Bazrog käveli eräällä niityllä kaverinsa Gorgathin kanssa. He juttelivat sodista ja kuinka örkit vielä kostaisivat Sigmarille ja tappaisivat keisarikunnan ihmiset. ”Tääl on kiärtäny joku huhu, et me lähettäis jossai vaihees tappaa niit mulkvistei ihmisii” Gorgath sanoi. ”Joo meikä meinää pistää niit ainaki viis kasaan…ja sit syödää kunnol ja kootaan ne mulkvistit kasaan ja poltetaan!”Bazrog julisti. ”Just nii!” Gorgath huudahti. Sitten örkit kävelivät takaisin kävelyltään takaisin kylään ja alkoivat valmistautua taistelua varten.
Seuraavana päivänä kun Bazrog heräsi, hän huomasi että hän oli ainut örkki joka ei vielä ollut heränny heidän majassaan. Hän käveli ulos ja huomasi että kaikki örkit olivat kerääntyneet jonkin ympärille mutta hän ei nähnyt mikä se oli. Niinpä hän heitti nuttunsa päälle ja meni ulos katsomaan mitä toiset örkit katselivat. ”Kattokaa toi on joku tonttu tai jotain..” eräs örkki sanoi sieltä. Bazrog meni lähemmäksi ja katsoi. Siinä makasi kuollut haltia joka oli pukeutunut siniseen ja valkoiseen ja hänellä oli suippo kypärä päässään. ”No miten se ny tohon on joutunu?” Bazrog sanoi. ”Emmätiiä, mut sen vois vaikka syödä.” Gorgath ehdotti.”Eiku se viedään pomolle, ei tollasta syödä ennenkun pomo on nähny sen!” Furmoth sanoi. Hän oli eräs todella iso örkki, ja paljon parempi taistelemaan kuin muut tässä joukossa. ”Äh, syödään se nyt vaa!” Gorgath sanoi ja astui lähemmäksi. ”Painu takasin siin mis olit!” Furmoth karjui. Ja mikäs muukaan siitä seurasi kuin tappelu. Örkit tappelivat keskenään ja ainakin kaksi kuoli. Kun taistelun melske kuului, Urgar, heimon johtaja säntäsi paikalle ja alkoi raivota ja karjua. ”Nonii nyt te lopetatte tai mä tapan teiät!”Ja kun örkit kuulivat tämän he lopettivat tappelun, ja hajaantuivat taas. Gorgath säntäsi Urgarin luo ja näytti kuolleen haltian ruumiin hänelle. ”Tällanen oli täs aamul, eiks me voitais syödä se?” ”Joo syökää pois, emmätiiä mikä toi on mut mitä välii syökää se vaa.” Ja sitten Urgar lähti.
Sinä päivänä örkit söivät haltian mutta osa mietti vieläkin miten se oli joutunut siihen. ”Ehkä se oli vaa kaatunu ja sit kuollu.” Eräs hyvin tyhmä örkki sanoi. ”Tyhmä! Ei se noin vaan kaadu, joku oli varmaan tappanu sen ja tuono tohon.” Bazrog sanoi.”Mutta kuka?” Gorgath mietti. ”No onko sillä enää mitään väliä?” eräs örkki sanoi muitten örkkien seasta. ”Saatiinpahan hyvää safkaa!” ”Nojoo..mut silti ei toi ihan tavallista ole…” Bazrog mumisi.
Sitten koitti se päivä. Örkit olivat lähdössä sotimaan. Kaikki olivat pukeneet sotavarusteet päälleen ja olivat valmiina lähtöön. ”Nonii kamu nyt sit mennää!” Gorgath iloitsi Bazrogille. ”Joo nyt me saadaan ne mulkvistit.”Bazrog vastasi. Örkkejä oli noin kaksikymmentä. He olivat lähdössä erääseen kylään joka oli melko lähellä ja oli ihmisten asuttama. Örkit kulkivat miten sattuu, puhuivat roskaa ja joivat samalla fungus sienen lientä. Kaikilla oli melko mukavaa ja ei huolet painanut ja örkit olivat innoissaan kun pääsivät tappelemaan ihmisiä vastaan. Ja jos taistelu voitettaisiin, siitä tulisi loistava ateria. Örkit talsivat noin neljä tuntia mutta sitten alkoi tapahtumaan.
Nuoli lävisti erään örkin joka oli ollut ensimmäisessä rivissä. ”VÄIJYTYS!” Urgar karjui, ja antoi käskyn lähteä siihen suuntaan mistä nuolet tulivat. ”Noi ei oo ihmisii, ei ne osu noi hyvin niil nuolillaan!” Bazrog huudahti. ”Totta!” Gorgath sanoi. Örkit jatkoivat rynnäkköään ja pari örkkiä kaatui lisää. Mutta kun örkit pääsivät sinne misä ampujat olivat olleet, he olivat kadoksissa. ”Höh mitä ne oli?” eräs örkki kysyi Urgarilta. ”Hmm totanii emmätiiä…” Urgar sanoi…”Jotai perkeleen nopeita ja tarkkoja otuksia….ei todellakaan ollu ihmisii ei ne osu noi hyvin niil niitten nuolilla.” ”Meillä on kolme kuollutta!” Bazrog huusi muille örkeille. ”Nazdred, Mormar ja Bormor kuolivat.””Perkele! Nyt voi tulla vaikeuksia niit mulkvistei vastaa…Menetettiin Bormor joka oli pirun hyvä mättää…Gork ja Mork rangaiskoon noita tyhmii otuksia jotka tän teki!”
Örkit jatkoivat marssimistaan mutta ei enää yhtä hilpeinä. Monet pelkäsivät että tulisi toinenkin väijytys joka kaataisi vielä enemmän örkkejä. Mutta sitä ei tapahtunut. Örkit olivat kohta pellolla jonka toisella polella kylä häämötti. Siellä oli noin seitsemän taloa jossa jokaisessa asui väkeä. ”Nonii nyt sit ollaa tääl.” Urgar sanoi pojilleen. ”Tällä kertaa sit ette ala hässimään niitä kauniimman näkösiä mulkvisteja vaan tapatte ne. Tajuatteko?” ”Joojoo…” Örkit vastasivat alakuloisina. ”Vähä hienoo, nyt me saadaan ne!” Gorgath sanoi innostuneena Bazrogille. ”Joo nii tehää ja sit syödään oikee kunnolla!” Bazrog vastasi. ”Nonii pojat nyt lähettiin!
WAAAGH!” Urgar huusi ja örkit yhtyivät huutoon. Pojat rymistivät pellon yli ja siinä samalla ihmiset alkoivat kirkumaan ja miehet hakivat aseita taloistaan. Kaksi örkkiä kaatui rynnäkössä kiväärin kuulaan ja yksi nuoleen. Mutta sitten örkit pääsivät ihmisiin kiinni. Urgar huitoi kirveellään ihmisiä kuin mikäkin hullu ja muut örkit yrittivät matkia häntä parhaansa mukaan. Ihmiset alkoivat olla tappiolla. Örkkejä oli kylässä lähtiessä ollut kaksikymmentäyksi. Nyt örkkejä oli neljätoista. Ihmisiä oli noin saman verran, mutta örkit tappoivat miehet jotka olivat tulleet vastaan. Ihmiset jotka olivat taloissa sulkivat ovet ja heittivät kaikenlaista ikkunoista örkkejen päälle, mutta ei se mitään auttanut.
"Haa tapoin ainakin viis!” Bazrog iloitsi Gorgathille. ”Mä tapoin kaks, mut oisin saanu enemmänki jos muut ei ois vieny niit tappoi nenän edest.” Gorgath vastasi. Örkit murtautuivat taloihin ja tappoivat ihmiset sisäpuolelta. ”Haha saatiin ne mulkvistit!” Urgar huudahti pojilleen. ”Joo nii saatiin” örkit vastasivat. ”Nyt syödään kunnolla!” Örkit kokosivat ihmiset kasaan ja alkoivat syödä ruumiita. Kun örkit olivat aterioineet valmiiksi, he polttivat talot ja jättivät vain karkean aution jälkeensä. ”Nonii nyt kyl jatketaan matkaa, nyt menee hyvin!” Urgar sanoi pojilleen. Ja niin örkit lähtivät kylästä, ja suuntasivat kohti toista kylää. Mutta örkeillä ei ollut mitään aavistusta että tummansiniset silmät tarkkailivat heitä kokoajan.
Mitäs pidätte?
