Games Workshop - joka viides harrastaja pelaa?

[smaxx]

Meilläkin on kolmen pelaajan osasto valmistautumassa Battlegroup pelireissulle Englantiin lokakuussa. Nykyään matkustaminen on aika halpaa ja helppoa, niin marginaalisemmissa peleissä voi suuntailla vähän mertakin edemmäs kalaan.

Ja Hamburger Tacticaan taitaa olla lähdössä ens vuonna puolet N&T kerhosta :) Tervetuloa kaikki muutkin mukaan. Ei kyllä ajateltu pelata mitään.

[Silveri]

... ja kuinka moni onkaan sitten suunnitellut matkaavansa porukalla ulkomaiseen GW-peliturnaukseen?

[Morze]

... ja kuinka moni onkaan sitten suunnitellut matkaavansa porukalla ulkomaiseen GW-peliturnaukseen?

Uskoisin, että suhteessa huomattavasti vähemmän. Onkohan ETC- skene kuinka voimissaan vielä?

[smaxx]

... ja kuinka moni onkaan sitten suunnitellut matkaavansa porukalla ulkomaiseen GW-peliturnaukseen?

On noi ETC jermut käyneet joissain turneissa Venäjällä, keskieuroopassa ja Ruotsissa, ETC:n lisäksi. ETC:ssä 2016 pelataan varmaankin Ysiä.

[Silveri]

ETC:ssä 2016 pelataan varmaankin Ysiä.

... ja koska kyseessä ei ole GW:n peli, uskon, että tämä karsii aika merkittävästi myös osallistujia.

[Creepsy]

Tuli tuosta ile:n viestistä mieleen ja näin yleisestä kannasta "jos ei pelaa , ei osta" oma tarinani ( tiedä sitten, kuinka harvinainen onkaan ).
Elikkäs aloitin warhammerin pelaamiseni noin vuosi ennen kuin kuulin Sotavasarasta ja tein tänne profiilin. Lueskelen enkä paljoa kirjoittele ( koska ei ole kokemusta pelaamisesta ja muusta enään, niin harvoin voi mihinkään kantaa ottaa). Viimeksi olen päässyt pelaamaan noin 4 vuotta sitten olohuoneen lattialla paperista tehdyillä maastoilla ja 70% proxyistä tehdyillä listoilla nykyisen avovaimoni kanssa, joka innostuikin harrastuksesta ( monista vakavista ja vähemmän vakavista syistä ei olla vielä päästy enemmän pelailemaan, vaikkakin tänä keväänä rakensin pelipöydän meille) ja tätä ennen pelaillut viimeksi varmaan vuonna 2004 tai jotain. Kokoajan olen unelmoinut ja suunnitellut armeijaa, välillä saanut rykmenttiä maalailtua ja näin poispäin, mutta joka kerta kun on inspiraatio iskenyt on hyllyt täytetty uusilla maaleilla ( vanhat kuivanu ), uudelleen kyhäämälle listalle/armeijavalinnalle figuja ja oheistuotteita sääntökirjoista askarteluideoihin tullut osteltua. Nyt vaikka kovasti masennuin warhammerin kuoppaamisesta, mutta huomasin että skenellä on hyvät mahdollisuudet elää (kun sitä on tämän foorumin kautta seuraillut) ja tajutessani, että muovi/tinaukkoni ovat käytännössä ikuiset ja jos haluankin pienen ryhmän tai vain avovaimoni kanssa pelata/harrastella, niin sille ei ole mitään estettä paitsi figujen loppuminen kaupasta ( tykkään niin kovasti GWn figuista ), vaikka seuraava mahdollisuus moiseen olisi 10v päästä.

Pitkästä asiasta pointtiin : Olen GW:n warhammerin lopettamisen jälkeen ottanut itseänä niskasta kiinni, säätänyt kuukausibudjetin ja ostanut figuja enemmän kuin koskaan ennen ( kieltämättä olen nykyään töissä käyvä :D ). Ja kyllä sitä rahaa "ei pelaavana" on/off harrastelijana (joka kaikkien yhteenlaskettujen figujen jälkeen omista edes varmaankaan 4000 pisteen warhammer armeijaa ( vaikka kaikkien armeijoiden figut laskisi yhteen)) on saanut tuhlattua aivan hirvittävän määrän ja kehtaisin väittää, että jos kerran todellakin tätä harrastaa, niin saa olla todella varovainen arvio, että menee edes niin vähän rahaa kuin 300e vuodessa :) Itselläni vuoden sisällä mennyt lähemmäs 1000e emäntäni kanssa. Joten olisi totisesti kiva nähdä numeroita, eikä tosiaan tuota "musta tuntuu ja en tykkää GWstä" settiä. Sitä on jo muutenkin topicit täynnä :)

[miP]

Kun meidän 'collectorien' olemassaoloa kerran epäiltiin niin ilmoittaudunpa huvikseni tänne ja kerron olevani varmaan sellainen. Itse siis aloitin figuilla leikkimisen '89 ja sen jälkeen olen sit harrastanut vaihtelevan mittaisissa jaksoissa. Välissä taukoja, välissä aktiivisempia kausia - ja välissä jopa urpona lahjoittanut pois useamman tuhannen figun kokoelman koska "muutin ulkomaille" - oli muuten yksi niitä urpoimpia tekojani ;) Meni puolisen vuotta, oli tylsää ja eksyin uudessa kaupungissa paikalliselle GWlle ja siitä se taas lähti.

Pääasia mulle on aina ollut maalaaminen - enimmäkseen yksittäisiä figuja, mutta on niitä kokonaisia armeijoitakin useampia - ja hamsterointi. Kaapit on siis täynnä sekä maalattuja että maalaamattomia figuja. Tunnen myöskin useamman muun hamstraajan, jotka ovat hyvin epäaktiivisia pelaamisen suhteen, mutta kuluttavat silti reilusti yli ton aiemmin mainitun 300€ per vuosi pidemmän aikavälin keskiarvona.

Pelannut olen todella vähän - vaikka jostain syystä silti valtaosa 40k sääntökirjoista on tullut ostettua...

Väittäisin että Smaxx on oikeilla jäljillä laskelmiensa kanssa - Suomessa turnauspelaajia ja noissa yhdistyksissä pelaavia on niin vähän ettei niiden ostoilla pidetä pystyssä edes yhtä yhden työntekijän liikettä. Kysymys siis onkin, kuka niitä figuja oikeesti ostaa ja minne ne menee? Hiukan kuitenkin epäilen että mun profiiliani vastaavia tapauksia on Suomessa edes sellaista määrää kuin aktiivisesti pelaavia.

[Barricade]

Kun meidän 'collectorien' olemassaoloa kerran epäiltiin niin ilmoittaudunpa huvikseni tänne ja kerron olevani varmaan sellainen.

Aidosti epäilin, kerrankos sitä erehtyy :) Ja ilmeisesti keräilijöitä on aika paljonkin kun näin lyhyellä vasteajalla ehditte ilmoittautumaan. Jos collectoreita olisi kovin vähän niin ensimmäisiä vastauksia jouduttaisiin tod näk odottamaan pidempään.

[marke]

Creepsy puhu asiaa.. ja mäkin olen GWn asiakas, joka ei pelaa GWn pelejä.

Tosiaan jos lause olikin muotoa "1/5 gwn asiakkaista pelaa gwn pelejä", ei se enää ainakaan musta kuulosta pöllömmältä.

Vielä lisää mutua, mutta kun seuraan aika aktiiviseen mitä ns. Kilpamaalaus-puolella tapahtuu, niin space marine on edelleen yllättävän suosittu artikkeli, ja tuntuisi oudolta jos keräilijöiden kohdalla tilanne ei olisi sama.

Logiikka, että 'AoS ei myy enää joten GWn asiakkaat on pelaajia' hämmentää. Eikö keräilijät ja maalarit osta yksitttäisiä artikkeleita, ja pelaajat useampia?

[miP]

Eikö keräilijät ja maalarit osta yksitttäisiä artikkeleita, ja pelaajat useampia?

Hihhih, tämä kommentti herätti mussa suurta hilpeyttä.

Mulla - ja muilla ketä tiedän keräilyä/maalailua harrastavan - ainakin homma on vuosikaudet menny siten että ostetaan selkeästi enemmän figuja kuin maalataan, ja niitä figuja ostetaan paljon aktiivisella kaudella, maalattiin niitä sit lopulta muutama tai sata.

Väärä käsitys tulee ehkä siitä, että ajatellaan että maalaajat maalaa sen yhden ukon ja se on siinä.

Ainakin mun mielestäni on paljon vaikuttavamman näköistä kun on joku harkittu värikoordinoitu isompi kokonaisuus vs samassa hyllyssä kymmenittäin ihan eri näköisiä ukkeleita. Showcase figut ja kilpamaalaus on tietty kategoria erikseen. Enimmäkseen kuitenkin sudin ukkeleita kasaan sen takia että rakentaminen on hauskaa ja maalaaminen meditatiivista.

Tää vuosi on ollut mun osaltani jonkunsortin ennätysvuosi - olen saanut kohta kaks (kokonaista) armeijaa maaleihin ja sen lisäks vielä ison kasan yksittäisiä ukkeleita. Ekalla armeijalla pelattiin kolme peliä Epicciä Ropeconissa, ja tokalla tullaan varmaan pelaamaan viis tai kuus peliä Kuopion Horus Heresy tapahtumassa. Sen jälkeen ne tulee varmaankin istumaan hyllyssä. Maalattu/ostettu suhde on ollut tänä vuonna ehkä jotain 200/350 28mm skaalassa - kasaamatta ja maalaamatta on esimerkiks satakunta Raging Heroesin TGG kickstarterista tullutta figua, puolenkymmentä varaosiks tohon Horus Heresy DA projektiin ostettua GW/40k pakettia, jotain satunnaisia Reaperin nappeja, ja sen päälle ehkä satakunta forumcast epic-scale Thousand Sons standia ja tankkia (koska joku sattui niitä Tactical Commandissa myymään), ja joku isohko epic IG setti minkä ostin sotavasaralta keväällä, jolle tein maalinpoiston. Koskaan tähän mennessä en ole tainnut saada kahtasataa figua maaleihin vuodessa... enimmäkseen varmaan siellä viidenkymmenen tienoilla. Pelaamisaktiivisuuskin tulee olemaan ihan omissa sfääreissään, koska osallistun useampaan "viralliseen" tapahtumaan kuin yhteensä kaikkina vuosina aikaisemmin.

Usein homma tuntuu menevän enemmänkin siten että jamppa X saa inspiraation että vaikka Vostroyanit on hienoja, menee viikko, ja koska Imperial Guardeja pitää olla armeijassa paljon, niin postilaatikosta tipahtaa yllättäen 200 vostroyania ja puolenkymmentä tankkia. Maaleihin päätyy ehkä 30, loput istuu Army Transport foameissa kaapissa. Puoli vuotta myöhemmin sama jamppa saa inspiraation että teenpäs Eldar armeijan, menee viikko ja postilaatikosta tipahtaa ehkä parikyt jetbikee, muutama grav tankki ja kasa jalkaväkee. Maaleihin päätyy ehkä kymmenen. Kickstarterissa on joku jännä figustartteri, vuotta/paria myöhemmin postilaatikosta tipahtaa satakunta jotain TGG figua joita ei edes jaksa kasata koska inspis meni jo ;) Tai Reaperin Bones, tai GF9n DnD collector's edition sarjaa, tms. Listaa voi jatkaa halutessaan...

Se että rojua hamstrataan kaappiin menee hyvin siihen collector (tai no "hamster") kategoriaan. Itse väittäisin että "collector" ostaa sikana enemmän tavaraa kuin pelaaja koska se ostaa huvikseen - kerää koko sarja meiningillä, ei sen takia että niillä napeilla olis jotain pelillistä funktioo. Ja sen takia on varmaan GWn kannalta se märkä päiväuni -asiakas. Niiden määrästä on vaan vaikea sanoa mitään, koska suurin osa on todennäköisesti kaapissa ja ei ole tulossa sieltä ulos.

Hyvin usein muuten näkee sotavasarallakin kun porukka myy laumoittain figuja sen takia että "niitä tuskin koskaan tulee maalaamaan" - huomion arvoista on, että ne on ainakin mun havaintojeni mukaan usein irrotettu sprueista ja kasattu... pitäisköhän lisätä kategoria "rakentaja" tähän harrastajamääritelmään?

[smaxx]

Toi kakkosteesi on erittäin hyvä pitää mielessä :) Jos ei ihan pysty, niin kannattaa sitä silti tykönään mietiskellä ja sydämessään tarkastella.

• Figuilussa pärjää kolmella, eikun neljällä, siis kuudella :
  
  1. Jokainen maalattu figu tekee maailmasta hieman paremman paikan elää !
  2. Älä osta uusia figuja ennen kuin entiset on maalattu !
  Vaikka olisi 40%:n tarjouksessa. Ja kun ostat, niin korkeintaan ihan siihen seuraavaan projektiin.
  3. Figu on hyvin maalattu ja Valmis, kun se tuottaa maalajalleen iloa ja tuntuu valmiilta !
  4. Peleissä voittaja on se, jolla on hauskempaa ja/tai se joka saa pelistä parhaan inspiraation maalata lisää figuja !
  Mutta ! Vain pelistä josta molemmat poistuvat tyytyväisinä voi löytyä Voittaja !
  5. Muista ulkoiluttaa figujasi säännöllisesti hyvässä seurassa !
  6. Pelaa ihmisten ilmoilla vain Valmiilla figuilla !

[jamovoima]

Joo pelaamisen ja figujen hankkimisen/maalaamisen/kokoamisen välillä on hankalaa vetää mitään korrelaatiota. Hyvänä esimerkkinä innostuin keväällä Sagasta. Olen pelannut peliä nyt yhteensä kait 7 kertaa ja kohta on valmiina maaleissa kaksi täysikokoista sotajoukkoa, reservejä joiden kohtalo on epävarma on pari boksillista ja parin eri webbikaupan ostoskorissa on valmis paketti lisäjoukkoja odottamassa heikkoa hetkeä. Siihen päälle sama kaikkiin muihin peleihin, ja silti minulla on itseasiassa vielä aika vähän maalaamatonta/kokoamatonta kamaa kaapissa verrattuna muutamaan kaveriin.

[smaxx]

Joo pelaamisen ja figujen hankkimisen/maalaamisen/kokoamisen välillä on hankalaa vetää mitään korrelaatiota. Hyvänä esimerkkinä innostuin keväällä Sagasta. Olen pelannut peliä nyt yhteensä kait 7 kertaa ja kohta on valmiina maaleissa kaksi täysikokoista sotajoukkoa, reservejä joiden kohtalo on epävarma on pari boksillista ja parin eri webbikaupan ostoskorissa on valmis paketti lisäjoukkoja odottamassa heikkoa hetkeä. Siihen päälle sama kaikkiin muihin peleihin, ja silti minulla on itseasiassa vielä aika vähän maalaamatonta/kokoamatonta kamaa kaapissa verrattuna muutamaan kaveriin.

Mä melkein sorruin niihin Footsoreminiaturesin irkkuihin, mutta päätin jäädä odottamaan palkkapäivää ja sitä että toinenkin mongoliheavycavalry on maaleissa. Jos sitten vielä kuumottelee niin tilaan ekan satsin :) Oleellisempia projekteja kesken ei ole noiden mongolien jälkeen kuin brittikommandot Bolttiin. On mulla siis maalaamatonta muovia siltikin, mutta ne on ei-kiireellisellä (eli ei-koskaan) statuksella...

[marke]

Hihhih, tämä kommentti herätti mussa suurta hilpeyttä.

Väärä käsitys tulee ehkä siitä, että ajatellaan että maalaajat maalaa sen yhden ukon ja se on siinä.

Joo-o. Meitä on tosiaan moneen junaan. Ite maalaan valtaosan päivästä ja nimenomaan yhtä miniatyyriä kerrallaan. Jotkut pelinapitkin saattaa olla kuin eri armeijasta.

Ts. Kiinnostaa projekti- ja työmuotoinen harrastaminen eikä niinkään isot kokonaisuudet tai hamstraus.. saati sitten johonkin peliarmeijaan panostaminen.

Olihan tuo mun kysymys hassu nyt kun sitä uudestaan katsoin, mutta niin oli oma olettamuksesikin. Kuten jamo vähän jo sanoi, aika hankala (ja turha) tässä on karsinoida.

[miP]

Olihan tuo mun kysymys hassu nyt kun sitä uudestaan katsoin, mutta niin oli oma olettamuksesikin. Kuten jamo vähän jo sanoi, aika hankala (ja turha) tässä on karsinoida.

Niinpä. Mulla lähinnä ajatus oli se että hamstraaminen, maalaaminen ja pelaaminen ei välttämättä suuremmalti korreloi, paitsi siinä laajudessa että figuja on pakko olla jos niitä aikoo maalata, tai niillä aikoo pelata. Suurimmat hamstraajat jota mä itse tunnen assosioi itsensä hamstraajan tai pelaajan sijaan rakentaja/maalareiks. Tosin tän keskustelun aihe taitaa olla enemmänkin se että miten iso prosentti niistä, jotka harrastaa, pelaa. Itse en ole mitenkään merkittävässä määrin pelannut.

Itse siis myös maalaan enimmäkseen yksittäisiä figuja, jopa armeijaprojekteissa useimmiten yritän välttää liukuhihnailua. Tänä vuonna tästä on tullut hieman poikettua - joka varmaan osaltaan on kontribuoinut siihen että tulee jopa valmista.

[Black scars]

Heh, no rajanveto ja se miten kukin itsensä mieltää, on varmasti loputon suo tarvottavaksi. Onko pelaamista jo esimerkiksi se, kun kerää ja maalaa figut/yksiköt tietyn pelisysteemin mukaisesti - vaikka itse nopan heittely jääkin toteutumatta. Pelin valmistelua se tavallaan on, mutta mielletäänkö se silti enemmän keräilyksi ja maalaamiseksi?

Mulla on esimerkiksi todella paljon "pelifiguja" sellaisiin systeemeihin, joita ei enää ole myynnissä ja pelejä on kertynyt nolla, tai sitten niitä on pelannut max kaksi kertaa. Silti miellän ne tosiaan pelifiguiksi, vaikka toiselta kantilta katsottuna kyse on vain keräilystä. Oman näkemyksen mukaisesti keräilyfiguja on noin prosentti koko läjästä, eli sellaisia hankintoja, jotka liittyvät puhtaasti figun ulkomuotoon. Suurin osa hienoistakin figuista on hankittu sillä ajatuksella, että niitä voisi käyttää siinä ja siinä armeijassa, vaikka projekti ei koskaan olekaan toteutunut.

Toisaalta joustavuus on figuharrastuksen yksi hienoista puolista, keräilyä - maalaamista - pelaamista voi painottaa täysin oman mieltymyksen mukaisesti.

[ile]

Toisaalta skenen pirstaloituminen johtaa siihen, että isoja turnauksia ei kannata järjestää, kun niihin ei saada porukkaaa ja pelaajakunta ei kokonaisuudessaan ainakaan vaikuttaisi olevan enää kasvamassa.

Voisko ajatella, että samana turnauspäivänä pyöris parin eri pelin turnaus?

Hyötyjä:
1) Sosiaalisuutta, vaikka eri pelejä pelattaisi
2) Vaihtelevia näköaloja ja infoa toisista peleistä
3) Tilat tehokkaampaan käyttöön myös "pienten" pelien suhteen
4) Tosipelaajien 3-, 5- ja kymmenottelut? :)

Haittoja:
1) Useampaa peliä harrastavat joutuvat valitsemaan --> pelit asettuvat kilpailutilanteeseen
2) Häly? Sekavuus? Yhteenkuuluvaisuuden puute?

Sit jos haluaa värvätä "peleihin" mukaan niitä kaltaisiani ihmisiä, jotka roikkuvat pelaamisen rajoilla tai ulkopuolella, mutta harrastavat figuilua, vois miettiä uusia konsepteja.

Voisko järjestää hyvin rentoja "turnauksia", joissa ranking ei juuri riipu pelimenestyksestä, vaan "harrastuneisuudesta": maalauksesta, modailuista, ideoista, reiluudesta, avuliaisuudesta, nippelitiedosta? Ja rankingista ei tietenkään pidettäisi jotain valtakunnallisia listoja. Itseäni ei kiinnosta pelata "kovaa", en halua voittaa ketään, en jaksa pelata yli kahta peliä päivässä varsinkaan kellotettuna, enkä jaksa viritellä armeijoitani niihin ilmeisiin suuntiin, joita kovan pelin voittaminen edellyttää. Eikä tavarapalkinnotkaan kiinnosta (ellei joku rupea jakamaan palkintoina 80-luvun keräilyfiguja). Toisaalta figut on kivempia (hienoilla) pöydillä toiminnassa kuin vitriinissä, eikä pelkän mallailun arvosteleminen yksinään tunnu sen fiksummalta kuin pelimenestyksen arvosteleminen. Jokainen nyt näkee ilman tuomariakin, kenen figut on hienoja ja kenen aivan uskomattoman upeita.

Mutta jos tulisi fiilis, että joku muukin kunnioittaa mun harrastukseen uhraamiani satoja tunteja, se fiilis voisi kantaa kotiin ja rohkaista harrastamaan kunnianhimoisemmin. Ja oikea rentous pelatessa jättäisi aikaa tutustumiselle ja keskustelulle. Olis myös kiva, jos olis aikaa pysähtyä syömään rauhassa ja ottamaan kuvia hienoista pelitilanteista. Sitten, kun on tutustuttu, löydetty parin tyypin kanssa jokin uusi ja kiehtova proggis - sitten voisi innostua kokeilemaan uutta ja ylittämään itsensä.

Silti perusidea huoneesta, jossa pelataan useammalla pöydällä yksillä tai useammilla säännöillä, hienoilla ukoilla ja ollaan sisällä sen pelin pelaamisessa olisi houkutteleva. Tunnelma vois olla sama, kuin olisi jossain messuilla, jossa figut eivät ole hiljaa vitriineissä tai blogeissa, vaan äänekkäästi pöydillä. Koska figut on kolmiulotteisia ja värit herkkiä, vain paikan päällä katsellessa ja kädessä käännellessä ymmärtää modauksen ja maalauksen hienouksia.

Onko sitten N&T:n "pelipäivät" tällaisia tapahtumia?

Vois myös maalailla yhdessä, sosiaalistaa sen nysväyspuolen.

Tai ehkä mun pitäis vaan alkaa käydä GW:n kaupoissa maalaamassa. Kun en pelaa, mähän taidan olla heidän ydinasiakaskuntaansa (vaikken mitään sieltä ostakaan).

-ile

[miP]

Voisko järjestää hyvin rentoja "turnauksia", joissa ranking ei juuri riipu pelimenestyksestä, vaan "harrastuneisuudesta": maalauksesta, modailuista, ideoista, reiluudesta, avuliaisuudesta, nippelitiedosta? Ja rankingista ei tietenkään pidettäisi jotain valtakunnallisia listoja. Itseäni ei kiinnosta pelata "kovaa", en halua voittaa ketään, en jaksa pelata yli kahta peliä päivässä varsinkaan kellotettuna, enkä jaksa viritellä armeijoitani niihin ilmeisiin suuntiin, joita kovan pelin voittaminen edellyttää. Eikä tavarapalkinnotkaan kiinnosta (ellei joku rupea jakamaan palkintoina 80-luvun keräilyfiguja). Toisaalta figut on kivempia (hienoilla) pöydillä toiminnassa kuin vitriinissä, eikä pelkän mallailun arvosteleminen yksinään tunnu sen fiksummalta kuin pelimenestyksen arvosteleminen. Jokainen nyt näkee ilman tuomariakin, kenen figut on hienoja ja kenen aivan uskomattoman upeita.

Mutta jos tulisi fiilis, että joku muukin kunnioittaa mun harrastukseen uhraamiani satoja tunteja, se fiilis voisi kantaa kotiin ja rohkaista harrastamaan kunnianhimoisemmin. Ja oikea rentous pelatessa jättäisi aikaa tutustumiselle ja keskustelulle. Olis myös kiva, jos olis aikaa pysähtyä syömään rauhassa ja ottamaan kuvia hienoista pelitilanteista. Sitten, kun on tutustuttu, löydetty parin tyypin kanssa jokin uusi ja kiehtova proggis - sitten voisi innostua kokeilemaan uutta ja ylittämään itsensä.

Onko sitten N&T:n "pelipäivät" tällaisia tapahtumia?

Ton kaltaisia tapahtumia näyttäis järjestävän useampikin taho, N&T herrasmiesturnaukset tai mitkä lie on yksi, Kuopion tuleva Horus Heresy tapahtuma on toinen (viewtopic.php?f=11&t=111964) - siellä esimerkiksi pelien voittamisesta ei saa minkäänlaisia palkintoja kunnian lisäksi. Palkittavia aiheita ovat "Coolest Army Composition", "Visually Coolest Army" ja "Most Fun Opponent to Play Against"

[Dr. Icchan]

Voisko ajatella, että samana turnauspäivänä pyöris parin eri pelin turnaus?

Hyötyjä:
1) Sosiaalisuutta, vaikka eri pelejä pelattaisi
2) Vaihtelevia näköaloja ja infoa toisista peleistä
3) Tilat tehokkaampaan käyttöön myös "pienten" pelien suhteen
4) Tosipelaajien 3-, 5- ja kymmenottelut? :)

Haittoja:
1) Useampaa peliä harrastavat joutuvat valitsemaan --> pelit asettuvat kilpailutilanteeseen
2) Häly? Sekavuus? Yhteenkuuluvaisuuden puute?

Talvisota tapahtuma nimenomaan on tämmöinen monta turnausta yhden katon alle tapahtuma ja omasta kokemuksesta voin sanoa, että se on kyllä ihan kivaa käydä kurkkimassa vieraisiin pöytiin.
Kerhon tiloissa järjestettävät turnaukset tuppaavat keskittymään yhteen peliin jo ihan vain tilojen puutteen takia. 5-6 pöytää on sopiva määrä normaaliin turnaukseen, sitä pienemmän pelipöytämäärät onkin sitten jo ihan tavallisia pelipäiviä eikä niitä kutsuta enää turnauksiksi.

Onko sitten N&T:n "pelipäivät" tällaisia tapahtumia?

-ile

Sitähän ne juuri on.

[jamovoima]

Suosittelen tosiaan kanssa N&T rentoturnauksia. Viime lauantain Saga herrasmiesturnaus oli yksi mukavimpia figutapahtumia joihin olen ottanut osaa, vaikkei osallistujia ollutkaan kuin 7.

Heh, no rajanveto ja se miten kukin itsensä mieltää, on varmasti loputon suo tarvottavaksi. Onko pelaamista jo esimerkiksi se, kun kerää ja maalaa figut/yksiköt tietyn pelisysteemin mukaisesti - vaikka itse nopan heittely jääkin toteutumatta. Pelin valmistelua se tavallaan on, mutta mielletäänkö se silti enemmän keräilyksi ja maalaamiseksi?

Mulla on esimerkiksi todella paljon "pelifiguja" sellaisiin systeemeihin, joita ei enää ole myynnissä ja pelejä on kertynyt nolla, tai sitten niitä on pelannut max kaksi kertaa. Silti miellän ne tosiaan pelifiguiksi, vaikka toiselta kantilta katsottuna kyse on vain keräilystä. Oman näkemyksen mukaisesti keräilyfiguja on noin prosentti koko läjästä, eli sellaisia hankintoja, jotka liittyvät puhtaasti figun ulkomuotoon. Suurin osa hienoistakin figuista on hankittu sillä ajatuksella, että niitä voisi käyttää siinä ja siinä armeijassa, vaikka projekti ei koskaan olekaan toteutunut.

Toisaalta joustavuus on figuharrastuksen yksi hienoista puolista, keräilyä - maalaamista - pelaamista voi painottaa täysin oman mieltymyksen mukaisesti.

Itsellä peliarmeijankin rakentelu perustuu pääsääntöisesti puhtaasti figun ulkomuotoon. Jos figu ei nappaa ei koko yksikkövalikoima päädy kokoelmaani, vaikka olisi millaista Limburgeria. Konversiointikaan ei kiinnosta jos tarkoituksena on vain saada edellinen tekijä kierretyksi. Vieroksun aika paljon myös armeijoita, joissa on nähty suurta vaivaa siihen, että on saatu ne parhaat valinnat toteutettua jotain kiertotietä, etenkin jos siellä kiertotiellä olisi ollut myös jokin figua paremmin kuvaava, mutta pelitehottomampi vaihtoehto. Esim. Infinityssä proksataan paljon joukkoja toisilla figuilla, joita voisi myös sellaisenaan pelata, koska kaikkia valintoja ei ole saatavilla. Se on aika tylsää. Joskus joidenkin pakollisten valintojen kohdalla voi joutua tekemään poikkeuksia tietenkin.