Karak Azulin Armeija
joka on mitä? En ole tosiaankaan morkkaamassa empireä, vaan kertomassa tarinaa! Kuten huomasit, Gunther oli pahis (niitä huonoja puolia empirestä), ja Fredrik oli hyvis.
Ja mikä estää minua kirjoittamasta lisää ns. morkkaustarinoita. Seuraavaksi kirjoitan sitten vaikka "Peikkojen Iltasatu Osa III: Miten syödä emppiren poijjaat."
Ja mikä estää minua kirjoittamasta lisää ns. morkkaustarinoita. Seuraavaksi kirjoitan sitten vaikka "Peikkojen Iltasatu Osa III: Miten syödä emppiren poijjaat."
niih.
-
Routamieli
- Viestit: 39
- Liittynyt: Ti 29.07.2003 19:42
- Paikkakunta: Tampere
...Taistelu oli päättynyt mutta tiedustelijat raportoivat örkeistä lähistöllä. Oli kulunut kaksi päivää edellisestä taistelusta kun suuri örkkijoukko rymisteli pitkin solaa joka johti Karak Azulin itäportille...
Kääpiötiedustelijat, jotka tunsivat maaston, asettivat ansoja pitkin kapeaa solaa joka johti kahden sillan kautta Karak Azulin itäportille. Gyrocopterilaivueita (mahtavat 4 kappaletta, 3 konetta kussakin) lähetettiin keräämään tietoa lähestyvästä uhasta ja raportoimaan liittolaisten liikkeistä. Grond Kivikilven armeija, joka oli lähiseudun suurin örkkienkarkoittajaarmeija (johtuen suurelta osin heidän maineestaan), oli liian kaukana. Neljä päivämatkaa vuoriston läpi oli liian hidasta ja tunneleita pitkin oli vaarallista matkata näinä vaikeina aikoina joina ne kuhisivat gobliineita ja julmettuja skaveneja.
"Kiikari tänne!" Huusi punapartainen Kazik Urheasydän vartiomiehelle. Hän oli palvellut Karak Azulin toisena kenraalina jo sataviisikymmentä vuotta, huomattava saavutus kääpiölle joka oli taistellut koko elämänsä.
Kiikarin linssin läpi näkyi parinkymmenen yögobliinin joukko, tiedustelemassa reittiä läpi tiheän kuusimetsän joka kasvoi joen varrella ennen ensimmäistä siltaa. Kazikilla oli ylivoima, 20 tiedustelijaa, ja hän itse. Hänen mukanaolonsa oli hyväksi kääpiöitiedustelijoille jotka olivat päiviä matkanneet yksin ja ilman kunnon moraalista tukea. Se, että heillä oli voimakas soturi ja viekas taktikko loi ryhmähenkeä ja kääpiöt odottivat kiihkeinä taistelua. Kazik käski ladata varsijouset valmiiksi mutta ottamaan kirveensä taisteluun. Varsijousilla ammutaan pakenijat, hän selitti. Hän latasi itse käsintehdyn rannevarsijousen, joka oli todellakin mestarin taidonnäyte: Se oli kiinnitetty hänen kultaisiin oikeaan kultaiseen rannesuojaansa (panokset olivat hänen vasemmassa suojassa helposti otettavissa) ja siinä oli nopea latausmekanismi. Lisäksi tähtäys oli vaivatonta, kunhan omasi vakaan käden. Hänen suuri kirveensä oli jokaisen soturin unelma: Perintökalleus, joka oli kulunut hänen suvussaan satojen, ellei tuhansienkin, vuosien ajan. Se oli koristeltu väkevillä riimuilla jotka hehkuivat kylmää hehkua, varsinkin kun gobliinit olivat lähellä.
Joko se oli huonoa tuuria tai sitten kohtalon sanelema oikku, samalla hetkellä kun kääpiösoturit hyppäsivät pois suojastaan, heidät ylitti gyrocopteri, ja gobliinit huomasivat heidät heti pikimmiten. Osa lähti vinkuen pakoon mutta muut nostivat ruosteiset aseensa ja juoksivat päätä pahkaa kääpiösoturien kimppuun antaen aikaa pakeneville tovereilleen (odottamatonta ryhmähenkeä gobliineilta, ajatteli Kazik). Varsijouset napsahtelivat ja muutama vinkaisu kuului metsän laidalta. Mutta ei tarpeeksi monta. Ainakin kaksi oli päässyt karkuun ja he juoksivat päätä pahkaa leiriinsä kertomaan kääpiöiden vastarinnasta. Taistelu ei kestänyt kauaa, mutta kun viimeiset gobliinit oli viimeistelty, paikalle ponnahti (tai ilmestyi valopallossa, kuten monet ihmettelivät) mustaan kaapuun pukeutunut gobliini, jolla oli pitkä sauva jonka päässä jonkun mutatioituneen elukan pääkallo. Gobbon mutistessa jotain itsekseen Kazik huomasi kauhukseen että tämä oli shamaani, velho, joka juuri manasi jotain kääpiöiden päälle. Valopallo toisensa jälkeen sinkoutui kääpiöitä kohti shamaanin sauvasta ja kaksi kääpiötiedustelijaa paloi korviaraastavasti huutaen. Kazik mumisi muinaisen rukouksen Valayalle, kun hän huomasi gobliinin osoittavan häntä sauvallaan. Valopallo lensi laajassa kaaressa häntä kohti ja räjähti kilpeen joka suojasi Kazikia noin metrin joka puolelta. Taikaenergia jakautui tasaisesti kilpeen. Energia säkenöi joka suuntaan mutta Kazik säilyi koskemattomana. Hän hymyili; gobliini ei ollut ikinä kuullut Riimusepistä? Kazik oli aseseppä nuoruudessaan ja vahva taidossaan. Hän oli harjoittanut riimutietoutta ennen sotilasuraansa. Hän oli takonut itse omat riimunsa panssariinsa ja talismaaniinsa joka antoi hänelle vahvan suojan magiaa vastaan. Kun gobliini vielä ihmetteli mihin hänen valopallonsa oli kadonnut Kazik heitti kirveensä gobliinia kohti. Tämä huomasi valkosinisenä hehkuvan kirveen joka lensi häntä kohti, ja kumarsi... Vain todetakseen että samalla kun kirves uppposi syvälle puuhun ja pirstoi tämän, hänen päänsä lävisti pienen jalkajousen riimuin kirjailtu nuoli...
Kazik ja hänen jäljellä olevat tiedustelijat (joita ei ollut kuollut kuin kaksi) ryhtyivät heti jahtaamaan kahta paennutta gobliinia jotka olivat paenneet väijytyksestä. Heidän jälkiään oli jopa kääpiön helppo seurata; oksat olivat katkeilleet kuin kokonaisen armeijan jäljiltä ja tummaa verta oli polun varrella (siis polun jonka gobbot olivat itse raivanneet). Ilmeisesti toinen oli sittenkin haavoittunut.
Kahden tunnin matkan jälkeen Kazikin partio löysi toisen gobliinin kuolleena maasta, ilmeisesti kuollut verenhukkaan. Mikä ihme voi ajaa näitä pikku pelkureita noin kiivaasti kohti pääleiriä? Normaalissa tapauksessa gobliinit olisivat paenneet jaloistaan vastakkaiseen suuntaan missä armeijan pääleiri olisi ollut- ja iso, vihainen örkkijohtaja...
"Vasemmalla, puiden takana!" Huusi partion etummainen kääpiö. Samassa jalkajouset napsahtivat ja puiden takaa kuului vinkaisu. Ja iso karjaisu. "Ladatkaa! Kautta Grugnin!" Sanoi Kazik tunnistaessaan karjaisun: Jättiläinen. Pieni taikka iso, he olisivat epäilemättä juomassa olutta Esi-Isiensä kanssa Ikuisissa Saleissa, ikuisesti. Samalla kun Kazik latasi riimunuolen, viimeisen sellaisen, jätti rymisteli läpi puiden ja pensaikon. Kääpiöt olivat aukealla ja täysin suojaamattomia. Jätti oli ainakin neljän metrin korkuinen ja kantoi toisessa kädessä nuijaa ja toisessa isoa ketjua. Hänen olkapäällään istui gobliini. "Jokin ei ole oikein! Gobliini komentelee jättiläistä?!" Kazik ajatteli tähdätessään jättiä polvitaipeeseen. Jos se vain saataisiin kaadettua... Jätti rymisteli eteenpäin hurjasti karjuen huitoen nuijallaan kääpiöitä. Yksi sotilas lensi päin puuta ja jäi makaamaan liikkumattomana myttynä maahan. Muut ampuivat jousensa tyhjiksi jättiin ja ottivat taistelukirveensä esiin. Jätti tappoi kaksi lisää ja Kazikin partion lukumäärä alkoi huveta kiihtyvää vauhtia. Kazik heitti kirveensä jättiä kohti ja tämä jä pystyyn tämän olkapäähän. Jätti karjaisi raivoisasti tuskasta, kiskaisi kirveen irti ja heitti tällä vuorostaan Kazikia. Kirves osui kivenjärkäleeseen kun Kazik heittäytyi matalaksi ja kivi räjähti tuhansiksi sirpaleiksi korviahuumaavan kumahduksen saattelemana.
Ryhmästä oli jäljellä Kazik ja kolme muuta. Taistelu oli raivonnut jo puoli tuntia, ja kääpiöitä oli kuollut tai haavoittunut pahasti. Jättiä oltiin haavoitettu mutta ei näettävästi vakavasti, sillä tämä jaksoi vielä riehua. Kazikin mielessä oli vain yksi asia: Saada tuo jätti hiljaiseksi! Sen huuto voisi minä hetkenä tuoda koko örkkiarmeijan katsomaan tilannetta!
Kuin salamana taivaalta juoksi tusina Peikonsurmaa metsän suojista kohtaamaan jättiä. Karjuen nämä oranssipartaiset kuolemaa etsivät kääpiöt heittäytyivät jättiä vastaan ja jätti alkoi epäröidä liikkeissään. Ilmeisesti se oli joskus ennenkin kohdannut kyseisiä tappokoneita. Niiden hyökkäys oli jätille liikaa ja tämä lähti perääntymään kohti aukion reunaa, Peikonsurmat ja Kazikin joukko perässään. Jätti taisteli vielä hetkisen perääntyessään mutta kävellessään takaperin kompastui kantoon ja kaatui; Peikonsurmat olivat heti sen kimpussa eikä jätistä ollut kaatuneena vastusta. Kazikin harmiksi taistelukiihkoiset kääpiöt tappoivat myös gobliinin joka oli jäänyt osittain jätin alle. Hän olisi mielellään kuulustellut sitä vihollisarmeijan aikeista. Tehtyään itsensä tutuiksi Peikonsurminen kanssa Kazik hautasi näiden avustuksella kuolleet kääpiöt ja lähti matkalle kohti linnoitusta. He päättivät mennä luolien kautta, se oli turvallisempaa kuin kulkea metsän kautta joka kuhisi ties mitä kauheuksia nyt. Heidän ilokseen myös Peikonsurmat tulivat heidän mukaansa. Näin alkoi tuskallinen matka kohti linnoitusta raportoimaan heidän osaltaan vihollisen liikkeistä.
Jatkoa seurannee...
Kääpiötiedustelijat, jotka tunsivat maaston, asettivat ansoja pitkin kapeaa solaa joka johti kahden sillan kautta Karak Azulin itäportille. Gyrocopterilaivueita (mahtavat 4 kappaletta, 3 konetta kussakin) lähetettiin keräämään tietoa lähestyvästä uhasta ja raportoimaan liittolaisten liikkeistä. Grond Kivikilven armeija, joka oli lähiseudun suurin örkkienkarkoittajaarmeija (johtuen suurelta osin heidän maineestaan), oli liian kaukana. Neljä päivämatkaa vuoriston läpi oli liian hidasta ja tunneleita pitkin oli vaarallista matkata näinä vaikeina aikoina joina ne kuhisivat gobliineita ja julmettuja skaveneja.
"Kiikari tänne!" Huusi punapartainen Kazik Urheasydän vartiomiehelle. Hän oli palvellut Karak Azulin toisena kenraalina jo sataviisikymmentä vuotta, huomattava saavutus kääpiölle joka oli taistellut koko elämänsä.
Kiikarin linssin läpi näkyi parinkymmenen yögobliinin joukko, tiedustelemassa reittiä läpi tiheän kuusimetsän joka kasvoi joen varrella ennen ensimmäistä siltaa. Kazikilla oli ylivoima, 20 tiedustelijaa, ja hän itse. Hänen mukanaolonsa oli hyväksi kääpiöitiedustelijoille jotka olivat päiviä matkanneet yksin ja ilman kunnon moraalista tukea. Se, että heillä oli voimakas soturi ja viekas taktikko loi ryhmähenkeä ja kääpiöt odottivat kiihkeinä taistelua. Kazik käski ladata varsijouset valmiiksi mutta ottamaan kirveensä taisteluun. Varsijousilla ammutaan pakenijat, hän selitti. Hän latasi itse käsintehdyn rannevarsijousen, joka oli todellakin mestarin taidonnäyte: Se oli kiinnitetty hänen kultaisiin oikeaan kultaiseen rannesuojaansa (panokset olivat hänen vasemmassa suojassa helposti otettavissa) ja siinä oli nopea latausmekanismi. Lisäksi tähtäys oli vaivatonta, kunhan omasi vakaan käden. Hänen suuri kirveensä oli jokaisen soturin unelma: Perintökalleus, joka oli kulunut hänen suvussaan satojen, ellei tuhansienkin, vuosien ajan. Se oli koristeltu väkevillä riimuilla jotka hehkuivat kylmää hehkua, varsinkin kun gobliinit olivat lähellä.
Joko se oli huonoa tuuria tai sitten kohtalon sanelema oikku, samalla hetkellä kun kääpiösoturit hyppäsivät pois suojastaan, heidät ylitti gyrocopteri, ja gobliinit huomasivat heidät heti pikimmiten. Osa lähti vinkuen pakoon mutta muut nostivat ruosteiset aseensa ja juoksivat päätä pahkaa kääpiösoturien kimppuun antaen aikaa pakeneville tovereilleen (odottamatonta ryhmähenkeä gobliineilta, ajatteli Kazik). Varsijouset napsahtelivat ja muutama vinkaisu kuului metsän laidalta. Mutta ei tarpeeksi monta. Ainakin kaksi oli päässyt karkuun ja he juoksivat päätä pahkaa leiriinsä kertomaan kääpiöiden vastarinnasta. Taistelu ei kestänyt kauaa, mutta kun viimeiset gobliinit oli viimeistelty, paikalle ponnahti (tai ilmestyi valopallossa, kuten monet ihmettelivät) mustaan kaapuun pukeutunut gobliini, jolla oli pitkä sauva jonka päässä jonkun mutatioituneen elukan pääkallo. Gobbon mutistessa jotain itsekseen Kazik huomasi kauhukseen että tämä oli shamaani, velho, joka juuri manasi jotain kääpiöiden päälle. Valopallo toisensa jälkeen sinkoutui kääpiöitä kohti shamaanin sauvasta ja kaksi kääpiötiedustelijaa paloi korviaraastavasti huutaen. Kazik mumisi muinaisen rukouksen Valayalle, kun hän huomasi gobliinin osoittavan häntä sauvallaan. Valopallo lensi laajassa kaaressa häntä kohti ja räjähti kilpeen joka suojasi Kazikia noin metrin joka puolelta. Taikaenergia jakautui tasaisesti kilpeen. Energia säkenöi joka suuntaan mutta Kazik säilyi koskemattomana. Hän hymyili; gobliini ei ollut ikinä kuullut Riimusepistä? Kazik oli aseseppä nuoruudessaan ja vahva taidossaan. Hän oli harjoittanut riimutietoutta ennen sotilasuraansa. Hän oli takonut itse omat riimunsa panssariinsa ja talismaaniinsa joka antoi hänelle vahvan suojan magiaa vastaan. Kun gobliini vielä ihmetteli mihin hänen valopallonsa oli kadonnut Kazik heitti kirveensä gobliinia kohti. Tämä huomasi valkosinisenä hehkuvan kirveen joka lensi häntä kohti, ja kumarsi... Vain todetakseen että samalla kun kirves uppposi syvälle puuhun ja pirstoi tämän, hänen päänsä lävisti pienen jalkajousen riimuin kirjailtu nuoli...
Kazik ja hänen jäljellä olevat tiedustelijat (joita ei ollut kuollut kuin kaksi) ryhtyivät heti jahtaamaan kahta paennutta gobliinia jotka olivat paenneet väijytyksestä. Heidän jälkiään oli jopa kääpiön helppo seurata; oksat olivat katkeilleet kuin kokonaisen armeijan jäljiltä ja tummaa verta oli polun varrella (siis polun jonka gobbot olivat itse raivanneet). Ilmeisesti toinen oli sittenkin haavoittunut.
Kahden tunnin matkan jälkeen Kazikin partio löysi toisen gobliinin kuolleena maasta, ilmeisesti kuollut verenhukkaan. Mikä ihme voi ajaa näitä pikku pelkureita noin kiivaasti kohti pääleiriä? Normaalissa tapauksessa gobliinit olisivat paenneet jaloistaan vastakkaiseen suuntaan missä armeijan pääleiri olisi ollut- ja iso, vihainen örkkijohtaja...
"Vasemmalla, puiden takana!" Huusi partion etummainen kääpiö. Samassa jalkajouset napsahtivat ja puiden takaa kuului vinkaisu. Ja iso karjaisu. "Ladatkaa! Kautta Grugnin!" Sanoi Kazik tunnistaessaan karjaisun: Jättiläinen. Pieni taikka iso, he olisivat epäilemättä juomassa olutta Esi-Isiensä kanssa Ikuisissa Saleissa, ikuisesti. Samalla kun Kazik latasi riimunuolen, viimeisen sellaisen, jätti rymisteli läpi puiden ja pensaikon. Kääpiöt olivat aukealla ja täysin suojaamattomia. Jätti oli ainakin neljän metrin korkuinen ja kantoi toisessa kädessä nuijaa ja toisessa isoa ketjua. Hänen olkapäällään istui gobliini. "Jokin ei ole oikein! Gobliini komentelee jättiläistä?!" Kazik ajatteli tähdätessään jättiä polvitaipeeseen. Jos se vain saataisiin kaadettua... Jätti rymisteli eteenpäin hurjasti karjuen huitoen nuijallaan kääpiöitä. Yksi sotilas lensi päin puuta ja jäi makaamaan liikkumattomana myttynä maahan. Muut ampuivat jousensa tyhjiksi jättiin ja ottivat taistelukirveensä esiin. Jätti tappoi kaksi lisää ja Kazikin partion lukumäärä alkoi huveta kiihtyvää vauhtia. Kazik heitti kirveensä jättiä kohti ja tämä jä pystyyn tämän olkapäähän. Jätti karjaisi raivoisasti tuskasta, kiskaisi kirveen irti ja heitti tällä vuorostaan Kazikia. Kirves osui kivenjärkäleeseen kun Kazik heittäytyi matalaksi ja kivi räjähti tuhansiksi sirpaleiksi korviahuumaavan kumahduksen saattelemana.
Ryhmästä oli jäljellä Kazik ja kolme muuta. Taistelu oli raivonnut jo puoli tuntia, ja kääpiöitä oli kuollut tai haavoittunut pahasti. Jättiä oltiin haavoitettu mutta ei näettävästi vakavasti, sillä tämä jaksoi vielä riehua. Kazikin mielessä oli vain yksi asia: Saada tuo jätti hiljaiseksi! Sen huuto voisi minä hetkenä tuoda koko örkkiarmeijan katsomaan tilannetta!
Kuin salamana taivaalta juoksi tusina Peikonsurmaa metsän suojista kohtaamaan jättiä. Karjuen nämä oranssipartaiset kuolemaa etsivät kääpiöt heittäytyivät jättiä vastaan ja jätti alkoi epäröidä liikkeissään. Ilmeisesti se oli joskus ennenkin kohdannut kyseisiä tappokoneita. Niiden hyökkäys oli jätille liikaa ja tämä lähti perääntymään kohti aukion reunaa, Peikonsurmat ja Kazikin joukko perässään. Jätti taisteli vielä hetkisen perääntyessään mutta kävellessään takaperin kompastui kantoon ja kaatui; Peikonsurmat olivat heti sen kimpussa eikä jätistä ollut kaatuneena vastusta. Kazikin harmiksi taistelukiihkoiset kääpiöt tappoivat myös gobliinin joka oli jäänyt osittain jätin alle. Hän olisi mielellään kuulustellut sitä vihollisarmeijan aikeista. Tehtyään itsensä tutuiksi Peikonsurminen kanssa Kazik hautasi näiden avustuksella kuolleet kääpiöt ja lähti matkalle kohti linnoitusta. He päättivät mennä luolien kautta, se oli turvallisempaa kuin kulkea metsän kautta joka kuhisi ties mitä kauheuksia nyt. Heidän ilokseen myös Peikonsurmat tulivat heidän mukaansa. Näin alkoi tuskallinen matka kohti linnoitusta raportoimaan heidän osaltaan vihollisen liikkeistä.
Jatkoa seurannee...
niih.
Minä en ole "kääpiöfani",mutta kivahan se silti,ettäkääpiökuningas kirjoitti:Hei! kaikki kääpiöfanit, pistäkääs jotain rakentavaa kommenttia! Puoli vuotta on toki pitkä aika mutta ei siinä nyt vanhuuteen kuolla
kääpiökuningas
jaksoit kaivaa tämän iltasadun esiin pölyttymästä.
"Quod scripsi, scripsi"
-Minkä kirjoitin, sen kirjoitin-
-Minkä kirjoitin, sen kirjoitin-
-
The Captain
- Valvoja
- Viestit: 12979
- Liittynyt: Ke 07.08.2002 15:07
- Paikkakunta: Kouvola