Eye Of Terror 3 Kotiplaneetta

[Andromedus]

Tässä tarinassa on mukana Guardsmanin oman armeijan johtaja kapteeni Rainhawk ja sen kaverit, taas pientä yhteistyötä vaikka minä tarinan kirjoitinkin.

Tämä on omistettu niille jotka ovat kuolleet hyvälle aatteella tai isänmaalleen

07.06 Cadian aikaa, Cadian ilmakehän lähellä.

Pitkästä aikaa palkkasoturi näki Cadia planeetan, planeetan jossa hän oli asunut ennen. Monet muutkin tarrautuivat ikkunoihin kiinni nähdäkseen kaukaisen, mutta nyt niin läheisen kotiplaneettansa. Andromedus hymyili hiukan.
Jasonius harppoi metallista käytävää pitkin, pukeutuneena metalliseen kuoripanssariin sekä siniseen viittaan. Hänen ilmeensä oli vakava.
”Me lähestymme Cadia planeettaa. Olemme siellä puolen tunnin päästä. Mutta asia joka huolestuttaa minua on se että emme tiedä missä veljesi on.”
Andromedus katsoi Jasoniukseen sivusilmällä.
”Hän antaa meille merkin. Sillähän haluaa minut kuolleena eikä halua että eksyn matkalla johonkin muualle.” Andromedus sanoi.
”Oletko aivan varma? Hänhän voi vaikka huijata meitä, tai olla lähettämättä mitään merkkiä.”
”Olen aivan varma, sillä täällä me synnyimme ja täällä me kuolemme. Tai ainakin jompikumpi meistä.”
”Muuten Andromedus, jos sinä synnyit Cadialla niin miten pääsit mukaan Veren Enkeleihin?”
Andromeduksen katse kääntyi tyhjyyteen ja hän huokaisi.
”Se oli sitä aikaa kun eräs örkki alus laskeutui Cadialle. Ei sitä kyllä laskeutumiseksi voi sanoa sillä Cadian PDF ampui sen melkein alas, he luulivat että se tuhoutui. Se kuitenkin laskeutui lähelle kotikaupunkiani ja se näytti kuin komeetta olisi tippunut taivaalta. Päätin mennä katsomaan veljeni kanssa mikä sieltä oli tippunut. Me lähdimme aamulla ja saavuimme iltapäivällä sen luo. Paikalla oli muutamia örkkejä ja päätimme jotenkin voittaa heidät. Olimme tietenkin silloin tyhmiä emmekä tienneet kuinka meidän kävisi. Varastimme kaksi örkkien pistoolia ja aloimme ampumaan heitä kivien takaa. Muutama heistä kuoli mutta loput tulivat meitä kohti aseet tanassa. Otimme esiin puukkomme ja kävimme vastarintaan. Tapoin kaksi ja veljeni yhden mutta he alkoivat saada meistä yliotteen. Olisimme varmasti kuolleet elleivät Veren Enkelit olleet huomanneet alusta juuri edellisenä päivänä. He pelastivat meidät mutta tarjosivat urheudestamme palkkiota.”
Jasonius kuunteli tarkasti ja kysyi sitten:
”Mutta etkös sinä ollut aika vanha koulutukseen?”
”Olin mutta he huomasivat minussa ja veljessäni jonkinlaista potentiaalia. Jätimme äitini taakse ja hän oli erittäin ylpeä meistä. Isääni en koskaan tuntenut mutta äitini sanoi että hänestä tuli myös avaruus soturi vanhempana kuin yleensä.”
”Seuraat isäsi jalanjälkiä.”
”Tietäisinpä kuka on isoisäni. Veljeni jäi askarruttamaan minua.”
”Sinä saat vielä tietää.” Jasonius sanoi.
Yhtäkkiä Andromedus kuuli kuiskaavan äänen jonka omistajan hän tiesi.
”Andromedus, kohtalosi hetki lähestyy. Kohtaa minut paikassa jossa osoitimme kykymme ensimmäistä kertaa.”
Andromedus huomasi että kukaan muu ei ollut kuullut ääntä. Jasonius katsoi Andromedusta kysyvästi.
”Siinä paha missä mainitaan. Anarothilla näyttää olevan psyykkisiä voimia. Hän sanoi että tapaamme paikassa jossa näytimme kykymme ensimmäisen kerran. Luulen että hän tarkoittaa juuri sitä alusta josta puhuin.
”Meidän on parasta alkaa valmistautua.” Jasonius sanoi.

07.48 Cadia Planeetta, viisi kilometriä kohteesta

He varustivat joukkonsa ja arpinaamat, Dal Artha ja Jasonius lähtivät mukaan. Vihollista vastaan olisi parempi sotia pienellä joukolla täyttä eliittiä, vaikka Andromeduksen palkkasoturit olivatkin veteraaneja verrattuna tavallisiin Cadialaisiin sotilaisiin.
Oli sumuinen päivä ja he aloittivat marssinsa kohti laskeutumispaikkaa, joka oli viiden kilometrin päässä. He eivät voineet varmasti laskeutua muualle tiheän sumun takia.
He etenivät kosteassa ilmassa itään päin ja he talsivat läpi peltojen joista löytyi aina välillä muutamia ruumiita. Sota oli Cadialla täysillään kun Abaddon oli hyökännyt sinne kaaoksen voimineen. He kuulivat kaukaisen tykistön pauhausta sekä kaikuvia kuolinhuutoja kilometrien päästä. Usva teki miehistä jotenkin hiljaisia.
”Näin liikettä tuolla metsässä edessäpäin.” Dal Artha kuiskasi.
Andromedus nyökkäsi ja teki eleen kädellään ja kaikki menivät polvilleen. Hän laittoi lämpökiikarin päälle kypärästään. Hän huomasi seitsemän lämpökohdetta metsän laidalta. Ne olivat varmasti pettureita.
Hän laittoi kypäränsä taas tavalliselle näytölle ja tarkkaili vielä maastoa.
Mutta sitten sivulta kuului muutama laukaus ja kaksi miestä kaatui maahan. Kaikki menivät äkkiä maahan ja tulittivat sivulle epätarkkoja laukauksia.
”Ampukaa eteenpäin, siellä on myös vihollisia!” Andromedus huusi ja painotti lausettaan ampumalla pari laukausta vihollisiin jotka olivat piilossa ojanuomassa.
”Ampukaa kranaatinheittimillä tuohon ojaan!” Jasonius huusi ja kolme miestä ampui kranaatinheittimillä osoitettuun paikkaan.
”Rynnäköikää!” Andromedus huusi ja komppania säntäsi juoksuun kohti ojaa. Juuri ennen kuin he pääsivät ojaan kolme miestä ammuttiin. Mutta jäljellä olevat neljä kaaos soturia menetti henkensä kun kokeneet palkkasoturit löysivät helposti haarniskan vähät heikot kohdat.
Kaksi kaatui vielä takaa tulleista panoksista mutta palkkasoturit vastasivat tuleen omallaan. Muutama kuolinhuuto kuului ja Kaaos sotureiden hahmot näkyivät jo himmeästi usvassa. Heidät ammuttiin hetkessä kuoliaaksi.
Kun tulitaistelu oli ohi, he keräsivät kuolleet yhteen ja paikkasivat haavoittuneet.
”Neljä kuollutta ja kolme haavoittunutta” Sanoi Jasonius.
”Se on paljon kahdenkymmenen miehen joukolle. Ilmoita että loput palkkasoturit saavat tulla tänne leiriytymään. Mutta muutama saa jäädä alukseen ihan turvallisuuden vuoksi.”
”Selvä minä kerron kommunikaatio operaattorille.”
Andromedus katsoi kun ruumiit heitettiin ojaan ja peitettiin pikaisesti mullalla. Kaikki hiljentyivät kun Andromedus sanoi lyhyen rukouksen.
”Keisarin luona he ovat, mekin sinne lopulta joudumme. Keisarille sielumme sekä sydämemme.”
Sotilaat ottivat aseet taas käsiinsä ja jatkoivat matkaa metsään. He olivat nyt hyvin varuillaan sillä metsä olisi paha paikka yllätyshyökkäykselle. He säpsähtivät joka ikisestä rapinasta ja pitivät aseita koko ajan tanassa. Ottamatta huomioon sotilaiden tasaista tarpomista, metsä oli täysin hiljainen.

Jasonius piti boltter-pistoolistaan tiukasti kiinni kun he kulkivat leveää polkua pitkin. Andromedus oli Jasoniukselle enemmän kuin johtaja, he olivat parhaat ystävykset ja Andromedus oli pelastanut hänet Pimeiden Eldareiden taisteluareenalta.
Andromedus oli tosissaan käynyt Commorraghissa, hän oli matkustanut Verkkoväylän kautta sinne. Ragh´Dar, joka oli jopa omiensa joukossaan hylkiö oli vienyt Andromeduksen Commoraghiin pelastamaan Dal Arthaa joka oli ollut ennenkin hänen luotettu luutnanttinsa. Ragh´Dar oli opettanut palkkasoturin puhumaan Pimeiden Eldareiden kieltä jo aiemmin. Andromedus oli pukeutunut mustaan kaapuun ja kulkenut Commorraghissa monia viikkoja ennen kuin hän oli saanut selville Dal Arthan olinpaikan. Hän avasi tämän sellin ja vapautti myös Jasoniuksen joka oli samassa sellissä.
He pakenivat Ragh´Darin luo joka vei heidät pois turvaan.
Se oli hänen tarinansa, hän oli päässyt kuitenkin helposti ylhäiseen asemaan eikä Andromedus ollut koskaan katunut hänen vapauttamistaan siitä sellistä.

He lähenivät nyt laskeutumispaikkaa ja kaikki olivat valmiina tulitaisteluun millä hetkellä hyvänsä.
Sitten kuului rytinää vasemmalta ja kaikki kääntyivät aseet ojossa sinnepäin.
”Älkää ampuko vielä!” Andromedus huusi vaikka tiesi jo melkein ketä sieltä oli tulossa ja piti plasmapistooliaan lonkalla.
”Älkää ampuko ystävät, me kuulumme keisarillisiin joukkoihin” Kuului ääni joka selvästi kuului jollekin Cadialaiselle murteesta johtuen.
”Keitä te olette? Tarkoitan että mihin kuulutte ja sotilasarvonne?” Jasonius kysyi ja laski samalla aseensa.
Puitten lomasta astui mustatukkainen mies jolla oli päällään kuorihaarniska sekä aseenaan miekka ja boltter-pistooli.
”Olen kapteeni Rainhawk Cadian 76sta rykmentistä. Tämä on luutnantti Norton ja kersantti Thompson sekä neljä henkivartijaani ja veteraaniryhmä Halo.”
”Olen Andromedus Rendelius, Crozius palkkasoturilaivueen Ylin palkkamestari. Tässä ovat luutnanttini Dal Artha sekä Jasonius ja Arpinaamat erikoisjoukko.”
Rainhawk katsoi Andromedusta suurin silmin.
”Andromedus,” hän sanoi ”olenkin halunnut tavata sinut. Maineesi on suuri mutta onko se sen veroinen. Kuka palkkasi teidät? Oliko se Creed?”
Andromedus laittoi pistoolin tuppiinsa ja huokaisi raskaasti.
”Valitettavasti ei, me olemme metsästämässä veljeäni Anarothia. Hän on elänyt jo liian pitkään. Rankaisen häntä petturuudestaan vaikka se olisi viimeinen tekoni.”
”Tiedän Anarothin, hän on melkein yhtä maineikas kuin sinäkin. Tosin pahalla tavalla. Hän on komentanut Alfa Legioonaa täällä ja hänen takiaan me jouduimme eksyksiin pääryhmästämme. Meidän olisi parasta pysyä yhdessä sillä hän vois suunnitella uusia hyökkäyksiä.”
”Hyvin puhuttu Rainhawk, mutta jatkakaamme matkaa.”
He jatkoivat matkaa ja kohta he saapuivat jo sovittuun paikkaan joka oli aivan metsän reunalla. Alus ei ollut enää siellä mutta suuri kraatteri näytti paikan johon se oli laskeutunut ja he näkivät kiviröykkiön jossa Andromedus oli veljensä kanssa ollut suojassa. Paikka oli kivinen aukio jossa kasvoi pari puuta. Heidän molemmilla sivuillaan oli metsää ja edessä oli noin kymmenen metriä korkea kallio jonka laella seisoi musta hahmo.
”Anaroth!” Andromedus huusi.
Hahmo levitti siipensä ja lensi alas aukiolle. Anarothin päällä oli Alfa Legioonan haarniska joka oli hajonnut sieltä ja täältä. Hänen päässään ei ollut kypärää ja sitä peittivät tatuoinnit joista suurin osa kuvasi taruolento hydraa. Hänen käsissään oli punakyntiset salamakynnet.
”Veljeni, sinä tulit. Ihme että selvisit pienestä väijytyksestäni. Vaikka en kyllä aliarvioi taktisia taitojasi tuntien isoisämme.”
”Ihan vain uteliaisuudesta, kuka on isoisämme?”
”Ehei, en kerro sitä vielä, sillä tämä ei ole viimeinen tapaamisemme.”
”Voin tehdä siitä sellaisen yhdellä käskyllä.”
”Valitettavasti et ottanut huomioon että voisin tehdä yllätyshyökkäyksen.”
Hän oli väärässä, Andromedus oli ottanut sen huomioon. He kuulivat kirkuvia huutoja edestä päin, Raptoreita.
”Miehet suojautukaa kivien taakse ja kraatteriin!” Andromedus huusi ja ampui alas kaksi raptoria jotka olivat juuri hyppäämässä hänen kimppuunsa.
Miehet tottelivat käskyä ja juoksivat suojaan ampuen samalla suojaavaa, mutta tappavaa tulta. Raptorit kuitenkin syöksyivät kalliolta urheiden sotilaiden kimppuun kirkuen korvia huumavilla äänillä.

Rainhawk katkaisi yhden Raptorin käden voimamiekallaan tämän yrittäessä lyödä. Kapteeni viimeisteli iskun katkaisemalla pään. Mutta niitä tuli kolme lisää hänen kimppuunsa. Hän tulitti yhtä niistä aivan vimmatusti ja yritti samalla torjua kahden muun hyökkäyksiä. Savuava Raptorin raunio tippui maahan mutta Rainhawk haavoittui kun toinen iski häntä olkapäähän. Kirkkaanpunainen veri turskahti hänen olkapäästään ja hän irvisti, mutta sitten työnsi miekkansa raptorin kylmiin sisuksiin ja torjui äkkiä toiselta taholta tulevan lyönnin. Bolter lauloi taas jälleen kuolinlauluaan ja kolmas tipahti maahan kuolleena kuin kivi.
Kapteeni huokaisi helpotuksesta, enää pari raptoria miesten kimpussa ja nekin pahasti alakynnessä. Hän huomasi Andromeduksen joka taisteli veljensä kanssa kukkulan huipulla ja kipinäkuuroja lenteli aina kun heidän aseensa kohtasivat.
Rainhawk ei ollut kovinkaan usein nähnyt niin taitavaa ottelua kahden soturin välillä.
Mutta juuri silloin erittäin suuri määrä kulttilaisia vyörysi hänen sivuiltaan sivuiltaan heitä kohti.
”Avatkaa tuli!” Hän huusi ja aloitti taas ampumisen boltter pistoolillaan. Hänen joukkonsa ja Andromeduksen palkkasoturit avasivat tulen käskystä ja monia kymmeniä kaaoksen palvelioita kuoli tuskasta korahtaen.

Luutnantti Norton ampui molemmilla pistooleillaan lähestyvää kulttilaisten laumaa parhaansa mukaan. Hänen vierestään kuoli kaksi soturia, yksi Arpinaama ja yksi Halo veteraanien soturi. Luutnantti oli varma että he eivät eläisi pitkään tällä vauhdilla. Kohta kulttilaiset törmäisivät heidän linjoihinsa.
Norton otti miekan maasta ja hakkasi kaksi kaaoksen palvojaa kuoliaaksi heti. Hän löi sivuttaisen iskun ja osui yhtä kylkeen. Miekan laaja kaari tappoi kaksi lisää ja siinä vaiheessa palvojat olivat jo täydessä juoksussa.
Hän ampui vielä pari laukausta ja vaihtoi sitten lippaat hänen savuaviin aseisiinsa. Taistelu oli ohi.

Kipinäkuurot lentelivät joka puolella kun Andromeduksen ja Anarothin aseet kohtasivat. He olivat yhtä hyviä eikä kumpikaan ollut edes osunut vielä toisiinsa.
”Anna jo periksi, et voita minua!” Anaroth huusi ja löi taas kaksi nopeaa iskua jotka Andromedus torjui.
”Olen voittanut sinut ennenkin, eikä mikään estä minua voittamasta sinua nyt.”
He kamppailivat jonkun aikaa ja molemmat olivat jo lopen uupuneita.
”Mutta kaaos antoi minulle voimaa, et voi voittaa minua!” Anaroth huudahti ja iski yhden iskun Andromeduksen vatsaan. Kylmät terät iskeytyivät hänen sisuksiinsa mutta palkkasoturi tarttui pistooliinsa ja ampui veljeään kolmesti. Anaroth korahti ja hoippui taaksepäin.
”Tapaamme vielä, siellä missä on autiotalo seisoo kukkulan päällä vain mylly ystävänään.” Siinä samassa Anaroth sukelsi sumuun ja hävisi näkyvistä.

[Andromedus]

Voisko joku kommentoida vai eikä kukaan pidä tai jaksa vain lukea loppuun?

[High king Godric]

Ihan kiva tarina, paria kirjoitusvirhettä lukuunottamatta. Ne ei kyllä paljoa tahtia haitannut, mutta kuitenkin. Hieno kuulla taas Andromeduksesta. Kirjottele taas jatkoa kun jaksat.

[Adanedhel]

Ihan kivaa tekstiä... Mutta joitakin kirjoitus virheitä oli... Ihan hyvä että vieläkin kirjoittelet, ja mukaavaa kun olet palannut seuraamme...

[Guardsman]

Jesh, hyvä tarina. Kiva oli nähdä omaa porukkaa sun tarinoissasi.

”Mutta etkös sinä ollut aika vanha koulutukseen?”
”Olin mutta he huomasivat minussa ja veljessäni jonkinlaista potentiaalia. Jätimme äitini taakse ja hän oli erittäin ylpeä meistä. Isääni en koskaan tuntenut mutta äitini sanoi että hänestä tuli myös avaruus soturi vanhempana kuin yleensä."

Tuossa on tollasta Star Wars tyyliäkin, "Luke on liian vanha Jedi ritariksi..." Hyvää tavaraa, kuten aina. Ja lisää jäädään odottamaan.

[Bonehead]

Ihan hyvää tekstiä tuo oli.
Muutamia virheitä näytti olevan, mutta ne
anteeksi annettakoon .

[Andromedus]

Ainnin niinhän kävi muuten Star Warsissa. Ei tullu mieleen mutta muistin että jossain oli silleen. Korjaan virheet heti paikalla.

[Andromedus]

Muuten voisko joku sanoa mitä viheitä niin voisin korjata, en nyt sattumoisin löydä niitä.

[Naula]

'Kun tulitaistelu oli he keräsivät kuolleet yhteen paikkaan'

[Andromedus]

Etkö sä voi ettii koskaan mitään muuta kuin negatiivistä mun kirjotuksista Naula? Ei voi ees koskaan kommentoida muuten kuin sanomalla jonkun virheen, olisit tarinaa voinut kommentoida.
Taidampa mennä sinun tarinoidesi pariin.

[Naula]

kysyit virhettä(tuossa kaks ylöspäin siut mukaanlukien). mielestäni oli Hyvä tarina.

[Adanedhel]

kannattaa vetää tuollaisesta herne nenekkiin. Ihan asiallinen kommentti.

[Icingdeath]

Etkö sä voi ettii koskaan mitään muuta kuin negatiivistä mun kirjotuksista Naula? Ei voi ees koskaan kommentoida muuten kuin sanomalla jonkun virheen, olisit tarinaa voinut kommentoida.
Taidampa mennä sinun tarinoidesi pariin.

Tuota, etkös juuri kysynyt tietoja niistä virheistä? Mielestäni Naula vain asiallisesti kertoi sinulle yhden niistä. Hyvä tarina muuten (jälleen) ...

[Andromedus]

Ei vaan tarkotan vaan sitä että en oo tarinoistani löytäny naulalta kertaakaan asiallista kommenttia.
Ehkä otin herneen nenääni muta korjasin sen ja kaikki on hyvin.
Kiva että pidit Naula, siunkin tarinat on kyllä ihan hyviä.
Muuten julkasen jatkoa varmaan viikonloppuna, eli viimisen osan ja kirjotan sen niin hyvin kun koskaan osaan. Eli moneen kertaan luen läpi ja paljon yksityiskohtia lisää.

[Naula]

toinen kerta kun ikinä kommentoin tarinoitasi. Viimeksi sanoin tätä ennen 'hyvä tarina'.

[Andromedus]

Muuten teen vielä kaksi osaa tätä Eye of Terroria. Onko vielä kommentoitavaa, kysyttävää?

[Walloittaja]

Mahatava tarina! Sujuvaa tekstiä jota on mukava lukea. Taattua Andromedus laatua. Jatkoa odottelen

[Andromedus]

Joo, varmaan tozza viikonlopulla tulloo seuraava osa.

[Andromedus]

Hei tarviisin vähän kritiikkiä! Pitäs nelos osa kirjoittaa niin pitää tietää että kirjoitanko sen paremmin? Saan sen tänään valmiiks sen nelos osan.

[Nuntius Deum]

Meidän olisi parasta pysyä yhdessä sillä hän vois suunnitella uusia hyökkäyksiä

voisi sanasta puuttuu i

Mutta juuri silloin erittäin suuri määrä kulttilaisia vyörysi hänen sivuiltaan sivuiltaan heitä kohti

Tapaamme vielä, siellä missä on autiotalo seisoo

Tiedän että nuo on pikku mokia mutta pyysit kertomaan kirjoitus virheitä.