poista
-
maddog
-
Machiavelli
- Peliporukkavalvoja
- Viestit: 1212
- Liittynyt: Ti 17.09.2002 14:07
- Paikkakunta: Kuopio
Re: Departure at dawn -ropecon diorama
Tuskin se tästä johtui; voittanut entti oli vain yksinkertaisesti aivan liian upea, vaikkei se näyttänyt juuri miltään vitriinien huonossa valaistuksessa. Sen lisäksi että se oli upea ja hyvin maalattu, se oli rakennettu pienintä yksityiskohtaa myöten itse, poislukien kai Merri ja Pippin. En edes tajunnut sen entin tyylikkyyttä kunnes pääsin katsomaan sitä lähempää ihmetellessäni tuomariston päätöksiä.maddog kirjoitti: ajan puutteen vuoksi en kerennyt rakentelemaan detaileja keskialueelle (sinne olisi kuulunut ruukkuja sekä kasveja). Luultavasti tästä syystä hävisin diorama -luokan (syvä huokaus). No ei voi valittaa.
Tulevista kuvista sitten selvinnee enemmän - jahka ne tulevat näytille.
Eipä sikäli, kyllä kuolasin tämänkin dioraaman perään.
Le coeur a ses raisons que la raison ne connaît point. - Blaise Pascal, Pensées, 277
Ilmankos mulle ei oikein auennut sen entin upeus. Itse olin sijoittamassa tätä päässäni 1:ksi. Se kolmanneksi tullut yleisön suosikki muistutti IMO enemmän maastoa kuin dioraamaa, tämä oli sentään varsin nätisti tehty suhteellsien tiivis paketti.
Ainoastaan jäi mietityttämään se, että olisiko tässä dioraamassa mitään pointtia ellei olisi kuullut/lukenut/nähnyt TSH:ta? Ei mielstäni. Itse arvostaisin enemmän teoksia, jotka eivät pohjaudu mihinkään suosikki kirjaan ja/tai elokuvaan, vaan kertovat oman tarinansa. Tuo on tietysti mielipide kysymys.
Mut joo, upea työ tämä.
Itse olin sijoittamassa tätä päässäni 1:ksi. Se kolmanneksi tullut yleisön suosikki muistutti IMO enemmän maastoa kuin dioraamaa, tämä oli sentään varsin nätisti tehty suhteellsien tiivis paketti. Ainoastaan jäi mietityttämään se, että olisiko tässä dioraamassa mitään pointtia ellei olisi kuullut/lukenut/nähnyt TSH:ta? Ei mielstäni. Itse arvostaisin enemmän teoksia, jotka eivät pohjaudu mihinkään suosikki kirjaan ja/tai elokuvaan, vaan kertovat oman tarinansa.
Tuo on tietysti mielipide kysymys. Mut joo, upea työ tämä.
“When you aim for perfection, you discover it’s a moving target.” – George Fischer
-
maddog
-
baretul
Jep todella siisti diodraama, en ole vielä nähnyt sitä enttiä, olisin itse kyllä sijoittanut tämän ensimmäiseksi. No jooh eipä tosta mitään huonoa sitten löydykkään, paitti no ehkä blendit jossain kohtin maastoa on ehkä liian "sotkusia" (älä pyydä selitämään tätä 
). Valaistus efekti oli onnistunut erittäin hyvin. Eipä voi muuta tokasta ku wow. Hemmetin siisti diodraama pakko viel sanoa.
). Valaistus efekti oli onnistunut erittäin hyvin. Eipä voi muuta tokasta ku wow. Hemmetin siisti diodraama pakko viel sanoa.-
maddog
Salavalle: itsekin pidän dioramoista jotka toimivat ilman mitään ulkoista tarinaa. Toisaalta kun sitoo dioraman johonkin tarinaan, niin silloin saa lisättyä siihen tunnetta ja syvyyttä! lotrissa onkin hyvä se että KAIKKI on nähneet elokuvan ja siten tietävät missä mennään.
Jos ensi vuonna osallistun, teen varmaan TTT dioraman. Kunhan DVD tulee myyntiin, pääsen etsimään ideoita!
Jos ensi vuonna osallistun, teen varmaan TTT dioraman. Kunhan DVD tulee myyntiin, pääsen etsimään ideoita!
Voidaanko sanoa, että tunnelma ja syvyys, joka pohjautuu toisen teokseen on itse dioraamalle ansio? ;-) Vähän saman tyyppinen aatos, kuin että jos hankkisin Thunderbolt Mountainsin tms. valmisdioraaman ja maalaisin sen, voisinko olla tyytyväinen dioraamastani? Ehkä maalauksesta mutta muuten en, koska siitä idea puoli on kuitenkin jonkun muun kehittämä... tää on tietysti makukysymys, että pitääkö dioraaman olla täysin oma tekele vai ei, ja kuinka paljon sitten sallitaan idean lainaamista esim. sananlaskuista tms.
“When you aim for perfection, you discover it’s a moving target.” – George Fischer
-
maddog
Ei välttämättä ansio, mutta kuinka moni sitä tulee sinun lisäksesi ajattelemaan miinuksena? En ainakaan minä.
Mutta ymmärrän täysin pointtisi. helppoahan se on tehdä diorama elokuvan mukaan kun voi katsoa mallia DVD pysäytyskuvista! Toisaalta tämä on myös haastavampaa kuin tavan diorama, sillä on pakko kopioida esikuva tarkasti muuten tulee miinusta. Ja tämä on kopioitu tarkasti! varsinkin itse talo
Itse teen mieluummin tällaisia dioramoja, sillä luovuus ja kekseliäisyys ei riitä muuhun!
Mutta ymmärrän täysin pointtisi. helppoahan se on tehdä diorama elokuvan mukaan kun voi katsoa mallia DVD pysäytyskuvista! Toisaalta tämä on myös haastavampaa kuin tavan diorama, sillä on pakko kopioida esikuva tarkasti muuten tulee miinusta. Ja tämä on kopioitu tarkasti! varsinkin itse talo
Itse teen mieluummin tällaisia dioramoja, sillä luovuus ja kekseliäisyys ei riitä muuhun!
En pitänyt sitä miinuksenakaan oikein, itse en vain voisi tyytyä siihen (mutta sallin muille paljon sellaisia asioita, mitä en itselleni sallisi) ;-). Kyseessä on tosiaan makuasia ja ymmärrän myös niitä jotka tykkäävät jäljentää muiden teoksia, koska onhan siinäkin toki haastetta. Olisihan sekin mielenkiintoinen kokeilu, jos pitäisi tehdä jonkun muun elokuvasta/taulusta 3d mallinnus dioraamana ja siinä arvosteltaisiin jäljennöksen onnistuminen. Tietystikin teokset mistä jäljennös saataisiin tehdä olisi alussa rajatut.
Conin dioraama luokassa ei tule varmasti miinusta siitä, vaikkei jäljennös olisikaan tarkka verrattuna alkuperäiseen.
Tietystikin teokset mistä jäljennös saataisiin tehdä olisi alussa rajatut. Conin dioraama luokassa ei tule varmasti miinusta siitä, vaikkei jäljennös olisikaan tarkka verrattuna alkuperäiseen.
“When you aim for perfection, you discover it’s a moving target.” – George Fischer
-
maddog
Mitä mieltä olet salava näistä 40K ja FB dioramoista? eikös nekin käytä hyväkseen GW:n luomia maailmoita ja niihin liittyviä mieliyhtymiä ja tunnelatauksia? esim kaikki greenskin pelaajat rakastaisivat dioramaa jossa greenskinnit nuijivat kääpiöitä hengiltä... Antaisitko tällaisesta miinusta?
Millainen diorama olisi se 'oikea'? pitäisikö se rakentaa ihan itse figuja myöten? Nääs kun käyttää GW figuja, joutuu oikeastaan pakosta käyttämään dioramassa mallina GW maailmoita (esim arkkitehtuurissa jne...)
Tämä on nyt tällaista off topic teoretisointia, mutta koettakaa ihmiset kestää!
Millainen diorama olisi se 'oikea'? pitäisikö se rakentaa ihan itse figuja myöten? Nääs kun käyttää GW figuja, joutuu oikeastaan pakosta käyttämään dioramassa mallina GW maailmoita (esim arkkitehtuurissa jne...)
Tämä on nyt tällaista off topic teoretisointia, mutta koettakaa ihmiset kestää!
Maddogin sijoittunut diorama edustaa mielestäni tyyliltään (ei siis maalaustyyliltään vaan muuten) historiallisia dioraamoja, joissa yritetään jäljitellä todellisuutta mahdollisimman tarkkaan.
Mielestäni tämä ei missään nimessä vie työltä arvoa pois, mutta sitä on vaikea vertailla lähtökohdaltaan niin erillaisiin mielikuvitukseen pohjautuviin töihin. Vaikka tässä työssä "oikea" esikuva onkin mielikuvitusta, niin silti tämän työn arviointi pohjautuu suurimmaksi osaksi sen vertaamiseen alkuperäiseen asetelmaan. Tässä työssä ei siis arvosteta sitä, että miten maalaaja on onnistunut luomaan tunnelmaa.
Mielestäni tämä työ on loistavasti onnistunut, koska se jäljittelee alkuperäistä tarkasti.
Mielestäni tämä ei missään nimessä vie työltä arvoa pois, mutta sitä on vaikea vertailla lähtökohdaltaan niin erillaisiin mielikuvitukseen pohjautuviin töihin. Vaikka tässä työssä "oikea" esikuva onkin mielikuvitusta, niin silti tämän työn arviointi pohjautuu suurimmaksi osaksi sen vertaamiseen alkuperäiseen asetelmaan. Tässä työssä ei siis arvosteta sitä, että miten maalaaja on onnistunut luomaan tunnelmaa.
Mielestäni tämä työ on loistavasti onnistunut, koska se jäljittelee alkuperäistä tarkasti.
No, siis se mihin minä pyrkisin, ei ole "se ainoa oikea", vaan minun oma mieltymykseni. En yhäkään anna mistään fluffin tms. hyväksi käytöstä "miinusta" (vaan antaisin mielikuvituksellisista tarinoista, hauskoista, tunnelmaltaan vahvoista tms. bonusta... jos arvostelisin kaduntallaajana).
Minä vain lähtisin kirjoittamaan tavallaan oman pienen tarinan pätkäni, jossa voisi pohjalla olla jo jotain muuta taustamateriaalia ja lavastaisin sitten siitä jonkun kohdan. Samoin sananlaskujen opetusten nappasu on sydäntäni lähellä ja erilaiset sanaleikit. ;-) Itse olin tekemässä coniin "Rest-Inn Hell" Slaaneshin playboy-baaria (se daemonette jonka täälläkin esittelin olin värikokeilua tuohon baariin, siellä tosin daemoneteilla olisi ollut vielä pupunkorvat sarvien tilalla ja töpöhännät ;-)), sehän pohjautuisi periaatteessa GW:n fluffiin, mutta kertoisi kuitenkin omaa pientä tarinaansa ja ei olisi ollut lavastus jonkun muun teoksesta ja toisaalta aukeaisi myös pitkälti niille, jotka eivät WH:ta tai WH40k:ta pelaisi (Slaaneshin olemassa olo ei ole olellista, vaan demonien playboy-baari ;-)).
Kantavana ajatuksenani olisi ehkäpä lähteä tekemään teosta, joka aukeaa tosiaan suurimmalle osalle yleisöä, kuitenkaan lavastamatta jotain jonkun muun kirjoittamaa tarinaa. Yleisö myös määräisi aika paljon mitä tekisin, koska nähdäkseni mikäli asetan jonkun työn esille, pitäisi sen tarjota sitä tarkastelevalle yleisölle jotain, ei vain tuomaristolle. Jos tekee huvikseen omaksi iloksi hyllyyn tai tänne esiteltäväksi jotain, voikin siinä olla paljon enemmän GW:n fluffiin pohjautuvaa asiaa.
Otanpa nyt esimerkiksi WH maailmasta Sigmar vs Nagash mätön. WH maailman fluffiin perehtyneet saisivat siitä irti varmaan enemmän, kun tajuaisivat ketkä siinä mätkivät ja miksi pitkin ja poikin on vampyyreitä ja niiden kappaleita. WH fluffiin perehtymätön taas näkisi moukaria heiluttavan miehen ja demonimaisen luurangon, sekä ympärillä hiukan jotain vampyyrien ruumiita ja kappaleita. Antaisiko teos siis asiaan perehtymättömälle jotain? Eipä oikeastaan. WH fluffin himokuluttaja taas voisi löytää vaikka mitä rakastettavan ajanhaaskauksen merkkejä. Tuosta syystä yrittäisin välttää tiettyjen kohtien lavastusta, koska suurinosa yksityiskohdista voi jäädä suurelta yleisöltä huomaamatta (esim. sun teoksessa ajattelin että se on lavastus LOTRista, en yhtään tarkastellut kuinka tarkka kopio se on, koska mulle on se ja sama oliko se elokuvan vai kirjan lavastus. Jos panostit tarkkaan kopiointiin, niin ainakin mun kohdalla se meni ohi 
).
Tuo nyt on vain se, miten minä lähtisin dioraamaa rakentamaan. Kyse ei ole tosiaankaan ainoasta tavasta ja ymmärrään & arvostan myös muita tapoja. Mikäli pitäisi arvostella joku teos tuomarina, en antaisi tälläisten selkeiden omien mieltymysten pahemmin haitata arvostelua, vaan jättäisin ne enemmän tai vähemmän tylysti huomiotta.
Eli vielä korostaen, että muiden tilanteiden lavastus on täysin ok. mikäli istuisin jostain kumman syystä tuomaristossa, en antaisi siitä mitään miinusta tms. mutta yksittäisenä kaduntallaajana ja yleisön osana, antaisin enemmän valtaa henkilökohtaiselle mieltymykselleni ja arvostaisin mielikuvituksellisuutta (kuuluuko se sitten maalauskisaan? jaa-a... paha sanoa).
Toivottavasti tuosta sai jotain selvää.
EDIT: Von Carstein kirjottikin aika nappiin osuvan lausunnon. Itse ehkä arvostelisin eritavalla, koska vaikka tässä työssä oli selvää mikä oli esikuva, niin kaikissa töissä ei se olekaan täysin selvää (esim. WH fluffin erilaiset kohtaukset). Mielenkiintoista keskustelua ja ajatuksia herättävää kuitenkin.
Minä vain lähtisin kirjoittamaan tavallaan oman pienen tarinan pätkäni, jossa voisi pohjalla olla jo jotain muuta taustamateriaalia ja lavastaisin sitten siitä jonkun kohdan. Samoin sananlaskujen opetusten nappasu on sydäntäni lähellä ja erilaiset sanaleikit. ;-) Itse olin tekemässä coniin "Rest-Inn Hell" Slaaneshin playboy-baaria (se daemonette jonka täälläkin esittelin olin värikokeilua tuohon baariin, siellä tosin daemoneteilla olisi ollut vielä pupunkorvat sarvien tilalla ja töpöhännät ;-)), sehän pohjautuisi periaatteessa GW:n fluffiin, mutta kertoisi kuitenkin omaa pientä tarinaansa ja ei olisi ollut lavastus jonkun muun teoksesta ja toisaalta aukeaisi myös pitkälti niille, jotka eivät WH:ta tai WH40k:ta pelaisi (Slaaneshin olemassa olo ei ole olellista, vaan demonien playboy-baari ;-)).
Kantavana ajatuksenani olisi ehkäpä lähteä tekemään teosta, joka aukeaa tosiaan suurimmalle osalle yleisöä, kuitenkaan lavastamatta jotain jonkun muun kirjoittamaa tarinaa. Yleisö myös määräisi aika paljon mitä tekisin, koska nähdäkseni mikäli asetan jonkun työn esille, pitäisi sen tarjota sitä tarkastelevalle yleisölle jotain, ei vain tuomaristolle. Jos tekee huvikseen omaksi iloksi hyllyyn tai tänne esiteltäväksi jotain, voikin siinä olla paljon enemmän GW:n fluffiin pohjautuvaa asiaa.
Otanpa nyt esimerkiksi WH maailmasta Sigmar vs Nagash mätön. WH maailman fluffiin perehtyneet saisivat siitä irti varmaan enemmän, kun tajuaisivat ketkä siinä mätkivät ja miksi pitkin ja poikin on vampyyreitä ja niiden kappaleita. WH fluffiin perehtymätön taas näkisi moukaria heiluttavan miehen ja demonimaisen luurangon, sekä ympärillä hiukan jotain vampyyrien ruumiita ja kappaleita. Antaisiko teos siis asiaan perehtymättömälle jotain? Eipä oikeastaan. WH fluffin himokuluttaja taas voisi löytää vaikka mitä rakastettavan ajanhaaskauksen merkkejä.
Tuosta syystä yrittäisin välttää tiettyjen kohtien lavastusta, koska suurinosa yksityiskohdista voi jäädä suurelta yleisöltä huomaamatta (esim. sun teoksessa ajattelin että se on lavastus LOTRista, en yhtään tarkastellut kuinka tarkka kopio se on, koska mulle on se ja sama oliko se elokuvan vai kirjan lavastus. Jos panostit tarkkaan kopiointiin, niin ainakin mun kohdalla se meni ohi ). Tuo nyt on vain se, miten minä lähtisin dioraamaa rakentamaan. Kyse ei ole tosiaankaan ainoasta tavasta ja ymmärrään & arvostan myös muita tapoja. Mikäli pitäisi arvostella joku teos tuomarina, en antaisi tälläisten selkeiden omien mieltymysten pahemmin haitata arvostelua, vaan jättäisin ne enemmän tai vähemmän tylysti huomiotta.
Eli vielä korostaen, että muiden tilanteiden lavastus on täysin ok. mikäli istuisin jostain kumman syystä tuomaristossa, en antaisi siitä mitään miinusta tms. mutta yksittäisenä kaduntallaajana ja yleisön osana, antaisin enemmän valtaa henkilökohtaiselle mieltymykselleni ja arvostaisin mielikuvituksellisuutta (kuuluuko se sitten maalauskisaan? jaa-a... paha sanoa).
Toivottavasti tuosta sai jotain selvää.
EDIT: Von Carstein kirjottikin aika nappiin osuvan lausunnon. Itse ehkä arvostelisin eritavalla, koska vaikka tässä työssä oli selvää mikä oli esikuva, niin kaikissa töissä ei se olekaan täysin selvää (esim. WH fluffin erilaiset kohtaukset). Mielenkiintoista keskustelua ja ajatuksia herättävää kuitenkin.
“When you aim for perfection, you discover it’s a moving target.” – George Fischer
-
maddog
hyvä vastaus!
Maalauskisa kun on kyseessä, niin silloin on varmaan tärkeintä että diorama on hyvin tehty. Tietty ropessa niiden pitää sijoittua jollakin tavoin peliympäristöihin (mummolan pienoismalli tuskin pääsisi mukaan
) mikä rajoittaa.
tuosta dioraman tarinankerronasta: tartteeko dioramassa tapahtua jotakin? Olen tässä ajatellut dioramaa joka kyllä käyttäisi GW figuja, mutta joka pohjautuisi muuten erittäin löyhästi FB maailmaan. mutta siitä tulisi enemmänkin kaupunkimaisema kuin jokin erityinen tapahtuma. tietty siinä olisi figuja tekemässä sitä ja tätä, mutta ei erityistä tapahtumaa taikka tarinaa. olisiko tällainen hyvä vai huono diorama?
Maalauskisa kun on kyseessä, niin silloin on varmaan tärkeintä että diorama on hyvin tehty. Tietty ropessa niiden pitää sijoittua jollakin tavoin peliympäristöihin (mummolan pienoismalli tuskin pääsisi mukaan
) mikä rajoittaa.tuosta dioraman tarinankerronasta: tartteeko dioramassa tapahtua jotakin? Olen tässä ajatellut dioramaa joka kyllä käyttäisi GW figuja, mutta joka pohjautuisi muuten erittäin löyhästi FB maailmaan. mutta siitä tulisi enemmänkin kaupunkimaisema kuin jokin erityinen tapahtuma. tietty siinä olisi figuja tekemässä sitä ja tätä, mutta ei erityistä tapahtumaa taikka tarinaa. olisiko tällainen hyvä vai huono diorama?
Ei dioraamoissa tietenkään tarvitse tapahtua mitään kummallista, voihan se olla kuvaelma arkipäiväisestä elämästä. Jos saat jostain käsiisi Magus nr.13, niin siinä on artikkeli & kuvia Janne Lönnqvistin tekemästä taverna dioraamasta. Mikä näyttäää ihan hienolta yhäkin noissa kuvissa, vaikkakin nykyisillä teorioilla & tekniikoilla siitä olisi varmasti saanut paljon hienomman ja tunnelmallisemman.
Kyl mä ainakin uskon, et jos tekisi esim. tavernan myöhäisenä iltana ja laittaisi kaikki valaistus efektit jne. kuntoon, vois tulla varsin nätti ja tunnelmallinen dioraama.
Itse pitäisin ehkä niitä hiukan tylsinä tapahtumiltaan, koska ne tosiaan ovat arkipäiväisiä. Kuitenkin tunnelmaa voisi niin valaa aika rajusti ja jos saisi tarpeeksi liikettä ja eloa niihin, niin en yhtään epäilisi etteikö minunkin kuolani voisi alkaa valua.
Kyl mä ainakin uskon, et jos tekisi esim. tavernan myöhäisenä iltana ja laittaisi kaikki valaistus efektit jne. kuntoon, vois tulla varsin nätti ja tunnelmallinen dioraama.
Itse pitäisin ehkä niitä hiukan tylsinä tapahtumiltaan, koska ne tosiaan ovat arkipäiväisiä. Kuitenkin tunnelmaa voisi niin valaa aika rajusti ja jos saisi tarpeeksi liikettä ja eloa niihin, niin en yhtään epäilisi etteikö minunkin kuolani voisi alkaa valua.
“When you aim for perfection, you discover it’s a moving target.” – George Fischer
Dioraamassa minulle tärkeintä on tarina ja tunnelma. Se että näen noista staattisista figuista mitä he ovat rehneet, mitä e ehkä tulevat tekemään. Ja miten vietsellä leikattavaissa tunnelma on.
Conissa oli kaksi LOTR dioraamaa. Kumpikaan ei ehkä olisi sijoittunut yhtä korkealla jos niiden tarina leffaa ja kirjaa tuntevalle tuomaristolle ei olisi auennut, molemmat kuin pohjautuivat vahvasti johonkin muuhun tarinaan. En näe tätä pahana. Saman kun voi sanoa monista muistakin dioraamoista. Ne pohjautuvat jonkun jo aiemmin keksimään juttuun, uudelleen tehden sen uudessa ympäristössä.
Sama tunnelman haku pätee muuten muissakin figuissa. Space wolf champion ei ehkä 40k:ta tuntevalle tuomarille aukeaisi (miksi tuolla viikinkipäisellä tyypillä on pitkät hampaat ja se pukeutuu peltitölkkiin?). Huono esimerkki mutta toivottavasti ymmärrätte pointin silti. Melkein aina taide perustuu johonkin jo aikaisemmin kehitettyyn. Mutta jos perustaa tuotoksensa vahvasti johonkin aiheeseen, olettaen ettei se aukea ollenkaan aihetta tuntemattomalle niin kannattaa olla hyvin varma siitä että tuomaristossa ja yleisössä suurin osa ihmisistä on tutta aiheesi kanssa.
Ja sivuhuomautus, minusta maddogin dioraamassa oli tunnelmaa vaikka muille jakaa, vaikka ei olisikaan tuntenut aihetta. Selkeästi oli lähdöstä kysymys, selkeästi aamu valoefekteistä päätellen. Figujen välillä ei ole kauheasti interactionia paitsi Gandalf on selkeästi odottavassa osassa (vaikka leffaa tiedänkin samin katsesuunta kummastuttaa edelleen). Hassu talo kukkulan sisällä, ja puolituisia ja velho. Vahva image tietysti tulee leffasta ja kirjasta, mutta minusta aukeaa niistä tuntemattomillekin.
Conissa oli kaksi LOTR dioraamaa. Kumpikaan ei ehkä olisi sijoittunut yhtä korkealla jos niiden tarina leffaa ja kirjaa tuntevalle tuomaristolle ei olisi auennut, molemmat kuin pohjautuivat vahvasti johonkin muuhun tarinaan. En näe tätä pahana. Saman kun voi sanoa monista muistakin dioraamoista. Ne pohjautuvat jonkun jo aiemmin keksimään juttuun, uudelleen tehden sen uudessa ympäristössä.
Sama tunnelman haku pätee muuten muissakin figuissa. Space wolf champion ei ehkä 40k:ta tuntevalle tuomarille aukeaisi (miksi tuolla viikinkipäisellä tyypillä on pitkät hampaat ja se pukeutuu peltitölkkiin?). Huono esimerkki mutta toivottavasti ymmärrätte pointin silti. Melkein aina taide perustuu johonkin jo aikaisemmin kehitettyyn. Mutta jos perustaa tuotoksensa vahvasti johonkin aiheeseen, olettaen ettei se aukea ollenkaan aihetta tuntemattomalle niin kannattaa olla hyvin varma siitä että tuomaristossa ja yleisössä suurin osa ihmisistä on tutta aiheesi kanssa.
Ja sivuhuomautus, minusta maddogin dioraamassa oli tunnelmaa vaikka muille jakaa, vaikka ei olisikaan tuntenut aihetta. Selkeästi oli lähdöstä kysymys, selkeästi aamu valoefekteistä päätellen. Figujen välillä ei ole kauheasti interactionia paitsi Gandalf on selkeästi odottavassa osassa (vaikka leffaa tiedänkin samin katsesuunta kummastuttaa edelleen). Hassu talo kukkulan sisällä, ja puolituisia ja velho. Vahva image tietysti tulee leffasta ja kirjasta, mutta minusta aukeaa niistä tuntemattomillekin.
Jag känner en bot
Hon heter Anna. Anna heter hon,
och hon kan banna banna dig så hårt
Hon röjer upp i våran kanal.
Hon heter Anna. Anna heter hon,
och hon kan banna banna dig så hårt
Hon röjer upp i våran kanal.
-
maddog
samin katseen on tarkoitus olla suuntautuneena frodoon. eli tyyliin 'now we are in for it master frodo'. se ei tainnut ihan lähteä, johtuen osin siitä että näillä lotr figuilla on niin hirvittävän pienet silmät (seliseli). ja frodo tietty katseli hobittilaa aavistellen että kenties ei enää näkisi sitä enää. se että hän on selin muihin myös vahvistaa sitä tapaa jolla hän tuntee olevansa erillään muista (sormuksen kantaja kun on...). Gandalf taas antaa frodon jättää hyvästit hobittilalle. hänen asentonsa on henkii huolestuneisuutta, mutta silti luottamusta...
Syvällistä eikö vain
Syvällistä eikö vain