Puolidemoni osa.1: Jumalan käsky

[Hollo]

Jotkin asiat voivat kuulostaa vähän kliseisiltä ja päähenkilöstä teen charrun sääntöineen.

Äänet kaikuivat tämän vanhan, suuren maanalaisen temppelirakennuksen holvikaarissa ja tekivät tunnelman pelottavaksi. Tämäkin huone oli läpikotaisin pimeä. Vain hopeinen kuunvalo valaisi tätä paikkaa edes vähän. Huoneen keskellä oli yksi iso pöytä ja seinillä oli muutamia kirjahyllyjä. Tummuneissa kynttilänjaloissa joskus loistanut liekki oli ollut sammuneina jo pitkän aikaa. Kammottavien kaikujen kanssa pimeys oli todellakin pelottava yhdistelmä.

Käytävä kaartui oikealle ja mies seurasi sitä. Häntä ilmiselvästi pelotti, sillä vetäisi esille boltterinsa. Pienet hikikarpalot valuivat hänen poskiaan pitkin ja hän värisi. Hän, joka oli mahtavan kaaoksen armeijan mahtava luutnantti, oli peloissaan. Mies käveli monia tunteja, tai niin hän luuli peloissaan ajantajunsa menettäneenä.

Ajan kuluessa hän kuitenkin saapui valtavaan huoneeseen. Astuessaan kynnyksen yli, värikäs, sokaisevan kirkas valojen kaari pyyhkäisi hänen ohitseen sokaisten hänet. Hän kaatui maahan ja kävi kippuralle maahan itkien, kuin pieni lapsi. Kohta hän kumminkin keräsi itsensä kokoon ja nousi seisomaan katsellen ympärilleen. Enää ei ollut kirkkaita valoja tai edes valonlähteitä kuuta lukuun ottamatta. Huone oli nyt vielä pimeämpi, kuin muut huoneet, mutta hän saattoi hennossa kuunvalossa nähdä seinillä koruttomat, pronssista ja teräksestä tehdyt patsaat ja kuviot. Hän otti askeleen eteenpäin ja joutui ottamaan vastaan sanoinkuvaamattoman pelonväristyksen, jonkun läpinäkyvän pyyhkäistessä hänen ruumiinsa lävitse. Hän vajosi polvilleen huoneen suurimman patsaan edessä.

Hän nosti varovaisesti päätään ja oli vastakkain yönmustan kehdon kanssa. Suuren patsaan pronssiset kädet pitelivät äitimäisesti kehtoa, kun yötuuli heilutteli sitä lempeästi. Miehen tehtävä oli loppupuolella. Tehtävä, jonka itse Jumalat olivat hänelle antaneet. Hän nousi ylös pieni rohkeuden siemen sydämessään.

Hän katsoi kehdon sisään ja nosti lakanaa. Hän ei yllättynyt nähdessään vauvan nukkumassa rauhallista untaan, mutta, kun hän vetäisi koko lakanan pois, hän otti säikähtäneenä pari askelta taaksepäin. Hän katsoi vauvaa uudestaan ja kuiskasi: ”Hirviö. Se on puoliksi demoni.” Vauvan päästä törrötti kaksi pientä sarventynkää ja suussa kimmelteli rivi teräviä hampaita.
”Miksi Jumalat haluavat minun tappavan tämän…sikiön? Miksi tämä arvoton olento on niin tärkeä?”, hän ihmetteli.” Ja mille jumalalle tämä koko hemmetin temppeli on oikein pyhitetty?”, hän manasi ja katsahti patsaaseen.

Vauva avasi silmänsä, mutta pysyi paikallaan. Silmien punainen hohde värisytti miestä, mutta hän sanoi itselleen: ”Mutta käsky on käsky” ja kurotteli vauvaa. Patsaan kupissa olevat kädet vapauttivat energianpurkauksia ja muodostivat kehdon ympärille hohtavan sipulinmuotoisen suojakentän. Mies ehti vetää kätensä pois liian myöhään, sillä juuri sillä hetkellä, kun miehen kädet olivat kehdonkohdalla, ne leikkautuivat siististi poikki kyynärpäistä ja putosivat kehdon vierelle. Hän huusi tuskissaan, hänen sydänverensä valuessa suureksi lammikoksi lattialle. Mies kuoli tuskallisesti, mutta vauva oli elossa.

********

Tiukkaa ja kurinalaista elämää elivät he, jotka asuivat tässä kaupungissa, Lehernissä. Tummat, piikkikattoiset rakennukset pääkallokoristeineen ja seipäineen täyttivät suuren osan maastosta. Sotilaat partioivat kaduilla pitäen järjestystä yllä ja kurittaen niitä, jotka uskalsivat avoimesti vastustaa kaupungin johtoa ja sen johtajuustaktiikkaa. Talot olisivat olleet outoja ja groteskeja muiden mielestä, mutta kaupunkilaisia ne muistuttivat jatkuvasta vihan ylläpitämisestä Keisaria kohtaan. Kaupungin muurit olivat valmistettu erilaisista metalleista ja uskomattoman kestävät. Niiden rintavarustuksilla kohosi monia ilma- ja maatorjuntatykkejä. Muurit olivat kestäneet monia hyökkäyksiä muilta kaupungeilta, jotka olivat aikoneet laajentaa vaikutuspiiriään etäämmäs.

Keskellä kaupunkia kohosi jättimäinen pahuudelle ilmiselvästi pyhitetty temppelirakennus. Se oli kuusikulmainen ja muista kaupungin rakennuksista poiketen, sillä oli kupolinmuotoinen katto, mutta sen kaikista kuudesta nurkasta nousi korkea käärmeentapainen torni, jonka päässä oli pääkallonmuotoiset huoneet. Katto näytti heikolta ja ohuelta kaikkine hienoine lasimaalauksineen, mutta oli oikeasti vahvistettu voimakkailla lumouksilla ja ansoilla. Temppelin jykevät portit jättimäisine demonia kuvastavine veistoksineen, sulkivat tien kaikilta sinne ei-toivotuilta pyrkijöiltä. Tosin monikaan päässyt edes portille asti.

Kaikki epäilivät monia ja olivat varovaisia, mutta eivät silti olleet kohottaneet katseitaan hahmoon erään tornin huipulla ja miten olisivatkaan, sillä hänen viittansa kätki hänet vasten harmaata taivasta, kun hän eteni sulavasti tornista torniin, rakennuksesta rakennukseen tarkkaillen, tutkaillen.

Kuja. Samanlainen, kuin mikä tahansa Lehernin kujista. Hiljainen ja synkkä. Verenhajuinen ja pelottava. Hätääntynyt askellus rikkoi peilityynen, seisahtuneella vedellä täyttyneen, katukivetykseen painuneen kolon. Askellusta seurannut kauhistunut huuto taas rikkoi kujan synkän, pelottavan hiljaisuuden tuoden siihen kaameata kuolemantuntua.

”Älä! Minä rukoilen! Osoita armoa arvottomalle!”, kuuluivat kauhistuneen miehen anelut henkensä pitämiseksi. Punaiset silmät välkähtivät vihaisesti pimeydessä.
”En katso jumalani herjaamista hyvällä.”, vastasi syvän rauhallinen, kolkko ja samalla möreä ääni.
”Miksi hän pidensikään elämääni? Hän ei ole ollut yhteydessä minuun vuosisatoihin, uskollisimpaan alamaiseensa.”, piikitteli mies. Viitta kahahti ja hahmo liukui miestä kohti.
”Olet arvoton. Pelkkää pohjasakkaa, etkä mitään muuta.”, silmät vääntyivät viiruiksi.
”Sanonko mikä on pohjasakkaa? Sinun jumalasi. Häntä ei voisi verrata edes tämän paskaläjän alla asustaviin viemärirott…”, sanat sylkäistiin vihaisesti, mutta kyynelten saattelemana, kun mies ei saanut lausettaan loppuun, vaan vajosi polvilleen likaiselle kadulle. Mies saattoi vain katsoa kauhuissaan, kun hahmo vetäisi hitaasti esiin kaksiteräisen peitsen, jonka teriin oli taottu kiinni sahalaitaisia väkäsiä.

Nyt miehen ilme muuttui entistä kauhistuneemmaksi, kun peitsen terät alkoivat hiljalleen muuttaa väriään verenpunaisiksi.
”Sinä tosiaan olet säälittävä otus”, hahmo sanoi virnistäen huvittuneesti. Nopealla liikkeellä hän survaisi peitsensä terän miehen suojaamattomaan vatsaan. Uhrin kasvot vääntyivät äänettömään tuskanhuutoon, kun tappaja käänsi terää haavassa, väkästen repiessä sisäelimiä.
”Tämä voi muuten vähän sattua”, pilkkasi murhaaja hampaidensa välistä, kun aseen todellinen voima alkoi toimia. Voima halkaisi miehen selän keskeltä vetäen selkärankaa ulospäin ja levittäen luissa roikkuvista sisuskaluista verta ympäriinsä. Kohta kuului, kuin haikea parahdus ja läpikuultava hahmo nousi ruumiista ja leijui kohti taivaita hokien koko ajan: ”Vapaa, vapaa.”, mutta ase ja sen käyttäjä olivat toista mieltä. Aseesta virtasi purppuraista valokirjoa, joka peitti sielun tukahduttaen sen tulevan tuonpuoleisen elämän ja tappaen sen lopullisesti, mutta se ei silti tarkoittanut ikuista rauhaa.

********

Kaupungin johtajat, noidat. Yksi kussakin temppelin kulmassa olevassa tornissa. Kuusi mahtavaa hallitsijaa, jotka pitivät huolta omasta kaupunginosastaan ja itse temppelin huoneistoissa asuva päähallitsijanoita, saivat syvän reiän heidän, muka saumattomaan järjestyksenpitämisverkkoonsa.

”Että mitä?!”, päänoita karjahti. ”Kapinaa minun valtakunnassani?!”
”Kahden viikon aikana tapetut kaksikymmentäkaksi olivat tunnettuja vanhoja, entisiä kaaoksen sotureita. Miksi ne kelvottomat muinaismuistot tapettiin, on mysteeri päänoita Emartez.”, selosti neljännen tornin Jacobies.
”Kaikki kapinayritykset täytyy tukahduttaa välittömästi, tai kaupunkiin syntyy sekasorto ja kansa kääntyy meitä vastaan.”, päänoita Emartez sanoi tiukasti. Toisen tornin Frendaes kääntyi pääkallonaamio keikahtaen.
”Teidän armonne. Jos saan väittää vastaan, toivoisin, että kyse olisikin vain pelkästä kapinasta.”, Frendes aloitti. ”Mitä kansalaisilla olisi ollut uhreja vastaan? Ei, murhaaja on ollut joka kerta sama.”
Kuudennen tornin Cechiastos lisäsi: Olen samaa mieltä. Ruumiit löydettiin pimeiltä kujilta, missä kukaan ei yleensä liiku. Tappaja juoksutti uhrit sinne ettei kukaan näkisi häntä. Heiltä oli selkä auki, kuin revittynä ja selkäranka vierellä.”
”Kuka hän onkin, hän on taitava. Hänet täytyy saada kiinni tai joudumme kaikki kadotukseen”, julisti Emartez ja katsahti pelokkaasti Khorne- jumalan Suurdemonia esittävää lasimaalausta..

********

Hän istui polvistuneena jumalaansa esittävän patsaan vierelle nyt, kuten jokaisena iltana. Tehden kunniaa herralleen, hän laski viittansa hupun paljastaen hänen irvokkaat kasvonsa. Kaksi pientä sarvea, suun terävine hampaineen ja punahehkuiset silmänsä.
”Jumalani Scychall, Varjon herra. Olen surmannut näinä viikkoina monia sinua herjanneita entisiä palvelijoitasi, niin, kuin olet käskenyt. Olen surmannut heidät kaksiteräisellä peitselläni, ”Sielunriistäjällä” ja näin aiheuttanut heille ikuisen kärsimyksen.”, puolidemoni puhui.
Patsas sanoi: ”Esitaistelijani. Mikä huoli sinua painaa? Drachyel kerro minulle.”
”Herra, ovatko ne raukat varmasti surmaamisen arvoisia? Päänoita Emartez käyttää valtaansa omiin tarkoituksiinsa ja kaupunkilaiset kärsivät, joten eikö siinä olisi rangaistusta heille enemmän, kuin tarpeeksi? Tappamisenhaluni ei tyydyty tällaisien avuttomien kärsimyksestä, mutta toki saan mielihyvää siitä, että tiedän Herrani tahdon täyttyneen.”
”Sinun on turha huolehtia siitä. Parhaiten minua palvelet noudattamalla tahtoani. Pikkuhiljaa kokoan kannattajajoukkoani ja maailma saa taas tuntea minut.”, ääni sanoin Drachyelin päässä ja hiljeni.

Puolidemoni asteli mietteliäänä huoneeseensa, riisui vaatteensa, peitsensä ja pistoolinsa, kävi makaamaan kovalle ja kylmälle kivivuoteelle ajatellen. Hän ei saanut unta, sillä häntä mietitytti Herransa sanat. Eikö hänellä olisi elämässään muuta, kuin tappamista?
”Makaan sängylläni ja näen, kuin unta vaikka olen hereillä. Kaksi kättä. Oikea ja vasen. Hyvä ja paha. Valkoinen ja musta. Kaksi kättä kurottelee, valkoinen ja musta. Oikea kurottelee kohti vasenta ja Hyvä kohti Pahaa. Miksi? Mitä tekemistä Hyvyydellä olisi Pahuuden kanssa? Hetki! Näky selvenee. Kaksi kättä. Toinen on: Oikea, Hyvä ja valkoinen. Toinen on: Vasen, Paha ja musta. Ja välissä on…Minä!?”

Drachyel heräsi hiki valuen hänen selkäänsä ja naamaansa pitkin. Hän muisteli untansa: ”Hyvyys ja Pahuus…Tavoittelevat minua? Mutta sehän on järjetöntä, minähän olen vain tällainen arvoton sikiö.”

********
Hän teki tänäänkin Herransa käskyn mukaan ja vuodatti jumalanpilkkaajien verta kahdesti. Hän toivoi, ettei lepohetkeä tulisi ikinä, sillä näyt alkoivat olla entistä sekavampia ja tuskallisempia.
”Hyvä ja Paha repivät minut hajalle. En voi täysin omistautua kummalekaan. Nainen. Kirkas ja kaunis, ilmestyi hänelle. ”Sinun täytyy auttaa minua, tehdä hyvää, saadaksesi rauhan.”, kehotti kaunis nainen.

Taas kerran hän oli ajanut Scychall- jumalan entisen palvelijan ansaan, pois muiden silmiltä. Tällä kertaa hän kuitenkin pysähtyi ajattelemaan. ”Sinun täytyy auttaa minua, tehdä jotain hyvää, saadaksesi rauhan”, oli nainen sanonut. Silti hänen jumalansa ääni jyskytti hänen päässään, eikä päästäisi irti ennen, kuin hän olisi tehnyt hänen tahtonsa mukaisesti.

Silloin naisen kimeä ja pelokas huuto kantautui hänen korviinsa, saaden hänen sydämensä jyskyttämään. Hän kääntyi uhrinsa puoleen, joka painautui seinää vasten hätääntyneenä ja huutaen. Drachyel katsoi katon räystästä ja sitten miestä. Hyvä vai paha? Päätöksensä tehneenä hän hyppäsi räystään kautta katolle lähtien juoksemaan pitkin kattoja. Sitten hän teki nopean pyörähdyksen, jonka aikana hän veti pistoolinsa ja painoi liipaisinta. Oranssinhehkuinen helvetintuliluoti vihelsi ilman halki ja mäjähti yhä seinään painautunutta, mutta helpottunutta miestä ohimoon taaten hänelle kuitenkin kivuttoman ja lopullisen kuoleman. Jokin tuntematon voima pakotti hänet kohti kiljuvaa naista, jonka huuto jatkui ja puolidemoni seurasi sitä nopeasti.

Tapahtumapaikka oli, kuin mikä tahansa kujan osa. Kaaoksen sotureiden käyttämään haarniskaan sonnustautunut mies repi kirkuvalta naiselta valkeita vaatteita, jotka likaantuivat pudotessaan likaiseen maahan tai kuralammikkoon. Drachyel pudottautui hiljaisesti miehen taakse. Mies ilmeisesti vaistosi hänet, sillä hän paiskasi naisen seinää vasten ja veti esiin boltterinsa, kääntyi taaksepäin ja tulitti...Tyhjää. Puolidemonin katolta ampuma helvetintuliluoti upposi helposti miehen kypärättömään päähän ja sytytti sen palamaan. Mies kuoli jo osumasta eikä kärsinyt sen enempää. Drachyel kääntyi naisen puoleen ja auttoi hänet pystyyn.
”Pystytkö kävelemään?”, hän kysyi kylmästi.
”K-k-kyllä kai”, nainen sopersi ja painautui puolipaholaisen rintaa vasten. Tämä vavahti hellästä kosketuksesta ja liikahti hermostuneesti. Näin he seisoivat sylikkäin pitkän tovin, kunnes Drachyel irrottautui hellästi naisen otteesta ja teki lähtöä.
”Entä minä?”, nainen kysyi. Veri kimmelsi hänen sileällä iholla. ”Etkö voisi ottaa minua mukaasi?”
”En usko, että Herrani pitäisi siitä”, Drachyel sanoi tiukasti ja keräsi naisen riekaleiset vaatteet syliinsä. Hän käveli naisen luo ja painoi rääsykasan tämän ojennetuille käsivarsille. Puolidemoni ponkaisi käsillään räystääseen kiinni ja kiepautti itsensä ketterästi katolle kadoten yöhön.

********

Kullanvärisellä valtaistuimella istuva Emartez ei pitänyt uutisista, joita Ensimmäisen tornin Kernish selosti.
”Tämä voi olla vain sattumaa, mutta salaperäinen tappajamme on ilmeisesti alkanut surmata nyt meidän sotilaitamme niiden vanhojen hyödyttömyyksien lisäksi. Kujilta eilen löydetty vanhus oli tapettu ampumalla helvetintuliluodeilla ohimoon. Meidän oma sotilaamme löydettiin ammuttuna samanlaisella luodilla täysin samaan paikkaan. Kimpussamme voi tietysti nyt olla toinenkin murhamies, mutta en pidä sitä oikeana mahdollisuutena.” Tämän sanottuaan hallitsijaneuvostossa alkoi välittömästi keskustelu ja hälinä.
Noidista mahtavin, Emartez nousi Tzeench- jumalan väreillä koristellulta istuimeltaan ja nosti kätensä hiljaisuuden merkiksi.
”Frendes. Uskomme tietävämme, kuka on seuraava uhri. Mene ja seuraa häntä yöhön asti, kunnes näet tappajan. Jos arvioit tilanteen suotuisaksi itsellesi, tee selvää hänestä, jos et, tule raportoimaan mitä pikimmin muulle neuvostolle.”
”Teen parhaani päänoita Emartez”, Frendes teki kunniaa ja jätti huoneen.

Tänäkin yönä Scychall tulisi olemaan tyytyväinen opetuslapsensa saavutuksiin. Mies olisi kohta ansassa kujan päässä. Monennenkohan kerran uhri taas ajoi itsensä ansaan teurastettavaksi. Drachyel kohotti ”Sielunriistäjän”, katsoi sen punertavaa terää ja…Näki sen peilipinnan kautta naisen. Sama nainen, jonka hän oli pelastanut muutama ilta sitten seisoi samoissa ryysyissä palellen ja nojaten seinään.
”Mitä sinä täällä teet?”, puolidemoni tiuskaisi naiselle. Nainen painoi päänsä.
”Minun oli pakko tulla”, hän huusi viiman läpi.
”Lähde heti, niin et joudu vaikeuks…”, Drachyelin lause keskeytyi, kun tulinen pallo räjähti hänen selkäänsä. Varjoista asteli hienoihin vaatteisiin pukeutunut mies, jolla oli pääkallonaamio päässään.
”Sinä siis olet kaikkien näiden kuolemien takana”, Frendes sanoi kallistaen päätään taaksepäin.
”Ja sinä olet?”, selkäänsä tunnusteleva puolidemoni kysyi pilkallisesti. Frendes astui kokonaan valoon ja nosti pääkallokoristeista sauvaansa.
”No, jos se on se kuolevan miehen viimeinen toive, niin hyvä on.”, hän aloitti. ”Nimeni on Frendes. Päänoidan puolesta olen sinut tullut lopettamaan.”, hän sanoi ilmeettömästi ja lausui käskysanan. Sauvan kärkiterästä irtosi sinisenä palava tulipallo, joka räjähti juuri siinä, missä Drachyel oli pari sekuntia sitten ollut. Nainen kiljahti kauhuissaan. Puolidemoni katsahti häneen ja kiskaisi pistoolinsa oikeaan käteensä pitäen peistään vasemmassa.

Hän teki kuperkeikan oikealle väistäen vihreän energianpurkauksen täpärästi ja tulittaen noitaa. Luodit räjähtivät ilmassa noin puoli metriä ennen Frendesiä, joka käytti suojataikaa. Puolidemoni pisti pistoolinsa koteloonsa ja otti peitsensä molempiin käsiinsä. Nopeasti ottaen vauhtia seinästä, hän ponkaisi suoraan kohti Frendesiä aseen terä koholla. Noita lausui tyynen rauhallisesti loitsunsa, joka lennätti Drachyelin muutamia metrejä taaksepäin lennättäen ilmat hänen keuhkoistaan.

Hän nousi ottaen tukea seinästä ja katsoen palanutta kohtaa haarniskassaan.
”Etkö pysty parempaan”, hän tuhahti ja suoristautui. Hän tutkaili itsevarmana virnuilevaa vastustajaansa ja käveli hitaasti häntä kohti. Frendes loitsi nopeasti parven vihreitä, teräviä vasamia kohti puolidemonia. Drachyel väisti muutaman, mutta edetäkseen hänen oli pakko torjua pari aseensa terillä. Noidan sauva liikkui sivuttain hänen hymistessä jotain nyt hätäisesti, sillä hänen vastustajansa alkoi olla lähellä. Nopealla liikkeellä puolipaholainen väisti häneen kohdistetun salamantapaisen sukeltamalla sen alta. Sukellus vei hänet vain muutaman metrin päähän Frendesistä, ”Sielunriistäjä” ojossa hän huitaisi laajassa kaaressa kohti noidan päätä. Frendes ei olisi kerinnyt loitsia näin nopeasti, joten hän tökkäsi sauvansa piikin Drachyelin kädestä läpi, ranteen yläpuolelta lähettäen samalla sauvasta sähkönpurkauksen häneen. Puolidemoni puri hampaansa yhteen ja käytti ihmistä voimakkaampia voimiansa ja jatkoi iskunsa perille vetäen kädestänsä roikkuvan sauvan mukanaan. ”Sielunriistäjä” tunkeutui Frendesin suojakentän läpi pirstoen sen ja upoten noidan kaulaan leikaten hänen päänsä irti lennättäen sen erilleen ruumiista. Välittömästi ruumis veltostui ja rojahti katuun.

Tuskasta karjaisten Drachyel kiskaisi sauvan irti kädestään ja sitoi haavan noidan kaavun kankaasta revityllä riekaleella. Hän iski aseensa maahan ja siitä tukea ottamalla nousi jaloilleen. Nainen juoksi nyyhkyttäen ja tarttui hänen käsivarteensa. Vähän aikaa puolidemoni antoi hänen purkaa kyyneleitään ja irrottautui rajusti antaen naisen kaatua maahan. Taakseen vilkaisematta, hän käveli yöhön ja kuuli perässään naisen pyynnön: ”Näytä kasvosi.”

Kommenttia kiitos. Vaikeaa oli keksiä tätä tarinaa ja voi kuulostaa huonohkolta, mutta ensi osat saattaavat paikata asian, jos inspiraatiota riittää.

[High king Godric]

Tarina oli todella laadukas enkä ainakaan huomannut kirjoitusvirheitä lukiessani. Jatkoa vaan.

[Hollo]

Tarina oli todella laadukas enkä ainakaan huomannut kirjoitusvirheitä lukiessani. Jatkoa vaan.

Kiitän...

[Andromedus]

Laadukasta kamaa, tosin Drachyel muistuttaa vähän tuota Abaddonin miekan nimeä mutta turha käydä nipottamaan pienistä. Kuvasit todella hyvin tapahtunutta ja kuvittelin oikein hyvin myrskyisen ja piemän kaupungin.

[MattiL]

mega kolee tarina eikä krjotus virheitä!!!
se oli ehä paras 40k tarina mitä oon lukenu

[The Captain]

Hienoa tekstiä ja tämän palstan yleiseen tasoon nähden kohtalaisen hyvää kieltäkin. Lähinnä pisti silmääni lauseenvastikkeiden turhankin runsas käyttö (niitä käytetään englannissa sujuvammin kuin suomessa), ja välimerkitys on edelleen ilmeisesti suomen kieliopin vaikein osa-alue. Kerronta oli myös sangen ansiokasta, samoin kuvailu. Sotavasaran kärkikaartia.

[Hollo]

Kiitoksi erittäin paljon kaikille . Siitä nimestä...Meni varmaan tunnin verran, kun mietin. Kirjottelin paperille eri nimiehdotuksia ja, kun ne kuulostivat huonoilta, rupesin yhdistelemään ja siinä tulos-> Drachyel

ps: en ajatellu sitä miekan nimeä.

[Andromedus]

Jostainhan kyllä sinä, tai no jostainhan TE sen keksitte. Mutta sehän on vaan yks nimi mutta tuskin monella on Drach joku nimi. Hei jos tarviit apua nimien kanssa niin oon valmis aina kaveria auttamaan.

[raastin]

Laadukasta tekstiä.

[Icingdeath]

Jostainhan kyllä sinä, tai no jostainhan TE sen keksitte. Mutta sehän on vaan yks nimi mutta tuskin monella on Drach joku nimi. Hei jos tarviit apua nimien kanssa niin oon valmis aina kaveria auttamaan.

Hah. Totta tosiaan, vasta nyt tuota Andromeduksen lainausta tuijotellessani ymmärsin antaneeni Dreadnoughtilleni nimeksi Drach`yen. Tämän tosin olen tehnyt täysin vahingossa, en plagiointi mielessä, mutta hävettävää silti...

Tarina oli todella laadukas, toivon Huussilta lisää tarinoita.

[Hollo]

Jostainhan kyllä sinä, tai no jostainhan TE sen keksitte. Mutta sehän on vaan yks nimi mutta tuskin monella on Drach joku nimi. Hei jos tarviit apua nimien kanssa niin oon valmis aina kaveria auttamaan.

Hah. Totta tosiaan, vasta nyt tuota Andromeduksen lainausta tuijotellessani ymmärsin antaneeni Dreadnoughtilleni nimeksi Drach`yen. Tämän tosin olen tehnyt täysin vahingossa, en plagiointi mielessä, mutta hävettävää silti...

Tarina oli todella laadukas, toivon Huussilta lisää tarinoita.

Kithosh. Kolmas osa on valmistumassa ja valmistuukin varmaan tällä viikolla kunhan inspiraatiota riittää

[Andromedus]

Laadukas tarinahan se ihan oli ja luen varmasti kolmos osan. Mukavaa luettavaa.

[|Agarwaen|]

Oliko toi tossa jo?

[Adanedhel]

Ihan sairaan hyvää tekstiä!!!!"