen aloitusta. Unohtuneet damage rollit ja muut pelin kulkuun vaikuttavat väkisin tapahtuneet asiat ovat hieman eri asia. Ne mielellään katsottaisiin takautuvasti puolin ja toisin, jos ei mitään rankenpaa ylikirjoittavaa asiaa ole jo tapahtunut. Esimerkiksi, kun infantry modelilta jää blast damage ottamatta epähuomiossa, kyseinen modeli chargeaa controllerinsa vuorolla ja poistaa pari nappia vastapuolelta. Tässä kohtaa en enää lähtisi testaamaan pitikö tämän modelin olla jo kuollut ennen chargea.

[marke]

Oikean vastauksen löytäminen onkin siksi juuri hankalaa, kun tietääkseni sääntöjen noudattaminen on molempien pelaajien vastuulla - huolimatta siitä kuka kömmähdyksestä hyöytyy, ja aina edes hyöty ei ole niin itsestäänselvää. Tough rollin (jos se edes on pakollinen?) unohtaminen saattaakin hyödyntää napin menettänyttä enemmän. Ehkä nappi muuttikin aktivaatiojärjestystä edukkaammaksi ensi vuorolle, kun napin poistanut modeli ei olekaan enää meleessä keräämässä rng def bonusta tjsp..

[Veripallo]

Meen itse kanssa nykyään pitkälti sillä linjalla että jos nappulaa on liikutettu, etäisyyttä mitattu tai noppaa heitetty niin siitä eteenpäin mennään sillä. Joskus on kaverit vaatinut declaraatiosta jo pitämään kiinni (esim declaraan loitsun ja kävikin ilmi että kohde ei ollut laillinen niin pitää keksiä toinen kohde). Casuaaleissa peleissä toki vähän löysemmin kun kiva nähä miten ne synnergiat menee käytännössä oikein pelattuna.

OT: millanen skene teillä on siellä Joensuussa? Olis muutto sinne parin viikon päästä ja pelkään että nappulat jää keräilemään pölyä.

[Pikku]

OT: millanen skene teillä on siellä Joensuussa? Olis muutto sinne parin viikon päästä ja pelkään että nappulat jää keräilemään pölyä.

Pieni ja eloisa, joku ~10 pelaajaa. Fantsulla on pelipäivä torstaisin klo 16:00 -> ja kuun vaihteessa on alkamassa pienimuotoinen liiga.

[Salsa]

Meen itse kanssa nykyään pitkälti sillä linjalla että jos nappulaa on liikutettu, etäisyyttä mitattu tai noppaa heitetty niin siitä eteenpäin mennään sillä. Joskus on kaverit vaatinut declaraatiosta jo pitämään kiinni (esim declaraan loitsun ja kävikin ilmi että kohde ei ollut laillinen niin pitää keksiä toinen kohde). Casuaaleissa peleissä toki vähän löysemmin kun kiva nähä miten ne synnergiat menee käytännössä oikein pelattuna.

OT: millanen skene teillä on siellä Joensuussa? Olis muutto sinne parin viikon päästä ja pelkään että nappulat jää keräilemään pölyä.

Kesästä alkaen joka torstai klo 16-> ollaan pelailtu Fantasiapeleillä ja meiningit ollaan saatu aikaan. Homma taitaa jatkua vielä edelleen vaikka nykyään olen enemmän aikaa myös Lahdessa. Pecun kanssa tänään juteltiin jos ensi kuulle olisi jotain jännää mahdollista järkätä.