No tuo ainakin on jotain mitä itsekkin sanoisin. Maastontekijänä itseäni graiffaa loputtomasti se että maasto on just sitä lippulappua- okei sen ymmärtää mekaniikkojen suhteen, hankala laittaa sitä sooloa just siihen aidannokkaan jos se on jotain muuta kuin paperille piirretty maasto, mutta hyvä peli sisältäisi säännät jolla maastoa voisi käyttää hyvin. Lisäksi se kun Warmachine-maastot on tosi rajoittuneita, se on 1-2 metsää, 1-2 kukkulaa, 1-2 barrikadia. EHKÄ talo joka on impassable terrainia. Mitään muuta maastoa ei ole, ei ole raunioita, monikerroksisia taloja ja niin edelleen...smaxx kirjoitti: Parantaisin peliä niin että se olisi enemmän figupelaamisen näköistä. Nyt se kenttä on täynnä jotain counttereita ja kortteja. Maastoa ei ole, tai se on jotain mahdollisimman matalaa abstraktia kukkulaa tms. Se ei näytä figupeliltä. Figupelissä mun esteetinen silmä sanoo että maastokin saisi olla mieluummin wysiwyggiä, ja jos ei onnistu niin silti kentällä saisi olla mieluiten figuja ja maastoa, ei paljoa mitään ylimääräistä tilkettä. Nelkkarin parhaita puolia on se, että maastoa voi oikeasti käyttää. Niin voi Inifnityssä, Boltissa yms skirmish peleissä yleensäkin. Blokkipeleissä maasto harvoin toimii wysiwygginä kovin hyvin, tulee ongelmia blokkien sijoittelussa maaston jyrkempiin kohtiin. Masiinassa figumäärä ei ole suurempi kuin nelkkarissa (?) joten maasto voisi ihan hyvin olla makeampaa.
Kanssa ainakin omasta mielestä Casterkill-mekaniikka on suoraan tyhmä. Tämä siis sen takia, että a) ideologia warmachinessa on se että "play liek u got a pair", mutta se menee siihen että casteria pitää bubblewrapata ja käsitellä kuin millin paksua posliinilasia. b) toinen pelaaja voi olla pelannut kaikki oikein skenuun, saanut 4 pistettä 5'stä skenaariossa ja saamassa 5, mutta vastustaja saa vetästyä jotenkin vahingossa casterkillin, ja se toisen pelaajan "playing the objective" menee ihan täysin hukkaan- myöskin kun scoraaminen on binääristä, sillä 4'llä pisteellä ei ole oikeastaan mitään väliä (pl. tasatilanne scoringissa)
Esim Warhammer 40k ja Malifaux tekee tänkin paremmin, koska vaikka Malifauxisissa Masteri on tosi voimakas figu ja yleensä crew rakennetaan sen ympärille, peli ei lopu siihen että se kuolee. Tätä tarkoittaa sitä että kaikki figut on uhrattavissa voiton edestä, ja muilla figuillakin on oikeata arvoa lopputuloksen kannalta. Sama Nelkytkoossa: Warlordin tappamisesta saa yhden pisteen, ehkä enemmän jos on Maelstorm objective. Silti se ei tarkoita autovoittoa.
Erityisen tyhmäksi koen Warmachinen casterkillin sen takia myöskin, että figut joita oikeasti haluaa tappaa, kuolee. Mikään warcasteri pelissä ei oikeasti kestä yhtään kovempaa lyömistä, joten se raivokas johtaja viettää 95% ajasta piilossa jonkin 'jackin tai 'beastin takana... en tiedä miten raivokasta tai sankarillista se on. Nelkkarissa sentään ne terminaattori-chapter masterit johtaa edestä.
