Kun häviät .............

[Decrepify]

Mulle on ihan sama häviänkö joskus vai en. Niitä häviöitä on tullut kertymään jo liian monta. Jos joku suuttuu yhdestä häviöstä niin onneksi olkoon.

[Gorbag]

No häviöön vaikuttaa moni tekijä. Viimeisin häviöni oli eka 40kpelini.
No, se pelattiin 2vs2, ja ihan sovitut puolet. peli kesti aika kauan ja vasta lopuks asetettiin raja pelin kestoksi. Piti vallata kaks objektiivia. Ite pelasin sellasella minimi joukolla speissuja ja kamu iigeetä. Itselläni oli huono noppasäkä, mutta se ei ollut ainoa syy
tappiooni. Ensiksi, se oli hieman oma mokakin, mutta en tekisi niin koska olen aika reilu kaveri(1 syy miksi häviän ). Vastustaja deployasi omat inifltraittorinsa linjojeni taakse. Itse en voinut tehdä näin koska vastustajien linjojen takana ei ollut tilaa. Toiseksi en ollut suunnitellut
omaa armeijalistaani hyvin. Kolmanneksi, peli venyi keskiyöhön(olin kaverilla yökylässä) ja en jaksanut ajatella selvästi enkä assaultannu typhuksen kimppuun termiksillä ja commanderilla vaikka oisin saattanu voittaa sen. Ja neljänneksi syyttäisin vasta omaa noppasäkää ja vastustajan "yyber" hyvää seivisäkää. Ja eikä se häviö nyt niin kirpase jos on reilu vastustaja. Tällä tarkoitan ettei hän naura vahingoniloisesti omalle noppasäkälleni tai ole muuten **ttumainen.

[Amazing Slug]

Ei minun (true) seer council ole vielä hävinnyt. Mutta jos meinaa tasapeli tulla, niin jopas muuttuu tarkaksi tuo uniittien välimatkojen ja taikojen kantaman mittailu.

-J

[Teräratas]

Häviön jälkeen (>75% FB peleistä) ihmettelen mitä tapahtui, ja miksi ratsuväkeni ei taaskaan päässyt kontaktiin vastustajan yksiköiden kanssa. (Suurin syy lienee se, että FB:n pelimekaniikka on edelleen hakusessa.)

40k pelit taasen ovat päättyneet lähinnä voittoihin, mutta aina kun on selkään tullut, niin on siellä takana ollut jokin taktinen arviointivirhe.

Minusta on kiva voittaa, mutta en minä hävityistä peleistäkään masennu. (On ilo katsoa, kun vastustaja murskaa armeijani huomattavasti paremmalla pelaamisella.) Ja ainahan tapion sattuessa on mahdollisuus oppia. Vain puhtaat noppatuuri voitot/tappiot ovat harmillisia, pelaamalla voitetut ja hävityt pelit ovat aina mukavia.

[osmelo]

"Hmm no olihan se ihan kiva peli. Kiitoksia." *Kättelen* Näin se menee.

[Andromedus]

Aina jossain kolmen pelissä käyn uskomaan hulluimpiin salaliittoteorioihin ja alan kuulemaan joka hiiskauksen salaisena vihjeenä toiselle. Yleensä syytän kahden pelaajan allianssia. Mutta kolminpelit on hauskoja.
Kaksinpelissä on mukava hävitä joskus ja sitten sanon että: "Oli hyvä peli" "oli mukava hävitä" tai "olit parempi. Mutta täydellinen(siis ei huonossa mielessä)häviö on se kun kaikki tyyppisi kuolevat eikä kukaan edes karkaa. Silloin tiedät että yritit parhaasi sekä kaikki taistelivat loppuun asti. Varsinkin jos kukaan ei kertaakaan failaa moraalia.
Mutta surkeinta on se kun puolet armeijasta pakenee kentältä.