Slaaneshin raiskausreissu (AoS)

[rpr]

Jäisenä ja liukkaana lauantaiaamuna raahasin AoS-projektini, Slaanesh-armeijan, Oh My Gameen Vantaalle. Aiemmissa AoS-turnauksissa/peleissä olin käyttänyt pojalleni hommaamia Death-ukkoja, mutta nyt olin saanut vihdoinkin Slaaneshiin sen verran maalia pintaan (ja ukkoja ylipäätään), että ne pystyi ottamaan käyttöön.

Armeija näytti jotakuinkin tällaiselta:

SLAANESH (Pretenders) (8.2.2019 / OMG AoS)

440 Exalted GDoS (General, Devotee of Torment, Supremely Vain, Breathtaker)
160 Daemon Prince (Enrapturing Circlet)
80 Masque
60 Herald
60 Herald

120 Choir of Torment
120 Infernal Enrapturess
120 5 Seekers
270 30 Daemonettes
180 3 Fiends

270 30 Daemonettes
100 5 Hellstriders

20 Soulsnare Shackles
----
2000

Lukuunottamatta muutamaa minitestiä poikien kanssa en ollut näillä koskaan pelannut, joten oli jännittävää nähdä, miten ne kaikki Depravity Pointit ja muut toimisivat...

Turnauksen tuloslistaa ja linkkiä armeijalistoihin voi katsella täältä

[rpr]

Kierros 1: Valon valtakunnassa Sigmariitit

Vastassa oli varapelaaja, jolla oli laina-armeija sigmariitteja. Juustoröpöttimiä oli 3 ja muitakin ampujia riitti, mutta vastustaja ei paljoa fantsumarsuille itse pelaa eikä edes tiputtanut joukkoja taivaalta, joten isot tsubut pystyin laittamaan maaston taakse. Skenu vaati sankareita ja Realmi oli Light, missä suojat olivat kirkkaita ja aiheuttivat miinusta osumiseen - hyvä minulle.

Poikkeuksellisesti minulla oli vähemmän depottavaa, joten otin ensimmäisen kierroksen ja alpha striketin seekereillä, mutta eihän ne nyt ihmeempiä tee. Loppuarmeija sentään siirtyivät suojien turvassa lähemmäs. Vastineeksi tuli sitten tuplakierros ampumista, joka olisi voinut olla ihanan kivuliasta, mutta mortal wound -ammuskelijat eivät heittäneet yhtään kutosta - toisella laidalla toki toinen demonitaryksikkö katosi kartalta. Sen jälkeen demonittaret silpoivat toisen laidan hetkessä, se on aivan jäätävää, mitä 30 daemonettia tekee, varsinkin tuplattuna. Toisella puolella tissilehmät kestivät pitkään metsässä kiitos lisäsuojansa, ja kun sigmarien kenraalikin kaatui, ei armeijassa ollut enää mitään tapaa saada yhtään objektiiviä, joten se oli puhdas 20-0.

[rpr]

Kierros 2: Peikkoja varjomaassa

Toisella kierroksella oli vuorossa täysi laidallinen peikkoja. Moisia en ollutkaan koskaan aiemmin nähnyt, joten oli jännittävää nähdä, miten käy. Multiwoundit toki ovat asia, mitä sankarini rakastavat, ja arvelin kovimpienkin röllien kaatuvan kenraalin tai daemonettien silpomiseen. Skenu oli 5 objektiiviä ristissä ja kulmittain lähdettiin 18" päästä - joka oli samalla myös ampumisen ja taikojen maksimimatka.

Röllit aloittivat, teleporttasivat mega-tuksun taakseni ja se heitti ison sienen, joka suoraan tappoi 2/3 toisesta daemonettilautasta. Kaupan päälle se vielä oksensi demoniprinsessan hengiltä. Ihanan kivuliasta. Vastineeksi exaltedilta meni 3 taistelukertaa saada tuo hag hengiltä, samaan aikaan kun trollit etenivät keskellä. Yritin toista isoa rölliä kurmuttaa tissilehmillä, mutta se ei suostunut syömään 4+ amulettiaan, vaan pelasti varmaan 8 woundia sillä ja kohta oli takaisin tolpillaan. Keskellä etenevät trollit tappoivat kaiken tieltään, mutta sen verran oli kipua ja tuskaa aiheutettu puolin ja toisin, että aloin urakalla kutsumaan lisäjoukkoja ja exaltedikin ehti mukaan bileisiin hagin kaaduttua. 20 daemonettia ja exalted silppusivat 12 rölliä, ja objektiiveja hallitsin naisylivoimalla, kun olin kutsunut lisää väkeä ympäri kenttää. Hieman rumaahan se oli, mutta 19-1 tuolla irtosi.

[rpr]

Kierros 3: Nurgle petomaassa

Viimeisellä kierroksella sen hetken johtajat, eli minä ja Antonin Nurgle kohtasivat. Hauskasti kumpikin oltiin viimeksi pelattu viime kesänä, ja silloin pelattiin turnauksessa vastakkain, ja Antonilla oli Nurgle (minulla tosin Legion of Nagash). Skenukin oli täysin sama kuin silloin, eli Scorched Earth. Mutta tehokkaasti olin unohtanut, kuinka lujaa se Nurgle voi sieltä tulla..

Sinälläänhän armeijani oli aikamoista myrkkyä Nurglelle, koska -1 to-hittiä oli tarjolla, ja Plaguekingit olivat vielä vanhoilla 6+ -säännöillä unmodified 6 -sääntöjen sijaan. Mutta se ei estänyt ensimmäisen kierroksen alpha strikea 80 ruttomunkilla. Masokistisesti olin unohtanut, että tuo lista tosiaan pumppaa jonkun 6" liikkuvan rotan ensin juoksemaan 16 tuumaa, ja sitten vielä ryntäämään päälle jonkun 10 tuumaa. Ainoa, mikä esti täydellisen kurmutuksen oli sankarillinen Slaaneshin Heraldi, joka rajoitti exaltedin kimppuun pääsevää rottalaumaa.

Joka tapauksessa oli vuorossa armoton noppasirkus: Ensin joku 30 ruttomunkkia iski 90 kertaa - rerollaten ohi menneet ja kutoset. Sitten sivussa olleet daemonettit retalioi jollain 45 hyökkäyksellä (tuplahitit vitosilla ja kutosilla ja reroll ykkösille). Sitten joku 15 rottaa iski toisesta lautasta (45 hyökkäystä lisää) ja lopuksi exalted kurmotti noin 10 hyökkäyksellään. Arvelisin, että siinä heitettiin joku 500-600 kertaa noppaa tai enemmänkin, eli pitkälle on päästy faba-ajoista. Toistakymmentä rottaa vielä juoksi pakoon tuon silppurin jälkeen, ja vastapallovuorollani toinen daemonettilauma siivosi loput rotat kartalta. Tämän jälkeen matsi oli sellaista jämien putsausta - minulla ei ollut tarvetta merkittäviin riskeihin (tasapeli riittäisi turnausvoittoon) ja olimme molemmat hyvin väsyneitä. Loppujen lopuksi tuo päättyi 18-2 jos nyt oikein muistan.

[rpr]

Loppukommentit

Hauskaa oli ja peliseura loistavaa. Aikakin tällä kertaa pääosin riitti. Matseissa oli kaikissa mehukkaan katastrofin mahikset ja varsinkin toinen oli todella tiukkaa vääntöä ennen loppupuolta, mutta silti ei tuntunut, että pelit olisivat kulminoituneet ainakaan tiettyihin heittoihin.

Jotain se kertoo Age of Sigmarin sääntöjen määrästä, pelaajien yleisestä kokemuksesta ja sääntöjen jatkuvasta päivittymisestä että ei ollut yhtäkään matsia, jossa kumpikin pelaaja ei olisi unohtanut jotain sääntöjä jossain välissä. Ja minulla oli sentään vielä apulappu! Sinällään toivoisi, että nuo säännöt pysyisivät nyt aika samoina pidempään mutta turha toivo, uusia battletomeja pukkaa ulos tänä vuonna entistä hurjempaan tahtiin...

Slaanesh on kyllä aika kova. Daemonettit lyö aivan hurjana, ja uusien demonien kutsumisella voi tehdä kaikkea kivaa. Odotan kyllä innolla battletomea - vähän nihkeää oli, että osa uniteista oli päivitetty, osa ei, ja taikavalikoimaa ei ole toisin kuin nykyisin jotakuinkin kaikilla muilla.