Tiheissä viidakoissa kuumuudessa ja kosteudessa, Badlandsien metsiköissä asustavat Villiörkit. Tarinamme kertoo Headhunters heimon urheasta päälliköstä ja hänen yrityksestään johdattaa heimonsa pois painostavasta ilmanalasta.
Eksoottisten lintujen äänet raikuivat viidakoissa, eläinten murina ja mylvintä kuuluivat matkojen päähän ja örkkien metsästyskarjunat ja hiisien vikinä täydensivät konserttia. Puskista ryntäsi yhtäkkiä suuri joukko villisioilla ratsastavia räikeästi maalattuja vihreänahkoja. He mylvivät ja karjuivat ratsastaessaan keihäät ojolla ja ajoivat takaa gazelleja ja muita viidakon eläimiä. Kärjessä ratsasti tiikerinnahka hulmuten kädessään pitkääkin pitkempi keihäs Pääkallometsästäjät-heimon päällikkö Urgoth Pääkallonmetsästäjä. Hän oli komea näky. Suuri suu ammollaan punaiset silmät kiiluen hän ratsasti kiinni jälleen yhden kavioeläimen ja seivästi sen lähes kolmimetriseen keihääseensä.
- Pomo hei. Koht' meitsil on koko viikon sapuskat, eh?
- Hiljaa!
Urgoth Pääkallonmetsästäjä on tunnettu raivokkuudestaan ja rautaisesta johtamisestaan. Hän hakkaa metsähiisiä montakymmentä päivässä tyydyttääkseen tappelunhalunsa. Hän syö kokonaisia gazelleja päivälliseksi jättäen snotligeille ja hiisille vain luita kaluttaviksi. Tunnetuin piirre hänessä on hänen alituinen pyrkimyksensä pois viidakoista serkkujensa maille. Pääkallonmetsästäjät heimo varustaa aina tutkijoita ulkopuolelle omia alueitaan. Seuraavana iltana kaikki tulisi muuttumaan.
- Tänään me lähetään hitoille täältä! Varustakaa hiidet ja snotligit. Ottakaa aseenne! Me lähetään yön pimennoissa matkaan, komensi Urgoth joukkoaan iltatulen ääressä.
Joukko oli vastahakoinen, mutta totteli koska tiesi mitä vastustelijoille tulisi tapahtumaan.
He lähtivät matkaan yöllä. Satapäinen heimo kulki metsissä niin äänettömästi, kuin örkille on mahdollista ja ohitti monia kyliä ja heimojen asuinsijoja. Pian aurinko alkoi nousta.
- Nyt muuttuu suunnitelmat hei! Kun aurinko valasee tän metsikön me ei enää sniikata. Me rymistellään. Siis tuhotaa' kaikki kylät ja kaupungit ja poltetaan! Mä haluun tapella! huusi Urgoth ja valtavan mylvinnän saattelemana hyppäsi villisikansa selkään ja rynnisti matkaan joukko perässään. Hiidet jäivät piiskureittensa kanssa taaemmas ihmettelemään silmät suurina. Headhunters heimo rynnisti läpi sademetsien ja viidakoiden teurastaen, orjuuttaen, polttaen ja talloen muut klaanit jalkoihinsa. Kukaan ei voinut koko ajan kasvavalle heimolle mitään ja niinpä Urgoth marssi voitokkaasti läpi Villiörkkien asuinsijojen. Monet heimot liittyivät pienen yhteenoton jälkeen Urgothin joukkoon ja saapuessaan Badlandsien pohjoisille vuorille. Edessä olisivat vielä nk. Portinvartijat. Suuri heimo täynnä mahtavia shamaaneja. Urgoth epäröi. Hän oli ensin aikeissa lähteä kiertämään Portinvartijoita, mutta huomasi yrityksen mahdottomaksi. Hän päätti rymistellä jälleen. Armeija kiihdytti jälleen laukkaan kohti Portinvartijoita, mutta ei löytänyt ketään.
- Mitä ****! kirosi Urgoth hämillään ja seivästi hermostuksissaan muutaman sotilaansa.
- Matkaan! hän huusi ja laukkasi läpi Portinvartijoiden kylän jälleen polttaen ja tallaten.
- Kautta Morkin (mahdollisesti myös Gorkin)! hän manasi.
- Eikä teistä kylähulluista oo mun haastajiks? Tulkaa esiin!
Mitään ei kuulunut. Pääkallonmetsästäjät viipyi sademetsien laitamilla yön ja lähtivät kyllästyneinä matkaan. He olivat kulkeneet pohjoisten vuorten reunamia, kunnes takaa kuului hätäkutsu.
- Hiidet menettää niinku järjen! ilmoitti hätääntynyt sotilas.
- Se ei oo uutta. Teurastakaa ne kaikki, sanoi Urgoth jäätävän tyynellä äänellä.
- Eli siis... Käskystä!
Takaa kuului kärsivien hiisien metakka ja lopulta hiljaisuus. Sitten rupesi kuulumaan yökkäilevien ja valittavien örkkien ääniä. Samainen sotilas ryntäsi jälleen Urgothin eteen.
- Kaikki delaa! Jotain mysteeristä on tekeillä, sanoi örkki jälleen hätääntyneenä. Kesken kaiken hänen puheensa hänen kätensä irtosi ääntä päästämättä ja jätti mädäntyneen näköisen jäljen käden paikalle.
- Mitä tämä on? Jotain pilaako? Mä näytän tsoukit nille jotka tätä aiheuttaa. Hänen ympäriltään kaatui örkkejä. Jotkut menettivät korvia, käsiä tai jalkoja, jotkut jopa päitä. Tämä riitti Urgothille.
- Paetkaa! hän huusi mielipuolisesti ja lähti hirvittävällä vauhdilla takaisin suuntaan, josta oli tullut.
- Ensin teurastan ja orjuutan kaikki vihaamani heimot. Sitten matkustan läpi viidakoiden pohjoisille vuorille saakka, mutta sitten tämä tauti tuhoaa kaiken.
Urgoth väänteli naamaansa miettiessään.
- Portinvartijat. Ne langetti kirouksen. Ne saa vielä maksaa!
Urgoth rynnisti takaisin takanaan armeija joka hajosi kirjaimellisesti osiin. Waagh! magia oli jälleen tehnyt tehtävänsä ja käännyttänyt kapinalliset Viidakon örkit takaisin kuumille asuinsijoilleen.
Jälkeenpäin Urgothille oli jäänyt vain murto-osa aikaisemmasta klaanistaan, mutta Villiörkit kasvavat koko ajan. Pian nämä Viidakon Herrat ovat jälleen voimissaan.
______________________________________________
Se oli siinä. Nopeasti kirjoitettu pieni tarina epäonnistuneesta örkkikomentajasta. (Minulla on muuten figuurina Urgoth Headhunter ja melkoisen mojova magic item, Urgoth's Headstick)
Mutta kritisoikaa ja arvostelkaa.
EDIT: Tätä tarinaa on jälkeenpäin korjattu ja suomennettu kokonaan.
U R G O T H H E A D H U N T E R
U R G O T H H E A D H U N T E R
Viimeksi muokannut Grom, Ke 01.10.2003 20:48. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Back in da biz and so deep in da bashin' game.
