[FaBa] Badlandsin kutsu! Syksyn fantasy battle liiga!

[Wadelma]

Elämä ottanut aivan liian kiireellä kiinni, jopa siihen pisteeseen ettei pahemmin ole kerennyt opiskella sotavasarointia (Häpeällisesti unohtanut jopa liigan ennen kun Rune otti yhteyttä...). Noh, mähistään nyt kuitenkin vaikka liiga jo edennytkin jo finaaleihin joillakin.

Nyt kun vihdoin aikaa kuitenkin on, niin pelaan kyllä ihan mielelläni liigan ulkopuolellakin jos vaan joku iso mies haluaa rähistä pienillä miehillä.

[Rune]

Kaikki meni aluksi aivan suunnitelmien mukaan. Rotta-armeijan jämät olivat sillä, missä niiden pitikin. Tiedustelijat olivat kulkeneet jo edelle, ja kaikki näytti hyvältä. Hylätyn kyläpahasen rauniot mäkisellä joentörmällä, huurteeseen vaipuvan metsikön laidoilla, olivat ehkä paras paikka ottaa rotat vastaan. Näkyvyys oli hieman heikko, mutta sen kanssa oli elettävä.

Kaksi murkulanheittäjää kärrättiin kylään vievälle tielle. Suurmestari Himmelin uljas aarnikotka oli haavoittunut ja nälkiintynyt, ja se oli lennätetty jo etumatkaa Grandbeloksen maille, etelään. Peto ei olisi taistelukunnossa. Eslohesta saadun hevosensa selästä suurmestari valvoi sotakoneiden maadoitustöitä paikallisen insinöörimestarin kera. Jos mitä hän tiesi rotta-armadoista, ja mitä tiedustelu oli neuvonut, oli se, että ne olivat pelkurimaisia olentoja yksin, eivätkä kävisi taistoon pienissäkään ryhmissä. Niiltä puuttui kuria. Ja niiden valtaviin, nälkiintyneisiin massoihin purisivat räjähtäen leviävät ammukset kuin veitsi voihin.

Mutta kuinka ollakaan, olivat ne ryökäleet onnistuneet pitämään piilossa pahimmat aseensa.

Maagista salamaa puskeva, pyörivä häkkyrä nousi kukkulan laelle natisten ja puksuttaen, kuin mikäkin hengen hädässä, liitoksissaan natiseva häkkyrä, joka kuitenkin eli omaa elämäänsä. Taistelu oli jo täydessä vauhdissa. Sotakoneita suojelivat varsijouset ja tiedustelijoiden, sekä ratsumiesten suojelema oikea laita. Vasen näytti pehmeämmältä valtavista rottahyrmistä huolimatta. Ne olivat kuitenkin jo valmiiksi sairaan ja kärsivän oloisia, ja Krausengarde ottaisi haasteen vastaan mielihyvin. Jos se laita saataisiin vyörytettyä, jäisi rottien pohjoisrintama kahden joukon väliin. Ne murskattaisiin helposti.

Vaan ei ollut tällaista nähty. Herra Himmel ei muistanut edes vanha Krausin puhuneen tällaisista vekottimista, ei edes nuoruutensa ja järkensä päivinä – ennen kuin hän oli vajonnut aikaiseen vanhuuteen ja, se myönnettäköön, sekopäisyyteen.

Hitaasti laite vaappui kukkulan laelle lyijynharmaata, myrskyisää taivasta vasten. Sitä hän ei ollut ottanut huomioon. Ja hän reagoi silmänräpäyksen liian myöhään. Jos toivoa olisi ollutkaan.

Herra Himmel ottaisi vastuun tästä uhasta itse. Armeijaansa hän luotti. Se toimi suunnitelmien mukaan. Ja, hän mietti, olisi toiminut – ja toimisi – myös ilman häntä. Sen sekunnin hän pohti omaa merkitystään.

Ja hetki meni, ja hän otti merkityksekseensä tämän uhan, jota ei kukaan ollut odottanut. Krausengarde räjähti liikkeelle huutaen Sigmarin, Krausin ja Grandbeloksen kunniaa murhaamaan nälkiintyneet, ja hulluuteen asti ruoskitut ja kidutetut rottahyrmät. Ja Eslohesta heitä seuranneet Lumisuden ritarikokelaat hän otti joukokseen, ja komensi hullun hyökkäyksensä mäkeä ylös.

Mäkeä ylös, kun samaa mäkeä alkoi hetken seisahduksensa jälkeen valua alaspäin pyörivä helvetinkone. Ja siinä missä heidän vauhtinsa ylös hiipui, keräsi se vain nopeutta ja myrskyn lailla salamoivaa tuhovoimaa. Ja siinä suurmestari Himmel ymmärsi virheensä. Josko se edes hidastaisi sitä. Josko se ostaisi hänen miehilleen edes aikaa huomata sen, ja reagoida siihen. Josko vain.

Panssari, vasara ja korskuvat hevoset iskivät kiinni rinnettä alaspäin vyöryvään tuhon ruumiillistumaan. Ja se vieri heidän ylitseen, natisten ja heiluen, metalli liitoksissaan natisten, hajoamispisteessä. Mutta se vieri heidän ylitseen, kuin maanvyörymä valuu joenpenkan kivipientareen yli. Pysäyttämättä ja täysin tunteettomana jälkeensä jättäneestä tuhosta.

Suurmestari Himmel kierähti sivuun kuolemaansa korskahtavan hevosensa alta, menetti miekkansa, ja kypäränsä, ja oli oksentaa kivusta ja iskun voimasta. Hänen jalkansa ei tahtonut kantaa häntä, eikä hän saanut happea. Hän nosti katseensa, ja myrskyävä helvetinkone kieri hänen vieritseen. Sen sisällä istui rotta. Valtava, sekopäinen katse silmissään korskuva rotta. Se istui häkkyrän sisälle rakennetulla istuimella. Anturat vekottimen kaikin puolin räiskyivät salamoita. Ja kuolaava, mistä lie huumeista vaahtosuinen rotta näki hänen nostavan katseensa. Salamat räiskyivät häntä kohti, eikä hän enää nähnyt mitään.

Hän heräsi myöhemmin lääkintäteltassa. Taistelu oli lopulta voitettu. Rotat olivat päässeet aina sotakoneiden pengermille saakka. Suurmestarin määräämät, pienet joukko-osastot olivat tehneet parhaansa: hidastaneet niiden valtavaa massaa sotakoneiden jyllätessä ja harventaessa vääjäämättömästi noiden mutanttihirviöiden rivejä. Se oli riittänyt, juuri ja juuri. Mutta valtavin tappioin.

Vierivä hirvitys oli mäeltä jatkanut puksuttamistaan, mutta luutnantti Ansatz oli nähnyt tämän kaiken, ja järjestänyt ripeästi ja omatoimisesti varsijousimiehensä metsän siimeksiin ottamaan vastaan tämän uuden uhan. Hän oli nähnyt paremmin sen huonon kunnon, ja määrätietoisesti naulinnut siihen vasaman toisensa perään. Viimein laitos rysähti metsään, heidän keskellensä, mutta tänne he olivat asettaneet ansan – miehittäneet kuopat ja kantaneet tielle puunrunkoja. Oli lähellä, ettei sekään olisi riittänyt, ja urhoollisesti Ansatzin joukot olivat joutuneet tarttumaan salamaa sylkevän hirvityksen kylkeen sen hidastuttua kuoppaisessa maassa, ja työntämään sen kumoon! Mutta ei tämäkään uroteko olisi varmasti onnistunut, ellei laite olisi ollut niin kulunut ja huonokuntoinen kovasta käytöstä ja pitkän kampanjan kuluttama.

Krausengarde oli tehnyt valtavan urotyön murhatessaan rottahyrmät viimeiseen mieheen, rynnäköidessään rottamiesten linjoihin ja murhattuan salamatykin miehistön, ja taisteltuaan vielä tiensä läpi loputtamalta tuntuvien rottaorjien massan läpi. Vielä tämänkin jälkeen he olivat joutuneet kohtaamaan valtavan rottamystikon silmästä silmään, joka oli laulanut kirouksia heille ja piirtänyt ilmaan kaaoottisia riimuja. Vasta taistelun jälkeen saatiin kuulla, että heidän tuhonsa oli todella ollut lähellä – ilman pohjoislaidalla käytyä masinistivelhon ja Grandbeloksen velhokirjurin välistä, kovin konkreettisesti räjähtävää kaksintaistelua olisi mystikko varmasti saanutkin itsevarmasti piirtämänsä riimut toimimaan ja magian tuulet virtaamaan. Ja näin olisi Krausengarden taru ollut ehkä lopussa. Nyt, ymmärrettyään kauhukseen epätoivoisen tilanteensa ja käsitettyään menettäneensä otteen magian tuulista, jätti mystikko sotilaansa tuomittuun taistoon Krausengarden kanssa, ja pakeni itse laskeutuvaan, routaiseen pimeyteen.

Mitä tappioita! Mitä virhearvioita. Mikä menetys.

Voitto ei maistunut voitolta.

Suurmestari Himmel vs Mystikko Reek
Voitto Grandbelokselle

Ei tosiaan sovittu lopussa, että millähän marginaalilla – kaikki rotat olisi siivottu kyllä kentältä, mutta ei ollut minullakaan kenraalia. Ehkä 5-1?

Kiitos pelistä! Oli kyllä tiukkaa menoa! Huh huh! Tuplamortarit olivat ehkä jopa härski valinta rotta-armeijaa vastaan, mutta ehkä lopulta niiden teho oli enemmän psykologinen kuin pelitekninen. Kyllä, ne murhasivat rottia talossa ja puutarhassa, mutta niitä vain tuli, ja tuli, ja tuli, eivätkä ne tahtoneet loppua millään. Ja aivan viimeisillä metreillä olivat tosiaan rotat saavuttamassa sotakoneitani. Viimeiset salvot olivat höystetty enemmän rukouksin kuin ruutinassakoin, joten oli Sigmarin käsissä, että tästä selvittiin ensinkään.

Nautin tästä kovin. :) Tästä on hyvä jatkaa!

[Meganiikko]

Olipa niin että kun ihmisarmeija oli heikentynyt, päätti Griksnitt pistää päänsä ulos puskasta (jossa hän oli viekkaasti seurannut taistelua, ei mitenkään pakokauhun ja mahaavääntävän jännityksen vallassa) ja nostattaa soturinsa(?) taistelua varten! Ei saisi Grabdebloglogs (miksi ihmisolennot keksivät näin hankalia nimiä?) hetken rauhaa, sillä nyt olisi aika käydä kimppuun kuin rotta limppuun!


Rune voitti, voittaako hän myös Grikksnittin Mahtavaa_Matoa vastaan?
(milloin kävisi ihmisherroille rytistä ja roiskua?)

[Rune]

Oikeestihan miulla ei olis aikaa.

Jos otan yliopistohommista pois, niin huomenna joutais 11-16. Viikonloppu on absolute no-go, ja ensiviikko sanomattakin aika raskas. Tosin mieluummin toki yrittäisin saada sen pelin sinne jonnekin ennemmin, ettei pakkautuisi...

Päättämättömyyttä ilmassa siis. Onko huominen tai ensiviikko millaiset?

Also, 9th Age vaiko KoW? :) Miulle käy molemmat.

[Meganiikko]

Miulla on huominen warmachinea täynnä :C

Ens viikolla kävis keskiviikko tai torstai klo 13->

Pelataan vaikka KoWia koska nuo 9th 0.7 säännöt tais hävitä, juhalla tais olla pädillä mutta miulla ei ole missään tallennettuna.

1600pts koska miulla ei ole enempää figuja?

[Rune]

Miulla on huominen warmachinea täynnä :C

Ens viikolla kävis keskiviikko tai torstai klo 13->

Pelataan vaikka KoWia koska nuo 9th 0.7 säännöt tais hävitä, juhalla tais olla pädillä mutta miulla ei ole missään tallennettuna.

1600pts koska miulla ei ole enempää figuja?

Keskiviikko siis, kerkeäisin just tuohon. Torstai ei onnistu.

KoWi käy. Rottalista kai löytyy netistä previkkana jos ei ole vielä Uncharted Empiresia. 9th Age 0.10 säännöt tosiaanhan on netissä, ja ne on ihan hubaisat.

1600 on aivan hyvä.

[Meganiikko]

Ai nii, ei löydy kokonaisia kow.listoja netistä.

Voiko ottaa vielä sen verran takapakkia että pelataan 9th agea kun siihen löytyy täydet säännöt netistä, ja ne ei varmaan muutu nyt ennen kuin pelataan?

Ke pelataan siis klo 13!

(ps. I swear 2 god, 90% sardiineista koostuu selkärangan luusta >:C krunch krunch )

[Wadelma]

Oli oikein hyvä peli. Mortarit myllytti blokkeja, mutta eihän ne rotat siitä ollut moksiskaan vaikka taisikin tusina lähtee aina osumasta, ja osumiahan tuli paljon.
Jos ei Dreadmill olisi juuttunut metsään, olisi vielä voinut käydä kuinka vaan. Se potentiaalinen ketjureaktio...
Täysin impotentit liekinheittimet huvittivat kyllä hieman, niillä oli niin hyvät mahikset grillata ratsuväkeä, vaan ei. Toinen kosahtaa kasaan ennen kuin mitään lähtee piipusta ja toinen suhauttaa hieman savua ilmaan ja ottaa haavan itseensä... Eipä se tykkikään paljoa paremmin toiminut.
Skryren teknikot taas vauhdissa.

0.10 säännöt tuntui erittäin mukavilta verrattuna 0.08 tai aiempiin. Vaikka olikin häviö, rotissa tuntui taas se hauskuus mikä tuntui hävinneen aikasemmissa versioissa. Se ihana varma epävarmuus, se hulluus ja ihme tapahtumat. Ogret tosin ovat edelleen aivan nössöjä, itse asiassa vielä huonompia kuin ennen, mikähän siinäkin taas on.

[Rune]

Aamun tullen leiri havahtui ensimmäistä kertaa viikkoina mateleviin tunteihin hyviin uutisiin. Pitkäksi venyvän yön hämärä ei peittänyt tulien loimotusta metsissä joen suunnalla hätäisesti kyhättyjen barrikaadien tuolla puolen. Kukaan ei nukkunut. Hälytykset soivat tunti toisensa jälkeen. Rottahirviöt ilmestyivät, ja ne saatiin metsien siimeksessä ajettua taas pakoon. Mutta kuka tietäisi kuinka kauan. Yö oli kuitenkin vaarallisinta, ja Grandbeloksen ja heidän liittolaistensa leiriä ahdistelevien mutanttien suosimaa aikaa. Nyt harmaan ja lumisen aamun valjetessa he saisivat taas ehkä levätä hetkisen.

Eikä hetkeäkään liian aikaisin. Kreivin aikaan etelään lähetetyt sanansaattajat olivat törmänneet Sigmarin siunaamaan näkyyn. Sana oli levinnyt! Talabeclandin vaalikreivi oli kuin olikin ottanut heidän neuvostaan vaarin! Itse Reikinkaarti oli vain päivämatkan marssin päässä, ja Volgenista lähetetty detakmentti marssi parhaillaan Reikiä alas - jälkimmäinen osasto tosin hitaammin ja varovaisemmin, heille kun sana ei ehkä ollut vielä kiirinyt heidän ahdingostaan. Tuo osasto seuloi metsiä tarkasti kaiken pahan kitkemiseksi Reikin varsilta jälleen kerran - ennenkuin se taas palaisi metsistä ja vuorilta saastuttamaan Keisarikunnan vehreitä maita.

Etujoukoissa oli marssinut kukapa muukaan kuin Arcanschlossin rouva Scholl velhovoimaisine kaarteineen! He olivat olleet tutustumassa jälleen Arcanschlossin menetettyyn maahan. Sen laitoja myöten he olivat tunnustelleet tilannetta vielä minkä voivat, ja muistelleet entistä kotimaataan. Tämän jälkeen heidän oli tarkoituskin tulla suurmestari Himmelin joukkoja vastaan. Vaan millä onnella he olivat törmänneet matkallaan Torpeniin Talabeclandin läpi prelaatti Sterbenfaustiin ja hänen resuiseen, joskin mieleltään ja aikomuksiltaan pyhään joukko-osastoon, joka oli vannoutunut kitkemään etunenässä Grandbeloksen suurmestarin kirjeessä mainitseman rottainfestaation lähteen. Tai, ainakin etsimään parhaansa mukaan mailla vaeltavat joukot.

Ja yhdessä heidän voimansa olivat matkanneet kiireettä pohjoiseen, ja tuplanneet tahtinsa törmätessään Grandbeloksen sanansaattajaan.

Voi tätä onnea! Vaan heidän ilonsa jäi lyhyeksi - ei suurmestari itse ollut taistelukunnossa, ja heidän voimansa olivat huvenneet. Taistelut olivat pysyneet heidän onnekseen metsissä ja barrikaadien ulkopuolella, eivätkä rottamiehet olleet vielä uljenneet käydä saartorenkaastaan suoraan hyökkäykseen vaan tunnustelivat heidän puolustustaan yhä. Heidän voimansa kasvoi, eikä heidän tarvitsisi kuin pitää puolensa Reikinkaartin saapumiseen asti. Mutta milloin apuvoimat viimein tulisivat kiireestään huolimatta, ja millainen olisikaan rottamiesten viimeinen hyökkäys heitä vastaan? Mitä aseita ja konnankoukkuja heillä olisi heidän varalleen?

He olivat, niin suurmestari kuumehoureissaan manasi, astuneet ansaan. Ei ollut heidän päihittämänsä rotta-armeija ollut ensinkään ollut niiden pääjoukko, ja nyt he saivat maksaa ylpeydestään. Prelaatti Sterbenfaust Reikinjoelta ja velhomadame Scholl jättivät suurmestarin parantajien hoivaan valmistelemaan puolustustaan.

Eikä hetkeäkään liian aikaisin, sillä rotta-armeijat suunnittelivat myös he viimeistä iskuaan. Ja lumisade yltyi...

~~

TÄNÄÄN SIIS 13:00 FANTTILASSA! :)

Tällainen on Grandbeloksen puolustustaiston kokoonpano (suluissa muutokset jos vastustaja antaa vuorata sääntöjenvastaisesti hilparimiehet pellillä):

9TH AGE OF GRANDBELOS
~and who came to their aid~

LORDS

Prelaatti Sterbenfaust
Prelate @ 160
Blessed Armour of Frederick; Star Mace

Lady Melanie Scholl
Wizard Lord @ 150
Lvl 3; Lore of Fire

HEROES

Master Artificer @ (75) 100
Red Ring of Ruin

Captain @ 161
BSB; Pegasus; Full Plate; Lance; Lucky Shield

CORE

Rütiger Ansatz’ Piercers
13 Crossbowmen @ 131
Full Command

Arcanschlossin Korppikaarti
23 Halberdiers @ (191) 168
Full Command; (Heavy Armour)

5 Archers @ 50

5 Archers @ 50

5 Electoral Cavalry @ 90

SPECIAL

5 Scouts @ 50

5 Scouts @ 50

5 Reiters @ 95
Brace of Pistols; Heavy Armour

21 Flagellants @ 224
Ley Preacher

1 Mortar @ 60

1 Mortar @ 60

TOTAL: 1599

[Meganiikko]

Koodi: Valitse kaikki

Lords			
			
Clan Lord			80
	Heavy Armor		8
	Augmented Vermin Ogre		55
	Great Weapon		8
			
Heroes			
Clan Chief			45
		BSB	25
		Heavy Armor	5
			
			
Core			
			
Clan Vermin			100
	Spears		
	20 add. Vermin		100
	Champion		10
	Standard Bearer		10
			
Clan Vermin			100
	HW+Shield		
	20 add. Vermin		100
	Champion		10
	Standard Bearer		10
			
Underlings			50
			
			
Warp Tech Team			50
		Meat Grinder	
			
Warp Tech Team			50
		Meat Grinder	
			
			
Special			
Vermin Ogres			100
2 additional vermin ogres			70
			
Cluster of Rats			40
add. Cluster			15
			
			
Warp Tech Vermin Ogres			200
			
Rare			
Vermin Horror Breed			210
Vermin Dreadmill			150

Haa! The trap is sprung!

Ja sitten syömään (tai taktiseen ja ei mitenkään pelkurimaiseen perääntymiseen)!

[Meganiikko]

Ihmisten armeija oli palannut kotikonnuilleen, nähdäkseen hävityksen ja tuhon joka oli noussut maan alta.

He olivat muodostaneet puolustuslinjansa. Kiiltävä metalli kimmelsi aamun valossa, kun ritarit ratsastivat kohti pimeyttä joka uhkasi heidän maataan. Yksi kerrallaan, urheat ritarit ja tiedustelijat kaatuivat pimeyden allon alle: punaiset silmät kiilsivät hikisen ja haisevan turkin aallossa, uhmakkaat karjaisut ja hevosten hirnunta rottien vikinää ja kirkaisuja vastaan.

Olennot, joiden katselu oksetti normaaleja ihmisiä nousivat aallon harjalle. Monta kertaa ihmistä suuremmat rotan ja ogren epäpyhät liitokset kantoivat erilaisia warppi-taikuudella kyllästettyjä aseita. Yksi kerrallaan, ne ampuivat latauksensa ja jokainen laukaus leikkasi syvän viillon ihmisten linjaan. Ihmisten suuri kotka hyökkäsi nämä nähtyään, ja leikkasi vaon pimeyteen. Hetkellisesti näytti siltä että aallon harja katkeaisi, mutta kotka teki virheen: Se lensi liian lähelle warppi-aseella varustettua ogrea, joka sai suurella loikalla kiinnitettyä aseensa vetokoukun kotkan vatsaan: Ketju veti linnun lihamyllyyn josta se ei selviäisi...

Aalto oli jatkanut etenemistään: myrskyn silmässä velhotar seurueensa kanssa oli rottien ympäröimä....
...............................

Ja niin seuraavana aamuna:

Tuho, hävitys. Viljakentät pursuivat rottia, syöden ja lisääntyen. Isommat, kaksin jaloin kävelevät klaanin soturit kiersivät maaseutua, ryöväsivät ja raiskasivat kyläläisiä, söivät selviytyjät.

Yliherra Griksnitt oli ylpeä voitostaan. Jos sitä sellaiseksi voisi kutsua. Hän kutsui: lihavarastot olivat täydempiä tullessa kuin lähtiessä, ja se oli tärkeintä. Mitä merkkasi kasa orjia tai rottia, kun makeaa ihmislihaa saisi nyt taas vatsan täydeltä? Edellinen "tapaus" kääpiöiden kanssa oli jättänyt hänen varastonsa tyhjiksi, kaikki liha kulunut joko uusien rottaogrejen tai uusien rottien kasvatukseen. Warppikivikin oli suurimmalti osin mennyt, ja jäljelle jäänyt erä piti käyttää tehokkaasti. Skyren metallirotta oli ehdottanut tekevänsä puusta ja raudasta suuren telan, joka auraisi kaiken tieltään: Loppu warppikivi liitettäisiin aseeseen ja se saisi toimia telan voimanlähteenä. Enää ei pystynyt käyttämään kalliilla ostettuja konekiväärejä, niiden warppikivien kulutus oli parhaimmillaankin päätähuimaavaa.

Oli miten oli, uusi telarullain oli toiminut hyvin: Vaikka hullut ihmiset olivat tietoisesti heittäneet itsensä telan alle, ja tela oli tukkeutunut heidän ruumiistaan, se oli toiminut hyvin taistelun jälkeen lihan esimurskaamiseen. Orjat olivat taas kerran kuolleet, mutta olkoon.

Oli varma että kaikella tällä sotasaaliilla hän saisi rakennettua kenties uusia liha-olentoja tai kenties edistämään hänen omaa asemaansa, poistuakseen täältä pohjoisen kylmästä kohti lämpimämpää Skavenloukkoa...

Voitto Verminkinille 5-1. Sovittiin näin.

Siispä liigassa voittaa Runen ihmiskaarti 116'n skavenit 1 pisteellä, parempi voitti jne.

Aika loppui Runella kesken :(

muuten olisi ollut suht tiukkaa. Abå olisi saattanut kuolla, toisaalta ei. Toisaalta jos se olisi selvinnyt, ja heittänyt chargen, niin velhotar olisi kuollut. Ehkä olisi kuollut muutenkin koska 30 clan verminiä selustassa. Toisaalla kenties olisi tullut routti, kenties ei. Kenties sotakone olisi kuollut, kenties ei.


Pitäisikö ensi liigaan tehdä jokin sääntö sen suhteen jos toiselta pelikaverilta loppuu aika, mutta toinen voisi vielä pelata?

[Rune]

Semmoista oli!

Grandbelos jopa lisävoimineen joutui vetäytymään ja vetämään haavoittuneiden täyttämiä rekiä lumisilla teillä. Perään punkevia rottia hätisteltiin ja hidastettiin minkä taidettiin, jotta suurin osa retkikunnasta saataisiin vielä pelastettua. Häpeä saaliinaan Grandbeloksen miehet ja naiset matkasivat kotiin aivan liian pitkäksi venähtäneen kiertoreittinsä lannistamina, ja tieto takaraivossaan: he eivät ainakaan olleet auttaneet Reikinkaartia ja Talabeclandin detakmentteja jallittamaan rotta-armadaa. Tuhoa tehtiin jo liikaa.

Sigmar heitä siunatkoon.

On siis tosiaan totta, että oli pelin koko mikä vain, on kolme tuntia liian lyhyt aika sille. Loppupeli tietysti nopeutuu huomattavasti aina, mutta tästä eteenpäin en sovikaan pelejä jos en saa viittä tuntia varattua. Tietty lähtö aikaistui ihan muutaman päivän varoajalla, sillä aamun hommat siirtyivät iltapäivälle - ei sille minkään mahda.

Pahoittelut siis siitä, että jouduttiin lopettamaan kesken! Rivakasti yritettiin. Jos tuntuu oikeudenmukaisemmalta, voin antaa tästä ihan 6-0 luovutuksenkin, ei siinä mitään. Nöyrtyjä nöyrtyköön, oikeudenmukaistahan on se! Pisteitähän tästä ei minulle sada kuitenkaan. :) Ja vaikka sataisikin, niin sama pätee. Herrasmies myöntää virheensä.

Peli oli tiukkaa vääntöä kyllä. Nopat palvelivat molempia hyvin tasaisesti, ja mikä fislasi, korjautui toisaalla onnistumisella. Siinä ei mitään. Peli olisi voinut tosiaan teoriassa vielä kääntyä tasapeliksikin (omaan voittoni en ehkä enää luottanut), sillä muuttujia oli ilmassa kyllä runsaasti. Yliote oli kuitenkin rotilla, kun chaffin asettelu meni kaikesta huolimatta plörinäksi, ja rottaogreille avautui rako ravata taistoon.

Chaffin peluu on haastavaa. Armeija kaipaa kovaa lyövää ryönää. Skavenien suuri määrä Random Movementia vaikeuttaa sivustoihin vaeltamisen, ja kaksien scoutien ja vanguardin pelaaminen jäi altavastaavaksi jo toista kertaa. Rottien rintamalinjat ovat niin leveät, ja kyljet saa suljettua niin helposti Random Movementilla, ettei niitä vastaan ole juuri hyötyä pyöritellä etuvartioita.

Toisaalta, testasin prayereita, ja niissä on potkua siinä missä ennenkin. Erinomaisia juttuja. Mortarit tässä viikon sisään kerkesivät kokea täyden revampin, mutta ei siinä, sopivassa raossa ne tuntuvat olevan. Tällä kertaa ne eivät tuhonneet miljoonia rottia, mutta hyöty on olemassa.

Todella tasainen peli, josta olisin saattanut selvitä kunniakkaamminkin, josko rutiinia pelistä ja chaffin metapelistä olisi ollut vielä vähän enemmän. Sääli että se jäi kesken, mutta elämän edessä on taivuttava. Punkevat rotat ovat ainakin ihmisiä vastaan uskottavia. Kovaa lyövemmät armeijat saattavat kouluttaa kovemmin. Ja ehkä sääntöasioita aukesi hieman myös vasta-alkajalle? Chargevaiheen venkurat kannattaa tsekata, sillä sillä vaiheella 9th Age pelataan ja luovitaan!

[Meganiikko]

pitää uudelleen (uudelleen) lukea chargevaihe.

Ohimennen abå ja kottikärry tottelee tykkiä aika hyvin. Kuoli juhaa vastaan vuorolla 2 kun tykki suoritti matemaattisen toiminnon flaming tykinkuula + abå = död abå.

[Rune]

pitää uudelleen (uudelleen) lukea chargevaihe.

Ohimennen abå ja kottikärry tottelee tykkiä aika hyvin. Kuoli juhaa vastaan vuorolla 2 kun tykki suoritti matemaattisen toiminnon flaming tykinkuula + abå = död abå.

Jotkut saa palavia tykinkuulia, jotkut ei. :) Tykkienkin toimintavarmuus on aivan siellä ja tuolla, jotta käyttäisin niitä hyvällä omalla tunnolla. Hyviä ne ovat. Mutta näin ~12 vuoden kokemuksella uskallan sanoa, että ne ei AINA ole vastauksia yhtään mihinkään.

Tykinkuulaa en ikinä hukkaisi Abon regeä vastaan jos on turvallisempia kohteita, kuten rottaogreja. Ellei kyse ole äärimmäisestä hädästä.

Ja kaikkea ei voi saada listoihin, ja kaikkea uutta pitää kokeilla. Ei minulla siihen ole mitään nokan koputtamista! Hyvä ja tasainen peli, jossa sain itse ainakin haastetta aivan sopivasti.

[Sutenööri]

Mutta tosiaankin! Näin on saatu liiga taputeltua pakettiin ja eikun suuret kiitokset kaikille osallistuneille! Sitten eikun kevään *ullinkeruuta odotellessa!

Palkinnoista varmaan lisää huomenissa!

-Juha-

[Sutenööri]

Palkinnot noudettavissa Fantasiapeleiltä!

Palkintoja löytyy siis seuraaville kenraaleille

1. Jorma Tuhkanuttu
2. Hans-Adolf Himmel
3. Overlord Griksnitt

-Juha-

[Meganiikko]

Griksnitt oli iloinen. Suorastaan ekstaasin vallassa.

Uusi perä/selkäsuristin oli saapunut! Skyren mekaniikkorotat puskivat metallipyörää ulos pakkauslaatikostaan: Skyren klaanin "avustus" sotatoimiin oli saapunut. Mahtava_Mato ei hukannu hetkeäkään nähtyään (usealla) silmäparillaan suristimen, ja se pian katosi madon lihaiseen nyrkkiin ja raivokas selän rapsutus alkoi. Alla olevat orjat heittivät itesensä suojaan kun irtileikkautuneita suomuja, parkkiutunutta ihoa ja pieniä verisiä palasia alkoi lentelemään ympäri luolaa. Griksnitt päätti että kun mato siirsi suristimen kohti alaselkäänsä, oli aika siirtyä toisiin paikkoihin suunnittelemaan uusia valloituksia, ruokahalun (ja elämänhalun) menettämisen uhalla.


Doon Flayer saa uuden elämänsä siis Doomwheelin takarenkaana! It's going2b GLORIOUS
(hajuhaitat saattavat vaikuttaa lopputulokseen, riippuen milloin abå luovuttaa hieromakoneensa konversiota varten)