Karanteenimaalaus, kierros 4, "työ ja juhla"

[Dolmot]

Suuren suosion saavuttanut karanteenimaalaushaaste jatkuu. Kierroksen 4 (27.4.-3.5.) aiheena on "työ ja juhla". Kumpi mahtoi olla lähempänä osanottajain sydäntä?

[ile]

Menevät teemaan sikäli, että preppaus- ja maalaustyö ottivat hartioihin, mutta laadukkaiden figujen kanssa hommailu & erän valmistuminen olivat yhtä juhlaa. :)

-ile

[aeaelioe]

Kaikki jättää ihan viime tinkaan? Sainpas tänään valmiiksi mun shadowseerin. Tää oli eka jossa oikeasti kellotin käytetyn ajan (17,5h), ja on varmaan kaikista mun ukoista isoin työpanos yksittäiseen ukkoon (ainakin jos lasketaan per maalattu neliösentti). Lisäksi meni sen verran putkeen, että napsautin taikasauvan kahtia kun otin sitä pois jalustasta kuvia varten. Hups. Onneks meni aika nätisti takasin liimalla.

Nyt ei tartte ihan hirveästi edes soveltaa, että pääsis teemaan. Ihan hirveä työ oli tätä tehdä, ja mikäs olis pelleä sopivampi juhlaan!



Pari muuta kuvaa eri kulmista: https://imgur.com/gallery/m1iUE5Z

[The Captain]

KUVA

Mikäpä olisi parempi tapa viettää työn juhlaa kuin kaikkien örveltäjien jumalan Dionysuksen kanssa?

- Valmista: tuli
- Teeman mukaista: tuli
- Enempi kuin pakko: juu, kun sai nuo mini-jonnetkin tehtyä.

[Laava]

Metsänvartija on töissä vappunakin. En jaksanut pystyttää kuvausvälineitä, puhelimen räpsäisy saa riittää tällä kertaa. Tämän tabissa lukee vain woodsman, joten kuvittelin tämän olevan joko Talisman- tai Villagers-sarjaa, mutta kyseessä onkin C07 Rangers -sarjan Strong Arm, vuosimallia 1985.

IMG_20200504_170725.jpg (69.44 KiB) Katsottu 496 kertaa

[Dolmot]

Hei, minä täällä taas. Tervetuloa tekin maanantaipostaajien iloiseen joukkoon.

Nyt oli kuulkaas tähän teemaan ehtaa käyttistä, jatkona parille edelliselle. Suuret kansanjuhlathan olivat kenties keskeisin viitekehys järjestää gladiaattorinäytöksiä, ja näytöksiin tarvittiin tietenkin pääesiintyjien lisäksi muuta työvoimaa.



(Tällä kertaa kuva on jo aavistuksen parempi. En korjannut varsinaisesti kuvauspaikkaa lainkaan, mutta kiskoin paikalle yhden spottivalon etupuolelle niin että naamoista näkee jo jotain. Tämäkin on vielä hiukan tyly valaistus verrattuna siihen mitä oikeasti haluaisin käyttää, mutta sentäs edellistä parempi.)

Minusta ainakin figupeleissä on ihan parasta kärrätä pöydälle kaiken sortin ylimääräistä häärääjää, joilla ei ole suoraa peliteknistä merkitystä. Tai kuka tietää vaikka olisikin?


Edit - yleissivistävä osuus eli kuka kukin on...

Aloitetaan melko helpoista. Tuomarit tunnetaan tyypillisesti nimillä summa rudis ja secunda rudis. Rudis tarkoittaa joko keppiä, tai tässä yhteydessä kunnostautuneille gladiaattoreille myönnettyä puumiekkaa, joka teki näistä jälleen vapaita miehiä. (Sitä ennen gladiaattori oli pitkälti koulunpitäjän eli lanistan omaisuutta tai ainakin tiukan sopimuksen alainen ja täten velvollinen ryhtymään käskystä mihin tahansa hengenvaaralliseen touhuun.) Tällainen vapautunut gladiaattori, rudiarius (monikko rudiarii) saattoi periaatteessa ryhtyä harjoittamaan "eläkepäiviään" miten tykkäsi. Suurimmat rahat käärineet pystyivät ostamaan kartanon ja heittäytymään vapaaherroiksi. Jotkut saattoivat heittää vielä irtokeikkaa areenalla jos tarpeeksi maksettiin. (Tiberius kuulemma tarjosi joillekin legendoille 100 000 sestertiusta yhdestä taistelusta. Aivan tolkuton summa.) Moni hankkiutui takaisin gladiaattorikouluun kouluttajaksi, doctor. Olivathan nämä sekä päteviä taistelijoita että motivoivia esimerkkejä. Jotkut, kuten tässäkin nähdään, ryhtyivät tuomareiksi eli kepinheiluttajiksi. Ehkä oli erittäin fiksua sekä ymmärtää lajia että olla arvostettu hahmo, jos tehtävänä oli tuomaroida terävillä aseilla varustettuja, murhanhimoisia taistelijoita.

Mielenkiintoista kyllä, nykypäivään asti on säilynyt useita mosaiikkeja ja kuvauksia, joista selviää että tuomarin asuun kuuluivat nuo kaksi pystyraitaa. Sen sijaan niiden koko ja väri eivät enää olekaan niin selviä. Joidenkin lähteiden mukaan raidat olivat leveitä, toisten mukaan viivanohuita. Väreinä olen nähnyt mustaa, punaista, violettia ja sinistä. Tässä saattoi olla takana erilaisia arvoasteita tai ajallisia/paikallisia vaihteluita, kuka tietää. Päädyin itse iloiseen purppuraan, koska pidän tuosta väristä ja se on omassa setissäni varattu, "aatelinen" väri, eikä esiinny itse taistelijoiden joukossa kuten sininen ja punainen. Pää- ja aputuomarille olisi ehkä voinut pistää eri värit, mutta en osannut valita niitä. Menköön noin. Tarvittaessa voivat vaikka kummatkin olla päätuomareita yhtäaikaisissa matseissa.

Näin sivuhuomiona, gladiaattoritaistelut alkoivat Roomassa noin vuonna 264 e.a.a. (legendojen mukaan eivät silloinkaan tyhjästä vaan etruskiperinteiden jatkona) ja jatkuivat 400-luvulle j.a.a. (metsästysnäytöksinä vielä pidempäänkin). Niitä harjoitettiin pitkin koko imperiumia, ja järjestäjät suorastaan kilpailivat kekseliäisyydessä kehittäessään uusia variantteja. Siksi on kehno idea ryhtyä julistamaan, että asiat Olivat Tasan Näin. Monesta yksityiskohdasta meille on säilynyt vain joku irtonainen maininta tai kuva. Voiko siitä päätellä asioiden laidan yli 600 vuoden ajanjaksolta ja valtakunnan eri laidoilta? Tuskinpa.


Ja takaisin asiaan. Hermes oli kreikkalaisessa mytologiassa jumalten sanansaattaja, joka kulki maailmojen välillä. Roomassa suunnilleen vastaava heppu oli Mercurius, joka oli myös matkalaisten, kauppiaiden ym. jumala. Etruskien vastine tälle oli Turms. Näitä kaikkia variantteja saattoi luonnehtia myös termillä "psykopompos" - sielujen opas, koska maailmojen väliä sahaava hahmo saattoi viedä mukanaan myös sieluja. Gladiaattoritaisteluissa Hermes/Mercurius/Turms-asuun pukeutuneen toimitsijan tehtävänä oli todennäköisesti selvittää, millä puolen maailmojen rajaa kellistynyt taistelija oli. Tässä selvitystyössä saatettiin käyttää apuna kuumennettua valtikkaa. Muut tärkeät asun osat olivat siivekkäät sandaalit ja myöskin siivekäs petasos-hattu.


Toinen areenalla tarvittu psykopompos oli Kharun. Tämän nimi ja tausta on sotkuinen juttu. Etruskeilla oli kuvassa nähtyä vastaava alamaailman demoni, jonka alkuperäinen nimi on saattanut kadota historian hämäriin. Nimi "Kharun" itsessään lienee laina kreikkalaisten Kharonista, manalan lautturista. Alamaailman hahmo hänkin, mutta ulkonäöltään ja rooliltaan kovin erilainen. Roomalaisilla taas oli Dīs Pater, alamaailman ja myöskin sieltä löytyvien rikkauksien herra, joka ilmeisesti peri piirteitä etruskien Kharunilta. Kirkonmies ja kirjailija Tertullianus viittasi gladiaattoriareenan Kharun-hahmoon termillä "Jupiterin veli", joka todennäköisimmin viittaa Plutoon, joka oli jälleen yksi Dīs Pateria vastaava alamaailman ja rikkauden herra. Pluto tunnettiin aiemmin nimellä Hades, mikä taas myöhemmin alkoi viitata alamaailmaan itseensä, ei yhteenkään sen asukkiin. Ota tästä nyt selvää...

Oli miten oli, areenan Kharun oli harmaansinertävä demoni, jonka sielunjohdatus oli suoraviivaisempaa sorttia. Tämän tehtävänä oli kalauttaa epäselviä tapauksia jumalattomalla/jumalallisella lekallaan päähän niin että kaikki epäselvyydet haihtuivat. Sitten Kharun (tai joku avustava duunari) raahasi vainaan ulos alamaailman porttia symboloivasta ovesta. Areenan Kharun-hahmosta ei välttämättä ole säilynyt juurikaan autenttisia kuvituksia. Demonista itsestään kyllä on. Joissain referensseissä arvailtiin, että toimitsija olisi käyttänyt vähintään kasvonaamiota, ehkä vartalomaaliakin. Minusta tämä jälkimmäinen oli kiehtova idea, joten maalasin koko sällin kalmansiniseksi. Ei varmaan olisi ollut edes oudoimmasta päästä asioita mitä areenoilla historiallisesti tehtiin, jos budjetti oli usein miljoonia ja paikalle kärrättiin mm. tuhatmäärin afrikkalaisia villieläimiä.


Lakaisija kuuluu luokkaan harenarii, areenan orjat jotka siivosivat sotkut.

Vedenkantajan tehtävänä on kantaa vettä. Tai ehkä jotain muuta. Pitäisi kyllä maalata tuo ruukku uusiksi. Sulautuu liian hyvin ihonväriin. Voisihan siinä olla vaikka joku hieno gladiaattoriaiheinen maalaus, mutta eipä ollut toivoakaan sellaiseen ryhtymisestä.

Ja sitten on vielä tuo selkäänsä saanut taistelija, jonka tilanne ei näytä hyvältä. Koko kööri henkilökuntaa on paikalla puimassa tilanteen jatkoa. Viimeinen sana asioista on tietenkin keisarilla tai vastaavalla ylipäälliköllä. Tulipahan muuten vihdoinkin maalattua tuo figu, joka on ostettu läjän mukana ja ehti lojua laarissa vuositolkulla. Siltä oli toinen jalkakin irti-poikki, enkä koskaan jaksanut ryhtyä korjaamaan - paitsi nyt kun oli juuri sopiva kuvaelma pöydällä. Figu voi olla suunniteltu asemoitavaksi kyljelleen, mutta jotenkin selällään maakaminen viehätti minua ajatuksena. (Viehätys voi tosin alkaa laskea sitä mukaa kuin alustan yli roikkuvista varpaista alkaa hiulautua maali pois.) Käsiin pitäisi ehkä virittää narut, joilla sälli kiskotaan syvyyksiin. Olisikohan siinä käytännön tasolla mitään ideaa? Pitää pohtia.

Toivottavasti opimme tänään edes jotain.