Onko kukaan täällä tömännyt peliin nimeltä Flames of War?
Kyseessä on WWII aiheinen figupeli. ( http://www.flamesofwar.com/ )
Onko mitään hajua, että mistä tuota voisi täällä saada ostaa?
Flames of War saatavuus Suomessa?
-
Druzhina Captain
- Valvoja
- Viestit: 1835
- Liittynyt: Ke 13.11.2002 13:14
- Paikkakunta: Helsinki
Laitetaan samaan ketjuun, koska useimmat WWII-pelaajat kuitenkin kurkkaavat mitä täällä puhutaan 
.
Kenelläkään kokemusta pelistä "The Face of Battle"? http://thefaceofbattle.com/tfobhome.html
Tuollainen oli jokin aika sitten huuto.netissä, en hommannut mutta sen verran kiinnostus heräsi että mielipiteitä kiinnostaisi kuulla. Näkyy olevan saatavilla myös Suomesta (ainakin Fantsun listalla), eikä hintakaan (~40 euroa) turhan hirveä ole. Mutta toisaalta ei viitsisi tuollaista summaakaan ihan summamutikassa sijoittaa.
.Kenelläkään kokemusta pelistä "The Face of Battle"? http://thefaceofbattle.com/tfobhome.html
Tuollainen oli jokin aika sitten huuto.netissä, en hommannut mutta sen verran kiinnostus heräsi että mielipiteitä kiinnostaisi kuulla. Näkyy olevan saatavilla myös Suomesta (ainakin Fantsun listalla), eikä hintakaan (~40 euroa) turhan hirveä ole. Mutta toisaalta ei viitsisi tuollaista summaakaan ihan summamutikassa sijoittaa.
Netistä löytää varsin hyviä sääntöjä ilmaiseksikin.
Se josta erityisesti pidän on Red Poppy/White Feather. Company Commander on siitä vähän kehittyneempi ja pikaisen tutustumisen perusteella jopa parempi (lähinnä säännöt kranaatinheittimille ym) versio. Alla linkkejä, ensin ilmaisia pelejä yleensä ja sitten Red Poppy erikoisesti.
Linkkejä ilmaisiín sotapeleihin, mukaan lukien Company Commander:
http://freespace.virgin.net/pete.jones/ ... _war_2.htm
RPWF:
http://web.archive.org/web/200210170233 ... rmish.html
Pikainen arviointi seuraa, limputan molemmat pelit samaan koska Company Commander perustuu RPWF:n ja on oikeastaan saman pelin "laajempi" versio; RPWF:ä kuvailtiin sanoin "Necromunda Toisessa Rähinässä" ja se keskittyy - hahmonkehityssääntöineen päivineen - n. joukkueen taisteluun jossa yksittäisillä taidoilla on enemmän merkitystä. Company Commanderia voi pelata pienilläkin joukoilla mutta sen lisukkeet mahdollistavat komppaniakoon yhteenotot paremmin. Vielä pieni varoitus, en ole ehtinyt pelin peliä ko. systeemeillä puoleen vuoteen pelaamaan...
Äkkipäätä RPWF/Company Commanderin säännöt vaikuttavat hirvittävän yksinkertaistetuilta ja muutenkin oudoilta. Etenkin liikkuminen ja ampuminen ovat huomattavan erilaisia kuin GW-peleissä, mutta kuten Company Commanderin saatesanoissa mainitaan, pelikokonaisuus on hyvin mielenkiintoinen.
Ihmetys alkaa jo kohdasta "Mitat" - varsinaisia mittoja ei pelissä käytetä. Molemmissa peleissä on yksi pakollinen "Mitta", jonka fyysiset ulottuvuudet saa aivan itse valita - kunhan molemmat osapuolet käyttävät yhtä pitkiä niin hyvä. Poikkeusaseita lukuunottamatta aseiden kantama on ääretön, ja näkyväisyys samaten.
Kun figut on kasattu laudalle ja aloite määritetty nopanheitolla, pääsee peli alkamaan. Periaate on erinomaisen suoraviivainen: valitaan hahmo (sotilas tai johtaja, CC:ssä vain jälkimmäinen), jolle määritetään toiminta. Sitten vain suoritetaan sanottu toiminta - esim. liike, ampuminen, kokoontuminen. Jos toiminnan lopussa on aloite vielä omissa käsissä (tästä myöhemmin), voidaan jatkaa ja valita uusi yksikkö, vaikka sama joka juuri äsken suoritti toiminnon. Johtajan johdolla voivat kaikki komentoetäisyyden piirissä olevat suorittaa samaa toimintoa.
Toinen ihmetys koittaakin heti liikkuessa: RPWF:ssä liikutaan suojasta toiseen. Onko matkaa 10 cm vai metri, sillä ei varsinaisesti ole väliä - ainoa rajoitus on se, että kääntyä saa vain liikkeelle lähtiessä eli liikkeen tulee olla suoraviivaista. CC rajoittaa liikkeen kahteen Mittaan jalkaväelle, mutta mahdollistaa kääntyilyn liikkeen aikana.
Liikkeen aikana pystyy havaitsemaan yhden molempien pelien mainioista puolista. Vastapelaaja ei joudu pelkästään katselemaan toimettomana sivusta kun toinen tönii nappeja laudalla, vaan hänen on syytä seurata liikettä molemmat haukansilmät kovana. Homma toimii nimittäin siten, että mikäli yksikin jääkäri erehtyy vastapuolen tulilinjalle (90 asteen sektori/RPWF) liikkeensä aikana, saa sitä ampua. Tai saa jäädä kytistämään, milloin häne pääsä varjo sattuuki tuon pienen näreen kohalle.
Ja ampuminenpa vasta erikoista onkin WH40K:lla figupelaamisen aloittaneen mielestä. Oikein piti kahteen kertaan lukaista säännöt, ennen kuin uskoin että ne todella tarkoittavat mitä sanovat: Että a) joukko ampuu ryhmänä - karkeasti yksinkertaistaen, ryhmä jossa on konekivääri (tulivoima 6D6) ja muutama kivääri (tulivoima 2D6) ampuu pääsääntöisesti vain konekiväärillä, ja ennen kaikkea b) kyseistä tulivoima-arvoa 6D6 käytetään erikseen jokaista näkyvää vihollista vastaan.
Toisin sanoen, jos "varsinaisen" hollille sattuu 50 piippalakkia, niin noppienheittelystä ei tule loppua...
(Tässä kohtaa lainaan armoitettua kapt. L:ää. "Jos se konekivärimiäs osa hommasa, niin mitä te muut teete? Kannate vaan lisä nuoli ni paljon ku se pyytä!")
Jos figuurin osalle sattuneista nopista yksikin näyttää lukemaa 5+, niin kalikka kalahtaa ja mies halaa maata. Kuolleena? Ei välttämättä! Kunhan vain tekee sen, mitä jokainen järkevä sielu tekisi kun ilmassa on mustia marjoja niin jotta aurinko pimenee - lyö maihin.
Vasta kokoontumistoiminnan käyttämällä voi ottaa selvää miten on miehen käynyt - esim. Company Commanderissa ensin huudellaan nopanheitolla, ja mikäli huutelu ("Rally") onnistuu, niin D10-tuloksella 6+ sälli vain pudistelee tomuja vaatteistaan ja jatkaa tappotyötä.
Ja nyt takaisin aloitteen säilymiseen. Oletetaan että ryhmä X liikkui äsken kokonaisuudessaan nuotkan takana odottavan konekivääriryhmän tulialueelle. Jos seitsenhenkinen ryhmä on käsittämättömän onnekas, eikä saa yhtäkään "osumaa" - huolimatta siitä, että heitetään yhteensä 7 x 6D6 - niin aloite säilyy. Muussa tapauksessa se siirtyy vastapuolelle.
Yksinkertaista? Muita vaihtoehtojakin aloitteen menettämiseen on, pääsääntöisesti siihen johtavat epäonnistumiset toiminnoissa. Ampuessa täytyy saada vähintään yksi osuma jotta aloite säilyy, huudellessa täytyy onnistua selvittämään jokaisen maassa makaajan olotila, ja niin edelleen.
Sääntöjen ansiosta peli aaltoilee puolelta toiselle, kummallakaan pelaajalla ei juuri ole tylsiä hetkiä ja ennen kaikkea, oikeista taktiikoista palkitaan. Heikommillakin (tyyliin kuolemaahalveksuvat rynnäköt konekivääripesäkkeisiin á la Talvisota tai 40K) voi pärjätä jos on tuuria, mutta sottaista se on. Jopa yksittäisen taistelijan aloitekyky saattaa ratkaista pelin ("nakkele sie niitä ranujas, nii mie menen hautaa pitkin!"), mutta useamminkin on käynyt niin, että harvinaisen hyvässä paikassa kekseliäästi jontkaa pitkin etenevä ryhmä pääsee etenemään hyviin tuliasemiin, kun loppujoukko vain vaikeroi vihollisen tulen alla.
Epätietoisuus maassa tuon aidan takana, noiden vihreiden pirulaisten MG42:n edessä makaavista omista leikkisotilaista tuo peliin juuri oikean määrän taistelun kaaoottisuutta, johtajat ovat tärkeitä mutta eivät tappokykynsä vuoksi, säännöt on helppo oppia ja pelit ovat hyvin nopeita, joten illassa niitä jaksaa pelata vaikka useamman. Säännöt löytyvät luonnollisesti myös ajoneuvoille, ja CC:ssä mukaan on liitetty ilmatuen, tykistön, kranaatinheittimien ja helikopterien sekä muutamien muiden tervetulleiden lisäsääntöjen lisäksi ohjeistuksia minkä tahansa vuosien 1914 - 2050 välisen ajan konfliktin simuloimiseen. Loppu informaatio löytyykin sitten historiankirjoista ja muista hakuteoksista.
Onhan näissä huonojakin puolia. Säännöt ovat yksittäisten ihmisten harrastuksekseen tekemiä viritelmiä, joten ulkoasu ei ihan silmiä hivele, ja itse säännöissä on jonkinmoisia epäselvyyksiä. Minkäänlaiseen vakavampaan turnauspelikäyttöön nämä säännöt eivät oikein sovellu, ja varsinkin taktiikoita tuntemattomat saattavat kärsiä lievästä frustraatiosta kun pellon yli yrittävät joukot kerta toisensa jälkeen teurastetaan konekivääritulella. (Tälläisissä tilanteissa muistakaa kuuluisa ohje: Jos et muuta keksi, koukkaa oikealta.) Muutkin saattavat kauhistua pelin yksinkertaisuutta - onhan tämä peli "tylsempi" kuin esim. WH40K siinä mielessä, että erikoisominaisuuksia ja jänniä aseita on paljon vähemmän. Lisäksi tiedän, että kaikkia ei vain kiinnosta näiden kahden pelin sääntömekaniikka vaikkapa "epärealistisuutensa" tai "liian abstraktin otteen" vuoksi. Tähän ei voi kuin sanoa, että makuja on monia - mutta se, että oikeat taktiikat toimivat pelissä, on yleensä hyvä asia, ja ainakin itse olen vakuuttunut. Kuten myös eräät, jotka eivät pikku-ukoilla yleensä pelaa.
Kokeilemisen arvoisia nämä molemmat kuitenkin ovat. Hinta ei päätä huimaa - rasian 1/72-sotamiehiä saa n. 8 eurolla, ja jos tämä peli tai mikään muukaan WW2-peli ei kiinnosta, ne voi varmasti lahjoittaa kiitolliselle vaahtosammuttimenkokoiselle. Maastoksi 1/35-figuille oivallinen on hiekkalaatikko, ja näin talven aikana mikä tahansa muukin pelimaasto sopii oikein hyvin.
Mitäpä sitä enempiä kehumaan, paitsi että sääntöjen hinta-laatusuhde lienee markkinoilla olevien pelien parhaimmistoa...
Se josta erityisesti pidän on Red Poppy/White Feather. Company Commander on siitä vähän kehittyneempi ja pikaisen tutustumisen perusteella jopa parempi (lähinnä säännöt kranaatinheittimille ym) versio. Alla linkkejä, ensin ilmaisia pelejä yleensä ja sitten Red Poppy erikoisesti.
Linkkejä ilmaisiín sotapeleihin, mukaan lukien Company Commander:
http://freespace.virgin.net/pete.jones/ ... _war_2.htm
RPWF:
http://web.archive.org/web/200210170233 ... rmish.html
Pikainen arviointi seuraa, limputan molemmat pelit samaan koska Company Commander perustuu RPWF:n ja on oikeastaan saman pelin "laajempi" versio; RPWF:ä kuvailtiin sanoin "Necromunda Toisessa Rähinässä" ja se keskittyy - hahmonkehityssääntöineen päivineen - n. joukkueen taisteluun jossa yksittäisillä taidoilla on enemmän merkitystä. Company Commanderia voi pelata pienilläkin joukoilla mutta sen lisukkeet mahdollistavat komppaniakoon yhteenotot paremmin. Vielä pieni varoitus, en ole ehtinyt pelin peliä ko. systeemeillä puoleen vuoteen pelaamaan...
Äkkipäätä RPWF/Company Commanderin säännöt vaikuttavat hirvittävän yksinkertaistetuilta ja muutenkin oudoilta. Etenkin liikkuminen ja ampuminen ovat huomattavan erilaisia kuin GW-peleissä, mutta kuten Company Commanderin saatesanoissa mainitaan, pelikokonaisuus on hyvin mielenkiintoinen.
Ihmetys alkaa jo kohdasta "Mitat" - varsinaisia mittoja ei pelissä käytetä. Molemmissa peleissä on yksi pakollinen "Mitta", jonka fyysiset ulottuvuudet saa aivan itse valita - kunhan molemmat osapuolet käyttävät yhtä pitkiä niin hyvä. Poikkeusaseita lukuunottamatta aseiden kantama on ääretön, ja näkyväisyys samaten.
Kun figut on kasattu laudalle ja aloite määritetty nopanheitolla, pääsee peli alkamaan. Periaate on erinomaisen suoraviivainen: valitaan hahmo (sotilas tai johtaja, CC:ssä vain jälkimmäinen), jolle määritetään toiminta. Sitten vain suoritetaan sanottu toiminta - esim. liike, ampuminen, kokoontuminen. Jos toiminnan lopussa on aloite vielä omissa käsissä (tästä myöhemmin), voidaan jatkaa ja valita uusi yksikkö, vaikka sama joka juuri äsken suoritti toiminnon. Johtajan johdolla voivat kaikki komentoetäisyyden piirissä olevat suorittaa samaa toimintoa.
Toinen ihmetys koittaakin heti liikkuessa: RPWF:ssä liikutaan suojasta toiseen. Onko matkaa 10 cm vai metri, sillä ei varsinaisesti ole väliä - ainoa rajoitus on se, että kääntyä saa vain liikkeelle lähtiessä eli liikkeen tulee olla suoraviivaista. CC rajoittaa liikkeen kahteen Mittaan jalkaväelle, mutta mahdollistaa kääntyilyn liikkeen aikana.
Liikkeen aikana pystyy havaitsemaan yhden molempien pelien mainioista puolista. Vastapelaaja ei joudu pelkästään katselemaan toimettomana sivusta kun toinen tönii nappeja laudalla, vaan hänen on syytä seurata liikettä molemmat haukansilmät kovana. Homma toimii nimittäin siten, että mikäli yksikin jääkäri erehtyy vastapuolen tulilinjalle (90 asteen sektori/RPWF) liikkeensä aikana, saa sitä ampua. Tai saa jäädä kytistämään, milloin häne pääsä varjo sattuuki tuon pienen näreen kohalle.
Ja ampuminenpa vasta erikoista onkin WH40K:lla figupelaamisen aloittaneen mielestä. Oikein piti kahteen kertaan lukaista säännöt, ennen kuin uskoin että ne todella tarkoittavat mitä sanovat: Että a) joukko ampuu ryhmänä - karkeasti yksinkertaistaen, ryhmä jossa on konekivääri (tulivoima 6D6) ja muutama kivääri (tulivoima 2D6) ampuu pääsääntöisesti vain konekiväärillä, ja ennen kaikkea b) kyseistä tulivoima-arvoa 6D6 käytetään erikseen jokaista näkyvää vihollista vastaan.
Toisin sanoen, jos "varsinaisen" hollille sattuu 50 piippalakkia, niin noppienheittelystä ei tule loppua...
(Tässä kohtaa lainaan armoitettua kapt. L:ää. "Jos se konekivärimiäs osa hommasa, niin mitä te muut teete? Kannate vaan lisä nuoli ni paljon ku se pyytä!")
Jos figuurin osalle sattuneista nopista yksikin näyttää lukemaa 5+, niin kalikka kalahtaa ja mies halaa maata. Kuolleena? Ei välttämättä! Kunhan vain tekee sen, mitä jokainen järkevä sielu tekisi kun ilmassa on mustia marjoja niin jotta aurinko pimenee - lyö maihin.
Vasta kokoontumistoiminnan käyttämällä voi ottaa selvää miten on miehen käynyt - esim. Company Commanderissa ensin huudellaan nopanheitolla, ja mikäli huutelu ("Rally") onnistuu, niin D10-tuloksella 6+ sälli vain pudistelee tomuja vaatteistaan ja jatkaa tappotyötä.
Ja nyt takaisin aloitteen säilymiseen. Oletetaan että ryhmä X liikkui äsken kokonaisuudessaan nuotkan takana odottavan konekivääriryhmän tulialueelle. Jos seitsenhenkinen ryhmä on käsittämättömän onnekas, eikä saa yhtäkään "osumaa" - huolimatta siitä, että heitetään yhteensä 7 x 6D6 - niin aloite säilyy. Muussa tapauksessa se siirtyy vastapuolelle.
Yksinkertaista? Muita vaihtoehtojakin aloitteen menettämiseen on, pääsääntöisesti siihen johtavat epäonnistumiset toiminnoissa. Ampuessa täytyy saada vähintään yksi osuma jotta aloite säilyy, huudellessa täytyy onnistua selvittämään jokaisen maassa makaajan olotila, ja niin edelleen.
Sääntöjen ansiosta peli aaltoilee puolelta toiselle, kummallakaan pelaajalla ei juuri ole tylsiä hetkiä ja ennen kaikkea, oikeista taktiikoista palkitaan. Heikommillakin (tyyliin kuolemaahalveksuvat rynnäköt konekivääripesäkkeisiin á la Talvisota tai 40K) voi pärjätä jos on tuuria, mutta sottaista se on. Jopa yksittäisen taistelijan aloitekyky saattaa ratkaista pelin ("nakkele sie niitä ranujas, nii mie menen hautaa pitkin!"), mutta useamminkin on käynyt niin, että harvinaisen hyvässä paikassa kekseliäästi jontkaa pitkin etenevä ryhmä pääsee etenemään hyviin tuliasemiin, kun loppujoukko vain vaikeroi vihollisen tulen alla.
Epätietoisuus maassa tuon aidan takana, noiden vihreiden pirulaisten MG42:n edessä makaavista omista leikkisotilaista tuo peliin juuri oikean määrän taistelun kaaoottisuutta, johtajat ovat tärkeitä mutta eivät tappokykynsä vuoksi, säännöt on helppo oppia ja pelit ovat hyvin nopeita, joten illassa niitä jaksaa pelata vaikka useamman. Säännöt löytyvät luonnollisesti myös ajoneuvoille, ja CC:ssä mukaan on liitetty ilmatuen, tykistön, kranaatinheittimien ja helikopterien sekä muutamien muiden tervetulleiden lisäsääntöjen lisäksi ohjeistuksia minkä tahansa vuosien 1914 - 2050 välisen ajan konfliktin simuloimiseen. Loppu informaatio löytyykin sitten historiankirjoista ja muista hakuteoksista.
Onhan näissä huonojakin puolia. Säännöt ovat yksittäisten ihmisten harrastuksekseen tekemiä viritelmiä, joten ulkoasu ei ihan silmiä hivele, ja itse säännöissä on jonkinmoisia epäselvyyksiä. Minkäänlaiseen vakavampaan turnauspelikäyttöön nämä säännöt eivät oikein sovellu, ja varsinkin taktiikoita tuntemattomat saattavat kärsiä lievästä frustraatiosta kun pellon yli yrittävät joukot kerta toisensa jälkeen teurastetaan konekivääritulella. (Tälläisissä tilanteissa muistakaa kuuluisa ohje: Jos et muuta keksi, koukkaa oikealta.) Muutkin saattavat kauhistua pelin yksinkertaisuutta - onhan tämä peli "tylsempi" kuin esim. WH40K siinä mielessä, että erikoisominaisuuksia ja jänniä aseita on paljon vähemmän. Lisäksi tiedän, että kaikkia ei vain kiinnosta näiden kahden pelin sääntömekaniikka vaikkapa "epärealistisuutensa" tai "liian abstraktin otteen" vuoksi. Tähän ei voi kuin sanoa, että makuja on monia - mutta se, että oikeat taktiikat toimivat pelissä, on yleensä hyvä asia, ja ainakin itse olen vakuuttunut. Kuten myös eräät, jotka eivät pikku-ukoilla yleensä pelaa.
Kokeilemisen arvoisia nämä molemmat kuitenkin ovat. Hinta ei päätä huimaa - rasian 1/72-sotamiehiä saa n. 8 eurolla, ja jos tämä peli tai mikään muukaan WW2-peli ei kiinnosta, ne voi varmasti lahjoittaa kiitolliselle vaahtosammuttimenkokoiselle. Maastoksi 1/35-figuille oivallinen on hiekkalaatikko, ja näin talven aikana mikä tahansa muukin pelimaasto sopii oikein hyvin.
Mitäpä sitä enempiä kehumaan, paitsi että sääntöjen hinta-laatusuhde lienee markkinoilla olevien pelien parhaimmistoa...
-Janne Korhonen
ODERINT DUM METUANT
ODERINT DUM METUANT
Jaahans ... Flames of War on siis tuon "Red Poppy/White Feather" -pelin kirjoittajan peli myös. Mites onkin eksynyt samaan säikeeseen samalta tekijältä kaksikin peliä (sattumalta varmaan).
http://www.wargamesdirectory.com/html/r ... asp?ID=127
Sieltähän näitä pääsee vilkuilemaan.
http://www.wargamesdirectory.com/html/r ... asp?ID=127
Sieltähän näitä pääsee vilkuilemaan.