War Head Helsinki Grand Tournament 14.-15.5. [40K] - komppikeskustelu

[emniemi]

Jos molemmilla tenniksen pelaajilla oli varusteet kunnossa he olivat molemmat riittävän hyvin varustautuneita. Tennis on taitolaji, hammerit ovat enemmän kilpavarustelua. Osoitit tuossa vääräksi van sen kuvitelman, että olisit ymmärtänyt pointtini.

Edelleen, miksi mennä turnaukseen häviämään? Hyviä matseja saa käytettyihin tunteihin suhteutettuna enemmän muualta jos asiaa katsotaan muusta kuin voittoa vakavissaan tavoittelevan pelaajan näkökulmasta.

En ymmärrä miten saat kovasta kilpailullisesta hammerista erotettua kärkibuildin pelaamisen. Kärkibuildia voi pelata miten vaan, mutta kovaa kilpailullista hammeria ei ole ilman kovaa kilpailullista listaa (lue kärkibuildia).

Miksi turnaukset voittaa aina ja ikuisesti se kourallinen samoja pelaajia sitten? Heidän pelitaidoillaan ei ole merkitystä vaan laskevat vaan parempia listoja? Eikö listanlasku ja hiominen ole sun mielestä taito?

[A.M€nen]

Jos molemmilla tenniksen pelaajilla oli varusteet kunnossa he olivat molemmat riittävän hyvin varustautuneita. Tennis on taitolaji, hammerit ovat enemmän kilpavarustelua. Osoitit tuossa vääräksi van sen kuvitelman, että olisit ymmärtänyt pointtini.

Edelleen, miksi mennä turnaukseen häviämään? Hyviä matseja saa käytettyihin tunteihin suhteutettuna enemmän muualta jos asiaa katsotaan muusta kuin voittoa vakavissaan tavoittelevan pelaajan näkökulmasta.

En ymmärrä miten saat kovasta kilpailullisesta hammerista erotettua kärkibuildin pelaamisen. Kärkibuildia voi pelata miten vaan, mutta kovaa kilpailullista hammeria ei ole ilman kovaa kilpailullista listaa (lue kärkibuildia).

Hammeri on myös ensisijaisesti taitolaji. Oikein varustautuminenkin vaatii enemmän taitoa kuin lompakkoa.

Jos tykkää siitä? miksi tämä on vaikea ymmärtää?

Tämä on taas määrittelykysymys. Itse näen kärkibuildin koskevan vain niitä muutamaa buildia jotka ovat parhaita. Kilpailullisia second tier -buildeja on useampia. Mutta jos kärkibuildi määritellään niin että jokainen kilpailullinen lista on kärkibuildi niin silloin väittämäsi on oikeassa. Itse en vaan tätä määritelmää käyttäisi. Tässä puhutaan nyt samasta asiasta eri sanoin, eli ollaan samaa mieltä.

[Gintonic]

Jos molemmilla tenniksen pelaajilla oli varusteet kunnossa he olivat molemmat riittävän hyvin varustautuneita. Tennis on taitolaji, hammerit ovat enemmän kilpavarustelua. Osoitit tuossa vääräksi van sen kuvitelman, että olisit ymmärtänyt pointtini.

Edelleen, miksi mennä turnaukseen häviämään? Hyviä matseja saa käytettyihin tunteihin suhteutettuna enemmän muualta jos asiaa katsotaan muusta kuin voittoa vakavissaan tavoittelevan pelaajan näkökulmasta.

En ymmärrä miten saat kovasta kilpailullisesta hammerista erotettua kärkibuildin pelaamisen. Kärkibuildia voi pelata miten vaan, mutta kovaa kilpailullista hammeria ei ole ilman kovaa kilpailullista listaa (lue kärkibuildia).

Miksi turnaukset voittaa aina ja ikuisesti se kourallinen samoja pelaajia sitten? Heidän pelitaidoillaan ei ole merkitystä vaan laskevat vaan parempia listoja? Eikö listanlasku ja hiominen ole sun mielestä taito?

Tähän myös jatkeena, miksi tennisturnauksiin menee jotku ranking 100+ pelaajat pelaamaan? Vaikka niillä on samat välineet, niin pelityylit ja taidot poikkeavat huomattavasti ranking kärkipelaajiin verrattuna. Sama ku hammerissa, sinne turnauksiin mennään myös oppimaan. Miksi ETC rinki reenaa viikottain pelaamalla just niitä paskoja matseja? Jotta voitais oppia jotain ja kaventaa sitä välimatkaa turnausympäristössä että vaikka sieltä tulee omalle listalle huono matchup, voidaan kuitenkin pyrkiä parhaaseen mahdolliseen suoritukseen. Ei ne tennispelaajatkaan elä missään tyhjiöissä, vaan kiertävät pienempiä turnauksia ennen grandslameja hakemassa sitä pelirutiinia ja ehkä myös jopa oppimassa jotain, jota sit voi hyödyntää niissä isommissa karkeloissa.

[Draike]

Edelleen, miksi mennä turnaukseen häviämään?

Vastaan omasta näkökulmastani, koska en voi vastata muiden puolesta.

Mulla listat on 90% ajasta suboptimaalisia, ja olen ostanut ne sellaisina, kyseessä on siis valinta. Välillä innostun peluuttamaan äärimmilleen viritettyä tavaraa. White Scars pyöräilijöiden kaveriksi hommasin Nemesis Strike Force -detachmentin, koska pidän armeijasta. Optimaalisempi vaihtoehto olisi ollut ostaa lisää White Scars pyöräilijöitä, tai napit Gladius Strike Forceen. Vaan minusta on hauskempaa pelata kyseistä kokoonpanoa, kuin kumpaakaan noista kahdesta vaihtoehdosta vaikka jo turnaukseen lähtiessä tiedän että huippupöytään sijoitun ainoastaan planeettojen ollessa janassa (asioiden mennessä pelaamisen, noppien ja matchuppien kannalta täydellisesti.) Kokoonpanon teho ei ole lähelläkään ykköstieriä ja olen asiasta sataprosenttisen tietoinen jo lähtiessäni turnaukseen.

Silti minulla on hauskaa ja olen tyytyväinen jos sijoitun edes keskipaikkeille/siitä hieman ylemmäs. Tapaan välillä uusia kasvoja, peleissä tapahtuu hauskoja juttuja suuntaan ja toiseen, joskus vastaan tulee matchup jossa kätellään kakkosella. Kuuluu asiaan, ei vaikuta viihtymiseeni lainkaan. Oman empiirisen todistusaineistoni perusteella olen tullut siihen lopputulokseen että hyvät häviäjät ovat niitä joille turnausympäristö sopii ja joilla on potentiaalia kehittyä taidokkaiksi pelaajiksi. Wynnin postaus yläpuolella on hyvä esimerkki; kaveri on "aloitteleva" turnauspelaaja, mutta asenne on valmiiksi kohdallaan kehittymisen kannalta.

Huonot häviäjät, oman kokemukseni mukaan, eivät kehity kovinkaan eivätkä viihdy turnauksissa. Syy on 90% jossain muualla kuin itsessä ja omissa valinnoissa (oma armeija, toisen armeija, nopat, mummo kaatu rappusissa niin ei pysty oikein keskittyyn) ja kehitystä ei tapahdu koska eihän noppatuuria tai toisen armeijaa voi kehittää, ja itseä ei tarvitse kun vikaa ei sieltä löydy. Itse valitsen useimmiten suboptimaalisen listan, tiedostan etten ole sillä huippupöytään menossa ja se on täysin ok. Seison tietoisesti tekemäni valinnan takana enkä marise asiasta, koska peli on mitä se on ja nautin turneessa viettämästäni ajasta sijoituksesta riippumatta. Lähden katsomaan miten pärjään tällä kertaa, ketä on pelaamassa, millaisilla armeijoilla, heittämään läppää, viihtymään. En lähde ensisijaisesti voittamaan koko kisaa.

En oikeastaan ymmärrä, miten sinä et ymmärrä.

Toinen seikka on tämä oman vaivannäön määrä kilpailulliseen pelaamiseen. Itselläni on tietty määrä aikaa ja vaivaa, jonka jaksan pelaamisen hiomiseen panostaa. Jollakulla muulla se voi olla kymmenkertainen tai vaihtoehtoisesti paljon pienempi. Olisi absurdia ajatella että olen samoissa lähtökuopissa henkilön kanssa joka käyttää 30 tuntia enemmän kuukaudessa taitojensa hiomiseen vuodesta toiseen. Tuntuu että joillekin on kerrassaan mysteeri miksi siltä kokeneemmalta, jatkuvasti treenaavalta ja taidokkaalta pelaajalta tulee lähtökohtaisesti "turpiin" -mitään mysteeriähän siinä ei ole, ja asia pitää vaan hyväksyä jos ei itse jaksa treenata samalla mitalla. Minä ainakin hyväksyn, ei mitään ongelmaa. Pätee kyllä mihin tahansa kilpailulliseen asiaan.

Mutta jos voittaminen on niin tärkeää että turnaukseen lähteminen ilman todennäköistä mahdollisuutta voittoon on "ajanhaaskausta" -niin eikö kyseinen henkilö ole käytännössä enemmän WAAC, kuin se kaveri joka katsoi netistä Eldar -listan copypastella ja lähti pelailemaan vaikka ei välttis voittaisikaan? Voittohan on ensimmäiselle henkilölle selkeästi tärkeämpi asia. Mielenkiintoinen paradoksi.

[Black scars]

Voiton tavoittelu ei myöskään ole sellaisissa suurissa yleisötapahtumissa kuten isot figuturnaukset se kaikkein tärkein arvo. Suuri osa lähtee noihin vain viihtymään ja haastamaan itsensä. Monet kilpailullisesti orientoituneet ei-niin-hyvät pelaajatkin tiedostavat voittonsa mahdottomuuden, ja tähtäävät johonkin pienempään. Top 10, Yli puolen välin, oma ennätys, paras se ja se codex, parempi kuin naapurin Vesa.

Mä kuulun turnauspelaajana tuohon ”itsensä haastaminen” on se kovin juttu luokitukseen. Ylipäätään kilpailullisesta lähtökohdasta voi olla tyytyväinen, jos pelikohtainen pistekeskiarvo on yli kymmenen. Silloin on voittanut enemmän, kuin hävinnyt.

Listoihin liittyen kannattaa turnaukseen aina viedä sellainen armeija, millä pelaamisesta nauttii. Muita ei voi pakottaa pelaamaan sellaista ideaalihammeria, josta itse pitää, mutta omien valintojensa avulla varmistaa ainakin listalla pelaamisen ilon. Jos taas haluan, että muutkin pelaavat mun ideaalihammeria, niin sitten järjestän tapahtuman, joka sääntösetiltään, tai kutsulistaltaan edustaa sitä ideaalia. Se on loppujen lopuksi juuri noin yksinkertaista. Pelaa ja tee sitä, mistä nautit, äläkä vello muiden iloissa ja murheissa. Mulla on tuolla asenteella ollut kivaa hammerin parissa, kun homma on maistunut puulta, niin olen jättänyt aiheen sikseen (kuten on faban kohdalla valitettavasti käynyt, vaikka 9th age onkin hieno juttu).

Toisenlaisesta näkökulmasta esimerkkinä voisi olla mun pelikavereista esimerkiksi Oskari, joka sanoo rehellisesti pelaavansa vain voitosta ja mun mielestä siinä on selkärankaan, koska WAAC nähdään usein kielteisenä asiana. Vaikka mä näen pelin hyvin vahvasti eri tavalla, niin mä arvostan sitä, että seisoo tekemistensä takana. Sen sijaan, että kiertelisi häviämisen tuskaa dissaamalla kaikkea siihen johtavaa.

Mutta jos voittaminen on niin tärkeää että turnaukseen lähteminen ilman todennäköistä mahdollisuutta voittoon on "ajanhaaskausta" -niin eikö kyseinen henkilö ole käytännössä enemmän WAAC, kuin se kaveri joka katsoi netistä Eldar -listan copypastella ja lähti pelailemaan vaikka ei välttis voittaisikaan? Voittohan on ensimmäiselle henkilölle tärkeämpi asia. Mielenkiintoinen paradoksi.

Ei tuossa ole mitään paradoksia, ensimmäiselle pelaajalle voittaminen ja häviäminen ovat niin merkityksellisessä asemassa, että se estää pelin muista puolista nauttimisen.

[Wynn]

En pelaa kärkibuildeja...

Miksi? Kaikki muu kertomasi sopii hyvin yhteen keskenään paitsi tämä. Miksi yrität parasta sijoitusta listalla jolla et voi koko potentiaaliasia valjastaa?

Koska tahdon kehittyä pelaan sellaisia armeijoita joita tykkään pelata? Koska Knightit on siistejä? Koska Eldarit ei nappaa? Kyl mun tuleva projekti on ehkä enempi jo kärkibuildia kun WarConvoa ois tarkoitus kasata mut silti veikkaan että seuraavien turnausten sijoitukset ei tuu vielä päätä huimamaan. Lähen silti. Oon ehkä sillee vähän tyhmä.

[Draike]

Ei tuossa ole mitään paradoksia, ensimmäiselle pelaajalle voittaminen ja häviäminen ovat niin merkityksellisessä asemassa, että se estää pelin muista puolista nauttimisen.

Pointti enemmänkin siinä että koen paradoksaaliseksi sen, jos kyseisen tyyppinen henkilö kritisoi muita voitonhalukkuudestaan ja asioista joilla mahdollisuuksiaan parantavat, mutta samalla kokee voittamisen itse niin tärkeäksi ettei kannata edes osallistua jos mahdollisuuksia voittoon ei ole. Omasta mielestäni selvä paradoksi.

[Black scars]

Ei tuossa ole mitään paradoksia, ensimmäiselle pelaajalle voittaminen ja häviäminen ovat niin merkityksellisessä asemassa, että se estää pelin muista puolista nauttimisen.

Pointti enemmänkin siinä että koen paradoksaaliseksi sen, jos kyseisen tyyppinen henkilö kritisoi muita voitonhalukkuudestaan ja asioista joilla mahdollisuuksiaan parantavat, mutta samalla kokee voittamisen itse niin tärkeäksi ettei kannata edes osallistua jos mahdollisuuksia voittoon ei ole. Omasta mielestäni selvä paradoksi.

Okei, joo, on se tuosta näkökulmasta sitä.

[Inouj]

Listoihin liittyen kannattaa turnaukseen aina viedä sellainen armeija, millä pelaamisesta nauttii. Muita ei voi pakottaa pelaamaan sellaista ideaalihammeria, josta itse pitää, mutta omien valintojensa avulla varmistaa ainakin listalla pelaamisen ilon. Jos taas haluan, että muutkin pelaavat mun ideaalihammeria, niin sitten järjestän tapahtuman, joka sääntösetiltään, tai kutsulistaltaan edustaa sitä ideaalia. Se on loppujen lopuksi juuri noin yksinkertaista. Pelaa ja tee sitä, mistä nautit, äläkä vello muiden iloissa ja murheissa.

Toisenlaisesta näkökulmasta esimerkkinä voisi olla mun pelikavereista esimerkiksi Oskari, joka sanoo rehellisesti pelaavansa vain voitosta ja mun mielestä siinä on selkärankaan, koska WAAC nähdään usein kielteisenä asiana. Vaikka mä näen pelin hyvin vahvasti eri tavalla, niin mä arvostan sitä, että seisoo tekemistensä takana. Sen sijaan, että kiertelisi häviämisen tuskaa dissaamalla kaikkea siihen johtavaa.

Mutta jos voittaminen on niin tärkeää että turnaukseen lähteminen ilman todennäköistä mahdollisuutta voittoon on "ajanhaaskausta" -niin eikö kyseinen henkilö ole käytännössä enemmän WAAC, kuin se kaveri joka katsoi netistä Eldar -listan copypastella ja lähti pelailemaan vaikka ei välttis voittaisikaan? Voittohan on ensimmäiselle henkilölle tärkeämpi asia. Mielenkiintoinen paradoksi.

Ei tuossa ole mitään paradoksia, ensimmäiselle pelaajalle voittaminen ja häviäminen ovat niin merkityksellisessä asemassa, että se estää pelin muista puolista nauttimisen.

Esa vei jälleen sanat suusta. Samaa mieltä kaikista. Peukku.

[shiwan]

Miksi turnaukset voittaa aina ja ikuisesti se kourallinen samoja pelaajia sitten? Heidän pelitaidoillaan ei ole merkitystä vaan laskevat vaan parempia listoja? Eikö listanlasku ja hiominen ole sun mielestä taito?

Koska kun kilpavarustelu on ns. tapissa se taito alkaa merkitsemään. Jos osa näistä pelaajista alkaisi pelaamaan olennaisesti heikompia listoja eivät he enää olisi siellä kärjessä skabaamassa, patisi vahingossa. Heidän pelitaidollaan ei ole merkitystä ennen kuin varusteet ovat riittävän hyviä. Seiväshyppääjä ei yllä yhtä korkealle metrin lyhyemmällä välineellä. Tässä on kyse samasta asiasta.

Tähän myös jatkeena, miksi tennisturnauksiin menee jotku ranking 100+ pelaajat pelaamaan? Vaikka niillä on samat välineet, niin pelityylit ja taidot poikkeavat huomattavasti ranking kärkipelaajiin verrattuna.

Yrittämään sitä voittoa...mikä siis on siihen voittoon tähtäämistä.

Hammeri on myös ensisijaisesti taitolaji. Oikein varustautuminenkin vaatii enemmän taitoa kuin lompakkoa.

Juu, mutta jos ei ole rahaa varustautua kunnolla niin mikään määrä taitoa ei riitä. Vastaavasti tenniksessä satasen mailalla voi mennä viisinkertaisen hinnan maksavaa mailaa vastaan ja silti parempi pelaaja hyvin suurella todennäköisyydellä voittaa.

Tämä on taas määrittelykysymys. Itse näen kärkibuildin koskevan vain niitä muutamaa buildia jotka ovat parhaita.

Kuin myös. Tämä siksi, että "joskus ja jouluna" kärjen tuntumaan osuvat muiden tierien listat ovat siellä lähinnä tuurilla. Yleensä koska kivat matsit osuivat kohdalle. Vastaavasti kärkibuldi on kärjessä koska se pystyy vastaamaan ainakin melkein kaikkeen mitä eteen voi tulla ja sen käyttäjä osaa pelata sillä.

En oikeastaan ymmärrä, miten sinä et ymmärrä.

Miksi menet turnaukseen häviämään. Sitä minä en ymmärrä.

Mutta jos voittaminen on niin tärkeää että turnaukseen lähteminen ilman todennäköistä mahdollisuutta voittoon on "ajanhaaskausta" -niin eikö kyseinen henkilö ole käytännössä enemmän WAAC, kuin se kaveri joka katsoi netistä Eldar -listan copypastella ja lähti pelailemaan vaikka ei välttis voittaisikaan? Voittohan on ensimmäiselle henkilölle tärkeämpi asia. Mielenkiintoinen paradoksi.

Uskoisin asian olevan noin. En kyllä tiedä yhtä ainoaa joka tuosta syystä passaisi turnaukset.'

Pointti enemmänkin siinä että koen paradoksaaliseksi sen, jos kyseisen tyyppinen henkilö kritisoi muita voitonhalukkuudestaan ja asioista joilla mahdollisuuksiaan parantavat, mutta samalla kokee voittamisen itse niin tärkeäksi ettei kannata edes osallistua jos mahdollisuuksia voittoon ei ole. Omasta mielestäni selvä paradoksi.

Pystytkö nimeämään sellaisen henkilön? Minä en pysty.

Koska tahdon kehittyä pelaan sellaisia armeijoita joita tykkään pelata? Koska Knightit on siistejä? Koska Eldarit ei nappaa? Kyl mun tuleva projekti on ehkä enempi jo kärkibuildia kun WarConvoa ois tarkoitus kasata mut silti veikkaan että seuraavien turnausten sijoitukset ei tuu vielä päätä huimamaan. Lähen silti. Oon ehkä sillee vähän tyhmä.

Ymmärrän. Herää vain kysymys siitä, mikä estää kehittymisesi turnausten ulkopuolella pelaamalla jos kerran turnauksessa ei ole hakemassa parasta mahdollista tulosta.
Henkilökohtaisesti en siis mene turnauksiin kuin joskus ja jouluna koska turhien matsien (toinen voittaa käytännössä varmasti) kohdalle osuminen on enemmän kuin todennäköistä jolloin päädytään haaskaamaan kahden ihmisen aikaa. Sinällään se ja sama kuka pelin voittaa kunhan molemmat joutuivat tekemään töitä tuloksensa eteen. Nämä turnaukset joihin päätän osallistua ovat olleet yleensä hengeltään sellaisia, ettei sinne olla menty verenmaku suussa riitelemään ykkössijasta. Nämä tapahtumat ovat turnauksia korkeintaan nimellisesti ja niiden todellinen idea on mennä pelaamaan ja pitämään hauskaa...mikä taas ei toteudu jos tarkoitus on mennä hakemaan mahdollisimman korkeaa sijoitusta.

[A.M€nen]

Hammeri on myös ensisijaisesti taitolaji. Oikein varustautuminenkin vaatii enemmän taitoa kuin lompakkoa.

Juu, mutta jos ei ole rahaa varustautua kunnolla niin mikään määrä taitoa ei riitä. Vastaavasti tenniksessä satasen mailalla voi mennä viisinkertaisen hinnan maksavaa mailaa vastaan ja silti parempi pelaaja hyvin suurella todennäköisyydellä voittaa.

Vastaavasti jos ei ole tenniksessä varaa varustautua kunnolla niin mikään taito ei riitä. Hammerissa pelivälineen tehoa/toimivuutta ei voi mitata euroissa.

En oikeastaan ymmärrä, miten sinä et ymmärrä.

Miksi menet turnaukseen häviämään. Sitä minä en ymmärrä.

Koska turnauksissa on kivaa!

en tiedä miten tämä pitäisi yksinkertaisemmin selittää että sen ymmärtäisit.

Ymmärrän. Herää vain kysymys siitä, mikä estää kehittymisesi turnausten ulkopuolella pelaamalla jos kerran turnauksessa ei ole hakemassa parasta mahdollista tulosta.

Turnauksessa tulee vastaan rikkaampi kirjo armeijoita ja pelaajia ja parempia pelaajia ja pelin henki on usein kilpailullinen. Se kehittää pelaajana enemmän kuin turnausten ulkopuolella pelaaminen. Myöskin sillä toisiksi parhaalla listalla pelaaminen kehittää enemmän kuin sillä parhaalla.

Nämä tapahtumat ovat turnauksia korkeintaan nimellisesti ja niiden todellinen idea on mennä pelaamaan ja pitämään hauskaa...mikä taas ei toteudu jos tarkoitus on mennä hakemaan mahdollisimman korkeaa sijoitusta.

Kaikkien turnausten todellinen idea on mennä pelaamaan ja pitämään hauskaa.

[Horde Lover]

Pitkään mietin tässä et kirjoitanko oman otantani aiheeseen, koska ketjun otsikko kumminkin on aivan eri asiasta kuin ketjun tämän hetkinen keskustelu. Alkuperäiseen aiheeseen liittyen tykkään aina jos joku jaksaa kokeilla uusia asioita.

Kun tuossa on mietitty et miksi taas ihmiset menevät turnaukseen vaikka eivät omaa taitojensa tai listansa puolesta mahdollisuutta voittaa, niin haluisin tuoda oman puoleni esille. Kun aloitin harrastukseni, asuin pienellä paikkakunnalla ja ainut mahdollisuus päästä pelaamaan muitakin kuin parasta kaveria tai pikkuveljeä vastaan oli mennä käymään turnauksissa. Sitten muutin toiselle paikkakunnalle, josta oli vielä pidempi matka, eikä ollenkaan pelikavereita, joten turnaukset itseasiassa olivat miltein ainut tapa saada pelattua pelejä. Nyt kun Oulussa asun pääsee pelaamaan muutenkin, mutta silti turnauksissa olen aina mukana. En ole vielä kertaakaan mennyt turnaukseen asenteella että jos en voita, on aika tuhlattu. Osallistun turnauksiin koska tapaan siellä ihmisiä, pääsen pelaamaan monta peliä tiiviillä tahilla (joka on ainakin itsestä mukava kokemus), näen uusia armeijoita ja pääsen ylipäätään viettämään paljon aikaa muitten harrastajien kanssa.

Listani eivät ole kovia olleet koskaan, mutta aniharva on minusta silti helpon voiton saanut. Koen osaavani pelata peliä hyvin ja olen tätä nykyä aktivoitunut myös turnausjärjestäjänä. Pelaajana periaatteena on se että on pöydän toisella puolella kuka vaan, pelaan mielelläni häntä vastaan. Turnausvoittoja en ole eläessäni kokenut, itseasiassa olen aina pistelistojen häntäpäässä. Silti iloitsen jokainen kerta ku pääsen osallistumaan sellaiseen. Ehkä mulla on vaan lehmän hermot tai oon jotenki tyhmä.

Toivottavasti tää vuodatus antaa jotain osviittaa siihen miksi joittenkin mielestä turnauksiin voi mennä vaikka ei oo mahkuja voittaakaan.

[shiwan]

Vastaavasti jos ei ole tenniksessä varaa varustautua kunnolla niin mikään taito ei riitä. Hammerissa pelivälineen tehoa/toimivuutta ei voi mitata euroissa.

Jos ei ole varaa ostaa mitään mailaa, kyllä. Sekin on totta, ettei teho yksikössä ole suoraan suhteessa sen hintaan kaupassa.

Koska turnauksissa on kivaa!

On kiva mennä turnaukseen häviämään? Oikeasti? Miksi?

Turnauksessa tulee vastaan rikkaampi kirjo armeijoita ja pelaajia ja parempia pelaajia ja pelin henki on usein kilpailullinen. Se kehittää pelaajana enemmän kuin turnausten ulkopuolella pelaaminen. Myöskin sillä toisiksi parhaalla listalla pelaaminen kehittää enemmän kuin sillä parhaalla.

Riippuu täysin pelaajasta ja pelaajan listasta. Eikös kaikki turnaukset ole kilpailullisia ellei toisin mainita?

Kaikkien turnausten todellinen idea on mennä pelaamaan ja pitämään hauskaa.

Ensisijaisena on mennä pelaamaan kilpaa. Siksi se on turnaus, ei yleinen tapahtuma johon kasaantuu pelaajia.
Toissijainen idea toteutuu jos A) tykkää ottaa/antaa tauluun ennen kuin yhtä ainoaa nappulaa on depottu tai sattuu pelaamaan kärkibuildia. Vaikka ei sinällään kiinnosta kuka voittaa omissa peleissä, haluan hävitä/voittaa pelaamalla. Turnauksessa on ihan realistista saada ensimmäiset 3 matsia kasettiin ihan vain koska lista jos ei sitä huippuun viritettyä systeemiä pelauta. Senkin jälkeen se on mahdollista, mutta epätodennäköistä. Viiden matsin ilmeisesti normaalimittaisessa turnauksessa rupeaa olemaan aika huono suhdeluku hauskan ja harmituksen kesken. Niiden kahden matsin täytyisi sitten olla aika maagista tavaraa jotta kolme kierrosta puuduttavaa muovin siirtelyä muuttuisi hyväksyttäväksi. Toki joku tykkää tosiaan siitä jyrän alle jäämisestä tai vastaavasti sen samaisen jyrän kanssa nyyppien rusikoinnista. Makuasioita.

Alkuperäiseen aiheeseen liittyen tykkään aina jos joku jaksaa kokeilla uusia asioita.

Tämä, eritoten siksi, että vanhat systeemit eivät ole yhteensopivia uusien codexien kanssa jos halutaan pitää pelissä jonkin sortin järki mukana (järki = balanssi).

Kun tuossa on mietitty et miksi taas ihmiset menevät turnaukseen...

Siinä pykälää poikkeavammassa tilanteessa, että vastustajat loppuu kesken sijainnin takia on turnaus varmaan ihan hyvä paikka päästä ylipäätään pelaamaan. Menit joka tapauksessa pelaamaan parhaan kykysi mukaan ja pyrit mahdollisimman kovaan sijoitukseen? Jos näin, menit tavoittelemaan voittoa siinä pelaamisen vaiheessa. Sinun silloisessa tilanteessasi on myös helppo selittää se, miksi pelasit mielestäsi mukavaa listaa vaikka se ei ollutkaan top tierissä.

Listani eivät ole kovia olleet koskaan, mutta aniharva on minusta silti helpon voiton saanut. Koen osaavani pelata peliä hyvin ja olen tätä nykyä aktivoitunut myös turnausjärjestäjänä. Pelaajana periaatteena on se että on pöydän toisella puolella kuka vaan, pelaan mielelläni häntä vastaan. Turnausvoittoja en ole eläessäni kokenut, itseasiassa olen aina pistelistojen häntäpäässä. Silti iloitsen jokainen kerta ku pääsen osallistumaan sellaiseen. Ehkä mulla on vaan lehmän hermot tai oon jotenki tyhmä.

Niin siis ei minuakaan ole jyrätty muuten kuin naurettavan codexin tehoeron ja/tai pelaajien osaamiseron takia jolloin parempi on ihan ansaitusti voittanut. Jälkimmäinen on tainnut käydä kolmisen kertaa. Ensimmäinen sitten useammin. Suurin osa tappioista on silti ollut ihan järkevissä voimasuhteissa pelatuissa matseissa (joihin siis lukeutuu myös nuo paremmilta pelaajilta kerätyt tappioit).
Ei se ole tyhmää ratkaista ongelmaa harrastuksessa joka sinulla oli ja on nykyään vähemmän tai ei ollenkaan tuo sijainti.

Toivottavasti tää vuodatus antaa jotain osviittaa siihen miksi joittenkin mielestä turnauksiin voi mennä vaikka ei oo mahkuja voittaakaan.

Ne mahdollisuudet eivät ole tässä nyt se merkitsevä tekijä. Kyse on yrittämisestä. Kukaan ei ole vielä antanut vastausta siihen kysymykseen, että miksi ihminen menee kisoihin jos ei aio kisata.

[Draike]

Ensisijaisena on mennä pelaamaan kilpaa.

Juuri on ties kuinka moni todennut, että heidän kohdallaan näin ei ole, vaan että nimenomaan hauskanpito ja muut seikat ovat ensisijaisia. Etkö hyväksy/tunnusta (acknowledge) tätä totuudeksi? Lähinnä vaan, että meinaisi siinätapauksessa että oma näkemyksesi ajaisi olevinaan muiden henkilöiden omien totuusperäisten tuntemusten yli. Eli toisinsanoen tietäisit paremmin kuin muut mitä he itse ajattelevat.

[Gintonic]

Eiköhän tässä olla jo todettu, että Shiwania ei turnaukset kiinnosta, koska ei siellä pärjää ja hänelle vain pärjääminen on tärkeää. Ihmettelen vaan miksi sitten pitää niin fanaattisesti olla täällä arvostelemassa ja lyttäämässä ne jotka turnauksissa käyvät muista syistä? Yksikään foorumeilla pyörinyt ei ole vielä asettunut Shiwanin näkemysten taakse, vaan ovat jyrkästi eri mieltä. Haluaisin oikeasti kuulla edes parin muun suusta näitä vastaavia näkemyksiä, jotta voisin antaa edes hitusen painoarvoa Shiwanin sanomisille. Eipä tunnu löytyvän. Sen sijaan enenevissä määrin täällä porukkaa tulee kertomaan että kyllä siellä turnauksissa käydään muistakin syistä kuin se voittaminen. Ei vaan mene herralle jakeluun että on nyt vain totaalisesti yksin oman näkemyksensä kanssa.

[shiwan]

Ensisijaisena on mennä pelaamaan kilpaa.

Juuri on ties kuinka moni todennut, että heidän kohdallaan näin ei ole, vaan että nimenomaan hauskanpito ja muut seikat ovat ensisijaisia. Etkö hyväksy/tunnusta (acknowledge) tätä totuudeksi? Lähinnä vaan, että meinaisi siinätapauksessa että oma näkemyksesi ajaisi olevinaan muiden henkilöiden omien totuusperäisten tuntemusten yli. Eli toisinsanoen tietäisit paremmin kuin muut mitä he itse ajattelevat.

"Ties kuin moni" taitaa olla kolmisen ihmistä jos ei lasketa niitä joiden mielestä "brokenhammer" on kivaa. Juu, olen huomannut trendin tuossa.

En silti ymmärrä edelleenkään miksi mennään tieten tahtoen häviämään kilpailuun, ei siis edes yritetä oikeasti. Miksi hakeutua kilpailuun jos ei halua kilpailla? Tuskin täällä nyt on tungokseen asti masokisteja joiden mielestä on kiva ottaa 20-0 tukkaan matsi toisensa jälkeen vain koska oma lista ei voinut pärjätä FotMille. Luulisi, että suurimmalle osalle on riittävästi saumoja uusien ja vanhojen juttujen kohtaamiseen ettei tarvitse mennä katsomaan kun vastustaja deletoi sen oman hienon ja juuri siksi alitehoisen listan pöydältä kerta toisensa jälkeen.

Mutta niin, jos haluaa katsella sitä pöytää voimatta aidosti tehdä muuta kuin marginaalisesti hidastaa vastustajan pisteiden haalimista niin saahan niin tehdä. Vaihtoehtoisesti voi sitten vain kasata sen pahnan päällimmäisen spämmin ja mennä oikeasti katsomaan mihin rahkeet riittää.

[shiwan]

Eiköhän tässä olla jo todettu, että Shiwania ei turnaukset kiinnosta, koska ei siellä pärjää ja hänelle vain pärjääminen on tärkeää.

Aika moneen otteeseen olen todennut, ettei tuosta ole kyse.

Mut siis hienosti vedetty trollaus sinulta.

[Gintonic]

Eiköhän tässä olla jo todettu, että Shiwania ei turnaukset kiinnosta, koska ei siellä pärjää ja hänelle vain pärjääminen on tärkeää.

Aika moneen otteeseen olen todennut, ettei tuosta ole kyse.

Mut siis hienosti vedetty trollaus sinulta.

Ja hienoa trollausta itseltäsi... sulle on annettu jo liuta syitä miks ihmiset menee turnauksiin pelaan muukin kuin turnauksissa pärjääminen, mutta ne sä jätät huomiotta ja jatkat tuota "miks mennä sinne häviämään?" mantraas. No toistetaan jonkin verran niitä jo annettuja syitä. Muiden pelaajien kans sosialisoiminen, useita pelejä lyhyellä aikavälillä, pelaajana kehittyminen, hienojen figujen fiilistely turnausarmeijoista, oma henkilökohtaisen tavoitteen saavuttaminen (esim sijoittuminen top10 tai paremmin kuin aikaisemmin), ynnä muita... Sulle on vaan näemmä se yks eli pitää pärjätä tai on ajanhukkaa. Oot aika yksin ton näkemykses kanssa edelleen.

Ja kyllä se aikalailla sinä olet, joka täällä trollaa näissä ketjuissa jatkuvasti. En vaan tajua miten sulla riittää mielenkiintoa ja aikaa tähän. Ai sullei oo parempaakaan tekemistä? No mee vaikka pelaamaan jotain muuta peliä jos tämä ei kerta nappaa.

[kojo]

Mites jos osaa pelata paremmin sitä omaa "tier2-listaa", jonka tuntee insideout ja jolla on alla useampia pelejä sekä kokemusta eri matchupeista kuin sitä nettilistaa, jonka kopioi netistä ja luottaa siihen, että lista hoitaa homman kotiin? Kannattaako lähteä yrittämään hakemaan voittoja vai unohtaa koko homma?

[A.M€nen]

Jos ei ole varaa ostaa mitään mailaa, kyllä. Sekin on totta, ettei teho yksikössä ole suoraan suhteessa sen hintaan kaupassa.

Samalla tavalla jos on varaa ostaa armeija, on mahdollisuus voittaa turnaus. Jos ei ole varaa armeijaan tai mailaan ei voi voittaa.

Koska turnauksissa on kivaa!

On kiva mennä turnaukseen häviämään? Oikeasti? Miksi?

On. Oikeasti. Syitä on monia ja niistä sulle on tässä ketjussa lueteltu. Lue ajatuksella läpi jos kiinnostaa.
Onko noin käsittämätön asia, että ihmiset tykkäävät eri asioista? Oikeasti? Miksi?

Turnauksessa tulee vastaan rikkaampi kirjo armeijoita ja pelaajia ja parempia pelaajia ja pelin henki on usein kilpailullinen. Se kehittää pelaajana enemmän kuin turnausten ulkopuolella pelaaminen. Myöskin sillä toisiksi parhaalla listalla pelaaminen kehittää enemmän kuin sillä parhaalla.

Riippuu täysin pelaajasta ja pelaajan listasta. Eikös kaikki turnaukset ole kilpailullisia ellei toisin mainita?

Pelaajia ja listoja tulee turnauksissa vastaan enemmän ja erilaisia. Eli kasvattaa pelaajana enemmän kun samojen naamojen ja armeijoiden tahkoaminen. Kaikki turnaukset ovat lähtökohtaisesti kilpailullisia.

Kaikkien turnausten todellinen idea on mennä pelaamaan ja pitämään hauskaa.

Ensisijaisena on mennä pelaamaan kilpaa. Siksi se on turnaus, ei yleinen tapahtuma johon kasaantuu pelaajia.
Toissijainen idea toteutuu jos A) tykkää ottaa/antaa tauluun ennen kuin yhtä ainoaa nappulaa on depottu tai sattuu pelaamaan kärkibuildia. Vaikka ei sinällään kiinnosta kuka voittaa omissa peleissä, haluan hävitä/voittaa pelaamalla. Turnauksessa on ihan realistista saada ensimmäiset 3 matsia kasettiin ihan vain koska lista jos ei sitä huippuun viritettyä systeemiä pelauta. Senkin jälkeen se on mahdollista, mutta epätodennäköistä. Viiden matsin ilmeisesti normaalimittaisessa turnauksessa rupeaa olemaan aika huono suhdeluku hauskan ja harmituksen kesken. Niiden kahden matsin täytyisi sitten olla aika maagista tavaraa jotta kolme kierrosta puuduttavaa muovin siirtelyä muuttuisi hyväksyttäväksi. Toki joku tykkää tosiaan siitä jyrän alle jäämisestä tai vastaavasti sen samaisen jyrän kanssa nyyppien rusikoinnista. Makuasioita.

Tässä sä olet nyt 100% väärässä ja se kertoo miten vinoutunut käsitys sulla on turnauksista. Kaikkien turnausten ensisijainen ja ainoa merkitys on pelaaminen ja hauskan pitäminen. End of story. MItä väliä on jollain kilpaa pelaamisella jos se ei olisi hauskaa? ei mitään. Rahaa siitä ei saa eikä naisia, joten mitä muuta jää kuin hauskan pitäminen. Kukaan ei mene turnauksiin yhtään minkään muun takia kun että niissä on hauskaa. Ja turnaukset nimenomaan ovat yleisiä tapahtumia johon kasaantuu pelaajia. Turnaukset ovat juuri sitä mitä kerrot että ne eivät ole.

Kukaan ei ole vielä antanut vastausta siihen kysymykseen, että miksi ihminen menee kisoihin jos ei aio kisata.

Sulle on ainakin puolen tusinee kertaa tässä ketjussa kerrottu, että ihminen menee kisoihin, vaikka ei aio kisata koska niissä on hauskaa!