Velho Dreinin tarina
Päivä alkoi kääntyä iltaan. Taivas alkoi hämärtyä, ja metsä heitti varjoja polulle. Drein, vasta valmistunut Altdorfin magian killan velho, ratsasti itsevarmasti mustalla orillaan, Raladanilla. Drein oli elementissään pimeällä .Velhojen kokeessa hänen oli huomattu olevan herkin Varjojen tuulelle, joka myös Ulgun tuulena tunnetaan. Velho pystyi melkein näkemään varjojen läpi, eikä matka tuottanut hänelle mitään vaikeuksia. Drein oli matkalla pieneen Erenheimin kylään. Tämä oli ensimmäinen tehtävä, jolle velhojen neuvosto hänet lähetti. Tehtävänä Dreinillä oli tutkia oudot kulttihuhut, jotka vaivasivat kylää ja sen ympäristöä. Ihmiset juorusivat oudoista äänistä ja valoista, joita näkyi pimeällä vuoriston suunnassa. Eläimiä oli löydetty raa-asti silvottuna luolasta, jonka sisältä oli löydetty myös muita outoja esineitä, joista yksi oli lumottu, Vaikka neuvosto ei uskonutkaan kultin olevan olemassa, hulluksi tullut velho saattoi olla ympäristölle vaaraksi. Dreinin piti tutkia asia ja raportoida siitä neuvostolle. Hän saapuisi kylään illaksi.
Kylän yllä oli pilvetön taivas, ja tähdet tuikkivat ja kuu valaisi ympäristön. Drein ratsasti kylän katua pitkin ja löysi helposti Erenheimin majatalon, Pomppivan porsaan. Velho sitoi Raladanin liekaan, irrotti sauvansa kiinnikkeestään ja astui sisälle. Oli melkein sulkenmisaika. Drein huomasi heti kaikkien tuijottavan häntä. Se ei ollut ihmeellistä, sillä pieneen kylään saapunut muukalainen herätti yleensä aina huomiota. Uteliaisuutta lisäsi se, että kaikki huomasivat hänen olevan velho. Väkijoukon tietystä pilkkeestä hän huomasi myös heidän tunnistaneen Velhon koulukunnan.
Ihmiset pelkäsivät ja karttoivat ”harmaita velhoja”, eikä ollut helppoa kulkea huomaamattomasti, ellei sitten loitsinut itseään näkymättömäksi…
Drein käveli arvokkaasti baaritiskille ja sanoi: ”Tarvitsen huoneen yöksi ja tallipaikan hevoselleni, onko täällä tilaa?”
”En yleensä ota varjovelhojen rahoja.” baarimikko sanoi kohtuullisen kovalla äänellä.
Kuului myöntelevää puheensorinaa ja eräs juopunut mies huusi ”Kyl noi on huijareit kaik vaa! Ulos siit tai mie heitän siu!” samalla mies horjahti ja tömähti lattialle. Hän ei myöskään noussut enää.
Puheensorina yltyi, ja ihmisten katseet alkoivat olla entistä vihaisempia. Drein huomasi sen ja kivahti: ”En halua mitään teistä Enkä kaipaa rahojanne, olen tullut tänne tutkimaan huhuja, joita täällä levitellään. Mitä pikemmin pääsen täältä pois, sen parempi. Jos teette yhteistyötä ja kerrotte tietonne, saatan lähteä jo parin päivän päästä. Velhojen neuvosto on myös luvannut pienen palkkion hyödyllisistä tiedoista, joten ette aivan hyväntekeväisyyttä joudu tekemään.”
Tämän jälkeen puheensorina lakkasi ja kaikki kääntyivät vähitellen omien juomiensa pariin. Vaikka palkkio olikin luvassa, ei kukaan asiakkaista halunnut olla missään tekemisissä velhon kanssa. baarimikko kuitenkin sanoi ahne pilke silmissään: ”Voin kertoa tietoni ja varata teille huoneen, tietenkin sopivaa maksua vastaan”
Drein huokaisi: ”hyvä on, kunhan kerrot kaiken mitä tiedät, eikä huoneessani ole torakoita.”
Baarimikko kertoi ihmisten todellakin nähneet valoja vuoriston suunnalla ja kuulleen outoja ääniä. Jotain karjaa oli kadonnut ympäröiviltä maatiloilta ja ihmiset olivat peloissaan. Se selitti ihmisten tavallista kireämmän käytöksen Dreiniä kohtaan. Lopulta kylän sotilaat olivat lähteneet etsintäretkelle päivällä ja löytäneet vuoriston luolasta rituaalivälineitä ja silvottua karjaa. He olivat löytäneet myös lumotun pikarin, mutta itse silpojista ei löytynyt jälkeäkään.
”Mistä sotilaat tiesivät pikarin olevan lumottu?” Drein kysyi. Baarimikko selitti pikarin hohtaneen kuultavaa punaista valoa. He eivät uskaltaneet koskea siihen, joten he laittoivat sen pussiin ja kuljettivat sen mukanaan tukikohtaansa kylän lähelle.
”siinä kaikki mitä halusin tietää” Drein sanoi ja maksoi tiedoista ja huoneesta. ” matkaan huomenna linnoitukseen ja pyydän tutkia sitä.
”herran huone on toinen oikealla yläkerrassa. Tallipoikani vie hevosen talliin ja laittaa sille hyvät olot ” baarimikko sanoi maireasti rahat kourassaan.
Nyt oli toinen ääni kellossa Drein hymähti. Hän kapusi portaat. huone oli yllättävän tilava ja melko siisti. Velho aikoi jo mennä vuoteeseen, mutta ajatteli sitten, että ei vara venettä kaada, ja loihti oveen pienen riimun, joka ilmoitti jos se avattiin. Sitten Drein kosketti mielellään Raladania ja totesi kaiken olevan hyvin. Väsyneenä hän meni vuoteeseen, ja nukahti jonkin ajan kuluttua.
Drein käveli velhojen neuvoston pääsalia pitkin. Kymmenien merkittävien velhojen katseet olivat nauliutuneet häneen. hän lähestyi suurta puoliympyränmuotoista Kivipöytää. Sen riimut hohtivat himmeästi, ja siinä oli paikka jokaisen koulukunnan johtavalle arkkimaagille, sekä neuvoston johtajalle. Kun Drein saapui pöydän luo, neuvoston johtaja sanoi: ”Drein Alagast, sinä olet kuolemaa uhaten pelastanut hienon maamme tämän kultin toiminnalta. Ilman sinua olisi Mahtavat kaupunkimme raunioina, ja Vaimomme ja lapsemme savuavia ruumiita demonien käsissä. koko maailma juhlii sinua sankaria, ja olet kasvanut mahdissa mahtavammaksi kuin kukaan meistä. siksi pyydänkin sinua ottamaan minun paikkani neuvoston johdossa. Olisit vahvempi johtaja kuin kukaan meistä voisi koskaan olla”
”Se olisi suuri kunnia ja lupaan johtaa neuvostoa……..HUMMMMMMMMMMMM!!!!!!!
ääni kaikui hänen päässään. HUMMMMMMMMMMMM!!!!!!!!. Drein havahtui unestaan nopeasti ja näki miehiä soihdut ja aseet kädessä. Riimu oli kuin olikin pelastanut hänet.
”Seis!” Drein huusi ja tarttui sauvaansa. ”Mitä haluatte minusta!?”
Drein kuuli kiroilua ja kuuli erään miehen sanovan ”tapetaan se! ei sitä voi siepata!”
Miehet ,joita oli neljä hyökkäsivät aseet heiluen. ”Zidh Jah Xayl” Drein loitsi ja koko huone täyttyi niin paksulla pimeydellä , että sitä olisi voinut leikata veitsellä. ”Tule esiin Velho!” rokonarpinen mies sanoi ja huitoi ilmaa. Drein näki täydellisesti pimeyden läpi. ja alkoi lausua uutta loitsua.
” Xayl Toor Der Nah.” Samassa alkoi kuulua huutoja. Varjot aineistuivat ja alkoivat repiä miehiä kappaleiksi. 3 heistä kaatui tuskissaan maahan, mutta kauimpana seisova säästyi taialta. ”Nyt kuolet! tiedän missä olet!” mies, jolla oli musta parta huusi ja hyökkäsi suoraan Dreinin kimppuun.
Drein väisti miekan iskun ja hypähti sivulle. Hänellä ei ollut aikaa lausua uutta loitsua joten Survaisi sauvallaan hyökkääjää kylkeen täydellä voimalla. Sauvan lumous tehosti iskun kymmenkertaiseksi, ja mies lensi päistikkaa ikkunan läpi kadulle. Juuri kun Drein luuli hyökkäyksen olevan ohi. Aisti hän jonkun loitsivan. Velho! hän huusi mielessään ja kääntyi ovelle juuri kun sininen salama leimahti. Hän sai viimeisillä voimillaan loitsun pysäytettyä, mutta tiesi heti velhon olevan kokeneempi ja mahtavampi. Hänellä ei ollut mitään mahdollisuuksia voittaa.
”Veristä miekkaa ei pysäytä mikään!” Velho kiljui ja heitti uuden salaman Dreiniä kohti. Drein olisi varmasti kuollut ellei olisi turvautunut sormukseensa. Se oli lahja hänen mestariltaan, ja siihen pystyi varastoimaan loitsuja. Hänen mestarinsa oli varastoinut sormukseen kaksi erityisen mahtavaa loitsua lahjaksi. Purppura valo ympäroi Dreinin ja salama kääntyi sivuun. Sitten Drein käytti hyökkäysloitsunsa, ja Kirkas energiapallo sinkoutui sinikaapuista velhoa kohti. Velho ärähti ja sai pysäytettyä loitsun, mutta lennähti sen voimasta seinää vasten ja pökertyi hetkellisesti. Drein tiesi kuolevansa seuraavaan loitsuun, joten hyppäsi rikkoutuneesta ikkunasta kadulle, huutaen samalla mielessään Hevostaan apuun. Dreinille tuli pehmeä lasku, sillä hän putosi ikkunasta lentäneen kuolleen hyökkääjän päälle. Lento oli silti tuskallinen , ja ilma pakeni velhon keuhkoista. Samassa hän kuuli hirnumista ja näki Raladanin laukkaavan häntä kohti satuloimattomana ja kaksi miestä perässään.
Drein ehti juuri ja juuri ajoissa hevosensa selkään ja ratsasti hurjaa vauhtia metsää kohti. Koko kylä oli heräämässä mekkalaan, mutta Drein tiesi ,että ainoa turva hänelle oli metsän suojassa. Hänen olisi pakko ratsastaa suoraan Altdorfiin ja raportoida hyökkäys. Drein pääsi metsän reunaan ja katosi pimeyteen. Verinen miekka? Drein ajatteli. ainakin tiedän kultin nimen…
Sinikaapuinen velho katsoi Dreinin menoa metsää kohti. Velho oli ehtinyt lausua vielä yhden loitsun ennen Dreinin pakoa. Velho oli merkinnyt hänet, ja kaikki kaaoksen olennot tuntisivat hänet mailien päähän. Velho korjasi kaapuaan ja samassa katosi ja ilmestyi päämajaansa lausuttuaan loitsun. Hän tiesi ettei nuori velho pääsisi pakoon.
Elikkä tämänlaista vähän kirjoittelin inspiraatiopuuskassani Kommenttia?
Drein, Velhon tarina
Drein, Velhon tarina
"Brother of great Tlazcotl, Tepok of the air shall always be honored in great Tlazcotl. Let it be done."
no tota ei ollu tarkoitus. keksin vaan nopeasti jonkun.
-
High king Godric
- Viestit: 422
- Liittynyt: Su 25.05.2003 11:25
- Paikkakunta: Espoo
