Alk. nimi: LAST ENCOUNTER
Kirjoittanut: Grom Hardhammer
Alkutekstit:
Tämä on jatkoa kahdesta edellisestä KIVISILLAN TAISTELU ja SHAMAANIN TUHO. Näemme miten sota päättyy. Grom Rautavasara vs. Urgoth Pääkallonmetsästäjä. Toivottavasti pidätte.
_________________________________________________
Taivallus viidakon läpi oli muuttunut raivopäiseksi pakenemiseksi. Nuori sotapäällikkö Grom Rautavasara tunsi epäonnistuneensa pahemman kerran. Hänen armeijansa oli osissa. Yön hiidet ravasivat kaukana örkkijoukoista ja Grom oli itse hävittänyt kaiken kontaktinsa armeijaan. Hänen uskollinen shamaaninsa Salthu oli kuollut ja hänen parhaasta sotapäälliköstään Tarak Sotakirveestä ei näkynyt jälkeäkään. Grom oli vaipua alakuloon, mutta siihen ei jäänyt aikaa, sillä Villiörkkien hyökkäys alkoi saman tien.
- Mä mietin, että nää tapahtumat menee vähäsen nopeest’, Grom ärähti ja ryhtyi latelemaan käskyjä lähellään oleville sotilaille.
Gromin armeija oli sekasorron vallassa jättiläisten hyökkäyksen jäljiltä ja nyt Urgoth Pääkallonmetsästäjä oli päättänyt hyökätä. Grom tajusi asian ytimen. Urgoth oli järjestänyt jättiläiset pitämään leiriään, niin että Gromin armeijan täytyisi törmätä niihin. Tilanne oli lähes toivoton. Urgothin armeija rynnisti hyvässä fyysisessä kunnossa ja järjestäytyneinä kohti Gromin pieniä yksiköitä ja paloittelivat ne helposti. Taistelu oli alkanut. Grom ryntäsi mahtavan karjaisun saattelemana lähimmän vihollisen kimppuun ja lävisti tämän miekallaan.
- Waaagh! kuului joka puolelta, kun örkkisoturit kävivät toistensa kimppuun.
Grom katsoi eteenpäin puskiin, joissa hän näki lukuisia shamaaneita valmistautumassa.
- Sä siinä! hän huudahti lähellä olevalle rykmentinjohtajalle. - Ota joukkos ja hoitele noi shamaanit tuolta.
Pieni joukkio lähti kohti shamaaneita. Samalla kuitenkin heidän sivustaltaan hyökkäsi ryhmä Villiörkkien ratsuväkeä ja tappoi joka ikisen. Grom otti omat joukkonsa ja päätti itse hoidella shamaanit. He pääsivät vaikeuksitta kymmenen metrin päähän shamaaneista, kun itse Urgoth Pääkallonmetsästäjä villisialla ratsastaen sulki heidän tiensä.
- Sä oot nyt mun! huudahti Urgoth.
- Älä kuvittele! sanoi Grom ja huitaisi nyrkillään Urgothin satulastaan.
Gromin joukkio jatkoi matkaansa kohti shamaaneita ja vähäpukeisten herrojen kasvoilla käväisi huolestuneisuuden ilme. Urgoth yritti vielä takaapäin hoidella Gromin etenevän rykmentin, mutta Ni’Gobbla sulki hänen tiensä. Yön hiisien suuri joukko kävi taistoon Urgothin ratsuväkeä vastaan.
- Juuri näin! riemuitsi Grom ja saavutti shamaanit.
Kahdeksan vanhaa shamaania surmattiin nopeasti, sillä nämä olivat täysin aseettomia. Grom survaisi miekkansa viimeisen shamaanin kurkkuun ja katsahti sitten Urgothin tilannetta. Raivoisat Villiörkit olivat teurastaneet Ni’Gobblan joukot ja onnikin oli ollut heidän puolellaan, sillä Yön hiisien omat fanaatikot olivat tappaneet puolet omista joukoistaan. Grom kirosi ja joutui uuteen lähitaisteluun Villiörkkien kanssa.
- Mist’ näitä tulee? hän ihmetteli tappaessaan kaksi örkkiä yhdellä miekan heilautuksella.
Tarak Sotakirves taisteli jonkin matkan päässä voitokkaasti. Hänen kaksiteräinen kirveensä halkoi ilmaa ja hänen raivoista huutonsa raikuivat viidakon kuumuudessa. Grom sai Tarakin raivoisasta taistelusta lisää tahtoa ja taisteli, kuin raivohullu. Muut Gromin armeijasta seurasivat esimerkkiä ja ryhtyivät ilkeästi virnistellen niittämään Villejä Örkkejä. Urgoth seurasi muutosta, joka oli tapahtunut ja rynnisti Tarakin luokse. Hänen kolmimetrinen keihäänsä iskeytyi rutinalla Sotakirveen olkaan. Tarak mylväisi rajusti kivusta ja polvistui. Urgoth Pääkallonmetsästäjä kohotti keihäänsä tappavaan iskuun, mutta Tarak kierähti pois tieltä. Hänen kätensä vuoti rajusti verta ja hän poimi maasta leveän ja paksun lehden ja kietaisi sen kätensä ympärille. Grom ryntäsi parhaan miehensä avuksi, mutta Ni’Gobbla oli nopeampi. Pieni Yön hiisi ponnahti korkeuksiin ja iski pitkän keihäänsä Pääkallonmetsästäjän kylkiluiden väliin. Villiörkkipäällikkö ulvaisi kivusta ja kiskaisi keihään irti kyljestään valtavan veriryöpyn saattelemana. Ni’Gobbla oli aseettomana ja Urgoth sysäisi tämän pois yhdellä kädenheilautuksella. Raivostunut päällikkö hyppäsi villisikansa selkään, poimi maasta kirveen ja lähti mahtavaan hyökkäykseen. Grom katsoi kauhuissaan, kun hänen vihollisensa ratsasti rykmenttien läpi heilautellen kirvestään puolelta toiselle ja iskien päitä irti. Kokonaisia rykmenttejä kaatui örkkejä ja hiisiä ja monet valtasi paniikki. Grom astui haastamaan Urgothin.
- Viimeinen kohtaamisemme, hän sanoi jylisevällä äänellä ja veti nosti miekkansa kasvojensa eteen.
Urgoth ei vaivautunut vastaamaan vaan vaahto suustaan tupruten kävi Gromin kimppuun. Isku toisensa jälkeen osui Gromin kilpeen ja haarniskaan ja Grom väsyi mahtavan taistelijan alla. Isku iskun jälkeen kohdistui Gromiin ja lopulta hän lysähti polviensa varaan. Yksi villiörkkisotilaista viskasi Urgothille keihään ja tämä kohotti keihäänsä Gromin päälle.
- Olkoon tää opetus teille alhaiset serkkumme! Tää teiän pomonne menee manalan maille! raivosi Urgoth ja iski keihäällään Gromia.
Keihäs upposi syvälle Gromin olkaan. Toinen isku osui toiseen olkaan. Grom oli täysin voimaton ja Urgoth kohotti keihäänsä tappavaan iskuun. Hän laski keihästään kohti Gromin kaulaa, mutta pysähtyi äkisti. Hän katsahti neuvottomana alaspäin ja näki vatsastaan pistävän keihään. Tarak Sotakirves oli viskannut viimeisillä voimillaan keihään Urgothin vatsasta läpi. Pääkallonmetsästäjä ei vieläkään kaatunut vaan viskasi kirveensä päin Tarakia. Kirves lensi suoraan Tarakin haavoittuneeseen käteen ja katkaisi tämän valtavan veriryöpyn mukana. Sitten hän kääntyi edelleen Gromin puoleen keihäs edelleen vatsassaan.
- Sä kualet ennen mua! hän sanoi, mutta lysähti sitten kasaan.
Raivoisa Ni’Gobbla oli tullut takaa ja iskenyt Urgothiin vielä kaksi keihästä lisää. Tämä oli liikaa mahtavalle Villiörkille. Hän lyyhistyi maahan ja Villiörkkien keskuudessa kuohui.
- Nyt se o’ ohi, huokaisi täysin lävistetty Grom ja pökertyi sitten kivuistaan.
Gromin armeijan jäljelle jäänyt osa tappoi ja ajoi pois loput Villiörkit ja Waaagh! kaikui viidakoissa, kun Grom Rautavasaran armeija juhli mahtavaa voittoa. Sotatantereella makasi hirvittävästi ruumiita ja loukkaantuneita heidän joukossaan mm. Tarak Sotakirves ja itse Grom Rautavasara, joka oli kuoleman porteilla. Hänen ihonsa oli kalpea ja hän värisi. Yön hiisien shamaanit yhdistivät voimansa örkkien shamaanien kanssa ja saivat kuljetettua Gromin hengissä takaisin pois metsistä. Hänet vietiin linnoitukseen, jossa hän parani hitaasti, mutta parani täysin.
Sota oli ollut verinen ja kauhea. Tarak Sotakirves oli selvinnyt kaikesta, mutta menettänyt oikean kätensä. Ni’Gobbla oli palkittu yhtenä Yön hiisien mahtavista johtajista ja muutkin selvinneet sotakomentajat palkittiin. Grom Rautavasaralle lahjoitettiin mahtava Hackan miekka. Nuori sotapäällikkö Grom Rautavasara oli ottanut tärkeän ensimmäisen koko sodan voiton. Hänellä oli mielessään lukuisia sotaretkiä, joita hän aikoi toteuttaa. Näin tuli myös tapahtumaan. Grom Rautavasara matkasi ympäri Vanhaa Maailmaa sotien. Kääpiöt ja Rotat saivat tuta hänen taistonsa ja hän uskaltautui jopa Khemriin. Tähän hautakuninkaiden mahtavaan maahan. Mutta mitään ei oltu vielä nähty. Grom Rautavasara jatkaa vieläkin. Kokeneempana ja vahvempana kuin koskaan.
__________________________________________________
Lopputekstit: Ja näin päättyi kolmen novellin sarja. Tämä on kaukaista historiaa ja liittyy armeijani fluffiin, jota on luvassa pian. Siinä menemme sodasta eteenpäin kaksikymmentä vuotta ja Grom Rautavasara on kokeneempi. Fluffi tulee esittelemään mm. lordien ja sankareiden historiaa, jotka kuuluvat armeijaani. Lisään armeijalistan ennen tarinoita. Joten toivottavasti piditte. Jä nämä kaikki syntyivät siis hetken inspiraatiosta. Okei, himan mietin etukäteen viimeistä osaa, mutta kuiteskii.
suorastaan nautin näistä tarinoista ja odotan innolla kuulevani lisää Gromin seikkailuista.
