Miten parantaisit 40k:ta?

[Hammerheart]

Jne jne. Kategorinen ei-vastaus, että ei voi olla mitään annettavaa, on yksinkertaisesti virheellinen.

Sanoisin mielummin että tuskin on mitään annettavaa, kun että ei ole mitään annettavaa. Pieni sävyerohan näissä vain on, mutta tuskin sisältää sen mahdollisuuden, että olen väärässä.

Silti väitän, että avoimempi mieli on parempi. Tolkku pitää toki pitää ja villejä kokeiluja ei kannata niissä isoimmissa turnauksissa ottaa testiin (mitä painotin Fanatic-keskustelussakin, että ihan väärä turnaus villeille ehdotuksille), mutta en usko, että mahdollisuus liialliseen "hassutteluun" on oikeasti vaarana.

Tuossahan on vähän samaa ideaa kuin Maelstrom-korteissa. Ihan valita niitä ei saa, mutta niitä saa sitten useamman mitä yritetään suorittaa. Ja nämä kortit tuntuvat olevan nykynelkkarissa parasta sitten viipaloidun leivän.

No just näin! Edenissä tuo systeemi on ollut jo mitälie vajaa kymmenen vuotta, eli sen kopsaaminen jo aiemmin olisi ollut parasta sitten viipaloidun leivän. Ergo, oli paljon annettavaa. Ja Edenhän on kaikkein pienin skirmish-systeemi (3-6 figua tyypillisesti per puoli).

Olisi yllättävää, jos oli noin paljon annettavaa, mutta sitten enää tuskin olisi missään mitään.

Hell Doradossa muuten on systeemi, jossa pöytä jaetaan yhdeksään yhtä suureen osaan, näistä bidataan salassa pisteitä ja enemmän tiettyyn osaan bidannut saa ostaa niillä pisteillään maastoa sille segmentille. Eli toisinsanoen metapeli kentän muodostamisesta. Lisäksi sitten nappuloilla on ominaisuuksia, jotka vaikuttavat tähän 'Terraforming-vaiheeseen. Miten tämän sitten siirtäisi 40k:hon? No, tarvittaisiin selkeät maastot ja pisteytykset niille ja toki varata jonnin verran aikaa pelin alussa. Mutta yllättävän nopeasti se loppuviimein menee.

Ja mitä siitä seuraisi? No, jänniä taktisia elementtejä. Joku stattisempi gunline voi haluta maastot säätää omaan päätyyn kun taas hyökkäävämpi toisen pelaajaan päätyyn.

Kokeilematta huono idea? Hyvin mahdollista, en kiellä. Olisin tosi yllättynyt, jos vastaava systeemi joskus yleistyisi 40k:ssa. Ehkä korkeintaan voisi kokeilla jossain pienemmässä turnauksessa joskus. Mutta tämä lähinnä esimerkkinä millaisia juttuja noista peleistä löytää ja jotka eivät riipu mistään figumääristä tms. Niissä on tosi hienoja innovaatioita.

[Hammerheart]

Minusta tämä on ihan päätön asenne.

Ei kyse ole mistään asenteesta. En vain usko siihen, että 10 modelin liikuttelemiseen keskittyvällä pelillä on annettavaa 100 modelin peliin. Kuten itsekin totesit yhdessä esimerkissäsi. Hauska idea, mutta aivan toivoton 40k:ssa. Mittakaavaero on niin iso. Toki en niistä muista peleistä mitään tiedä ja olen valmis siihen että odotukseni osoitetaan vääriksi.

Voisko ajatella rinnastusta jossa yhden pelin model vastaa toisen useamman modelin yksikköä? Oikeasti tällä hetkellä vain turnausmarineilla on turnauskärjessä merkittävästi yli 10 liikkuvaa osaa käytössä.

Herra shiwan taas tietää sen verran turnaushammerista että. Lasketaanko sun turnauskärkilistoihin mm 15+ yksikön eldarit? Vai eikö yli 5 yksikköä oo merkittävä ero? Tämä on juuri se mistä hampaankiristykset yleensä tulee. Semmoiset pelaajat jotka luulee tietävänsä asioita yhdestä sun toisesta asiasta laukoo vääriä totuuksiaan yleensä väärässä paikassa.

No näinhän se on. Sinäkin huutelet siinä tietämättä asiasta oikeasti mitään, kun sun kokemukset kilpailullisesti skirmish-pelaamisesta on ihan nolla ja et tunne asiaa ollenkaan. Se nappien määrä ei oikeasti ole ollenkaan merkitsevä monessa, monessa jutussa. Tommoisen Maelstrom-systeemin voisi ympätä jotakuinkin ihan mihin peliin vain ja joissain sellaisia tosiaan on ollut ennen nelkkaria.

[Charad]

Ajatus: Closisphase on varmaan se, jossa eniten molemmat heittävät noppaa. Mitä jos tämä phase menisi pausella ja kello juoksisi muuten. Closisphase on aika tarkasti rajattu ja hitsausta kai tulee enemmän muissa vaiheissa?

[Meganiikko]

Ajatus: Closisphase on varmaan se, jossa eniten molemmat heittävät noppaa. Mitä jos tämä phase menisi pausella ja kello juoksisi muuten. Closisphase on aika tarkasti rajattu ja hitsausta kai tulee enemmän muissa vaiheissa?

Hyvä ehdotus

Juu, ja tuolla kaikella olisi merkitystä vertailussa jos 40k pelattaisiin yksittäisten modelien yksiköillä suurempien ryhmäkokojen sijaan. Saatan olla väärässä kun en masiinahordesia pelaa, mutta uskon kovasti ettei siinäkään vain tuupita nappuloita vastustajan suuntaan vaan niiden sijoittelulla on merkitystä. Sekin ero on siis +/- 0.

Kertoo miten vähän sie warmachinesta tiedät, ja miten vähän sie 40k'sta tiedät. Nelkkarissa modellin asettelulla on huisisti väliä, ihan vaan woundien allokaation takia sillä hyvin laitettu jamppa coverissa tankkaa koko ryhmän verran woundeja vaikka muu poppoo olisikin avoimella. Samoin yksi liian eteen työnnetty figu saattaa tehdä eron onnistuneen chargen ja epäonnistuneen chargen välillä. Näin esimerkiksi.

Warmachinessa taas hyökätään model to model-pohjlta eli unitit ei heitä noppakulhoa vastustajan unittia vastaan, vaan modellit unitissa heittää noppaa vastustajan modellia unitissa kohtaan: Siten on mahdollista poistaa just ne 5 modellia 10 miehen unitissa mitä pystyy.

[shiwan]

Mutta joo.. lukekaa nimimerkin Barricade kommentti. Siinä oleviin pointteihin näkisin mielelläni vastineen. Kovaa kamaa imo!

Hankala noita ideoita on ainakaan suoriltaan torpata. Turnauksien suurin ongelma tälläkin hetkellä on kuitenkin yksiköiden ja armeijoiden epätasapaino. Voi olla kuinka hyvä pelaaja tahansa, mutta jos käsissä on väärä kirja tai edes oikean kirjan väärät nappulat niin voittaa ei käytännössä voi. Siihen Barricade ei ottanut kantaa.

Tähän liittyen olisi ihan hauska kuulla tietäjiltä miten tuo tasapainon tilanne muuttuisi jos pakotettaisiin porukalle pelkästään yksi CAD pelkästään "emocodexista".

[A.M€nen]

Silti väitän, että avoimempi mieli on parempi.

Mieleni on avoin, mutta odotukset nollassa.

No just näin! Edenissä tuo systeemi on ollut jo mitälie vajaa kymmenen vuotta, eli sen kopsaaminen jo aiemmin olisi ollut parasta sitten viipaloidun leivän. Ergo, oli paljon annettavaa. Ja Edenhän on kaikkein pienin skirmish-systeemi (3-6 figua tyypillisesti per puoli).

Jos nuo kortit on keikattu pienemmistä peleistä niin olin siinä kohtaa väärässä.

Hell Doradossa muuten on systeemi, jossa pöytä jaetaan yhdeksään yhtä suureen osaan, näistä bidataan salassa pisteitä ja enemmän tiettyyn osaan bidannut saa ostaa niillä pisteillään maastoa sille segmentille. Eli toisinsanoen metapeli kentän muodostamisesta. Lisäksi sitten nappuloilla on ominaisuuksia, jotka vaikuttavat tähän 'Terraforming-vaiheeseen. Miten tämän sitten siirtäisi 40k:hon? No, tarvittaisiin selkeät maastot ja pisteytykset niille ja toki varata jonnin verran aikaa pelin alussa. Mutta yllättävän nopeasti se loppuviimein menee.

Ja mitä siitä seuraisi? No, jänniä taktisia elementtejä. Joku stattisempi gunline voi haluta maastot säätää omaan päätyyn kun taas hyökkäävämpi toisen pelaajaan päätyyn.

Ainakin kutosedikassa tuo maaston asettelu oli ihan sääntökirjan juttuja. En muista onko enää seiskassa. Jenkeissä tuota taidettiin ainakin pelata. Tuollaisissa mekanismeissa on usein pelistä riippumatta (niitä mitä olen pelannut) ollut sellainen vaikutus, että pelaajat bunkkeroituvat omaan päähänsä. Sillä tavalla maastosta tulee hieman vinoutunut. Tuomarin asettamalla "satunnaisella" maastolla lopputulos on paljon "realistisempi" ja ehkä oikeudenmukaisempi. Turnauksissa tuo asetteluphase kuulostaa ylimääräiseltä aikasyöpöltä muutenkin usein tiukkaan aikatauluun. Vaatii toimiakseen myös aika standardisoituja maastopaloja ettei mene silleen että toinen saa sen yhden hyvän palan ja toiselle jää vain risuja.

[Meganiikko]

Tähän liittyen olisi ihan hauska kuulla tietäjiltä miten tuo tasapainon tilanne muuttuisi jos pakotettaisiin porukalle pelkästään yksi CAD pelkästään "emocodexista".

Vahvemmat kodeksit vahvistuu, heikemmät heikkenee.

Necronit, kaarti ja mariinit ottaa isoimman hitin, CSM muuttuu pelikelvottomaksi, Eldarit vahvistuu.

[A.M€nen]

Kertaisitko vielä mitä nämä objektiiviset mittarit ovat millä pelin kunnossaolemista mitataan?

Balanssi yksiköiden ja armeijoiden välillä ihan perussääntöjen armeijatyyppeihin liittyvän puolueettomuuden lisäksi.

Taisit keksiä tuon itse

Keksin tai en, mitä väliä lähteellä on? Vai koetko, että räikeä pelin sääntöjen sekä armeijoiden sisäisen ja ulkoisen tasapainon huonous on ihan ok?

Sillä on se väli, että jos se on sinun keksimäsi niin se on silloin subjektiivinen mittari. Jos se on yleisesti käytössä (mitä se ei ole) niin se on objektiivinen. Vaikka halusit sanoa, että peli ei ole yleisellä tasolla kunnossa, voit sanoa vain että se ei ole sinun mielestäsi kunnossa.

That's fine. Minusta peli on paljon enemmän kunnossa kuin sinun mielestäsi. Meillä on eri mittarit, joista kumpikaan ei ole objektiivinen.

Juu, ja tuolla kaikella olisi merkitystä vertailussa jos 40k pelattaisiin yksittäisten modelien yksiköillä suurempien ryhmäkokojen sijaan. Saatan olla väärässä kun en masiinahordesia pelaa, mutta uskon kovasti ettei siinäkään vain tuupita nappuloita vastustajan suuntaan vaan niiden sijoittelulla on merkitystä. Sekin ero on siis +/- 0.

Tottakai tottakai. Pointtini oli sanoa, että 40k:ta ei oikein voi yksinkertaistaa pelkästään yksikkötasolle, jolloin skirmishpelin modeli = 40k:n yksikkö -analogia ei oikein toimi ja pelien hienoudet eivät välttämättä ole mitenkään helposti sovellettavissa toisiinsa skaalaeron takia.

Tähän liittyen olisi ihan hauska kuulla tietäjiltä miten tuo tasapainon tilanne muuttuisi jos pakotettaisiin porukalle pelkästään yksi CAD pelkästään "emocodexista".

Väitän, että allyt ja formaation on heikkojen codexien henkinuora. Eldarit porskuttaa, vaikkei saisikaan kansliaa ja vaan kolmet spiderit ja yhden WK:n. Imperialeille tulisi jo aika hankalaa ilman BB:n tuomia bonareita. Ei siinä ettenkö välillä haikailisi sen ajan perään kun oli vain yksi "CAD" käytössä. Kyllähän se tottakai listoja muuttaa ja ainakin älyttömimmät spämmit jää pois.

Ihan kivaa vaihteluahan toi välillä olisi, mutta tuskin siitä miksikään ratkaisuksi olisi 40k:n ongelmiin. sekoittaisi pakkaa varmasti.

[tneva82]

Lienee juuri ETC-porukka, jolta olen näitä äänekkäimpiä "eiku me halutaan pelata vain 1850 pistettä" -vastaväitteitä kuullut. Ihan samalla lailla kuin WM/H-puolella se kilpailullisin ryhmä tuppaa esittämään vastalauseensa heti, jos mennään pois 50 pisteen Steamrollerista.

Ei tuo välttämättä edes ole "pois mukavuusalueelta" vaan voi syynä olla sekin että haluavat käyttää kaiken peliaikansa treenatakseen noihin isoihin turnauksiin. Sensijaan että "tuhlaisivat" aikaansa pelaamalla muotoa joka ei auta siihen päätapahtumaan pelaavat mieluummin lisää treenipelejä.

Täydellinen keskittyminen ultimate goaliinsa :)

[Squirreli]

Tähän liittyen olisi ihan hauska kuulla tietäjiltä miten tuo tasapainon tilanne muuttuisi jos pakotettaisiin porukalle pelkästään yksi CAD pelkästään "emocodexista".

Vahvemmat kodeksit vahvistuu, heikemmät heikkenee.

Necronit, kaarti ja mariinit ottaa isoimman hitin, CSM muuttuu pelikelvottomaksi, Eldarit vahvistuu.

Eldarit, necronit, demonit ja varmaankin tau selviäisivät hyvin. Isoina häviäjinä katoaisi suurin osa imperial-listoista ja tyranidit. Ylipäätään muutos ajaisi kohti vanhempien edikoiden standardimuotoisia optimilistoja (vrt. muinaiset Iron Warriorit, joita saattoi olla lähes identtisillä listoilla kolmanneskin muinaisten turnausten armeijoista).

[Meganiikko]

necronit

Decurion tippuu?

[A.M€nen]

necronit

Decurion tippuu?

Varmaan jokainen ottaisi kolausta, Toiset vähemmät ja toiset enemmän. Vahvasti BB-allyihin nojaavat imperialit menee tuonne enemmän-osastolle.

Demonit tietysti selviäisi kun pelaavat nykyäänkin vain tuota yhtä CADia.

[Hammerheart]

Ainakin kutosedikassa tuo maaston asettelu oli ihan sääntökirjan juttuja. En muista onko enää seiskassa. Jenkeissä tuota taidettiin ainakin pelata. Tuollaisissa mekanismeissa on usein pelistä riippumatta (niitä mitä olen pelannut) ollut sellainen vaikutus, että pelaajat bunkkeroituvat omaan päähänsä. Sillä tavalla maastosta tulee hieman vinoutunut. Tuomarin asettamalla "satunnaisella" maastolla lopputulos on paljon "realistisempi" ja ehkä oikeudenmukaisempi. Turnauksissa tuo asetteluphase kuulostaa ylimääräiseltä aikasyöpöltä muutenkin usein tiukkaan aikatauluun. Vaatii toimiakseen myös aika standardisoituja maastopaloja ettei mene silleen että toinen saa sen yhden hyvän palan ja toiselle jää vain risuja.

Joo, siis tosiaan en ehdota, että tätä edes välttämättä kokeiltaisiin, koska siinä on omat haasteensa. Ja eipä moista systeemiä monessa muussa pelissä olekaan (Edenissä on myös vaihtoehtoiset maastonostamissäännöt). Mutta tämä esimerkkinä ja tehtäväkortit toisena. Siis se mitä yritän tässä tuoda esille on, että nappimäärän katsominen ja siitä päättely, että mitään annettavaa ei ole, on huono ajatus.

[A.M€nen]

Joo, siis tosiaan en ehdota, että tätä edes välttämättä kokeiltaisiin, koska siinä on omat haasteensa. Ja eipä moista systeemiä monessa muussa pelissä olekaan (Edenissä on myös vaihtoehtoiset maastonostamissäännöt). Mutta tämä esimerkkinä ja tehtäväkortit toisena. Siis se mitä yritän tässä tuoda esille on, että nappimäärän katsominen ja siitä päättely, että mitään annettavaa ei ole, on huono ajatus.

Ainakin Twilight Imperiumiin saatiin lisää vauhtia, sillä että lauta tehtiin valmiiksi eikä kenelläkään ollut kotona bunkkeria pelin alkaessa.

Ei pelkästään se figujen määrä, vaan ylipäätään koko pelin skaala. Jos olen ymmärtänyt niin pienten pelien idea on olla pieniä: vähän figuja, nopea pelata, pieni kenttä. Kun taas 40k: on tarkoituskin olla isoa ja eeppistä. Jolloin tulee vähän tämä lippalakit ja eri hedelmät -efekti.

Siinä missä pienet pelit käsittääkseni keskittyy modelikohtaisen toimimisen hienosäätämiseen, on saman syvyyden toteuttaminen 40k:ssa toivoton idea, koska skaala on niin paljon isompi.

Tämä siis sillä nolla-asiantuntemuksella mikä minulla on noista pienistä skirmishpeleistä.

[Meganiikko]

Tämä siis sillä nolla-asiantuntemuksella mikä minulla on noista pienistä skirmishpeleistä.

Vaikuttavan tarkka arvaus. Olen samaa mieltä.

[Morze]

Ei pelkästään se figujen määrä, vaan ylipäätään koko pelin skaala. Jos olen ymmärtänyt niin pienten pelien idea on olla pieniä: vähän figuja, nopea pelata, pieni kenttä. Kun taas 40k: on tarkoituskin olla isoa ja eeppistä. Jolloin tulee vähän tämä lippalakit ja eri hedelmät -efekti.

Siinä missä pienet pelit käsittääkseni keskittyy modelikohtaisen toimimisen hienosäätämiseen, on saman syvyyden toteuttaminen 40k:ssa toivoton idea, koska skaala on niin paljon isompi.

Tämä siis sillä nolla-asiantuntemuksella mikä minulla on noista pienistä skirmishpeleistä.

No tuohan taas riippuu ihan siitä pelistä, mitä pelataan. Enkä ihan allekirjoita "isoa ja eeppistä" nelkkarinkaan kohdalla, vaikka se välillä wannabe-apocci haluaisikin olla. Se on kyllä totta, että yksittäisille figuureille tarkoitettujen mekaniikkojen soveltaminen sadan figuurin kohdalla tekee pelistä kuin pelistä käytännössä käyttökelvottoman raskaan, mutta sitä ei kukaan kai ehdottanutkaan?

Ainakin kutosedikassa tuo maaston asettelu oli ihan sääntökirjan juttuja. En muista onko enää seiskassa. Jenkeissä tuota taidettiin ainakin pelata. Tuollaisissa mekanismeissa on usein pelistä riippumatta (niitä mitä olen pelannut) ollut sellainen vaikutus, että pelaajat bunkkeroituvat omaan päähänsä. Sillä tavalla maastosta tulee hieman vinoutunut. Tuomarin asettamalla "satunnaisella" maastolla lopputulos on paljon "realistisempi" ja ehkä oikeudenmukaisempi. Turnauksissa tuo asetteluphase kuulostaa ylimääräiseltä aikasyöpöltä muutenkin usein tiukkaan aikatauluun. Vaatii toimiakseen myös aika standardisoituja maastopaloja ettei mene silleen että toinen saa sen yhden hyvän palan ja toiselle jää vain risuja.

Maaston asettelu vie toki aikaa ja resursseja, muttei ihan tolkuttomasti kuitenkaan. Kannattaa tutustua esim. tuohon Helldoradon systeemiin, jos kirja saa jostain käsiinsä, minä en jaksa sitä tähän kääntää. Nelkkariin soveltaessa voisi niille heikommille armeijoille ja yksiköille antaa systeemiin sisäänrakennettuja etuja, tuolla pystyy tarpeeksi hyvin varustautumalla vaikuttamaan vastustajankin puolen maastoihin. Realismilla en figupeleissä lähtisi persutelemaan oikein mitään, intuitiolla korkeintaan.

[A.M€nen]

No tuohan taas riippuu ihan siitä pelistä, mitä pelataan. ... Se on kyllä totta, että yksittäisille figuureille tarkoitettujen mekaniikkojen soveltaminen sadan figuurin kohdalla tekee pelistä kuin pelistä käytännössä käyttökelvottoman raskaan, mutta sitä ei kukaan kai ehdottanutkaan?

Tottakai.

Kuvittelen, että pienten pelien mekaniikat ja systemit on kehitetty nimenomaan saamaan siitä pienen mittakaavan hieromisesta kaikki irti. Jolloin kuten todettua, ne ei toimi nelkkarissa.

Maaston asettelu vie toki aikaa ja resursseja, muttei ihan tolkuttomasti kuitenkaan. Kannattaa tutustua esim. tuohon Helldoradon systeemiin, jos kirja saa jostain käsiinsä, minä en jaksa sitä tähän kääntää. Nelkkariin soveltaessa voisi niille heikommille armeijoille ja yksiköille antaa systeemiin sisäänrakennettuja etuja, tuolla pystyy tarpeeksi hyvin varustautumalla vaikuttamaan vastustajankin puolen maastoihin. Realismilla en figupeleissä lähtisi persutelemaan oikein mitään, intuitiolla korkeintaan.

Tälle oli (on?) olemassa ihan säännötkin ja niillä pelattiin ainakin Jenkeissä. Muutamat meidän Amerikanmatkaajat sitä pääsivät kai kokeileman ja tuomio oli ihan kiva, mutta ei jatkoon.

[Purging Flame]

Ylipäätään muutos ajaisi kohti vanhempien edikoiden standardimuotoisia optimilistoja (vrt. muinaiset Iron Warriorit, joita saattoi olla lähes identtisillä listoilla kolmanneskin muinaisten turnausten armeijoista).

Sellainen sivuhuomio tästä että Eldar listat ainakin ovat kyllä erittäin samankaltaisia tällä uudellakin systeemillä. Ja niitä on paljon.
Veikkaisin että WarConvotkin tulevat olemaan jatkossa hyvin samanlaisia ja kenties myös Tau jatkossa.
Dempatkin tuntuvat olevan melko samankaltaisia monesti ja ei niitä marineitakaan montaa eri buildia taida nykyään enää näkyä turnauskentillä...
Ei fanassakaan niissä listoissa nyt ihan mielettömästi ollut vaihtelua kaikenkaikkiaan vaikka seassa olikin muutamia erikoisempia listoja. Puolet taisi olla Eldareita ja marineita kaikista listoista?
Kyllä ne listat ajautuu tiettyyn näennäiseen optimiin oli rakennustapa mikä hyvänsä.

Tosin tuo pelkkä CAD ajaisi tietyt armeijat pois kokonaan ja ei juuri vaikuttaisi esim. Eldareihin, kuten jo tuossa aiemmin mainittiinkin, joten ei se kyllä mikään oikea ratkaisu sinänsä olisi vaikka vaihtelua toisikin kyllä.

[Hammerheart]

Ei pelkästään se figujen määrä, vaan ylipäätään koko pelin skaala. Jos olen ymmärtänyt niin pienten pelien idea on olla pieniä: vähän figuja, nopea pelata, pieni kenttä. Kun taas 40k: on tarkoituskin olla isoa ja eeppistä. Jolloin tulee vähän tämä lippalakit ja eri hedelmät -efekti.

Siinä missä pienet pelit käsittääkseni keskittyy modelikohtaisen toimimisen hienosäätämiseen, on saman syvyyden toteuttaminen 40k:ssa toivoton idea, koska skaala on niin paljon isompi.

Syytän huonoa kommunikointikykyäni.

Mutta siis minusta pelissä kuin pelissä on mekaniikkoja, jotka on sidottu skaalaan ja sitten on mekaniikkoja jotka ei ole sidottuja skaalaan. Sitten tästä jälkimmäisestä on vielä mekaniikat, jotka eivät ole kiinteästi sidottu siihen säännöstöön kuten nyt vaikkapa skenut usein. Malifaux on about ainoa peli, joka tulee mieleen, jossa skenu-mekaniikka on tosi vahvasti sidoksissa pelin mekaniikkaan ja näin ollen sen skenusysteemin porttaaminen muihin peleihin on hankalaa. Mutta siitäkin voi toki ottaa elementtejä.

Tässä saattaa nyt olla se, että usein 40k:hon ihmiset tyrkyttää niitä suosikkisääntöjään muista peleistä tai yrittävät muuttaa sen skooppia (niin kuin tuo Newhammer 40k), joka on ihan eri asia kuin se mistä puhun tässä. En siis ehdota, että pitäisi kokeilla 40k:hon korttipakkaa randomisaattoriksi noppien sijaan niin kuin Malifauxissa, koska korttipakasta on paljon etuja noppiin nähden. Tässä se skaala tulee vastaan - jos haluaa että ne 100 nappia yksittäin vaikuttaa pelin kulkuun (niin kuin minusta pitää haluta - se just on se 40k:n ydin ja lokero mitä se tekee), niin korttipakan käyttö noppien sijaan on aivan mahdoton ajatus. Eli en missään nimessä puhu tuommoisista jutuista.

Mutta sitten tämmöiset skenu-jutut tai terraforming-säännöt tai vaikka se kellotus jne - ne on semmoisia mitkä voisi 40k:hon portata halutessaan (ja jotkut on portattukin!) ja joista voi ottaa oppia.

Ja sitten on vielä se välimaasto. Esmes Pulp Cityssä kaiken terrainin voi tuhota (no, okei, jotain laavalammikoita ei voi). Mitä siitä seuraa? Tai sitten Hell Doradon maastojen säännöt (siellä on ihan hulluja maastonkappaleita ja taistelukenttäefektejä joistain liikkuvista jäälautoista lihansyöjämatosateeseen tai hulluksi tekeviin tuuliin), jotka tavallaan liippaavat läheltä noita 40k:n Mysterious -juttuja, mutta on vaan toteutettu ihan samperisti paremmin ja funtsittu ihan oikeasti eikä vain liimattu päälle.

Lopputulos voi olla "ihan kiva, ei jatkoon" tai "parasta sitten viipaloidun leivän" mutta avoin mieli on hyvä pitää olemassa.

Lisäksi pitää vielä sanoa, että läheskään kaikki skirmishit eivät ole mitenkään erityisen nopeita pelata. Malifauxissa menee matsiin about vastaava aika kuin nelkkarissakin.

[A.M€nen]

Mutta siis minusta pelissä kuin pelissä on mekaniikkoja, jotka on sidottu skaalaan ja sitten on mekaniikkoja jotka ei ole sidottuja skaalaan. Sitten tästä jälkimmäisestä on vielä mekaniikat, jotka eivät ole kiinteästi sidottu siihen säännöstöön kuten nyt vaikkapa skenut usein. Malifaux on about ainoa peli, joka tulee mieleen, jossa skenu-mekaniikka on tosi vahvasti sidoksissa pelin mekaniikkaan ja näin ollen sen skenusysteemin porttaaminen muihin peleihin on hankalaa. Mutta siitäkin voi toki ottaa elementtejä.

Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat. Mun pointti on se, että ne säännöt on tehty takaamaan mahdollisimman hyvä pienen skaalan pelikokemus. Jokainen sääntö, oli se sitten skaalariippuvainen tai ei, pyrkii tähän. Niiden soveltuvuus 40k:hon on sattumaa.

Jos vieraan pikkupelin säännöt on juustolimppu. Siitä 3/4 höylätään pois, koska skaala on väärä. Lisää höylätään, koska samanlaisia mekanismeja on jos 40k:ssa, eikä siten lisää peliin mitään. Vielä höylätään lisää, koska joku nyt vaan ei sovi 40k:hon syystä X. Ja vielä höylätään kun mekanismi vaikka sopiikin 40k:hon ei lopulta muuta mitään. Ja höyläämisen syitä on varmaan muitakin.

Voi olla, että lopulta pohjalle jää vielä siivu juustoa, voi olla ettei jää.

Nuo maelikortit ainakin on sellainen juustosiivu, joka maistuu 40k-leivän päällä erinomaisen hyvin.

Lisäksi pitää vielä sanoa, että läheskään kaikki skirmishit eivät ole mitenkään erityisen nopeita pelata. Malifauxissa menee matsiin about vastaava aika kuin nelkkarissakin.

Olisin voinut vaikka vannoa, että ne olisi olleet lyhempikestoisia. Toisaalta kyllä mun BB-pelitkin tuppaa kestämään melkein 40k-pelin verran,
kun vierastan siinä sitä kelloa. Tykkään pelata sitä mieluummin rauhassa miettien ja laskien kuin Jesus, take the wheel! -mentaliteetilla.

Tässäkin asiassa meitä on varmasti useampaan junaan.