ETC 2016 Lässytykset ja matkakertomukset

[Black scars]

Oli siellä jotain tuomarille urputtamisia mukana (huhu), mut tosi vähän pelaajamäärään nähden.

Ja tosiaan allekirjoitan ton Empun näkemyksen siitä, miten hienoo tuo tiimipelaaminen on. Ei sitä oikein ymmärrä, ennen kuin sen kokee.

Joskus oma rooli voi olla isojen pisteiden haku, tai sitten poistaa muille paskamainen matchup. Noita jälkimmäisiä mulle oli Eldarpelit, koska ei ne mitään herkkua ole ilman skyblightia. Jos oma arvio parhaasta matchupista on vaikka 12-8 voitto, niin tiimin kannalta Eldarien blockkaaminen jollain 8-12 tappiolla on tärkeempi juttu, kuin pikkuvoitto jostain toisesta pelistä. Eldareistakin on kuitenkin mahdollisuus ottaa voitto, jos kaikki menee nappiin. ETC:n taktinen syvyys on todella suuri, kun joka kierros sulla on vastus, skenaario ja rooli joukkueessa. Sen lisäksi vielä pöytävalinnatkin on isossa roolissa, koska ne vaihtelee pelloista kaupunkikenttiin.

Eetu ja Jouni hoiti paritukset tosi hyvin, joten joka kierroksella oli turnauspisteet ihan saavutettavissa, josta kertoo jo tuo naurettavan pieni marginaali, millä voitto-tasuri-häviö akselilla liikuttiin. Yhtään rökäletappiota ei tullut. Siihen päälle sitten Allun hyvä koutsaus, niin pelaajana saattoi keskittyä turvallisin mielin olennaiseen.

Tiimi paras setä oli veteraani Demoni-Pekka ja toisena riptide spämmeri Nubu-Emppu ja mä olin nubuna sitten kolmas, turnauksen ainoalla hormagaunt listalla.

[smaxx]

Onnittelut tiimille hyvästä sijoituksesta !

[WolfMan]

Hienosti! Onko mahdollisesti kellään osallistuneella tuloillaan kattavampaa rapsaa yms. reissusta?

[Gintonic]

Tässä kolmannen ensikertalaisen lyhyt yhteenveto reissusta.

Pelattiin ESC Empun ja Rikun kanssa kokonaisuudessaan ja siitä sai hyvää tuntumaa kansainvälisiin peleihin, joita en itse ollut pahemmin päässyt pelaamaan. Ekassa pelissä vähän lipsuikin suomalaisia fraaseja sekaan, mutta äkkiä ne unohtuivat ja mentiin lontoolla. ESCstä nyt ei suurta menestystä voinut Wulfentähdelle povata, koska lista oli suunniteltu stara counteriksi, eikä esimerkiksi kierrosaika riitä sillä tuhoamaan ripottain pöydälle saapuvia MSU listoja, kuten eldarien biksu/spiderspämmit, jotka ase kyllä laittaa ahtaalle, mutta ei kyllä aivan kaikkea saa kiinni jos pelaajalla on yhtään käryä kuinka paljon electrodisplacementin siivittämänä wulfenit chargeavat.

Ekan pelin tosiaan hävisin eldareille 6-14. Vastassa oli ranskalainen eldar pelaaja runsaalla määrällä spidereita, jetbikeja ja yksi WK. Ihan ok startti varsinkin kun failasin yhden kriittisen multiple assaultin, jolla olisin voinut ehkä tasuroida/voittaa koko pelin.

Toka pelissä pelasin Norjan centustaraa vastaan ja peli oli käytännössä ohi toisella vuorolla, kun electrodisplacesin starani vastustajan naamalle, assaulttasin assaultcentuyksikön muutamalla staralla tuhoten ne kokonaan. Vastustaja laittoi draigon johtamalle centutähdelle buffeja päälle ja chargesi mun staran (että anteeksi mitä??!), jonka jälkeen centutähti poistettiin ja käteltiin mun ekaa 20-0 vetoa.

Kolmannessa pelissä oli sitten vastassa hemmetin hieno demonikokonaisuus http://topminiatures.com/ maalauspalvelun toteuttamana. Pelattiin reliciä ja pääsin valitsemaan tasoittavan, joten koska en saanut electrodisplacementtia, niin päädyttiin vain kyttäilemään koko matsi toisiamme ja lopuksi nähtiin eeppinen 2+ seivattavien yksiköiden (wulfenit vs. screamerit) kähinä reliikistä, josta tietty susihirmut kävelivät voittajina muutaman closiskiekan jälkeen ulos. 12-8 ja ok päätös ekaan päivään.

Neljäs peli oli venäjän tiimissä pelaavaa dark eldar venom spämmi/heldrake formationia vastaan ja vastus sai tasoittavan, jolloin peli oli käytännössä jo selvä. En ehtisi tuhoamaan aivan kaikkia venomeita millään, vaikka lopulta niitä ihan kiitettävä määrä taisi olla soseena sisältöineen. Lopputulos oli sitten 6-14.

Viimeinen matsi ESCssä oli jälleen eldareita vastaan. Tällä kertaa pelkkiä pyöriä, WK ja hemlock jetfighter formaatio. Tässä pelissä sitten pyllistin todella lujaa, mutta ihan hauska matsi ja vastapelaaja, joten ei jäänyt kakka maku suuhun muusta kuin omasta noppatuurista. muutama piste olisi saattanut vielä vitosella päättyessä tulla, mutta jatkui kutoselle ja napit olisivat vain loppuneet kesken joten käteltiin ja otin ekan 0-20.


ETCssä sitten homma lähti suht kivasti käyntiin. Wulfenit olivat melko vieraita lähes kaikille vastuksille ja hyvin merkityt FAQ kohdat sekä ETC, että GW FAQista tulivat lähes joka pelissä näytettyä vastustajalle, kun lähdin riehumaan.

Eka kierroksella puolan fenrisian tähden pelaaja koki karmean yllätyksen miten debuffittu fenrisian stara vain sulaa wulfeneihin. Tietysti vastustajalla oli huonoa tuuria faletun H&R kanssa ja ettei saanut näkymättömyyttä seuraavalla vuorolla enää päälle kun kaadoin kaikki nopat denyyn. Siinä lähti Sammaelia ym nappia sitten aika iloiseen tahtiin ja nelosella pääsin putsaamaan loppupöytää ja käteltiin 20-0. Harmillisesti muu tiimi vähän pyllisti ja jäätiin kirvoittavan lähelle tasuria.

Toka kierroksella rakkaat länsinaapurimme Ruotsi vastassa ja mulle osui demonien incursion vastaan. Jouduin menemään eka, joten lähdin sitten pelaamaan minimaalista tappiota, koska en tulisi screamer/khorndogi listaa vastaan voittamaan aloittavana pelaajana. Peli oli kyllä melkoista riemua demoneille ja tuskaa wulfeneille. Vastapelaajani Per onnistui heittämään warpstormista 11 seitsemän kierroksen pelin aikana VIISI kertaa, joista neljällä kerralla lähti joku psyykereistäni warppiin. Aivan läpimätää noppatuuria itsellä näissä mutta aika paljon sain poistettua demoniyksiköitäkin, mutta killpointeja en tämän takia lopulta saanut edes tappiin ja 6-14 pataan. Tämä matsi jäi kyllä huvittavuudessaan mieleen ja Per oli vastapelaajana kyllä erittäin symppis jäbä. Muu tiimi sitten suoritti kiitettävästi ja voitettiin ruotsi selkein luvuin!

Toka päivä alkoi sitten valkovenäjää vastaan ja mulle napsahti centustara. Osuin hyvin powereihin ja vastus jälleen aliarvioi wulfenien reachin electrodisplacementin turvin ja peli oli käytännössä ohi 1a kun poistin 75% vastustajan starasta wulfeneilla. Draigo tankkasi urheasti loppuun, mutta kuoli sitten forceaxeiskuihin ja tämän jälkeen pelattiin siitä, ehdinko mopata muun kentän tyhjäksi. Käteltiin 4a sitten lopullisesti kun vastustajan bunkkeri tuhoutui ja 5a olisin päässyt chargeamaan viimeiset napit. 20-0 jälleen suomelle. Jäätiin sit kuitenkin tasoihin Valkovenäjän kanssa, joten vähän otti päähän tiimin kokonaissuorituksen kannalta.

Tympeys edellisestä tasurista katosi siinä vaiheessa kun selvisi että päästiin sotimaan ETC 40k ensikertalaisia Kanadaa vastaan. Nyt kevään kiekkonöyryytys kostamaan! Sain vastaan aivan mahtavalla asenteella (ja komealla armeijalla) varustetun Kanadan eldar pelaajan. Pelattiin reliikkiä ja sain sit päättää ottavani tasoittavan vuoron. Peli oli suht selkeä pistedeny eldarlistaa vastaan, eli pelasin todella seiffisti ja suojelin vain reliikkiä. Vastapuoli keräili maeleja ja pumppasi näkymättömään wulfenstaraan kaiken joka vuoro karsien susihirmuja sieltä täältä. Peli kuitenkin päättyi vitoselle ja mulla oli reliikki ja olin myös onnistunut tuhoamaan kaikki warp spiderit, jotka olivat eksyneet liian lähelle electrodisplacement rangea pelin aikana. Jetbiket ja WK pysyivät kiltisti pois wulfenien reviiriltä reliikin läheltä. 8-12 eldareiden maelikaulan turvin kuitenkin, mutta muu tiimi rullas kanadalaisia kiitettävästi ja saatiin murskalukemat ja hyvät asetelmat viimeiseen aamuun.

Kolmas ETC päivä alkoi kyllä niin huonosti kuin olla voi. En jaksa jauhaa täysin flopanneesta Ukrainan fenrisianstarasta muuta kuin että vastus oli todella raskas. Jouduttiin jatkuvasti väittelemään selkeistä säännöistä ja pyytämään tuomaria pöytään. Lopulta ehdittiin pelata säälittävät 3 rundia ja siinäpä se sitten oli. 2-18. Oli kyllä niin maani myynyt olo ja kun sitten vielä muillakin oli vähän heikompaa suorittamista niin taas napsui tappiota.

Viimeinen peli oli sitten vain kosmetiikkaa, mutta vastaan Wales, jota Suomi ei ole aikaisemmin ETCssä onnistunut päihittämään. Oma vastukseni taidettiin kuitenkin aikataulusekaannuksen takia (kaverilla oli aika kiire lentokentälle) heittää wulfenbussin alle ja wipesin cronit mukavassa muodollisuuspelissä viidessä vuorossa 20-0 arvoisesti. Kaveri pääsi siis ajoissa lähtemään lentokentälle ja itse pääsin rentoutumaan ja seurailemaan muita pelejä ja jeesailemaan coachia. Voitettiin sit lopulta Wales massalla ja hyvä mieli jäi, vaikka tietty ne palkintosijat olis olleet kivat "ynnä muut" sijaan nähden.

Lopulta oltiin kahdeksansia, joka ei sinäänsä mikään huono veto. Ens kerralla sit paremmin!

Hupsansaa... melkoinen wall of text. Toivottavasti joku jaksoi lueskella.

[emniemi]

Väkinäinen hymy vitoskiekan pettymyksen jälken.

[Hammerheart]

Hupsansaa... melkoinen wall of text. Toivottavasti joku jaksoi lueskella.

Jaksoin lueskella - hyvin kirjoitettu. Kiitokset! Hauska oli huomata, miten oikeastaan yksikään peli ei tuntunut olleen kiinni siitä, millä vuorolla peli loppuu (no Ukrainan unohtaen, siis), kun tuo usein korostuu isoon rooliin monesti ja minusta hieman surullisesti.

[A.M€nen]

Koutsin korneri:

En lähde puimaan tässä nyt yksittäisiä kierroksia vaan kokemusta koko eventistä koutsin vinkkelistä.

Hauskaa oli kyllä taas koko rahalla. Koutsaamisen etuja on se, että aivan samanlaista suorituspainetta ei ole kuin pelaajilla, toisaalta onnistumisen riemujakaan ei koeta samalla intensiteetillä kun tiukan matsin voittaminen. Mutta ainakin torstain rantabileiden massacren jälkeen kiittelin luojaa siitä ettei tarvinnut pelata vaan saattoi ottaa vähän iisimmin. Koutsatessa oli enemmän aikaa myös jauhaa vanhojen tuttujen kanssa kun ei tarvinnut joka sekunti tuijottaa pöytää.

Sitten itse peleihin. Jos on nykynelkytkoon lukeminen ja lopputuloksen arvioiminen vaikeaa pelaajille, niin on se sitä kyllä kaksin kerroin koutsille. Monet varmalta tuntuneet pelit menivät ihan käsille ja nopeasti. Toisaalta monet nihkeät matsit saattoivan lähteä keulimaan arvaamattomasti. Tällä kertaa ongelmana oli ehkä vähän se, että pelit näytti liian hyviltä alkuvaiheessa, jolloin saatoin neuvoa pelaamaan safesti työntämisen sijaan, ja tästä 30 min eteenpäin kaksi pelaajaa antaa tulosvaroituksen ja pitäisi taas työntää. Pari kertaa työntökomento tuli asemalle vartin myöhässä ja juna oli jo mennyt. Toisinaan pelaajat olivat myös todella varovaisia arvion suhteen eivätkä osanneet luvata mitään 10-10 kummempaa ennen ihan viimeisiä kierroksia jolloin tulos saattoi olla 2-18 kumpaan tahansa suuntaan. Mutta kai se nykyään kuuluu pelin luonteeseen, että peli saattaa koska tahansa flipata onnistuneen stompin tai D:n tai vastaavan random eventin vaikutuksesta ihan mihin sattuu. Ainoa mikä oli varma oli JP:n isot pisteet jos on eka vuoro ja kaikki powerit, mikä oli usein. Tähän poikkeuksena Ukrainan peli, missä koirien resilienssi vähän yllätti ja kierrosaika se vasta yllättikin ja kolmannen vuoron jälkeen kun kummaltakaan ei ole kuollut mitään on viimeisen vuoron pelaaja voittava pelaaja.

Kaikki tiimimatsit oli koutsin silmin mukavia, poislukien se Ukraina, missä haisi vedätys ja itäblokin paskainen ja harmaa tehtaan piippu ja muutenkin oli kovin nihkeää. Tuomarit ainakin tuli tutuiksi, koska niitä sai olla hakemassa pöytiin tuon tuosta. Veikkaisin etten koko muun ETC-historian aikana ole hakenut tuomaria pöytään yhtä useasti kuin yksinään tuon Ukrainamatsin aikana. Paska peli mutta tulipahan pelattua. Onneksi supervoitokas matsi superhauskoja Walesilaisia vastaan sai unohtamaan tuon tervanjuonnin. Olisi ollut aika eri fiilis lähteä kotiin jos matsit olisi ollut toisessa järjestyksessä.

Tänä vuonna listat oli kovat ja pelaajat kanssa, mitä nyt veteraaneilla vähän kesti saada juna kulkemaan. Potentiaali parempaan oli käsin kosketeltava, sillä yhtään selkeää tappiota ei ollut ja jokainen piste joka menetettiin, menetettiin ihan munanmitalla. Jokainen hilkulla ollut matsi putosi väärälle puolelle. Sen sijaan jokainen voitto oli toinen toistaan isompi. Pienimmästäkin voitosta jos ottaisi ylimääräiset pisteet pois, olisi se riittänyt nostamaan kaikki huonot matsit riman yli melkein kahteen kertaan. ETC-dinosaurusta, Puolaa, vastaankin oli voitto todella lähellä ja tasapeliä kirjoiteltiin jo papereihin...

Kiitos hyvästä pelikokemuksesta kuuluu isossa määrin tuomareille, jotka perinteisestä poiketen oli todella skarppeja ja hommansa osaavia. Yhtään väärää tuomiota en muista ja luottavaisin mielin saattoi käydä nykimässä kenen tahansa hihasta.

Ja tottakai suurin kiitos kuuluu Avaaruusleijonille jotka piti huolta siitä ettei päässyt tylsistymään peleissä tai niiden ulkopuolella.

Kiitos!

[A.M€nen]

Jaksoin lueskella - hyvin kirjoitettu. Kiitokset! Hauska oli huomata, miten oikeastaan yksikään peli ei tuntunut olleen kiinni siitä, millä vuorolla peli loppuu (no Ukrainan unohtaen, siis), kun tuo usein korostuu isoon rooliin monesti ja minusta hieman surullisesti.

Moni peli kyllä oli kyllä tästä kiinni, mutta kun pelejä on 8 niin yhden merkitys pienenee. Monta kertaa kirottiin jatkumista/päättymistä, mutta toisaalta kyllä parit voitontanssitkin tanssittiin vastaavista heitoista. En osaa sanoa jäätiinkö näistä lopulta voitolle vai tappiolle. Aina voi jossitella, että niissä parissa tiukassa kierroksessa yksi jatkuminen/päättyminen olisi ratkaissut, mutta vastaavia yksittäisiä ratkaisuheittoja on pelien aikana varmaan 100 joten enpä taida jaksaa.

[Hammerheart]

Jaksoin lueskella - hyvin kirjoitettu. Kiitokset! Hauska oli huomata, miten oikeastaan yksikään peli ei tuntunut olleen kiinni siitä, millä vuorolla peli loppuu (no Ukrainan unohtaen, siis), kun tuo usein korostuu isoon rooliin monesti ja minusta hieman surullisesti.

Moni peli kyllä oli kyllä tästä kiinni, mutta kun pelejä on 8 niin yhden merkitys pienenee. Monta kertaa kirottiin jatkumista/päättymistä, mutta toisaalta kyllä parit voitontanssitkin tanssittiin vastaavista heitoista. En osaa sanoa jäätiinkö näistä lopulta voitolle vai tappiolle. Aina voi jossitella, että niissä parissa tiukassa kierroksessa yksi jatkuminen/päättyminen olisi ratkaissut, mutta vastaavia yksittäisiä ratkaisuheittoja on pelien aikana varmaan 100 joten enpä taida jaksaa.

Joo, tämä on kyllä totta, että usein sitä "syyttää" sitä kierroslukuheittoa, vaikka yhtä hyvin olisi voinut "kiittää" sitä yhtä vihun mokattua Invisibilityä tai mitä ikinä jota ilman kierrosluvulla ei olisi ollut väliä. Pelin päätösheitto on yksi isoimmista varianssin paikoista, mutta tosiaan se on myös erittäin näkyvä ja tästä syystä kerännee vielä enemmän huomiota kuin mihin olisi oikeutettu.

Kiitos tästä pohdelmasta!

[Black scars]

Potentiaali parempaan oli käsin kosketeltava, sillä yhtään selkeää tappiota ei ollut ja jokainen piste joka menetettiin, menetettiin ihan munanmitalla. Jokainen hilkulla ollut matsi putosi väärälle puolelle.

Tuo oli kyllä käsittämätöntä, miten lähellä oltiin. Mä taisin olla Ukraina kierroksella viimeisessä pelissä mukana ja käytännössä heitin viimeisellä turnilla useamman 3+ heiton pelin voitosta ja kierroksen tasoittamisesta, mutta kaikki optiot vain sulivat käsiin (Oli yksittäinen 3+ testi kahden pisteen obolle menevälle flyrantille, siinä oli KP:n kanssa 3:n pisteen swingi, kun flyrantti delas. Miina yritti tuhota niin ikään 3+:lla fast attack yksikön, siinä oli kahden pisteen swingi scouringissa, mutta ei, jne.).

Itse koutsaamiseen liittyen en itse luvannut mitään ihme pisteitä alkukierroksilla kysyttäessä, varsinkaan vastustajan kuunnellessa. Ennemmin sanoin pelin olevan tosi tasainen, antaakseni samalla vastustajalle tarkoituksella sen kuvan, että hänen taktiikkansa toimii (vaikka näin ei olisikaan). Mä olin kuitenkin luvannut suurimmasta osasta matseista 9-12, joten alkukierrokset (1-3) oli melkein aina kuitenkin siinä haarukassa. Isot swingit tuli vasta lopussa. Todelliset pisteet yritin sitten välittää koutsille antamalla pistearvion suhteessa siihen, mitä parituslistassa luki, tai mitä Allu pelistä toivoi.

Nidilista oli suunniteltu siihen, että se voittaa KP:t aina ja niin se tekikin isolla marginaalilla kaikissa peleissä. Maelit oli sitten laskettu hävittäviksi jonkin verran ja ne oikeastaan ratkaisi Eldarpelit tappioksi. Wuffestarat ei ole ollenkaan niin vahvoja maelissa, kuin MSU Eldarit ja starat hävisi kaikki pelinsä, kun taas Eldarit voitti muutamalla pisteellä omansa. Esimerkiksi Puolan Eldarit otti miinoista heti kättelyssä 2+2 maelia (OFP, NP). Crusadet yms. oli sitten tarkoitus kääntää voitoksi ob sec gaunteille, bunkkerilla ja laskeutuvilla flyranteilla. Tässä vaiheessa olikin aina tärkeää tietää, mitä pisteitä tarvittiin, jotta tiesi kuinka paljon riskiä otti flyranteilla. Joonaksen opettama kikka alunperin starojen käyttämästä "tuplaobobunkkerista" toimi täydellisesti lentävässä listassa ja toi neljässä pelissä jokaisessa 2-5 pistettä, kun laskee vastustajan maelidenyt mukaan. Jo Pari pistettäkin maelia on todella paljon noissa ETC peleissä, varsinkin lentävällä denial listalla.

Mulla taisi olla yksi peli niin, että lisäkierros olisi muuttanut tilannetta huomattavasti edullisemmaksi (Puolan Eldarpeli), mutta kutosella päättyminen oli ihan ok siinäkin. Täysi peli ehdittiin kuitenkin pelaamaan.

[rikucifer]

Slovenialaisen kanslian taistelumuistoja. Lisäilen ETC-peleistä vielä myöhemmin tekstiä, nyt tarjolla ESC!

viewtopic.php?f=17&t=114728

[HerraMauno]

Nyt kapteenikin on saapunut takas suomeen ja saanut vähän nukkua. Jälleen kerran magee reissu ja kiitos siitä kaikille osanottajille. Omalta kohdaltani lopullinen sijoitus on hienoinen pettymys. Tänä vuonna meillä oli poikkeuksellisen kovat pelurit matkassa ja tavoitteena mulla oli top 3. Pisteitä kuitenkin tiputettiin itä euroopan maille minimaalisilla marginaaleilla, mikä tietysti ärsytti ja vähän ärsyttää edelleen. Jos Ukraina ja Wales kierrokset tosiaan olisivat olleet eri järjestyksessä, turnauksesta olisi varmasti jäänyt kakkaisempi maku.

Kun kuitenkin katsoo itse sijoituksen ohi, huomaa myös positiivisia asioita. Paritukset menivät pääosin pelikirjan mukaan ja pelikirja oli pääosin hyvä. Ukrainan outoja listoja vastaan oltiin varmaan eniten köysissä. Toinen hyvä ja merkittävämpi asia oli se, että meillä ei ollut tänävuonna kierrosta, jolla tuntui siltä, että ei oltais pystytty voittamaan. Aikaisempina vuosina on ollut kierroksia, jolloin ollaan hävitty selkein luvuin. Puolaakin vastaan tasuri oli tänä vuonna pisteen päässä. Hyvää oli myös se, kun mun, Jounin ja Joonaksen peli tökki, löytyi muita paikkaamaan. Kaikki uudet pelaajat suoriutuivat hyvin. Sen lisäksi Pekka oli noussut tänä vuonna meidän pisteharjan asemaan ja meininkeihin mukaan palannut aku pystyi solodiin suoritukseen.

Kasiedikan huhuja on vissiin ollut vireillä ja se tulee vissiin mahdollisesti jo syksyllä, niin on erittäin vaikeaa tietää, että miten ens vuonna pelataan. Joukkoeeseen valitaan taas varmaan parin viikon sisään uusi kapteeni ja siitä se uus ETC-kausi taas lähtee käyntiin. Kaikki kiinostuneet vaan mukaan toimintaan. Ens vuonna sit otetaan se kulta haltuun!

[emniemi]

Saadaan myös toivottavasti vähän sinivalkoista rallienglantia mukaan ulkomaalaiseen podcastiin kun, aikataulut sallien, osallistun AoC:n podcastin uusien pelaajien jaksoon ETC:ssä tässä lähitulevaisuudessa. Pistän tänne viestiä kun jakso on purkissa ja jaossa.

http://alliesofconvenience.podbean.com