Maasto - merkitys & toteutus

[Silveri]

Noista esimerkeistä ensimmäistä voi käyttää useassa eri pelissä eri tavoin, kun alempi ei anna kauhean paljoa vaihtoehtoja ja toimii eniten lähinnä demopöytänä (vaikkakin hyvin hienona sellaisena). Sillä pelaa ehkä sen korkeintaan 3 peliä.

Ts. maaston pitää olla mun mielestä ensisijaisesti funktionaalista.

[Meganiikko]

Ts. maaston pitää olla mun mielestä ensisijaisesti funktionaalista.

Funktionaalisuuden ja näyttävyyden naittaminen on aina hankalaa, ja omasta mielestä figupelin pitäisi olla sellainen lähtökohtaisesti että se mahdollistaa hienon maaston käytön- esimerkkinä Warmachinessa on hankala käyttää maastoa (ja aika paljon näkyy käyttävän ihan vaan paperiliuskamaastoa) koska setup on niin tarkkahenkinen (eli wobbly model syndrome saattaa tehdä rajan voiton tai häviön välillä, jos se WC liikkuu 0.5" väärään suuntaan koska pöytä tärähti ja kiikkerästi asetetty figu keikkas)*.

Warhammer 40k on omasta mielestä hyvä peli maaston käyttöön kun maastoilla ei sinänsä ole niin isoa väliä persay, sillä figut mahtuu tosi hyvin kaikkialle ja wobbly syndrome ei aina** ole niin iso ongelma. Taas kun suunnittelee maastoa siihen niin voi tehdä sitä vapaammin, koska figupeli mahdollistaa monenlaisen ja monimuotoisen maaston teon.

Pikkasen ehkä asian ohi.

Enihow, maastossa on itselle kanssa tosi tärkeätä mekaanisten detailien sijaan se, että maaston teema ja väri on yhtenäistä: Detailitarkka ja hyvin maalattu Mechanicum-logoinen Manufactorium kompleksi punaisella alustalla joka seisoo sinisten pahvitönöjen seassa rikkoo immersion pahemmin kuin jos pahvitönöt olis maalattu punaiselle alustalle ja teemaan. Paukuttelen henkseleitä sen verran että käytän esimerkkinä alla yhtä omatekemistäni pelipöydistä.



Detailia kanssa voi lisätä tosi paljon yksinkertaisilla jutuilla, silti rikkomatta pelattavuutta: tuossa on LoS blokkiva peliä rajoittamaton talo joka loogisesti jopa "vois olla"




*esimerkki, joka ei välttämättä ole 100% tarkka tai kuvasta 100% tarkasti peliä
**koska kun ammutaan pitkänmatkan aseilla enimmäkseen, niin 0.5" etäisyydellä ei aina ole niin isoa väliä kuin melee-peleissä, taas ei esitä 100% tapauksista

ps: kukaan muu ei rakenna miun kanssa maanisesti ja täytä maata? yksinäistä :,C

[Dr. Icchan]

Kuinkas usein maastoja tekevät ihmiset sitten käy penkomassa vanhoja tehtyjä kamojaan esimerkiksi uudelleenmaalausta varten vai heitättekö mieluummin roskiin jos ei miellytä ja aloitatte uuden tekemisen?
Vai onko kaikki mitä ikinä ootte tehny aina ollu sellasia, että ootte ainakin tähän asti ollu niihin tyytyväinen?

Ja mitä tulee langan alkuperäiseen aiheeseen, itse pidän eniten maastosta joka parhaiten palvelee pelin käyttötarkoituksia. Jopa säilytettävyys menee esteettisyyden ohi. Omissa pöydissä on sekaisin valmista MDF maastoa ja itse scratch buildattua maastoa, mutta jos olisi varaa valita niin pöydällä olisi vain valmista MDF maastoa. Maastoa ei tunnu myöskään olevan koskaan liikaa, paljon mukavampi tehdä vaihtelevia pöytiä kun on erilaisia komponentteja mistä sen tehdä, ihan niinkuin useimpien armeijalistojen kanssa.

[Meganiikko]

Ite kun olen käyttänyt tai ei enää innosta, niin maasto menee myyntiin. Jos ei myy, kannibalisoidaan muihin projekteihin mahdollisuuksien mukaan.
............
Säilytettävyys on kyllä tosi iso muuttuja.

[jamovoima]

jonkunverran on tullut jotain vanhoja uudelleensomistettua, mutta on niitä aikojen saatossa suht monen pelipöydällisen edestä hyljättykin erinäisiin paikkoihin (mukaanlukien roskis).

[Hammerheart]

Älkää ottako turhan vakavasti

En missään nimessä =)

Hyviä kysymyksiä, joihin en osaa vastata. Kai tää on vaan asennekysymys. Sun tavassa ei ole mitään väärää, eikä pidä lukea niin, että muka kertoisin miten pitäisi harrastaa. Se ei ollut tarkoitus ja jos sellainen kuva tekstistä tuli, niin pahoittelut. Lähinnä tuo oli mantra itselle, ja omalla kohdalla ajattelen noin. Toisaalta toivoisin, että muillakin olisi harrastukseen samanlaista intohimoa, mutta se on todellakin vain toivomus.

Jotenkin minusta tuntuu, että harrastus menisi tosi raskaaksi, jos aina pyrkisi parhaimpaansa. Ja en nyt siis tarkoita mitään 15 vuoden hämähäkinseittien säätämistä vaan siis ihan sellaista realistista "parasta" niin kuin oletan sinunkin tarkoittavan =) Mutta siis minunkin realistinen parhaani olisi todella aikaavievää ja sitä mielihyvää valmiista napista tulisi tosi, tosi harvoin.

Tuota kohtaa en ymmärrä, miksi olet kertonut itsellesi ettet tule saavuttamaan mestareita. Saat niinkin tehdä, mutta mä en vaan ymmärrä sitä. Olen katsellut figujasi, ja sinulla on homma hanskassa ja täydet lähtökohdat saavuttaa vaikka millaista jälkeä. Se on toinen juttu kiinnostaako sua, mutta ilmeisesti ei, kun olet jo homman luovuttanut.

Lähinnä kun on työ, jossa tyypillisesti menee yli perustyöajan, vaimo ja lapsi (ja toisen pitäisi ilmiintyä tällä viikolla) ja sitten vielä muitakin harrastuksia (väitöskirjakin pitäisi saada viimeisteltyä johonkin väliin), niin ihan vaan en kertakaikkiaan jaksa maalata yhtä nappia 40 tuntia, joka olisi se tapa, jolla niitä mestareita lähestyttäisiin. Ja siis kyllä minulla omastakin mielestäni on homma ihan ok hanskassa ja uskon vahvasti, että jos vaan laittaisin aikaa ja vaivaa johonkin nappiin ihan tuhottomasti, niin kyllä mä aidosti hyvää jälkeä saisin aikaan. Mutta en nyt missään nimessä mitään Yellow One -tasoa.

Alkaa mennä filosofiseksi taas, eikä oikeastaan enää liity hirveästi ketjun aiheeseen, joten jätän homman omalta osaltani tähän. Vastaa ihmeessä, jos haluat ns viimeisen sanan :D mutta mä tyydyn siihen vaan nyökyttelemään, ni pysyy ketju kurissa.

En mä oikeastaan viimeistä sanaa halua - mieluummin lukisin vastauksesi ajatuksiini =) Voisihan tästä teemasta tehdä oman ketjunsa, niin ei mene tämä tukkoon, kun kuitenkin hieman asian vierestä (vaikka läheltä liippaakin). Mielenkiintoinen aihe minusta kuitenkin.

[Dolmot]

Kuinkas usein maastoja tekevät ihmiset sitten käy penkomassa vanhoja tehtyjä kamojaan esimerkiksi uudelleenmaalausta varten vai heitättekö mieluummin roskiin jos ei miellytä ja aloitatte uuden tekemisen?

Aika vähän omaa tuotantoa on loppujen lopuksi lentänyt tyystin mäelle - lähinnä jotain kieroon vääntyneitä susikappaleita, joita ei käytä hyvällä tahdollakaan. Muut sitten jätetään komeroon "varmuuden vuoksi" tai testamentataan vähin äänin jonnekin. Aika karukin tuotos sentään on tyhjää parempi, joten yleensä sille on ottajansa jos ilmaiseksi menee. Kuka tietää milloin tarvitaan vielä yksi ylimääräinen pöytä turnausta varten, jolloin "tyhjää parempi" todella konkretisoituu. Lopulta sitten siivotaan kerhon ylläriboksista kaikkein toivottomin neljännes hiiteen kun paikat ovat totaalisen täynnä, eikä korjaus näytä realistiselta.

Keskeneräiset kyllä olisi syytä tehdä valmiiksi vaikka hammasta purren. Ilmiselvästi puoliväliin jääneet ovat silkka rasite, joka vie tilaa muttei auta ketään. Sama tietysti hajonneiden paikkaamisessa.

Joskus kyllä näkee käytettävän raatoja, jotka on ajettu yhtä loppuun kuin rakkaimmat kahden langan voimin koossa pysyvät Harald-kalsarit...

[Rutabaga]

Maastoa taidan viritellä enempi ku ihan itse figuja. Pääsee kivasti toteuttamaan insinööridiletantismia kun hakee sitä täydellistä rajaa käytettävyyden ja visuaalisuuden välillä.
Periaatteessa sitä kyllä pärjäisi hienosti pelkällä GW:n golfkentällä ja parilla foamipalalla, mutta ihan kokeilun, ja rajojen rikkomisen halusta tulee vahingossa silloin tällöin priimaa valmistettua.

[smaxx]

Paukuttelen henkseleitä sen verran että käytän esimerkkinä alla yhtä omatekemistäni pelipöydistä.

ps: kukaan muu ei rakenna miun kanssa maanisesti ja täytä maata? yksinäistä :,C

Hienoa toi sun maasto on :) Ja nelkkarin ylivoimaisesti paras puoli on maasto silloin kun se on hyvää. Se vaan toimii niin visuaalisesti kuin pelillisestikin.

Mä olen oman osuuteni tehnyt niin maaston kuin jälkikasvun osalta, ja nyt vaan naatiskellaan työn hedelmistä :) Jossain vaiheessa pitää vähän duunailla nelkkarimaastoa lisää.

[mentor888]

Tuo talvi-nelkkariteemamaasto on todella hieno. Eheä kokonaisuus, ja tukee varmaan peliä hyvin, eli on funktionaalinen. Ja sehän se pelipöytää tehdessä onkin olennaista.

Juuri Portinhoikka -pöydän tehneenä, jouduin aika lailla valitsemaan näyttävyyden ja pelattavuuden välillä. Lisäksi halusin vielä karttaan perustuvan pöydän. Joten jotkut asiat jäivät leijumaan. Mutta se pitää sietää. .

Jos olis ollut tekemässä puhdasta dioraamaa, olisin upottanut kaikki elementit, ja tehnyt osasta korkeampia. Mutta tällä pitäisi sitten jatkossa pelailla geneerisiä Bolt Action pelejä, joten jätin vähän lättänäksi.

Paljon teen toisin, kun teen seuraavaa, mutta olen kohtuu tyytyväinen tulokseen. Tämä on muuten nähtävänä siellä Snadissa.

[Morze]

Itselle maastoa tehdessä yhdeksi tärkeimmistä ominaisuuksista on kuljetus ja säilytys. Aina ei ole käytössä sitä autoa ja peräkärryä peli-iltaa varten tai tyhjää tilaa 1,2 metriä kanttiinsa olevalle ja vaakasuorassa säilytettävälle muotoilumaastolle. En ole oikeastaan koskaan varsinaista pöytälevyä hankkinut, kotona ei kuitenkaan tule koskaan pelattua. Tietenkin pääkopassa pyörii välillä montakin pöytäprojektia, joita voisi totetuttaa "sitten joskus", mutta tilat ja into eivät koskaan ole antaneet myöten.

[behemoth]

Joka kevät tulee osapuilleen huhtikuussa sellainen pesänrakennusvietti. Silloin teen vimmalla maastoa. Talvella pitää kerätä ideoita, puolivalmisteita, kipsivaluja ja roinaa autotalliin notkumaan. Kun tätä puuhaa on tehnyt pian kolkytä vuotta, wanha tulee silmille kaapeista ja kätköistä eikä se peijooni oikein aina kestäisi päivänvaloa. Osan käytän uudelleen, osa muuttuu kaupunkilaisten asuntoja lämmittäväksi energiaksi L&T:n myötävaikutuksella. En ole köyhille tai lahjattomille mitään koskaan antanut; menkää jumankauta töihin hankkimaan fyffeä ja kansalaisopistoon seinäkellokurssille oppimaan miten päin sahaa pidetään hyppysissä. Niin.

Tilahan on ainainen ongelma. Tai olisi sitä tilaa, mutta vaimo katsoisi pahalla silmällä, jos laittaisin mökkejä takanreunukselle. Noita kun on. En keksi miksi on tärkeämpää pitää säilössä kuivakukaksi säilötty morsiuskimppu kuin ainavihanta puulevylle istutettu muovipuu. Olen jo luovuttanut ja tyytynyt kahteen täyskokoiseen kenttään johon kumpaiseenkin rojua silleen "isän kädestä" -tyyppisesti. Lopuille eri teemaisille suunnitellut palat siirtyvät hiljaksiin näiden kahden jäljelle jätetyn teemoihin, kun kerta kiukussa päin tuhosin varsinaiset kentät jottei kuunaan enää tulisi ilkeää himoa niiden päälle rakentaa jotain uutta ja ihmeellistä.

[Dolmot]

Katsoin BLAM-kuvia. Pelaisin - vaikka paskemmillakin säännöillä.

[jamovoima]

^parasta mitä olen nähnyt hetkeen.

Oletan että ideana on, että ihmiset tuo pelin kenttineen ja joukkoineen ja sitten kokeillaan vähän kaikkia?

[Mazikainen]

Kun ihmiset laittavat parasta pöytään niin onhan sillä ilo päästä pelaamaan. Ongelmana on vaan että se paras pöytä ei sitten usein ole modulaarinen ja se heikentää pöydän uudelleenkäytettävyyttä. Olen pari-kolme pöytää tehnyt jonkun muun kuin static grass matin päälle ja jälki on ollut tämmöistä:

http://1.bp.blogspot.com/-kht0GirokKY/T ... G_1483.JPG
http://4.bp.blogspot.com/-RGUHfs4ZBlo/U ... G_3560.JPG
http://1.bp.blogspot.com/-e-mkNhYdUFI/V ... G_7714.JPG

Noissa yhteistä on se, että niitä ei voi käytännössä käyttää kuin yhteen tai kahteen eri skenuun ja niiden varastoitavuus ja liikuteltavuus on hanurista. Itselleni parhaiten sopiva kompromissi on modulaarikenttä jonka päälle maastot ladotaan ja eri maastonkappaleet on sitten hyvin kierrätettävissä. Visuaalinen puoli kärsii mutta tehdystä työstä saa pitkän päälle enemmän irti:

http://4.bp.blogspot.com/-j2BiBLokqC4/U ... G_4042.JPG
http://1.bp.blogspot.com/-gBGcVHXFPRo/V ... G_7641.JPG

Pääsee sitä tosin joskus innovoimaan vanhoille pöydille uusia käyttökohteita: http://3.bp.blogspot.com/-FaBNqu3NJ9I/T ... G_2133.JPG

[Silveri]

http://1.bp.blogspot.com/-e-mkNhYdUFI/V ... G_7714.JPG

Leppävirran taistelu ilmeisesti kyseessä?

[Mikke]

Lepäävirtapa hyvinkin.

[Mazikainen]

http://1.bp.blogspot.com/-e-mkNhYdUFI/V ... G_7714.JPG

Leppävirran taistelu ilmeisesti kyseessä?

Juk, tuossa koko raportti: http://mazikainen.blogspot.fi/2015/07/b ... -1808.html