Kokoamisvaiheen painajaiset

[ihmisraunio]

Yhdyn drop pod kasauksen vihaajiin. Loctiten pikaliima toiminu erittäin hyvin niiden kanssa, mutta suosiolla oon liimannu ovet pysyvästi kiinni. Tuohon kaksi syytä. Ensimmäinen on se että se sisustan maalaus, ei riitä into maalaamaan palasissa ja koottuna ei kyllä tuu tapahtumaan, toisena kun mainittuna tässä se moottorin kiinnitys niin jos kaikki siivekkeet ei mee just eikä melkein kohilleen on podi mikrometrin vinossa ja ovet ei pysy kiinni vaan levähtelee. Kolme podia harjoitellu ja yhdessä pysyy melkein kaikki ovet kiinni jos oikeen nätisti yrittää ja on koskematta podiin.

[smaxx]

Jokin kammoisuus tuossa kyllä on. Onhan sinun samalla tapaa pakko myös liimata figut kasaan, ellei kyseessä oo tosiaan jotain oneposeja. Mitä todennäköisemmin myös pakko laittaa figu kiinni baseen. Veikkaan että sinun pitää myöskin pestä lämpimällä (saippua-) vedellä kaikki uudet napit ennen maalausta, ellet sit heitä tuhtia spraykerrosta päälle. Pakkohan tässä on tehdä vaikka mitä, ei se yks pinnauspakko siinä välissä tee mistään huonoa suunnittelua. Samalla tavalla joku, joka aina on ostanut muovifiguja ja käyttänyt muoviliimaa, joutuu ostamaan pikaliimaa kun siirtyy metalliin. Olisiko sekin huonoa suunnittelua, jossa ei oteta asiakaskuntaa kokonaisuudessaan huomioon?

No ei ole vielä tullut vastaan figua mikä olisi pitänyt pinnata. Voit käydä hakemassa väärin kootut pois, jos häiritsee liikaa :) On pesty, on poistettu saumoja veitsellä ja viilalla ja liimattu kasaan. Pikaliima + reagenssi pitää osat yhdessä normaalikäytössä. Ei silti kestä kovaa kohtelua, ja höyrytankki on altis kuljetusvaurioille. No, sitä tulee ulkoilutettua kerran kesässä jos silloinkaan, eikä sen kanssa oikeasti ongelmaa ole kuin kohtuullisen harvoin, silloinkin haasteet ovat rengasosastolla, ei se nyt ihan itsestäänselvä pinnaamisen paikka edes ole. Mitään metallisia lohikäärmeitä en harrasta, joten siipien pinnailulle ei ole ollut tarvetta.

Metalliukoissa suosin oneposereita tai korkeintaan irtopäisiä. Joku satunnainen kaksiosainen käy, mutta mitään moniosasisia hirvityksiä en kaipaa. Hevonen on aina yhtenä osana, jalkamies tai ratsastaja on yleensä yhtenä osana, ja hevonen ja ratsastaja on toistaiseksi pysyneet yhdessä ilman pinnaustakin. Samoin jalkamiesten päät.

[Meganiikko]

Metalliukoissa suosin oneposereita tai korkeintaan irtopäisiä. Joku satunnainen kaksiosainen käy, mutta mitään moniosasisia hirvityksiä en kaipaa. Hevonen on aina yhtenä osana, jalkamies tai ratsastaja on yleensä yhtenä osana, ja hevonen ja ratsastaja on toistaiseksi pysyneet yhdessä ilman pinnaustakin. Samoin jalkamiesten päät.

Ahaa!

Siis tämän takia Smaxx ei ole aloittanut Warmachinen pelailua!

Ei huolta, nykyisin voi olla jopa 50% tsänssi että boksissa tulee muovia metallin sijaan!

[TheEmu]

Mä en pinnaa koska en tykkää pinnaamisesta, enkä koe siitä olevan juuri mitään hyötyä. Figut pysyy hyvin kasassa pelkällä liimalla (tai worst-case stuffi+liimauksella) lukuunottamatta pahimpia "pudotinpa figun darrassa lattialle" -äksidenttejä, joiden jälkeen jotain fiksailua sais tehä vaikka pinnaiski.

[smaxx]

[off-topic]

Siis tämän takia Smaxx ei ole aloittanut Warmachinen pelailua!

Eikun eka syy on se, että Masiinaa pelaa ihan liian fiksut jätkät, en viitsi ottaa turhaan koko ajan turpaani, kun voin keskittyä herrasmiesten höntsäpeleihin. No ihan suurin syy on se, ettei ne figut vaan oikein puhuttele. Tolkienimaiset tontut ja kääpiöt on mulle henkilökohtaista oleellista historiaa ja relevantteja, tommoset masiinapeikot ei. EDIT : Eikä eiz of sikmarit.
[/off-topic]

[El Capitan]

Jokin kammoisuus tuossa kyllä on. Onhan sinun samalla tapaa pakko myös liimata figut kasaan, ellei kyseessä oo tosiaan jotain oneposeja. Mitä todennäköisemmin myös pakko laittaa figu kiinni baseen. Veikkaan että sinun pitää myöskin pestä lämpimällä (saippua-) vedellä kaikki uudet napit ennen maalausta, ellet sit heitä tuhtia spraykerrosta päälle.

Kyllä, vaivaa on nähtävä. Mutta miten paljon, siitä minä nostan älämölön. Kukaan missään ja koskaan ei tee numeroa armeijastani, jos olen maalannut sen niin laiskasti kuin vain ikinä pystyn. Hyvä esimerkki on kaikki näkemäni Chaos Black sprei + metalli Black Templarit. Joku saattaa tykätä kyttyrää hiljaa itsekseen, mutta hyväksyy asian samaan tapaan kuin kaikki valuvirheetkin, jotka ovat jääneet poistamatta. Jos henkilöä ei kiinnosta maalaus, ei kukaan hänelle sitä pensseliä pakota käteen.

Minua henkilökohtaisesti ei jaksa kiinnostaa yhtään valuvirheiden poistaminen tai ukkeleiden peseminen. Vaikka harrastus onkin ollut minulle jo vähintään 5 vuotta ollut enemmän taiteellinen kuin pelillinen, vedän kuitenkin tähän kohtaan veteen viivan, ja jätän armotta kaikki valuvirheet ja viivat näkyviin piittaamatta sen olinpaikasta. Nappula tulee kootuksi niidenkin kanssa ja pysyy koottuna eivätkä ne häiritse minun maalaustani laisinkaan.

Pinnausta vaativat työt puolestaan eivät mene kasaan ilman pinnausta. Ne voi maalata, mutta kuinka kivaa on sitä irrallista kättä basen päällä kuljettaa kun sen paikka pitäisi olla jossain muualla. Minun örkkieni lohikäärme mm. on siivetön, koska en tahdo ryhtyä pinnaamaan sitä ja siipi irtoaa aina kuljetuksessa tai kaatuessaan pumpuliinkin. 6th:n surullista Gyroakin kuljetin jokaisessa listassani jonkun 6:n vuoden ajan ja koskaan se ei ollut koottuna. Syy tähän on pinnauksen puute tai nappulan suunnittelija riippuen vastaajan näkökulmasta. Minä syytän suunnittelijaa.

Fabassa voi esim. käydä niin että yksikkö ei syystä tai toisesta istukaan täydellisesti paikallaan ja paria nappia joutuu vähän säätämään, että saa paremman asennon.

Kyllä, näen tämänkin asian suurena ongelmana ja olen pettynyt suuresti mm. GW:n tuotantoon oikeataan aina. En pienenä osannut liimata joukkojani niin, että yksiköilläni olisi kilvet, koska silloin ne eivät yksinkertaisesti enää ränkkää. Goblinit ovat kauheita, rotat ovat kauheita ja ratsumiehetkin ovat kauheita, koska jalat hyvin usein koskettavat tosiaan liiaksi.

Saat olla eri mieltä, mutta verratessani Manticciin, juuri olen koonnut 80 örkkiä ilman mitään suunnitelmaa tai basen alle numerointikoodisysteemin maalaamista. Iskin vain palasia yhteen ja yhteenkään ongelmallista vierustoveria en ole kohdannut. Sellaisen saa kyllä aikaan, jos yrittää, mutta se ei ole hakemani pointti. Yrittämällä saa aikaan kuitenkin vaikka mitä omituisiakin asioita.

Minun mielestäni osto- ja kokoamiskokemus on sitä mielekkäämpi, mitä helpommaksi se on tehty käyttäjälle. Manticin ja Privateerin muovi ei ole kiinni spruessa vaan irtonaisina palasina valmiiksi pussissa. Hienoa! Tykkään suuresti! Kokoaminen on helppoa, yksinkertaista ja lopputulos ränkkäytyy keskenään ilman diplomityötä. Hienoa! Pidän todella paljon PP:n muovista kun ovat täynnä "valmiiksi tehtyjä pinnauksia". Hienoa!

Näitä nappuloita tehdessä on suunnittelija käyttänyt päätään ja pohtinut miten mahdollisimman pienellä vaivalla saadaan jotain kaunista aikaiseksi. Samaan aikaan joku GW pistää River trollin pään 8:aan eri osaan ja antaa ohjeet paketissa sen kokoamiseen.

Joskus olen tehnyt palkkamaalausta täällä Porissa ja yhden kokoamisprojektin jälkeen sanoin asiakkaalle, että minä vain maalaan. En kokoa ainuttakaan fikua. Kyseinen episodi tapahtui river röllien jälkeen.

[Draike]

Omakohtaisesti yleisestiottaen PP:n figuissa törmää yksilöihin jotka ovat aivan sieltä ja syvältä kasata. Välillä osat ovat suorastaan järjettömän ohuita, ja pahimmillaan kannattelevat vielä jotain painavempaa osasta. Stuffi+liima+pinnaus auttaa yleensä, vaan ei aina jos kyseessä on todella sirot ja ohuet osat.

[jamovoima]

^Tuo on omakin kokemus yhden PP-figun otannalla.

Jokin kammoisuus tuossa kyllä on. Onhan sinun samalla tapaa pakko myös liimata figut kasaan, ellei kyseessä oo tosiaan jotain oneposeja. Mitä todennäköisemmin myös pakko laittaa figu kiinni baseen. Veikkaan että sinun pitää myöskin pestä lämpimällä (saippua-) vedellä kaikki uudet napit ennen maalausta, ellet sit heitä tuhtia spraykerrosta päälle. Pakkohan tässä on tehdä vaikka mitä, ei se yks pinnauspakko siinä välissä tee mistään huonoa suunnittelua. Samalla tavalla joku, joka aina on ostanut muovifiguja ja käyttänyt muoviliimaa, joutuu ostamaan pikaliimaa kun siirtyy metalliin. Olisiko sekin huonoa suunnittelua, jossa ei oteta asiakaskuntaa kokonaisuudessaan huomioon?

En ole oikein koskaan huomannut mitään hyötyä muiden kuin joidenkin forgen resiinifigujen pesemisestä. Olen sitä kyllä joskus muidenkin figujen kohdalla harrastanut, mutta en ole kokenut merkittävää eroa siihen etten ole pessyt.

[strmboy]

Nyt tätä ketjua lukiessani yllätyin drop bodien kasausvaikeuksien määrästä. Oma yksilöni taisi sitten olla joku maanantaikappale, sillä omasta hatarasta muististani en saanut kaivettua mitään negatiivista mielikuvaa kyseisen laitteen kasaamisesta.

Mielenkiintoisin kasauskokemukseni löytyy parin vuoden takaa. Kasasin boyzejä ja puhelin soi. Vastasin ja huomasin samantien sormelle turahtaneen pikaliiman muodostavan vahvaa sidosta sormen ja kännykän kosketusnäytön välille.

[Silveri]

Carnevalen lentävät paviaanit. Niiden siivet eivät sovi oikein mihinkään asentoon luontevasti, eikä pinnaaminenkaan ole osien kapeuden vuoksi ihan läpihuutojuttu etenkin, kun kyse on metallifiguista. Lisäksi (ainakin) toisen napin alaleuka on irrallinen, ja tässä on kyse noin neliömillimetrin pohjapinta-alaltaan oleva palanen, josta nousee kaksi vajaan millin korkuista metallitorahammasta.

[Ratovaari]

Nyt tätä ketjua lukiessani yllätyin drop bodien kasausvaikeuksien määrästä. Oma yksilöni taisi sitten olla joku maanantaikappale, sillä omasta hatarasta muististani en saanut kaivettua mitään negatiivista mielikuvaa kyseisen laitteen kasaamisesta.

Oikeastihan drop pod on helppo kasata jos tietää mitä tekee. En muista sanoiko ohjeet tätä, luultavasti sanoi, mutta laittaa siivekkeet kiinni yläkappaleeseen ja vasta sen jälkeen runkoon kiinni - huppista sehän kasaantui kivutta. En pidä ko. modelin maalaamisesta yhtään, mutta ketju ei tainnut koskea maalaamisvaiheen painajaisia?

Pahin kasattava figu tähän mennessä? Mithrillin Smaug (kuvan yksilö ei omani vaan googlella löydetty). Noita siipiä on mahdoton saada pysymään pinnaamatta ellei koko figusta luo yhtenäistä green stuff möttiä ja tämän jälkeenkin kiinnipysyminen on vähän niin ja näin. Kuljetus on kans ihan mielenkiintoista, mihinkään figusalkkuun tuota on turha yrittää saada mahtumaan.

Avatars of Warin kääpiöiden kasaus on ollut mielenkiintoista, ainakin mielenkiintoisempaa kuin niiden saapumisen 15kk myöhästyminen. Materiaali on pvc muovia, kasaus pikaliimalla. Menin kasaamaan yhden figun väärin ja tuntia myöhemmin tajuttuani asian aloin irroittamaan osia - vaikuttaa että osat ennemmin hajoavat liiasta voimankäytöstä kuin että liimaussauma pettäisi. Ihan törkeän lujaa tarrautunut kiinni enkä usko saavani sitä erilleen ikinä.

[ookkeri]

Ihan törkeän lujaa tarrautunut kiinni enkä usko saavani sitä erilleen ikinä.

Pikaliiman pahin vihollinen on lämpölaajeneminen. Erittäin kylmässä olosuhteessa tai erittäin kuumassa vedessä lilluttelu auttaa erittäin paljon. Itse ainakin kuuman veden avulla saanut "avattua" lähes kaiken.

[ile]

80-luvun muoviletkutelat panssarivaunuissa. Nehän piti muka kiinnittää kuumalla raudalla polttamalla. Ei onnistunut. Lisäksi olivat usein niin tiukkoja, että repivät veto- ja päätypyörät paikoiltaan ja mursivat koko telaston. Kovamuoviset irtopalatelat ovat työläitä, mutta tulos palkitsee.

Poikasena oli vaikea saada lentokoneiden siipiä pysymään rungossa kiinni. Ja koska kokosin koneet kentälle seisomaan, siipiin tuli vielä pyörät, ja koko koneen paino oli pyörien/siipiliitoksen varassa. Kamalia notkosiipiä syntyi. Sitten opin laittamaan tukimateriaaleja näkymättömiin kohtiin ja pinnaamaan. Ei ole ollut mitään painajaisia 25 vuoteen. :)

80-luvun 2-komponentti pikaliimat ja ekat metalliset ja resiiniset mallit olivat myös hankalia. Lähinnä itselle uusien materiaalien vuoksi. Ihan hyvin ovat nekin mallit pysyneet kasassa nyt sen 25 vuotta, kun ne ekaks vain sai kasaan. Vähän jollakin on jopa leikitty ja siirrelty repussa, eikä mitään vahinkoja ole tapahtunut.

Paitsi itseaiheutettuja: miten saada yläpainoinen ja epäsynkassa oleva lippua heiluttava kaveri pysymään pystyssä? Kun koko basen alainen kolo on jo täynnä lyijyä, ja äijä kaatuilee vieläkin... Vähennetään basesta sitkeästi muovia ja lisätään lyijyä, gramma grammalta. No, itse tehdyistä ongelmista ei pidä valittaa.

Pahin kasattava figu tähän mennessä? Mithrillin Smaug

Mithrilin moniosaiset mallit ovat kyllä hankalia: siroja, ei kiinnitystappeja tms. Ja tuon Smaugin koko paino on 10 cm korkeudella, ja pitkä häntä + pehmeä metallia saattaa vielä saada sen taipumaan suuntaan tai toiseen. Vastaava mallihan on se vanhempi LotR Sormusaave lentoliskolla. Mutta GW on ilmeisesti osannut suunnitella sen osat oikein.

Itse en ole hankkinut lohikäärmeitä tms. isoja lentomölliäisiä metallisina. Reaperin Bones-kumi on pelastus, nyt on jo lohikärmeskin hyllyllä. Tosin siinäkin piti pinnata, mutta sehän nyt ei ole mikään ongelma.

-ile

[Morze]

Ei kyllä nykyään oikein mikään tunnu hetkauttavan kasausvaiheessa, toisaalta ei ole tullut viimeaikoina paljon vanhoja kittejä kasattua. Pinnaustakin tulee tehtyä harvemmin kuin ennen, taitaa tuokin tosin johtua enempi siitä, että kasaamani figut on paremmin suunniteltu tästä näkökulmasta ja osat sattuvat kohdakkain just eikä melkein enkä niin usein leikkaa laattaa figujen jaloista pois ja pinnaa figuuria alustaan. Väittäisin, että suurimman osan tällä vuosituhannella kootuista figuista saa kasaan kohtuullisella vaivalla, kun tietää mitä tekee ja sovittelee osia hetken toisiinsa, ennen kuin tarttuu liimaan. Joskus vastaan tulee melkoisia tinahimmeleitä, mutta niistäkin selviää.

Ennen pinnauksen hallitsemista oli toisin. Esim. tämän käsien kanssa tuli tapeltua, jälkikäteen on tosin tarvinnut pinnata vain häntä kiinni, joten yllättävän hyvin on pysynyt kasassa (kuva studiomaalaus):



Steamtankkia on haukuttu, olihan se työläs, mutta en minä muista hirveästi kiroilleeni sitä kasatessani.

[Rejector]

Warmachinen Nyss Raiderit olivat, kuten edellä kuvasta näkyi, miljoonassa osassa ja kaikki pieniä, hentoja osia. Pari epäuskoista puuskahdusta tuli niitä kootessa.

[behemoth]

GW:n 40K 2n edikan aikainen metallinen Lictor kuuluu omaan inhokkilistaan mitä kokoamisen suhteen tulee. Kaikki 90-luvulla kootut ovat mystisesti atomoituneet takaisin alkuperäisiin osiinsa kuin kenkut muistimetallit konsanaan enkä kyllä löydä mistään inspistä lähteä näitä enää väkertämään kuosiin.

[marke]

Emmä tiä noista. Figut vaatii sen mitä ne vaatii, ja jos joku muu on ne saanu kasaan ja nätiksi, niin itsekin pitäis pystyä. Kiukuttelu on vaan omaa osaamattomuutta loppujen lopuks :D

Onhan metallinen heavy warbeasti työläämpi ku muovinen space marine, mutta oon koittanu itelleni hokea, että keskityn ensisijaisesti lopputulokseen, enkä siihen mitä lopputuloksen saavuttaminen vaatii.

[Vader]

Lukeudun kanssa siihen joukkoon, joka ei nyt välttämättä pinnaamista kammoa, mutta välttelee sitä. Voi olla, että ei vaan osaa, joka voi johtua huonoista opeista tai huonoista välineistä. WD:n opeilla ainakin tuskallista arpomista sen jälkeen, kun on ensin saanut porattua toiseen puoleen reiän ja liimattua siihen metallilanganpätkän. Tässä kohtaa pitäisi osata porata toiseen puoleen reikä oikeaan kohtaan. Metallilanganpätkän pään maalaaminen ja toisen puolikkaan siihen painaminen ei juuri auta, koska se tappi on kuitenkin vinossa (syynä varmaan huonot välineet, eli poranterä ja metallilanka on eripaksuisia).

Noin muutenkin metallifigujen liimaaminen on tuskallista, liimaa on liian vähän tai liian paljon ja yleensä ensin saa liimattua omat sormensa yhteen tai figuun kiinni. Yleensä liimaussauma jämähtää kiinni silloin, kun osat ovat väärässä asennossa, mutta harvemmin silloin, kun ne ovat oikein. Otin jossain kohtaa sinitarran avuksi, sen avulla sai palat tuettua kiinni ja liimankaan ei tarvinnut ihan heti jämähtää. Vähän myöhemmin totesin, että tällä tavalla sitä pinnaamistakaan ei kaikissa tapauksissa tarvita. Näin ollen pyrin kasaamaan pinnaamatta, mikäli mahdollista. Se on sikäli helppoa, että muovia on tarjolla paljon, maalaan hitaasti ja pelaan vähän. Lisäksi pelaan sillä mitä on, haastan sitten enemmän itseäni pelaamaan halvalla ja "huonolla" listalla kuin haastan itseäni tekemään "hyvän" listan kalliilla.

Figujen pilkkominen moniin osiin on tavallaan ihan kivaa, saa teoriassa rajattoman määrän asentoja, käytännössä vähän vähemmän. Helpottaa konvertointia myös. Mutta toisaalta yhdessäkin osassa saa nättejä figuja aikaiseksi, LotRin figut nyt esimerkiksi. Toki monilla on sitten päällä kaapu, jossa on tasainen pohja, mutta ei kaikilla. Eikä se valtaosan kohdalla häiritse mitenkään. LotRin yhden asennon ihmeiden kanssa on sekin järjen riemuvoitto, että vaikka figu onkin yhtä osaa, niin samaa figua (eli samaa yksikkköä, samat varusteet yms) on yhdessä ja samassa spruessa vähän eri asennoissa. Näyttää huomattavasti paremmilta kuin 90-luvun Faban ja 40K:n pönöttäjät.

[Morze]

Lukeudun kanssa siihen joukkoon, joka ei nyt välttämättä pinnaamista kammoa, mutta välttelee sitä. Voi olla, että ei vaan osaa, joka voi johtua huonoista opeista tai huonoista välineistä. WD:n opeilla ainakin tuskallista arpomista sen jälkeen, kun on ensin saanut porattua toiseen puoleen reiän ja liimattua siihen metallilanganpätkän. Tässä kohtaa pitäisi osata porata toiseen puoleen reikä oikeaan kohtaan. Metallilanganpätkän pään maalaaminen ja toisen puolikkaan siihen painaminen ei juuri auta, koska se tappi on kuitenkin vinossa (syynä varmaan huonot välineet, eli poranterä ja metallilanka on eripaksuisia).

Tuohon porausreiän kohdan määrittämiseen auttaa kanssa sinitarra. Poraa reikä toiseen kappaleeseen ja kostuta sitä vedellä. Levitä vastinkappaleeseen sinitarraa/green stuffia/jotain muuta tahnaa ja aseta palat yhteen. Sinitarraan jää reiän kohdalle kohouma, jonka läpi voi merkata porauskohdan jollain terävällä, kuten veitsen kärjellä.

Poranterä ja lanka voivat hyvin olla vähän eripaksuisua (itsellä löytyy esim. 0,5 mm teriä ja 0,4 mm lankaa ja 0,8 mm teriä ja 0,6 mm lankaa), mutta onkohan pinnaukseta paljonkaan apua, jos langan ja poranterän suhdeluku on yli 2?

[Mysterous]

GW:n 40K 2n edikan aikainen metallinen Lictor kuuluu omaan inhokkilistaan mitä kokoamisen suhteen tulee. Kaikki 90-luvulla kootut ovat mystisesti atomoituneet takaisin alkuperäisiin osiinsa kuin kenkut muistimetallit konsanaan enkä kyllä löydä mistään inspistä lähteä näitä enää väkertämään kuosiin.

Lahjoita suosiolla kyseinen namiskuukkeli minulle kasattavaksi (nimim. 2e tyrkyissä on sitä jotain). Voit unohtaa sen olemassaolon hyvillä mielin.